Häpeä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jokainen meistä on varmaan joskus hävennyt jotain tai joutunut suuren nöyryytyksen kohteeksi. Kysymys kuuluukin, että jos joutuu aivan käsittämättömän valtavaan häpeään, niin miten siitä voi selviytyä? Jos esimerkiksi joku lähipiiristäsi saa sinusta selville jotain niin häpeällistä ja nöyryyttävää, mitä et milloinkaan missään tilanteessa olisi suonut kenenkään saavan tietää, niin miten pääset sellaisesta tilanteesta yli? Miten tällaiset voi unohtaa?

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Niin, arvasin tämän Tunnetusti kuitenkin juominen lopulta vain pahentaa ongelmia. Hyvässä nousuhumalassa kaikki on hyvin, ilot ovat suuria ja murheet olemattomia. Mutta kun rapulapäivä koittaa, tilanne on päinvastainen kymmenen kertaa pahempana.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Ei häpeää välttämättä voi unohtaa. Itse ainakin muistan häpeämäni asiat erittäin hyvin ja häpeän monia niistä edelleen. Se kuuluu elämään. Se kasvattaa. Jos tuttavapiiri joidenkin tekemisiesi vuoksi halveksuu sinua, tuttavapiiriä täytyy vaihtaa.

Jouko Turkka kirjoitti aikoinaan Finlandia-ehdokkaaksikin päätyneen kirjan Häpeä, mutta häpeällisintä siinä oli se, että se ei synnyttänyt myötähäpeää. Kannattaa silti lukea. Se on tunnevaltaisen ihmisen kirja häpeästä.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Ajan kanssa unohtaen. Kestää kymmeniä vuosia ja pikkuhiljaa unohtaa (olen alle komikymppinen). Olen jo lähes päässyt ekalla luokalla koetusta häpeästä irti.

Häpeän taakka on kova. Taisi jossain vaiheessa musertaa meikäläisen melkolisen loppuun (jota tietysti häpeän).

Jos vertaisin häpeäntapahtumiani muiden kanssa, olisivat ne melko mietoja keskiverrolle tallaajalle.

Häpeällistä.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Vierailija
Aweb
Ei häpeää välttämättä voi unohtaa. Itse ainakin muistan häpeämäni asiat erittäin hyvin ja häpeän monia niistä edelleen. Se kuuluu elämään. Se kasvattaa. Jos tuttavapiiri joidenkin tekemisiesi vuoksi halveksuu sinua, tuttavapiiriä täytyy vaihtaa.

Jouko Turkka kirjoitti aikoinaan Finlandia-ehdokkaaksikin päätyneen kirjan Häpeä, mutta häpeällisintä siinä oli se, että se ei synnyttänyt myötähäpeää. Kannattaa silti lukea. Se on tunnevaltaisen ihmisen kirja häpeästä.


Normaalisti antaisinkin olla ja hyväksyisin sen, että näin on nyt päässyt tapahtumaan ja siitä pitää vain ottaa opiksi. Nyt tunne on kuitenkin niin sietämättömän vahva, että se vie kaiken tilan muilta tunteilta. En pysty käsittelemään tätä, ja se vetää mielen todella alas.

Kiitos vinkistä, täytyy hakea tuo kirja lainaan.

Vierailija
idiotus
Ajan kanssa unohtaen. Kestää kymmeniä vuosia ja pikkuhiljaa unohtaa (olen alle komikymppinen). Olen jo lähes päässyt ekalla luokalla koetusta häpeästä irti.

Häpeän taakka on kova. Taisi jossain vaiheessa musertaa meikäläisen melkolisen loppuun (jota tietysti häpeän).

Jos vertaisin häpeäntapahtumiani muiden kanssa, olisivat ne melko mietoja keskiverrolle tallaajalle.

Häpeällistä.


On, on todella kova. Tuntuu että mulle käy nyt juuri noin. Toivon hartaasti, että voisin itsekin joskus todeta häpeäväni tätä häpeää. Ei kai tässä auta kuin toivoa ja odottaa että aika kuluisi ja toisi edes vähän helpotusta tähän sietämättömään olotilaan.

Vierailija

Ihmisen muisti on onneksi sen verran armollinen, että aikaa myöten ne hävettävät jutut tulee harvemmin ja harvemmin mieleen eikä niistä silloinkaan, kun tulee mieleen, niin paljoa ärräpäitä enää irtoa. Aika myös antaa etäisyyttä tarkastella niitä asioita hieman tunteettomammin.

Elämä jatkuu, pää painuksissa kohti uusia pettymyksiä. Tai jotain sinnepäin.

Vierailija

Freudin Psykoanalyysin mukaan ihmisen yliminässä eli superegossa on kaikki ihmisen omaksumat arvot, normit ja käsitys siitä mikä on moraalisesti oikein. Moraali on aina varsin suhteellista koska on runsaasti erilaisia käsityksiä siitä mikä on moraalisesti oikein. Siksi monet filosofit ovat pyrkineet määrittelemään yleisesti päteviä oikeusnormeja.
Jos ihminen itse tai joku toinen ihminen on rikkonut omia tai yhteisön yleisesti hyväksymiä normeja niin siitä usein voi seurata häpeän tunne. Esimerkiksi jos henkilö x juo itsensä kovaan humalaan ja joutuu riitoihin henkilön y kanssa ja päätyy pahoinpitelemään tämän ja jää teostaan viranomaisille kiinni ja joutuu teostaan oikeuteen, niin tällöin on normaalia että henkilö x häpeää tekoaan jos hän yleensä on sitä mieltä että pahoinpiteleminen on väärin.
Häpeä voi olla lähellä itsesääliä mutta se ei ole yhtä voimakasta. Häpeä on pikemminkin toive siitä että olisi elämässään tehnyt jonkin asian toisin. En usko että häpeään auttaa muu kuin tilanteen hyväksyminen, sen ymmärtäminen että myös itselle on oltava armollinen ja muille anteeksiantavainen. "Elä ja anna toisten elää" on sanonta joka käy mielestäni tähän tilanteeseen hyvin.

Vierailija
varjokuva
Jokainen meistä on varmaan joskus hävennyt jotain tai joutunut suuren nöyryytyksen kohteeksi. Kysymys kuuluukin, että jos joutuu aivan käsittämättömän valtavaan häpeään, niin miten siitä voi selviytyä? Jos esimerkiksi joku lähipiiristäsi saa sinusta selville jotain niin häpeällistä ja nöyryyttävää, mitä et milloinkaan missään tilanteessa olisi suonut kenenkään saavan tietää, niin miten pääset sellaisesta tilanteesta yli? Miten tällaiset voi unohtaa?



Mä unohdan ne aina sillä, että ensin vedän pääni täyteen pahimpaan oloon. Sitten kun seuraavana aamuna herään krapuloissani en edes muista koko asiaa. Oikeasti, ei tässä elämässä pitäisi olla mitenkään kauheasti hävettävää, ellei nyt satu olemaan jotain todella poikkeuksellisen erikoista ja yhteiskunnan käytössääntöjen/lakien vastaista.

Mulla nuo nollaukset liittyy siihen, että omaan erikoisen fetissin joka ei nyt kuitenkaan sitten tänne sen enempää kuulu.

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Kannattaa miettiä sitä, että mahtaako kanssaihmisilläsi olla yhtään mitään hävettävää, jota eivät ole kertoneet . Kovimmat tuomiot ja arvostelut tulevat monesti niiltä, joilla saattaa olla kaikesta eniten hävettävää. Ei muuta kuin päätä pystyyn, eiköhän meillä kaikilla ole joitain "luurankoja" kaapissa. Ainakin minulla on

Vierailija
Petu
Kannattaa miettiä sitä, että mahtaako kanssaihmisilläsi olla yhtään mitään hävettävää, jota eivät ole kertoneet . Kovimmat tuomiot ja arvostelut tulevat monesti niiltä, joilla saattaa olla kaikesta eniten hävettävää. Ei muuta kuin päätä pystyyn, eiköhän meillä kaikilla ole joitain "luurankoja" kaapissa. Ainakin minulla on

Jep, näin juuri.Kaikki "mokaa" joskus, se on varma. Kannattaako asiaa miettiä sen enempää? Ei.

Vierailija
KBolt
Petu
Kannattaa miettiä sitä, että mahtaako kanssaihmisilläsi olla yhtään mitään hävettävää, jota eivät ole kertoneet . Kovimmat tuomiot ja arvostelut tulevat monesti niiltä, joilla saattaa olla kaikesta eniten hävettävää. Ei muuta kuin päätä pystyyn, eiköhän meillä kaikilla ole joitain "luurankoja" kaapissa. Ainakin minulla on

Jep, näin juuri.Kaikki "mokaa" joskus, se on varma. Kannattaako asiaa miettiä sen enempää? Ei.

Kannattaa sitä sen verran miettiä, että edes yrittää ottaa opikseen ja välttää saman tyhmyyden tekemistä uudelleen.

Minä ainakin olisin mielummin toistamatta kaikkia niitä tyhmyyksiä mitä on joskus tullut tehtyä.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010

Häpeää on monenlaista.

Se on pistänyt monen tutun sijoittamaan kuulan päähänsä, kun yritys on kaatunut ja raha-asiat menneet persiilleen. Israelin Palestiinassa 80 hujakoilla veivät sukulaiset esiaviollista seksiä tehneen tytön aavikolle kuolemaan. Joku ajoi nokkakolarin, joku kallioleikkaukseen, joku meni hirteen, joku hukuttautui, joku tappoi vaimonsa ja ampui sitten itsensä.... Jotain mainitakseni. Ei huvita oikein tämä listaus.

Häpeä on yksi vahvimmista tunteista jota manipuloimalla saa paljon aikaan. Omerta, vendetta, kasvojen menetys Siinä sanoja jotka kaikki tuntevat. Häpeä on yksi kantavista voimista kaikissa vahvoissa järjestöissä. Kunnia ja häpeä ovat toistensa vastakohdat. Kunniakäsitteet luo ympäristö ja niiden rikkominen tuo häpeän. .

Lääke on ryhtyä suvaitsevaisemmaksi toisia ja sitä kautta itseään kohtaan. Se että päättää olla entistä "parempi" yhteisön silmissä pahentaa tilannetta, koska silloin kun koventaa arvojaan, koventaa niitä myös itseään kohtaan.

- Ubi bene, ibi patria -

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kuinka ollakaan tänään kun seisoskelin kirjakaupassa ja siellä haisi jostain syystä ulosteelle (ehkä viety jotain alleen paskonutta penskaa kärryissä juuri äskettäin paikan päällä) tuli mieleeni että mitenkähän kestäisi sen että yhtäkkiä tulisi niin voimallinen ripuli että laskisi huonot housuihinsa julkisella paikalla. Itse olisin valmis melkeinpä itsemurhaan moisen nöyryytyksen jälkeen, ja kuitenkin on saanut silloin tällöin lukea netistä miten ihmisille on moista käynyt - ja ovathan he elossa kun ovat kertomassa. - Varmaankin tähän joku hapannaama tulee nyt sanomaan että on sullakin murheet, vanhana sitten töräyttelet vaippoihisi vahingoniloisesti virnistellen että saa joku hoitorobotti siivota jätökset... Mutta jokaisellahan on ne hänelle ominaiset pelkonsa ja suurimman häpeän aiheet.

Huomasin kyllä jo nuorena että jotkut ihmiset pyrkivät tekemään julkisesti mitä vastenmielisimpiä asioita joko ajattelemattomuuttaan, välinpitämättömyyttään tai ehkä jopa sen vuoksi että esiintymällä roisilla tavalla he saavat muut turtumaan itseensä niin että mikään mitä he tekevät ei aiheuta muissa enää minkäänlaista reaktiota. Ollessani opiskelemassa muuan luokkatoveri (tyttö) puristi julkisesti finninsä tyhjäksi ja juoksi ympäri luokkaa esittelemässä tuotosta kavereilleen. Että tämmöistä meininkiä. Eräällä keskustelufoorumilla missä olen viimeaikoina liikkunut on puolestaan (jälleen nuori) nainen kuvaillut mitä hänen peräsuolelleen tapahtui anaaliaktin jälkeen, joten onhan näitä ihmisiä, jopa naispuolisia, joilla ei paljon häpeän tunteet niskassa paina.

Kysymys on ehkä pitkälti siitä millainen suhteellisuudentaju ihmisellä on. On sellaisia jotka osaavat ottaa asioita varsin kevyesti, on niitä jotka ottavat joitakin jonkin toisen ihmisen syvästi paheksumia asioita kevyesti. Äärimmäisen tiukan kannan ottava ei näe että olisi olemassa minkäänlaista harmaan asteikkoa, hänelle on vain joko-tai. Toisessa päässä ovat siveyden sipulit ja moraalin kuninkaat, toisessa suuret syntiset.

Itse näkisin että on aina parempi mitä enemmän mennään suvaitsevaiseen, luonnolliseen ja hötkyilemättömättömään suuntaan. Häpeää meillä riittää ihan tarpeeksi kärsittäväksi asti, ja pääasiassa häpeää voisi tuntea vaikka siitä että on oikeasti ja tahallaan tehnyt konkreettista pahaa eläville olennoille. Mutta kuka jaksaa ja osaa hävetä sitä että polttaa tupakkaa ja osallistuu sademetsän tuhoamistalkoisiin? Se metsähän on niin kovin kaukana että viis me siitä...? Ei, parempi kun kytätään sanomalehdistä kenen ihmisen tällä kertaa olisi syytä hävetä yksityiselämänsä sekoilujen vuoksi...

***

Häpeästä pääsee mietiskelemällä oliko se häpeän aiheuttanut juttu nyt sittenkään niin maailmat kaatava asia. Jos on tullut tapettua tai raiskattua, en osaa kyllä sanoa että miten sellaisen teon aiheuttamasta häpeästä pääsee yli, kun helposti tulee mieleen että olisi parempi kun tajuaisi hävetä loppuelämänsä... Mutta kaikki pienemmät asiat: ovatko ne tosiaan niin merkittäviä että pitäisi kiduttaa itseään iät ajat?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat