Romanttisten tarinoiden mielettömyys

Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt16.11.2005

Kulttuurimme on pullollaan tarinoita joissa uljas prinssi tulee ja pelastaa prinsessan, saa puoli valtakuntaa ja sitten he elävät elämän onnellisesti loppuun. Uudemmissa versioissa ja saippuaoopperoissa vähän modernimmin, mutta kuitenkin samalla konseptilla. Eikö tämä ole hiukka epätervee konsepti, koska se laittaa koko tulevan elämän epärealisten toiveiden varaan automaattisesta hyvästä, ilman tarvetta panostaa siihen mitenkään. Ja mitä tuo "elää lopun elämäänsä" pitäisi käytännössä tarkoittaa? Eikö siinä jotenkin oleteta, että prinssin pitäisi pelastaa prinsessa joka päivä pitkästymiseltä jollain vastaavalla sankari teolla? Niin onko tälläisten opettaminen lapsille tervettä miltään kantilta? Lisäksi tuo vaikuttaa myös äärifeministiseltä konseptilta, koska miesten tarpeille sopiva vastaava tarina olisi jotain sen tapaista, että prinssi valloittaa uuden neitsyen haaremiinsa joka päivä ja panee heitä irstaasti yötä päivää?

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Kommentit (11)

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Uskoisin tässä olevan evoluutiopsykologiaa. Jos tällaista tarinaa ei kerrottaisi, niin naiset ei lisääntyisi yhtä paljon. Koko pariutuminen on pelkkää suurta kusetusta. Ei kukaan hommaisi lapsia, jos seksuaalisuus tai pariutuminen ei kiinnostaisi. Tämä selittää ihmisten pervouden. Tietysti yhteisön kannalta liiallinen "hedelmällisyys" ei ole hyväksi. Ihmiset myös osaavat estää toisia pariutumasta. Feministit ovat juuri sitä geenin kermaa, joilla on taito estää muiden naisten pariutuminen. Samoin nämä koulusurmat sekä norjanmurha ovat taustaltaan samaa perua. Naiset ovat muutenkin paljon passiivisempia. Kaiken sen pariutumisen takana on vain evoluutipsykologia, ei sitten yhtään mitään muuta. Lapsilla ei ole pariutumisviettiä vielä, heidän suhtautuminen näihin asioihin on neutraalia. Melko suuri osa yhteiskunnallisesta toiminnasta on juonnetta tästä geenien siirrosta ja sen estämisestä. Tämä on mielestäni psykologista eugeniikka, jota moni ei edes itse tajua. Koko psykologia siis on vain tätä, ei mitään muuta!

Elämässä ei ole päämäärää, vaikka joskus siltä tuntuukin. Meidän kaikkien päämääränä on kuolema, osa saavuttaa sen vain muita myöhemmin. Ajantaju on vain ihmisen abstractia ajattelua, jolle ei ole mitään muuta perustetta. Vuosi 2000 on jo kadonnut, meillä on vain vuorovaikutusheijaste siltä ajalta. Koko materiaalinen maailma on vain osa isoa logiikkaa, jonka kokija on vain joku ratas siitä osasta. Tietoisuus ja ajantaju on sellaisia asioita, joita me emme voi nähdä, koska me olemme sen sisällä. Aivan samoin meidän näkemämme maailma on pääpiirteittäin kaksiulottainen, vaikka me elämme kolmiulotteisessa maailmassa. Ei 3D-pelissäkään sitä maailmaa ole, se vain on heijaste tietokoneen tuottamaan logiikkaa. Sinun maailmasi on erilainen kuin minun maailmani.

Sori, tuli vähän savuissa mietittyä.

Vierailija

Tosiaan, naisen sytyttää vain kun mies on miehinen sen kulttuurin raameissa, ja kun nainen tuntee olevanmsa sen työn pääkohde. Kun kaikki sujuu, molemmat nauttii. Sitä ei koe ne miehet jotka menee hattu kourassa pyytämään tai naiset jotka menee tyrkylle.

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009
o
Lisäksi tuo vaikuttaa myös äärifeministiseltä konseptilta, koska miesten tarpeille sopiva vastaava tarina olisi jotain sen tapaista, että prinssi valloittaa uuden neitsyen haaremiinsa joka päivä ja panee heitä irstaasti yötä päivää?

ismo doom pesäpallomaila edition (ismo tappaa 3 v2)

Sitten pari huoraa, kuten se Norjan 30 vuotias sinkku murhaajakin suunniteli.

Vierailija
o
Kulttuurimme on pullollaan tarinoita joissa uljas prinssi tulee ja pelastaa prinsessan, saa puoli valtakuntaa ja sitten he elävät elämän onnellisesti loppuun. Uudemmissa versioissa ja saippuaoopperoissa vähän modernimmin, mutta kuitenkin samalla konseptilla. Eikö tämä ole hiukka epätervee konsepti, koska se laittaa koko tulevan elämän epärealisten toiveiden varaan automaattisesta hyvästä, ilman tarvetta panostaa siihen mitenkään. Ja mitä tuo "elää lopun elämäänsä" pitäisi käytännössä tarkoittaa? Eikö siinä jotenkin oleteta, että prinssin pitäisi pelastaa prinsessa joka päivä pitkästymiseltä jollain vastaavalla sankari teolla? Niin onko tälläisten opettaminen lapsille tervettä miltään kantilta? Lisäksi tuo vaikuttaa myös äärifeministiseltä konseptilta, koska miesten tarpeille sopiva vastaava tarina olisi jotain sen tapaista, että prinssi valloittaa uuden neitsyen haaremiinsa joka päivä ja panee heitä irstaasti yötä päivää?



Eli olisi terveellisempää lasten kannalta, jos pikkutytöille opetettaisiin että he ovat kyllä valloituksen kohde, mutta eivät prinsessoja? Että mies menettäisi heti kiinnostuksen heistä valloituksensa jälkeen, koska heidän isillään ei ole puolta valtakuntaa? Mieluummin luen Peppi Pitkätossua tyttärelleni, jos satun sellaisen saamaan. Ei ole ensinkään terveellistä opettaa pikkulapsille, että he he eivät ole mitään muuta kuin toiminnan objekteja ja ovat olemassa vain tyydyttääkseen toisten narsistisia tai seksuaalisia tarpeita. Ikävä kyllä juuri siten monia tyttöjä (ja joskus poikiakin) kasvatetaan.

Vierailija

Eikös se romantiikka keksitty vasta 1800-luvulla ja sen jälkeen kaikki kahelit akat (=siis kaikki) ovat alkaneet odottaa jotain ihmevirityksiä äijien kauhuksi ja rasitukseksi....

En lue muuten ollenkaan kaunokirjallisuutta (viimeksi kai 20v) koska en halua vaikutteita. Leffat menee koska niissä ei oma mielikuvtus aktivoidu niin pahasti.

Vierailija
o
Kulttuurimme on pullollaan tarinoita joissa uljas prinssi tulee ja pelastaa prinsessan, saa puoli valtakuntaa ja sitten he elävät elämän onnellisesti loppuun. Uudemmissa versioissa ja saippuaoopperoissa vähän modernimmin, mutta kuitenkin samalla konseptilla. Eikö tämä ole hiukka epätervee konsepti, koska se laittaa koko tulevan elämän epärealisten toiveiden varaan automaattisesta hyvästä, ilman tarvetta panostaa siihen mitenkään. Ja mitä tuo "elää lopun elämäänsä" pitäisi käytännössä tarkoittaa? Eikö siinä jotenkin oleteta, että prinssin pitäisi pelastaa prinsessa joka päivä pitkästymiseltä jollain vastaavalla sankari teolla? Niin onko tälläisten opettaminen lapsille tervettä miltään kantilta? Lisäksi tuo vaikuttaa myös äärifeministiseltä konseptilta, koska miesten tarpeille sopiva vastaava tarina olisi jotain sen tapaista, että prinssi valloittaa uuden neitsyen haaremiinsa joka päivä ja panee heitä irstaasti yötä päivää?



Hiukan väärin tulkittu. Saduissa ja tarinoissa sankari joutuu tekemään töitä ja kehittymään saadakseen palkinnon, johon kuuluu mm. se prinsessa. Useissa tarinoissa sankari saa ensin prinsessan, mutta menettää tämän ja joutuu tekemään lujasti hommia saadakseen rakkaansa takaisin - Aladdinista venäläisiin tsaarinpoika Ivan -tarinoihin asti.

Sama toimii toisinkin. Edelleen venäläisissä taruissa Vasilissa Viisas menettää rakkaansa, kun kateellinen tsaari heittää tämän vankilaan; Vasilissa pukeutuu mieheksi ja pelastaa armaansa. Vastaavia tarinoita löytyy länsimaistakin. Romaaneissa esimerkiksi "Kotiopettajattaren romaanissa" sankari yrittää saada lemmittynsä väärin perustein (on jo vaimo), Jane pakenee, on vähällä kuolla nälkään, rupeaa opettajaksi ja vasta vaikeuksien jälkeen palaa rakkaansa luo; tämä taas on menettänyt käsivarren ja näkönsä, onneksi myös vaimonsa. Joten tuskien ja ponnistusten jälkeen heillä on "lupa" saada toisensa.

o
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt16.11.2005

Mette kyse ei ollut siitä kuinka vaikea tai helppo on saada toisensa vaan rakenne jossa saamisen jälkeen kaikki ikäänkuin olisi hyvin. Ihan kuin tuossa tuon sokean ja ramman kansa elämä olisi yhtä ihanaa kuin miltä se aiemmin vaikutti. Mutta lähinnä se, että sitten kun henkilöt saavat toisensa niin mitä sen onnen pitäisi pitää sisällään? Näissä tarinoissahan koko pointti on vastoinkäymisissä ja vaivannäössä sen tärkeän asian eteen. Mutta mitä saannin jälkeen, jos kerta koko elämän merkitys oli saannin yrittämisessä? Luulisi, että elää onnellisesti lopun elämänsä ei ole mahdollista, kun ei siinä olisi mitään haasteita, jotka ovat juuri olleet koko kliimaksi?

Toki tuollainen tarina on sikäli molempi sukupuolinen, että mies pääsee osoittamaan pätevyytensä ja nainen olemaan haluttu ja mies tekee kaiken hänen eteensä. Mutta mitä sen pitäisi olla arjessa sitten saamisen jälkeen? Miehelle ei ole haasteita, eikä hän silloin todennäköisesti koe naista enää haluttavana? Kun kulttuurimme olettaa monogamian ihanuutta niin olisi kiva jos olisi jotain tarinoita siitä miten sen arki käytännössä voisi muka olla toimivaa? Täillaista itsestään selvyyteen viittaavien olettamusten sijaan..

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Onni on elämän jatkuminen? Toisenlaisen tarinan kertojat eivät ole täällä sitä kertomassa. Samoin minä voisin kysellä, että mikälainen on taivas. Jokainen meistä tällä pallolla on suoraan alenevassa polvessa selviytyjien jälkeläisiä, luuserit ovat unohdettuja. On sitten kyseessä sexy blondi tai Jokelan surmaaja.

Uusimmat

Suosituimmat