Seuraa 
Viestejä45973

Juttelin tuossa päivänä muutaman erään naispuolisen kaverini kanssa romantiikasta. Yllätyksekseni sain selville, ettei kaikki naiset pidä romantiikasta / romanttisuudesta. Onko romantiikka ja romanttisuus kuollut ja kuopattu - pitävätkö naiset romanttisista miehistä vai onko se heidän mielestään hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa? Kukkien tai suklaakonvehtien viemistä ja sen sellaista. Itse olen pesunkestävä romantikko - harmi vaan, ettei ole ollut romanttisten tekojen kohdetta. Mieltä arskarruttaa se, onko miehen oltava joko äijä vai romanttinen höpsö?

Sivut

Kommentit (24)

Äijä vai romanttinen höpsö? Luulisi siltä väliltäkin löytyvän jotakin.

Minun mieheni on entisenä upseerina hyvinkin miehekäs, mutta kyllä hän kosiskellessaan upotti minut ruusuihin ja vieläkin yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen, suutelee ovella aina, kun lähden vaikka kauppaan, ja sulkee oven perässäni. Ja purkaa kauppakassin, jotta minä voin keskittyä ulkoaatteiden kuorimiseen. Ja kiittää pienistäkin palveluksista, jotka minun mielestäni kuuluvat asiaan (kuten kahvin kaataminen).

Huomaavaisuus ja ritarillisuus ovat romanttisia ja miehekkäitä asioita.

Kenties romantiikan aika on ohi, ainakin siltä maailma näyttää ?
Mutta ei kai tämän maailman menossa aina tarvitse olla ajan hengessä mukana.
En minä ainakaan ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tästä tulee teille kyllä kaiket pisteet minulta.

Olen ruma, joten en voi odottaa mitään romantiikkaa keneltäkään mieheltä, mutta itseäni surettaa syvästi se asia, että romantiikkaa ei näytä enää ajassamme olevan. Senhän näkee jo kuvista, sen näkee jopa kaupan tuotteista, tuotteiden muotoilusta, etiketeistä, muodista, ihmisten tavasta puhua ja käyttäytyä, sen tietää ja tuntee ajan hengestä.

Olen pesunkestävä romantikko, rakkautta en saa, enkä sitä enää edes odota, mutta näen ja koen kuitenkin sisäisessä elämässäni hyvin paljon kaunista ja rikasta, romanttista, kuulen sen musiikissa, näen sen luonnossa. Aika, jota me elämme on surullinen ja rappeutunut. En usko, että monet ihmiset edes tietävät mitä romantiikka oikeasti tarkoittaa.

Naisia ja mieltymyksiä on monenlaisia. Samankin naisen mieltymykset voivat muuttua. Itse pidän romanttisuudesta miehessä, ja näen sitä jo poikalapsissanikin. Kannattaa olla oma itsensä ja arvostaa toista. Jos romanttiset eleet tuntuvat luontevilta, niin sitten niitä kannattaa tehdä. Miksi olisi väärin pyrkiä ilahduttamaan toista?

Kysymys ehkä enemmin on että onko tuollaista aikaa koskaan ollutkaan. Historia vaan tuppaa ikävästi värittymään jälkipolvien mielessä.

Mutta eikö me eletä juuri nyt hyvinkin romanttista aikakautta? Ihmiset uneksivat hedonistisesti ja leijalevat ostoskeskuksesta toiseen ostamassa uusia fantasioita surkeaan pikku reaalitodellisuuteensa. Mikään ei ole liian kaunista, liian suurta, liian ylevää eikä liian nautinnollista nykyajan ihmiselle. Intohimo on se, joka laitetaan parisuhteen perustaksi toisin kuin ennen, jolloin syyt naimiseen olivat lähinnä biologistaloudelliset. Intohimo tuli ennen siinä sivussa, jos oli tullakseen. Tietenkin jos romanttinen ihminen lakkaa romantisoimasta, niin jäljelle jää vain tyhjyys. Usko predestinaatioon on kadonnut, joten ihmistä siunataan vain intohimolla eikä lainkaan kunnialla.

nvä
Naisia ja mieltymyksiä on monenlaisia. Samankin naisen mieltymykset voivat muuttua. Itse pidän romanttisuudesta miehessä, ja näen sitä jo poikalapsissanikin. Kannattaa olla oma itsensä ja arvostaa toista. Jos romanttiset eleet tuntuvat luontevilta, niin sitten niitä kannattaa tehdä. Miksi olisi väärin pyrkiä ilahduttamaan toista?



Tuli mieleen kun kävin poikani kanssa (1v 5kk) uimassa. Lähtiessä hän päätti huudahti "heihei" ja lähetti lentopusuja naiselle joka myös oli lapsineen uimassa. Hauskinta kun se perhe oli täysin tuntematon meille eikä me edes puhuttu toisillemme.

gigi
Mutta eikö me eletä juuri nyt hyvinkin romanttista aikakautta? Ihmiset uneksivat hedonistisesti ja leijalevat ostoskeskuksesta toiseen ostamassa uusia fantasioita surkeaan pikku reaalitodellisuuteensa. Mikään ei ole liian kaunista, liian suurta, liian ylevää eikä liian nautinnollista nykyajan ihmiselle. Intohimo on se, joka laitetaan parisuhteen perustaksi toisin kuin ennen, jolloin syyt naimiseen olivat lähinnä biologistaloudelliset. Intohimo tuli ennen siinä sivussa, jos oli tullakseen. Tietenkin jos romanttinen ihminen lakkaa romantisoimasta, niin jäljelle jää vain tyhjyys. Usko predestinaatioon on kadonnut, joten ihmistä siunataan vain intohimolla eikä lainkaan kunnialla.



Niin. Ajoin takaa ritarillisuutta. Arkipäivän romanttisuutta toista ihmistä kohtaan. Pieniä tekoja ja sanoja. Tuntuu, että sellainen on kadonnut. Naiset ovat muuttuneet feministisempään suuntaan - heille ei kukkia eikä lahjoja tarvitse antaa! No toisaalta hyvä niin, toisaalta taas romanttisuushan siinä kärsii.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ei se ainakaan tietyltä ikäryhmältä ole, paitsi sitten tietysti kun he ikääntyvät siitä ryhmästään pois. Lueskelin juuri noin parikymppisten naisten juttuja netistä kuinka he olivat niiiiin lääpällään kumppaniinsa. Oli pitkiä vuodatuksia ja vakuutteluja siitä että ollaan valmis mihin tahansa sen miehen puolesta ja on se niin suuri rakkaus että.

Väkisinkin tuli mieleen että odotas vaan. Ja että olisi kiva tietää että kokeeko se vastapuoli eli mies sen asian samoin. Ehkä se ajatteleekin että "kiva suttura panna toi mun tyttis - toistaiseksi", ja samaan aikaan nuori nainen on oikein romanttisuutensa riivaama.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä33558
Rousseau
Ei se ainakaan tietyltä ikäryhmältä ole, paitsi sitten tietysti kun he ikääntyvät siitä ryhmästään pois. Lueskelin juuri noin parikymppisten naisten juttuja netistä kuinka he olivat niiiiin lääpällään kumppaniinsa. Oli pitkiä vuodatuksia ja vakuutteluja siitä että ollaan valmis mihin tahansa sen miehen puolesta ja on se niin suuri rakkaus että.

Väkisinkin tuli mieleen että odotas vaan. Ja että olisi kiva tietää että kokeeko se vastapuoli eli mies sen asian samoin. Ehkä se ajatteleekin että "kiva suttura panna toi mun tyttis - toistaiseksi", ja samaan aikaan nuori nainen on oikein romanttisuutensa riivaama.




Kyllä tuo toimii molempiin suuntiin. Kyllä oman kokemukseni mukaan naiset ovat selvästi kriittisempiä ja useammin eron aloitteellisia osapuolia. Miehistä suurempi osa ajattelee pikemminkin, että "kiva suttura, ei se vaihtamalla ainakaan parane", ja jämähtää niille sijoilleen kunnes hautaan kaatuu. Epäromanttista, mutta toimivaa. Kun taas keskimäärin romanttisemmille naisille alkuhuuman häviäminen ja arjen rakentaminen on kovempi paikka. Varsinkin nuorena, kun vaihtomarkkinoilta saa vielä (lähes) mitä vain uuden alkuhuuman kera.

Ennemmin romanttiseen luonteeseen kuuluu täydellisyyden tavoittelu, siinä missä epäromanttinen tyytyy käytännössä toimivaan kompromissiin ja perustelee puutteet siedettäviksi järjellä. Muistaakseni tilastojenkin mukaan noin kolme neljästä avioerosta tapahtuu naisen aloitteesta.

Se on sitten mielenkiintoisempi kysymys, että miksi romantikot haksahtavat (sukupuolesta riippumatta) niin helposti hyväksikäyttäjiin tai ainakin epäromanttisiin. Onko se jotenkin parempaa, kun sitä romantiikkaa tarjotaan tipoittain. Ehkä romantiikkaan ladataan suunnattomat odotukset, mutta ei se kukkapuska tai lemmenlässytys sitten kuitenkaan arjen murheissa paljoa auta? Suoraviivaisempi puoliso on usein toisella tapaa tehokkaampi, romantikoilla on taipumusta haihatteluun.

Mette

Minun mieheni on entisenä upseerina hyvinkin miehekäs, mutta kyllä hän kosiskellessaan upotti minut ruusuihin ja vieläkin yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen, suutelee ovella aina, kun lähden vaikka kauppaan, ja sulkee oven perässäni.




Epäilyttävää...

ralf64
Mette

Minun mieheni on entisenä upseerina hyvinkin miehekäs, mutta kyllä hän kosiskellessaan upotti minut ruusuihin ja vieläkin yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen, suutelee ovella aina, kun lähden vaikka kauppaan, ja sulkee oven perässäni.




Epäilyttävää...



No, hämmästynyt olen minäkin, mutta fakta mikä fakta.

Vierailija

Mette taitaa olla aika kissa tai aspergeri, ehkä molempia.

Eiku jos mies on armeijassa töissä, niin hänellä on asbergeri. Joo.

Joka tapauksessa, mitä merkitystä sillä nyt käytännössä olisi? Jostain syystä hän on tehnyt romantiikasta rutiinin. Epävarmuus nyt on vahvin syy. Ahdasmielisen mielestä sillä tosin voisi olla jotain merkitystä, mutta kymmenen vuotta osoittavat toisin.

Ehkäpä nopeutunut tiedonkulku on varsinkin nuoriin ihmisiin purrut sen verran vahvasti että ei oikein nähdä sitä romanttisuutta edes vaikka se nenän alle tuotaisiin. Vaatimukset ovat vain nousseet pilvien yläpuolelle ja kohta tavoitellaan jo ilmakehää. Kuvat uusista trendikkäistä pariskunnista, suurhäistä, loistohuviloista ja häämatkoista saa varmasti monet miettimään että missäs minun palkintoni oikein viipyy?

Mutta romantiikkaa on yhä jokapaikassa ja jokaisen sisällä. Välittämisen tunne. Kun täällä pohjoisessa katselee vanhoja pariskuntia kävelemässä käsikkäin pitkin metsiä ja innostamaan kumppaniaan uusiin hurjiin haasteisiin ja aktiviteetteihin ymmärtää hetkessä että romanttisuus ei todellakaan ole materiaa tai mitään sellaista mitä voisi mittailla tai vertailla.

Tietenkin on sitten näitä moneen kertaan eronneita kaupunkilaistuneita yksinhuoltajia joiden kilvet ja panssarit on sitä luokkaa ettei siitä millään ruusulla läpi mennä. Mutta se on sitten asia erikseen..

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Neutroni

Se on sitten mielenkiintoisempi kysymys, että miksi romantikot haksahtavat (sukupuolesta riippumatta) niin helposti hyväksikäyttäjiin tai ainakin epäromanttisiin. Onko se jotenkin parempaa, kun sitä romantiikkaa tarjotaan tipoittain. Ehkä romantiikkaan ladataan suunnattomat odotukset, mutta ei se kukkapuska tai lemmenlässytys sitten kuitenkaan arjen murheissa paljoa auta? Suoraviivaisempi puoliso on usein toisella tapaa tehokkaampi, romantikoilla on taipumusta haihatteluun.



Ehkäpä se joka haksahtaa hyväksikäyttäjään on sellainen ihminen joka haksahtaa ihan kehen tahansa, ja jos joku hyvä ihminen ei ehdi häntä kopata itselleen, kurvaa se hyväksikäyttäjä ja vetäisee välistä. En usko että jokainen romanttinen ihminen vartavasten hakemalla hakee kusipäitä. He vain uskovat että kaikki ihmiset ovat hyviä tai että kaikissa ihmisissä on hyvää. Tai sitten romantikko on niin täysin omien haahuilujensa pyörittämä ettei hän edes näe tosielämää ja sitä millaisen retaleen vierellä hän on.

Tietty klassisessa kuviossa että välillä tulee turpaan ja välillä kukkapuskaa voi varmaan se kukkapuska tuntua oikein mahtavalta ja dramaattisen upealta ja ihanalta, kun se on niin totaalisen toista maata kuin se turpaan vetely. Jos ihmistä kohdellaan kurjasti, hän voi olla aivan pyörryksissä mitä mitättömimmästä myönteisestä eleestä, eikä tajua sanoa että "tunge p***seeseesi se kukkapuskasi, tämä pelleily loppui tähän".

Mutta eipä tietty aina tarvitse tuollaista äärikuviota maalailla. On niitä varmaan pariskuntia joissa toinen on aika jäyhä ja karu, ja silti toinen osapuoli kuvittelee että se on jotenkin "oikeasti" tosi ihqu, se ei vaan osaa sitä aina tuoda esille. Tai jotain muuta höhlää.

marko77
Juttelin tuossa päivänä muutaman erään naispuolisen kaverini kanssa romantiikasta. Yllätyksekseni sain selville, ettei kaikki naiset pidä romantiikasta / romanttisuudesta. Onko romantiikka ja romanttisuus kuollut ja kuopattu - pitävätkö naiset romanttisista miehistä vai onko se heidän mielestään hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa? Kukkien tai suklaakonvehtien viemistä ja sen sellaista. Itse olen pesunkestävä romantikko - harmi vaan, ettei ole ollut romanttisten tekojen kohdetta. Mieltä arskarruttaa se, onko miehen oltava joko äijä vai romanttinen höpsö?



Ei romantiikka ole mihinkään kuollut. Kenties merkittävin ero menneisyyteen verrattuna on siinä, että sen ilmaiseminen saa uusia muotoja uskon vapaudesta johtuen. Persoonallisempaa ilmaisua arvostetaan enemmän, sekä ihmisen persoonallisuutta yleensäkin. Ihmisiä ei näytä kiinnostavan lainkaan ominaisuudet ja mahdolliselle jälkikasvulle hyvät lähtökohdat, vaan jonkun toisen ihmisen ennalta-arvattavuus, mutta samalla erottuvuus joukosta. Kun osaa ilmaista itseään persoonallisesti, edes sanoman typeryydellä ole mitään väliä, niin kuin monien julkisuudenhenkilöiden toiminta usein osoittaa. Idiotismille on kysyntää ja avoimesti tällainen mies on varmasti naisten suhteen onnekkaampi kuin luotettavat perheenisä -tyyppiset miehet. Kyse on siis siitä, että romantiikka muuttuu enemmän naisten tarpeita palvelevaksi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa usein sitä, että nainen on mahdollisimman usean miehen huomion keskipiste. Mies nöyrtyy näille tarpeille, ellei ole äärikonservatiivi ja ne jotka eivät muuten vaan taivu tähän, jäävät kokonaan romantiikan ulkopuolelle.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720
Shriek
marko77
Juttelin tuossa päivänä muutaman erään naispuolisen kaverini kanssa romantiikasta. Yllätyksekseni sain selville, ettei kaikki naiset pidä romantiikasta / romanttisuudesta. Onko romantiikka ja romanttisuus kuollut ja kuopattu - pitävätkö naiset romanttisista miehistä vai onko se heidän mielestään hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa? Kukkien tai suklaakonvehtien viemistä ja sen sellaista. Itse olen pesunkestävä romantikko - harmi vaan, ettei ole ollut romanttisten tekojen kohdetta. Mieltä arskarruttaa se, onko miehen oltava joko äijä vai romanttinen höpsö?



Ei romantiikka ole mihinkään kuollut. Kenties merkittävin ero menneisyyteen verrattuna on siinä, että sen ilmaiseminen saa uusia muotoja uskon vapaudesta johtuen. Persoonallisempaa ilmaisua arvostetaan enemmän, sekä ihmisen persoonallisuutta yleensäkin. Ihmisiä ei näytä kiinnostavan lainkaan ominaisuudet ja mahdolliselle jälkikasvulle hyvät lähtökohdat, vaan jonkun toisen ihmisen ennalta-arvattavuus, mutta samalla erottuvuus joukosta. Kun osaa ilmaista itseään persoonallisesti, edes sanoman typeryydellä ole mitään väliä, niin kuin monien julkisuudenhenkilöiden toiminta usein osoittaa. Idiotismille on kysyntää ja avoimesti tällainen mies on varmasti naisten suhteen onnekkaampi kuin luotettavat perheenisä -tyyppiset miehet. Kyse on siis siitä, että romantiikka muuttuu enemmän naisten tarpeita palvelevaksi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa usein sitä, että nainen on mahdollisimman usean miehen huomion keskipiste. Mies nöyrtyy näille tarpeille, ellei ole äärikonservatiivi ja ne jotka eivät muuten vaan taivu tähän, jäävät kokonaan romantiikan ulkopuolelle.



Toisaalta romantiikasta on tullut jotenkin kliseistä osittainkin massamedian ansiosta, joten siitä ei välttämättä sitten osata nauttia epäilemättä sitä, etteikö kyseessä ole ehkä esim. jonkun pelimiehen naisenkaatoyritys, jossa yritetään sitten sitä naispuolista hölmöttää halutun saamiseksi. Myöskin on ihan tosissaankin olemassa kertomasi tyyppisiä naisia, jotka odottavat erikoisuuksia sekä erityiskohtelua välittämättä siitä minkälainen mies on kyseessä, kunhan se antaa omissa prinsessakuvitelmissaan elävälle naisenpuolikkaalle tämän ennalta odottaman ja mielellään erilaisissa kirjoissa tai elokuvissa silmiin sattuneen kohtauksen kopion tapaisen kohteluelämyksen. Mitä tulee useamman vastakkaisen sukupuolen edustajan huomiona olemisella herkutteluun, niin rohkenen olettaa, että molemmissa sukupuolissa esiintyy näitä sellaisesta uneksijoita ja etenkin vähemmän elämänkokemusta omaavien parissa. Jotenkin jälkeen jääneltä vaikuttaa sellainen persoonallisuus, jolle suo tyydytystä useamman vastakkaisen sukupuolen edustajan taistelu ko. henkilön suosiosta ja ykköspaikasta hänen rinnallaan ja mahtaako sellaista tyyppiä koskaan edes kiinnostaakaan sitten oletettujen itseään piirittäjien tunteet ja halut alunperinkään vai ovatko vain sopivia sivunäyttelijöitä tai kulisseja ko. henkilön egomaanisessa teatterissa?

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Stinger
Toisaalta romantiikasta on tullut jotenkin kliseistä osittainkin massamedian ansiosta, joten siitä ei välttämättä sitten osata nauttia epäilemättä sitä, etteikö kyseessä ole ehkä esim. jonkun pelimiehen naisenkaatoyritys, jossa yritetään sitten sitä naispuolista hölmöttää halutun saamiseksi.



Tai kyse voi yksinkertaisesti olla siitä, että nainen on ollut idiootti, eikä kykene ottamaan vastuuta valinnoistaan, niin kuin tämä musiikkivideokin hienosti demonstroi:

http://www.youtube.com/watch?v=xJT16scb9Kc

Kun ei voi myöntää itselleen sitä, että hengailee idiootin miehen kanssa omasta idioottimaisesti valinnasta johtuen, on aina oikeutetumpaa ampua kyseinen mies hengiltä, vaikka mies todennäköisesti hakkaa tätä naista juuri siksi, että hän on idiootti. He ovat yhdessä, kun ovat molemmat älyvajaita.

Myöskin on ihan tosissaankin olemassa kertomasi tyyppisiä naisia, jotka odottavat erikoisuuksia sekä erityiskohtelua välittämättä siitä minkälainen mies on kyseessä, kunhan se antaa omissa prinsessakuvitelmissaan elävälle naisenpuolikkaalle tämän ennalta odottaman ja mielellään erilaisissa kirjoissa tai elokuvissa silmiin sattuneen kohtauksen kopion tapaisen kohteluelämyksen.



Mitä väliä sillä on, jos jokin asia, jota parisuhteessa tekee, ei ole välttämättä lainkaan yksilöllinen tai ainutlaatuinen ratkaisu? Kyllä se tekee elämän aika vaikeaksi, jos päinvastoin ajattelee.

Mitä tulee useamman vastakkaisen sukupuolen edustajan huomiona olemisella herkutteluun, niin rohkenen olettaa, että molemmissa sukupuolissa esiintyy näitä sellaisesta uneksijoita ja etenkin vähemmän elämänkokemusta omaavien parissa.



Elämänkokeneeksi ei opi, jos ei edes yritä ja se on juuri naisten ongelma. Nykynaiset ilmeisesti kuvittelevat, että vapaus tuottaa elämänkokemuksen, mikä taas on ihan naurettava käsitys.

Sukupuolijärjestelmän tutkija Henry Laasasta tulos ei yllätä. Kaipuu parisuhteeseen ja seksiin on ihmisen perustarpeita, vaikka se ei johtaisikaan enää perinteisen perheen perustamiseen.

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=190...

Kyllä se kohdannon puuttuminen kertoo samalla naisen arvomaailmasta siinä missä miehenkin.

Jotenkin jälkeen jääneltä vaikuttaa sellainen persoonallisuus, jolle suo tyydytystä useamman vastakkaisen sukupuolen edustajan taistelu ko. henkilön suosiosta ja ykköspaikasta hänen rinnallaan ja mahtaako sellaista tyyppiä koskaan edes kiinnostaakaan sitten oletettujen itseään piirittäjien tunteet ja halut alunperinkään vai ovatko vain sopivia sivunäyttelijöitä tai kulisseja ko. henkilön egomaanisessa teatterissa?



Kenties naiset ovat sinusta jälkeenjääneitä. Minulle ne ovat lähinnä vastuunpakoilijoita, jotka eivät uskalla kohdata miestä suoraan. Poikkeuksen tekee tietysti vain seksi, koska myös naisilla on omat tarpeensa.

Ai niin, unohdin vielä pyytää erikseen anteeksi sitä, että onhan se rehellisyyden vaatiminen naiselta liikaa. Ja jos sellaista vaadin, niin enhän minä voi olla pohjimmiltani muuta kuin erittäin kusipää ja itsekeskeinen tyyppi. Toivottavasti jotkut saa edes hyvät naurut siitä, että olen avoimesti mulkku jätkä tai mitä negatiivisia merkityksiä kukin rehellisyyteen haluaa liittää. En tiedä, kun ajattelen etupäässä vain itseäni enkä muita, ja kun vittupäille harvemmin edes viitsitään kommentoida yhtään mitään.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat