Ristiriitojen hyödyntäminen

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Jostain syystä olen saanut päähäni että ihmiset kammoavat ristiriitaisuuksia. Niitä pitäisi ikäänkuin vähän nolostella ja hävetä, varsinkin jos niitä on omassa itsessä/luonteessa. Kaiken pitäisi olla hajuttoman, mauttoman yksioikoista ja simppeliä, niin että kun ihminen kerran jotain suustaan ulos kakaisee niin se pitää paikkansa vaikka ikuisesti, aamen. Eikä niin että samalla hetkellä kun hän jotain sanoo hän sisällään ajattelee/tuntee samaan aikaan myös vastakkaisella tavalla...

Entä jos ristiriitoja ei kammoaisi ja yrittäisi päästä niistä eroon? Voisiko niitä jotenkin hyväksikäyttää ja saada niistä kovastikin materiaalia omiin tarkoituksiinsa?

Kommentit (6)

Vierailija
Rousseau
Jostain syystä olen saanut päähäni että ihmiset kammoavat ristiriitaisuuksia. Niitä pitäisi ikäänkuin vähän nolostella ja hävetä, varsinkin jos niitä on omassa itsessä/luonteessa. Kaiken pitäisi olla hajuttoman, mauttoman yksioikoista ja simppeliä, niin että kun ihminen kerran jotain suustaan ulos kakaisee niin se pitää paikkansa vaikka ikuisesti, aamen. Eikä niin että samalla hetkellä kun hän jotain sanoo hän sisällään ajattelee/tuntee samaan aikaan myös vastakkaisella tavalla...

Entä jos ristiriitoja ei kammoaisi ja yrittäisi päästä niistä eroon? Voisiko niitä jotenkin hyväksikäyttää ja saada niistä kovastikin materiaalia omiin tarkoituksiinsa?




Niin kuin sanotaan, kukaan ei mene elämän läpi kuivin housuin.
Ongelmat kuuluvat elämään, niiden kanssa pitää vain tottua elämään.

Kukaan ei voi olla läpi elämänsä läpi hajuton ja mauton. Elämä jättää jälkensä ja hyvä niin.
Olisi surkeaa olla sama ihminen vuodesta toiseen.
Kaikki muutos on osa elämää ja osoitus ihmisen muuttuvuudesta.
Nuoruus on hienoa aikaa, mutta se on rajattua.
Kaikki on tarkasti ajateltua ja siihen on sopeuduttava.
Elämä voi tuntua lopulta merkityksettömältä, mutta taistelemalla joka päivä, ne huonot päivät menevät ohi.
Uuusi päivä tuo uusia haasteita.

Vierailija

Objektiivinen totuus on usein suhteellisempi kuin subjektiivinen. Monta näkökulmaa tekee epävarmaksi ja epävarmuus nostaa stressitasoa. Huonon stressinsietokyvyn omaavat ihmiset ovat hyvinkin usein varsin ristiriidattomia ajattelussaan. Ja lisäksi jos on tyhmä eikä tiedä mitä tarkoittaa älykäs, niin voi oikeastaan olla mitä mieltä vaan . Ristiriidat ovat helpompi sietää, jos ei omaa korkeita ihanteita.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Silloin kun jokin tietty tilanne sisältää useita eri mahdollisia selityksiä tai mahdollisuuksia, lienee kai lähdettävä siitä että valitaan se hyödyllisin vaihtoehto, vaikka pitkässä juoksussa voisikin osoittautua että valinta oli väärä. Loputon syntyjen syvien selvittely johtaa vain siihen että sitä ikuisesti istuu lähtökuopassa eikä pääse eteen, ei taas.

Mikäli kykenee sietämään niitä muita, rinnakkaisia vaihtoehtoja siinä rinnalla (toistaiseksi) ilmentymättöminä potentiaalisina mahdollisuuksina, voi ainakin sitten tarpeen tullen joustavasti siirtyä toisenlaiseen katsantokantaan jos osoittautuu että valittu tie olikin väärä.

Ajatellaan vaikka että sinulla on kaksi täysin erilaista katsomusta joista et osaa valita. Jos sitten valitsee toisen ja sukeltaa siihen pässinä pää edellä niin ettei valintansa jälkeen enää haluaa kuullakaan mistään muusta, voi olla aika rankka paikka jos sitten kuitenkin osoittautuu että systeemi ei toimi. Jos rinnalla pitää kokoajan teoreettisena mahdollisuutena jotain toista järjestelmää niin siirtyminen käy helpommin.

Mutta katsomuksen ollessa kyseessä tuollainen "varakatsomus" on kai aika outo ajatus useimmille. Pienemmissä asioissa on ehkä helpompi pitää useampia mahdollisuuksia avoimena.

Onko ristiriitaista hyväksyä useampia asioita yhtäaikaa silloin kun ne eivät sovi toisiinsa mitenkään? Aivan varmasti. Haittaako se? En tiedä, toisaalta en tiedä että miksi sen pitäisi haitata.

Uusimmat

Suosituimmat