Ollakko vai eikö?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Hei Tiede.

Minä olen ajatellut tehdä itsemurhan pian ja olenkin pohtinyt nyt viimeiset 2kk syitä, että miksi niin teen.

Syyni on se tietenkin se, että sosiaalinen statukseni on 0.
Luonteeni on sisäänpäinsuuntautuva = minulla ei ole kavereita. Koskaan minulla ei ole ollut seksielämää, vaikka olen jo kohta 27 vuotias mies. En edes muista olisiko koskaan kukaan naispuolinen ihminen minulle ollut halukas keskustelemaan mistään. Olen siis varmasti todella rumakin siitä päätellen. En kyllä pidä kunnostanikaan huolta vaan elämäni on mennyt enimmäkseen tietokoneen äärellä tai kirjoja lukeskellessa.
Olen tyhmä ihminen. Sanon sen sen takia, että viisas ei ikinä myönnä olevansa viisas. Olenko siis viisas? En.

Kävin ammattikoulun ja opiskelin tietotekniikkaa. En koskaan ole saanut vakituista työpaikkaa mistään. Vasta aloitin opiskelemaan toista tekniikan alaa, joka on kamalaa. Metrohousuisten ja leijonamedaljongeja vertailevia miehiä alallani olisi ja luulen näkeväni jo tulevaisuuteni jos jatkaisin opiskelua. Työ olisi "äijämäistä" isojen koneiden kanssa ähertämistä ja räjähteiden käsittelyä. Alalla pelkkiä miehiä taputtelemassa toisia olalle, kuinka hyviä jätkiä sitä ollaan. Vähemmistöön kohdistuvia tai alapäähän kohdistuvia vitsejä päivästä toiseen. Paskaa.

Lopetin opiskelun ja olen taas työtön. Minulle on masennuslääkkeet määrätty, joiden syömisen lopetin. Niistä ei ollut muuta vaikutusta kuin libidon katoaminen. Enhän sillä kyllä tee mitään, mutta eunukkinakaan en halua jostain syystä kuolla.

Olen haaveillut, että saisin rahaa jostain tarpeeksi, että voisin lähteä viimeiselle reissulle ja lopettaa olemassaoloni mukavassa paikassa. Lainojakaan en saanut, eli kai joudun valitsemaan "miljonäärikuoleman" sängylle tähän lähiöyksiöön.

Tiedän, että jos alkaisin treenaamaan kehoani naisetkin saattaisivat kiinnostua minusta. Sitä en kuitenkaan tee vaan vietän päiväni sängyssä maaten. En ole laiska tekemään töitä vaan hyvinkin ahkera. En saa vain työtä mistään. Ainakaan sellaista mistä pitäisin, koska olen köyhästi itseni kouluttanut. Mielummin kuolen, kun menen tekemään jotain systemaattista liukuhihnatyötä joka on ainut mihin enää kelpaisin. Pelkään jo ihmisiä niin paljon, etten voi enää edes hakea mihinkään.

Terapiassa olen käynyt kerran puhumassa 45min vakio asioista kuten vanhemmistani. Terapeutti on minulle koittanut soitella, mutta en ole vastannut. En koe, että puhumisella olisi enää mitään merkitystä. Onko se terapeutti joku taikuri? Pystyykö hän taikomaan minulle seksiä, arvostettua työtä, ihmisiä jotka välittävät minusta tai iloa elämääni?

Kaikki mikä miehiä yleensä kiinnostaa, ei ole minua koskaan kiinnostanut. Katselen yksiöni ikkunasta isin mersuilla ajelevia poikia ja auton ikkunoista roikkuvia ilosta kiljuvia tyttöjä. Onko elämä todellakin niin yksinkertaista, että ainoa asia mikä tässä maailmassa on ratkaisevaa on raha ja kaiuttimista pauhaava bassojytkytys.

Mihin olen matkalla, kun syön paketin buranaa tai hyppään köysi kaulassa kuolemaani? Pelottaa, mutta en näe enää muuta kuin tuskaa tulevaisuudessani. Kannattaako enää jatkaa vain olemista. Yksinkään en osaa tehdä päätöksiä. Vanhemmat eivät minua ole koskaan opastaneet tai sitten olen ollut liian ylimielinen, että olisin kuunnellut. Lapissa olen asunut eri paikkakunnilla pyörien. Lähiöstä toiseen. En ole koskaan uskaltautunut mistään paikanpäältä hakea kuitenkaan töitä, koska olen täysin syrjäytynyt ihminen.

Muuttuisiko mikään jos saisin kerättyä jostain energiaa sen verran, että muuttaisin etelään? Vielä pienempään ja yhtä tasapaksuun kammioon mihin minulla täällä pohjoisessa on ollut varaa. Yhteiskunnan rahoilla tietysti. Miten voi muuttaakkaan, kun ei ole mitään ideaa mitä alkaisin tekemään.

Voiko täydellisestä epätoivosta enää nousta mitenkään?

Sivut

Kommentit (68)

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009

Sinulla selvästi on paha ongelma, jos kuvittelet saavasi itseltäsi hengen syömällä paketillisen Buranaa. Onnettaren oikein hymyillessä tukehdut omaan oksennukseesi, mutta suosittelisin kuitenkin sitä naru kaulassa hyppäämistä jo alkuun.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija
Japetus
Sinulla selvästi on paha ongelma, jos kuvittelet saavasi itseltäsi hengen syömällä paketillisen Buranaa.



Joo tuohan se pahin ongelma selvästi on.

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt11.9.2007

Heittää mustiin ja itsemurha mielessä? Suosittelen, että asetat päivämäärän tapahtumalle-voi hyvinkin olla, että kohtapuolin ei tarvitse enää edes turvautua oman käden oikeuteen omasta elämästä. Melko hyvä 'aikaleima', jolloin mahdollisesti turvautuisi oman käden oikeuteen, on välillä 2013-2014...koska jollei siihen mennessä ole jo ns. pommit pudonneet, voi hyvillä mielin rasvata köyden-siis ota tämä vinkki fatalistin suusta tulleena.

Ennen kaikkea, poistu nauraen!

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5000
Liittynyt21.6.2009

Ei tilanteesi kovin paljoa poikkea useiden muitten vastaavista. Älä kiinnitä huomiotasi niihin joilla mielestäsi menee hyvin tai haluttavasti, vaan peilaa itseäsi heikompiosaisiin, ja ajattele mitkä asiat sinulla on kuitenkin heitä paremmin. Sen jälkeen käy vaikka naapurikaupungissa maksullisilla naisilla, saat kokemusta ja vahvistat itsetuntoasi, kyllä sinullekin joku löytyy, laske vaikka rimaa tarvittaessa. Ääritapauksissa paikkakunnan vaihto ja uudet harrastekuviot voivat tuoda avun.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Vierailija
Tunna

Muuttuisiko mikään jos saisin kerättyä jostain energiaa sen verran, että muuttaisin etelään? Vielä pienempään ja yhtä tasapaksuun kammioon mihin minulla täällä pohjoisessa on ollut varaa. Yhteiskunnan rahoilla tietysti. Miten voi muuttaakkaan, kun ei ole mitään ideaa mitä alkaisin tekemään.

Voiko täydellisestä epätoivosta enää nousta mitenkään?


Mikä sinua kiinnostaa?

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Mitäs tuohon nyt sitten sanoisi. Koska kyse näköjään lähinnä on seksuaalisesta alemmuudentunteesta, siitä varmaan kannattaisi murtautua ulos jollain soveliaalla keinolla. Kyllä minä itse tuossa tilanteessa ainakin harkitsisin maksullista palvelua mieluummin kuin hirttoköyttä. Jos suorat naiskontaktit pelottavat, aloita jollain puhelinjutuilla ja etene pikkuhiljaa.

Sulje se tietokonetoosa ja mene ulos vaikka väkisin. Kävele kadulla ja sen sellaista. Lopeta ylenmääräinen tumputtaminen ja itsesäälissä piehtarointi. Tajua, että maailmassa on muitakin vastaavassa tilanteessa olevia, ja että eka kerta kolmekymppisenä ei ole mikään ainutlaatuinen asia.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Kuule, ei elämä niin pitkä ole, ettei sitä voisi loppuun asti elää. Olet aika nuori vielä. Jos sinua kiinnostaa asua jossakin muualla, niin kokeile sitä. Jos nainen kiinnostaisi, ota kontaktia. Vaikka ensin netissä, jos se kerran on luontevaa, mutta mahdollisimman pian muuallakin. Vaikutat niin kivalta, että harmi olisi, jos hukkaan menisit.

Vierailija

Mikä sinua kiinnostaa?



Taide, muut kulttuurit, ihmiset.
Olen kai aina halunnut taidemaalariksi, vaikka en tiedä taiteen teoriasta juurikaan mitään. Tosipuheessa se ei edes niin hirveästi kiinnosta. Pidän vain piirtämisestä. En ole kai uskaltanut lähteä koskaan opiskelemaan taidekouluun, koska toimeentulo sillä töin on hyvin epätodennäköistä. Muutenkin epäilyttää, että onko tuolla työllä enää nykyaikana merkitystä. Ei ihmiset enää käy taidegallerioissa.
Voisihan siitä sitten kyllä perustaa vaikka tatuointiliikkeen jos oppii tekniikkaa hieman. En tiedä. Tuntuu, että on jo liian myöhäistä. En mikään Da Vinci ole, että aika perusteista pitäisi vieläkin lähteä. Ihminenhän on kyllä oppimiskone ja tuohon olisin valmis aikani kuluttamaan, toisin kuin niin moneen muuhun asiaan.
Todellisuudessa minusta tulisi varmasti kuitenkin vain keskinkertainen maalari.
Johonkin luovaan työhön haluaisin kuitenkin joskus päästä. Sellaiseen missä perustoimeentulo olisi kuitenkin turvattu.
Kesällä haluaisin tehdä töitä ulkona. Kaikkea ei voi tietenkään saada. Jotakin kuitenkin missä tuntee, että tekee työtä muita ihmisiä varten. Näkee jotain valmista, kunhan näkee tarpeeksi vaivaa. En tiedä mitä sitten olisi nuo tuollaiset työt. Eiköhän ne suurimmaksi ole kaikki duunit sellaisia, että tuntee olevansa vain osa suurta koneistoa. Ihminen, joka on kuin mutteri. Yhtä korvattavissa.

Milkou
Seuraa 
Viestejä120
Liittynyt5.7.2011

Itkin, koska minulla ei ollut kenkiä. Sitten näin miehen jolla ei ollut jalkoja.

"If you can, help others ; if you cannot do that, at least do not harm them." - Dalai Lama

Vierailija

Sinulla on vaan luuseriasenne ja huonoitsetunto. Mene baariin ja ala ryyppäämään. Ei sinulla ole mitään menetettävääkään, jos toin vaihto ehto on itsemurha.

Vierailija

Sittenhän on aivan selvää, että sinun pitää piirtää. Pitää tehdä sitä, mikä kiinnostaa ja mikä tekee onnelliseksi. Ja piirrokset pitää myös näyttää muille, siis jakaa elämän tärkeät asiat. Sinähän olet todella onnekas, koska sinulla on jokin kiinnostuksen kohde. Ja muuten, täydellisestä epätoivosta voi todellakin nousta. Esim. minä olen sen kokenut, kuten monet tarpeeksi kauan eläneet - elleivät useimmat.

Vierailija
Tunna

Mikä sinua kiinnostaa?



Taide, muut kulttuurit, ihmiset.
Olen kai aina halunnut taidemaalariksi, vaikka en tiedä taiteen teoriasta juurikaan mitään. Tosipuheessa se ei edes niin hirveästi kiinnosta. Pidän vain piirtämisestä. En ole kai uskaltanut lähteä koskaan opiskelemaan taidekouluun, koska toimeentulo sillä töin on hyvin epätodennäköistä. Muutenkin epäilyttää, että onko tuolla työllä enää nykyaikana merkitystä. Ei ihmiset enää käy taidegallerioissa.
Voisihan siitä sitten kyllä perustaa vaikka tatuointiliikkeen jos oppii tekniikkaa hieman. En tiedä. Tuntuu, että on jo liian myöhäistä. En mikään Da Vinci ole, että aika perusteista pitäisi vieläkin lähteä. Ihminenhän on kyllä oppimiskone ja tuohon olisin valmis aikani kuluttamaan, toisin kuin niin moneen muuhun asiaan.
Todellisuudessa minusta tulisi varmasti kuitenkin vain keskinkertainen maalari.
Johonkin luovaan työhön haluaisin kuitenkin joskus päästä. Sellaiseen missä perustoimeentulo olisi kuitenkin turvattu.
Kesällä haluaisin tehdä töitä ulkona. Kaikkea ei voi tietenkään saada. Jotakin kuitenkin missä tuntee, että tekee työtä muita ihmisiä varten. Näkee jotain valmista, kunhan näkee tarpeeksi vaivaa. En tiedä mitä sitten olisi nuo tuollaiset työt. Eiköhän ne suurimmaksi ole kaikki duunit sellaisia, että tuntee olevansa vain osa suurta koneistoa. Ihminen, joka on kuin mutteri. Yhtä korvattavissa.

Toimeen tulee vähälläkin. Pitää vain päästä eroon rahakeskeisestä ajattelusta. Ei elämän tarvitse olla pyrkimystä ensimmäiseen miljoonaan, ei kukaan kuitenkaan saa omaisuuttaan vietyä mukanaan kuollessaan.

Tee, mitä haluat ja mikä tekee olosi hyväksi. Eikä sillä ole mitään väliä, vaikka olisit siinä keskinkertainen, niitä ihmisiä on suurin osa. Pitää osata tyytyä omaan osaansa, ja osata nauttia siitä. Tunnut vaativan itseltäsi kauhean paljon. Laske vähän rimaa alkuun, jotta saat aloitettua jotain itsellesi mielekästä ja nosta rimaa 'työsi' edetessä.

Ulkona työskentelystä (kiinalainen sananlasku):

Jos haluat olla onnellinen yhden päivän,ota humala.
Jos kolme päivää, mene naimisiin.
Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se.
Jos haluat olla ikuisesti onnellinen,
ryhdy puutarhuriksi.

Milkou
Seuraa 
Viestejä120
Liittynyt5.7.2011
Toimeen tulee vähälläkin. Pitää vain päästä eroon rahakeskeisestä ajattelusta. Ei elämän tarvitse olla pyrkimystä ensimmäiseen miljoonaan, ei kukaan kuitenkaan saa omaisuuttaan vietyä mukanaan kuollessaan.



Kerrassaan upea quote. Onko oma keksimäsi?

"If you can, help others ; if you cannot do that, at least do not harm them." - Dalai Lama

Vierailija
Milkou
Toimeen tulee vähälläkin. Pitää vain päästä eroon rahakeskeisestä ajattelusta. Ei elämän tarvitse olla pyrkimystä ensimmäiseen miljoonaan, ei kukaan kuitenkaan saa omaisuuttaan vietyä mukanaan kuollessaan.



Kerrassaan upea quote. Onko oma keksimäsi?



Oisko Irwiniä

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat