Pakomatka anoreksiasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ajatuksia herättävä dokumentti anoreksiaa sairastavasta naisesta, voi katsoa viiden päivän ajan Yle areenalla:

http://areena.yle.fi/video/1300614137705

Minusta tässä dokumentissa näytetään rehellisemmin ja lähempää, kuin monissa muissa mielenterveyden ongelmista kertovissa ohjelmissa, mitä psykiatrinen sairastaminen voi todella merkitä. Kyse ei oikeissa sairauksissa varmasti ole mistään muoti-ilmiöstä tai onnellisuuden liiallisesta tavoittelusta, kuten Hamilo taannoin sanoi masennuksesta. Vaan mikä saa älykkään ihmisen realiteettitajun järkkymään noin pahasti, kuin esim. dokumentin anorektikolla?

Aivan kuin hänellä olisi kaksi minää, sairausminä ja varsinainen minä.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Syyllistävä kontrollifriikki äiti teki suorittajafriikistä tyttärestään sairaan. Edes ohjelmanteon aikana nauha ei katkennut.

Vierailija

Minäkin mietin, oliko se äiti syyllistävä ja sairaus tavallaan kapinaa sitä vastaan. Ei hän kyllä mitenkään suoraan syyllistänyt, mutta ehkä sellainen syyllistäminen onkin pahempaa, ettei sano mitään, mutta toiset aistivat hänen vihamieliset tunteensa. Siinäkin kohtaa, kun hän huokaili vihaisesti tyttären laittaessa leipiä pakkotoimintojensa vallassa.

Vierailija
väläys
Ajatuksia herättävä dokumentti anoreksiaa sairastavasta naisesta, voi katsoa viiden päivän ajan Yle areenalla:

http://areena.yle.fi/video/1300614137705

Aivan kuin hänellä olisi kaksi minää, sairausminä ja varsinainen minä.





En vielä ehtinyt katsoa dokumenttia kokonaan, mutta juuri tuosta usein on kysymys eli "sairausminä" vs. niin sanottu "varsinainen minä"... aika monessa sairaudessa, riippuvuudessa whatever on osa tuota. Vaikka "normaalisti" tajuaa, ettei jossain ole mitään järkeä, niin jokin klikkaa päässä ja "sairausminä" saa vallan tietyissä kohdin. Ja sitten taas vaihtuu "normaaliminän" puolelle ja on kova usko että "sairausminä" ei ole järkevä ja siitä voi päästä eroon... paitsi ettei homma toimikaan niin helposti ja taas iskee "sairausminä" päälle väkisin. Harvinaisen v-mäistä.

Vierailija

Turha sitä äitiä on syyllistää. On varmasti helvetin rasittavaa yrittää saada syömään kuolevaa lapseaan, joka vielä tajua, että pitää syödä, muttei vaan syö pakkomielteestä johtuen.
Minkä ikäinen se muija oli siinä dokkarissa?

Vierailija
kabus
Turha sitä äitiä on syyllistää. On varmasti helvetin rasittavaa yrittää saada syömään kuolevaa lapseaan, joka vielä tajua, että pitää syödä, muttei vaan syö pakkomielteestä johtuen.
Minkä ikäinen se muija oli siinä dokkarissa?



Sain äidistä ylipäätään sellaisen vaikutelman, että hän on liian vaativa.
Hän kertoi tyttärensä lapsuudesta, että tämä oppi jo varhain itse syömään ja koulukin meni siinä sivussa, kirjoitti kolmessa vuodessa maisteriksi, "nää ei oo tuottanut mitään vaikeutta, mut tää elämä, mitä olis pitäny alkaa sitte sen opiskelun jälkeen elää."
Mitä sitten jos olisikin ollut kouluvaikeuksia? Mitä sitten vaikka vetäisi kuutosen lukiotodistukseen, niinkuin Jyrki Katainen. Se sävy millä hän puhui, oli painostava ja kireä. Millaista elämää olisi pitänyt opiskelun jälkeen alkaa elää? Oliko hän senkin miettinyt tyttärelleen valmiiksi. Eihän elämässä ole mitään valmista kaavaa.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Eikös tuo anoreksia voisi olla vain yksi OCD:n ilmentymä?

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Vierailija
idiotus
Eikös tuo anoreksia voisi olla vain yksi OCD:n ilmentymä?

Rituaalit tuossa ainakin voisi viitata sen suuntaan.

Vierailija
väläys
kabus
Turha sitä äitiä on syyllistää. On varmasti helvetin rasittavaa yrittää saada syömään kuolevaa lapseaan, joka vielä tajua, että pitää syödä, muttei vaan syö pakkomielteestä johtuen.
Minkä ikäinen se muija oli siinä dokkarissa?



Sain äidistä ylipäätään sellaisen vaikutelman, että hän on liian vaativa.
Hän kertoi tyttärensä lapsuudesta, että tämä oppi jo varhain itse syömään ja koulukin meni siinä sivussa, kirjoitti kolmessa vuodessa maisteriksi, "nää ei oo tuottanut mitään vaikeutta, mut tää elämä, mitä olis pitäny alkaa sitte sen opiskelun jälkeen elää."
Mitä sitten jos olisikin ollut kouluvaikeuksia? Mitä sitten vaikka vetäisi kuutosen lukiotodistukseen, niinkuin Jyrki Katainen. Se sävy millä hän puhui, oli painostava ja kireä. Millaista elämää olisi pitänyt opiskelun jälkeen alkaa elää? Oliko hän senkin miettinyt tyttärelleen valmiiksi. Eihän elämässä ole mitään valmista kaavaa.



Turha leikkiä mitään psykologia yhden dokumentin perusteella.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Kyllä, äitin vika. Tosin ei niin kuin täällä on tulkittu, päinvastoin. Vähemmän huomiota.
Kasvamisen pelkoa, neuroottisuutta ja läheisriippuvuutta.

Potkis pellolle, eikä vastaisi puhelimeen ennen kuin on 5 kiloa tullut painoa. 29-vuotias saa kuolla vaikka nälkään jos ei ruoka maita.

..Joo, muija on henkisesti maksimissaan 14-vuotias.

Vierailija

Niin, läheisriippuvuudeksihan tuota voi kutsua, vähän kuin alkoholistit ja heistä huolta pitävät läheiset. Ihmettelin sitäkin, kun hän oli ollut Lapinlahden sairaalassa, mutta sanoi että hoito vain pahensi tilannetta, kun siellä oppi uusia vinkkejä laihduttamiseen muilta syömishäiriöisiltä. Niin varmaan, mutta onko se hyvä perustelu jättää hoito kesken?
Toisaalta hän kuitenkin valitti, ettei hoitoa ole saatavilla.

Vierailija

Yksi syy hoidon lopettamiseen oli se, että muut hoidettavat oli olleet monesti ennenkin siellä. Hoito ei vain auttanut. Ei se kait kannustanut jatkaan siellä.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

"Tyttö" vänkää kuin pikkulapsi äitilleen kyllästyneenä ainaiseen marinaan, vaikka todellisuudessa elää siitä. Olen katsonut ehkä 5 minuuttia ohjelmaa ihan tämän ketjun innoittamana ja heti kärkeen tuli avainsana. Itsekuri.

Vaikka täällä nyt ei kauheasti psykologiaa kannatetakkaan, on se juuri tuollaisiin tapauksiin mitä olennaisinta, sillä psykiatri ei hänelle mitään mahda.

"Tytölle" pitää saada jakeluun, ettei kyseessä ole itsekuri, vaan päinvastoin eskapismia jossa arkirealiteettien tuskaa väistetään luomalla kontrolloitavissa oleva "ongelma" rajattuun ympäristöön.
Siinä neuroottisuus. Paradoksaalisesti väittäisin että metyylfenidaatti (lyhytvaikuitteinen) saattaisi auttaa, tosin silloin muodostuu riski toisenlaiseen riippuvuuteen.
Ehkäpä pirasetaami?

Infantiili puolustusmekanismi josta kukaan ei ilmeisesti ole uskaltanut hänelle kertoa pelkäessään rikkovansa hänet.

Sen sijaan että hänestä otettaisiin vastuu, tulisi hänen hyvinvoinnistaan ottaa vastuu.
Raamatussa sanotaan; opeta kalastamaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat