Feudaalinen yhteiskunta toimivampi kuin "vapaa" demokratia?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Keskiajalla tehtiin keskimäärin 60 päivää töitä vuodessa maksaakseen "verot" maaisännälle. Verot kattoivat mm. maan jota viljeli ja asumisen. Loput päivät pystyi sitten käyttämään lähes miten itse halusi. Suurimmalta osalta aika meni varmaan viljellen maata omaan taskuun ja suuhun.

Nykyaikana teemme keskimäärin 80 päivää vuodesta töitä maksaaksemme verot ja siihen kun lisää vielä muut pakolliset kulut kuten asuminen + ruoka niin voi miettiä, että miten pieni osa kuukaudessa tekemästäsi työstä menee oikeasti "omaan taskuun".

Keskiajalla oli myös vuodessa 80 julkista pyhäpäivää eli vapaapäivää ja maaisännän velvollisuus oli mm. järjestää kaksi kertaa vuodessa valtavat juhlat joissa sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi.

Kyllähän se laittaa miettimään, että missä kohtaa me tämä homma pilattiin

Sivut

Kommentit (45)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
Vitruvian Man
Keskiajalla tehtiin keskimäärin 60 päivää töitä vuodessa maksaakseen "verot" maaisännälle. Verot kattoivat mm. maan jota viljeli ja asumisen. Loput päivät pystyi sitten käyttämään lähes miten itse halusi. Suurimmalta osalta aika meni varmaan viljellen maata omaan taskuun ja suuhun.

Nykyaikana teemme keskimäärin 80 päivää vuodesta töitä maksaaksemme verot ja siihen kun lisää vielä muut pakolliset kulut kuten asuminen + ruoka niin voi miettiä, että miten pieni osa kuukaudessa tekemästäsi työstä menee oikeasti "omaan taskuun".

Keskiajalla oli myös vuodessa 80 julkista pyhäpäivää eli vapaapäivää ja maaisännän velvollisuus oli mm. järjestää kaksi kertaa vuodessa valtavat juhlat joissa sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi.

Kyllähän se laittaa miettimään, että missä kohtaa me tämä homma pilattiin




Ja mikä olikaan sen keskiajan feodaaliorjan elintaso, kun se teki ne maataloustyön kannalta parhaat päivät duunia herralleen ja omat hommansa tammikuussa? Eikä se kartanonherrakaan ei tainnut pärjätä nykyajan alemman keskiluokan duunarille kuin tonttinsa ja kämppänsä pinta-alassa ja palvelijaorjien määrässä. Mitä ihmettä nämä wanhojen hyvien aikojen ihannoijat kadehtivat? Sen vielä ymmärtää, että joku sadistinen kusipää kadehtii herran mahdollisuutta simputtaa orjiaan mielensä mukaan, mutta sitä ei ollut kuin harvoilal ja valituilla. Tänä päivänä tuollaisen yksilön on sentään kohtuullisen helppoa päätyä kusipäiseksi virkamieheksi tai pikkupomoksi ja päästä toteuttamaan itseään.

Vierailija

Feodaalisessa yhteiskunnassa ei ollut samoja rakenteita kuin esim. nykyisessä Suomessa. Tottahan se on että Suomen valtio on muuttunut itseään ruokkivaksi hirviöksi joka turpoaa kuin tarujen Hydra. Aina kun jostain leikataan niin tilalle tulee kaksi suuta ja lisää teräviä hampaita.

Silti rinnastus feodaali yhteisöön on huono. Nykyinen yhteisö on rakenteeltaan niin paljon tuottavampi että verotus voisi viedä leijonan osan ja silti käteen jäävä osa olisi moninkertainen edeltävään.

kohveeman
Seuraa 
Viestejä1628
Liittynyt4.9.2009

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka vähällä työnteolla nykyään pärjättäisiin jos tuotteet tehtäisiin kestämään ja turhaa työtä vähennettäisiin sekä työtä jaettaisiin tasaisemmin.

Eikö kaikkien sukupolvien päämääränä ole ollut vähentää työntekoa?

Vierailija

Ei. Ainakin nykyisin agendana on saada lisää rojua ja statusta. En usko että tuo ennenkään juuri tästä kaavasta on poikennut.

Vierailija
Neutroni
Ja mikä olikaan sen keskiajan feodaaliorjan elintaso, kun se teki ne maataloustyön kannalta parhaat päivät duunia herralleen ja omat hommansa tammikuussa?



En ole keskiajan asiantuntija, lähinnä tunnen hieman, mitä mieltä jotkut teoreetikot ovat olleet keskiajasta. Neutronilta puuttuu kuitenkin mielestäni ontologista hienovaraisuutta.

En tiedä miten olennainen kysymys elintaso on, jos oltiin isännällä hommissa (yhtä vähän kuin isäntien hyvyys ja huonous). Raha ja tavara sekä kauppa oli vähemmän merkityksellistä (vaikkei olemassaolematonta). Kun yhteiskunta oli staattinen, ei ollut muutoksista aiheutuvia ongelmia (maankiertäjät, kerjäläiset) eikä toisaalta myöskään yksilöllisyyttä. Vertailun vuoksi, yhtä vähän esimerkiksi joku kadoksissa oleva sademetsäheimo toivoo osakseen varakkuutta ja yksilön itsemääräämisoikeutta.

Ihminen oppii pitämään oikeana ja ajattelemaan aika pitkälle sitä, mitä ympäristökin sekä aika. Poikkeuksia tähän oli vähemmän entisaikaan, mutta kaikkien yhdenmukaisuus ei silti luultavasti ollut painostava tai ongelmallinen tilana itsessään. Eräs modernin ajan tunnusmerkki onkin yksilöllisyyden vaatimus. Yksilöllisyyden taas synnytti ennen kaikkea yhteiskunnan maallistuminen ja kaupungistumisen kiihtyminen (puhun nyt länsimaisesta historiasta n. 800-1600). On tutkittu, että korkean yksilöllisyyden kulttuureissa tehdään myös enemmän väkivaltaa. Totta kai kuolema ja raakuus oli läsnä myös keskiajalla, mutta luonnollisempana, ei fetissinä, eikä abstraktiona, ei myöskään välteltävänä tai piiloteltavana asiana. Olemassaolollisia ongelmia olikin vähän, koska Jumala oli tehnyt kaiken oikein ja paikalleen.

Tulisi pyrkiä eroon nykyajan ajattelutapojen siirtämisestä historiaan, tulos on vääristävä, paitsi ehkä joissain essentiaalisissa (vuosituhantisissa) kysymyksissä, joihin länsimainen individualismi ei kuulu.

Neutroni
Eikä se kartanonherrakaan ei tainnut pärjätä nykyajan alemman keskiluokan duunarille kuin tonttinsa ja kämppänsä pinta-alassa ja palvelijaorjien määrässä.



Aika triviaalia, koska ongelma ei ollut relevantti.

Neutroni
Mitä ihmettä nämä wanhojen hyvien aikojen ihannoijat kadehtivat? Sen vielä ymmärtää, että joku sadistinen kusipää kadehtii herran mahdollisuutta simputtaa orjiaan mielensä mukaan, mutta sitä ei ollut kuin harvoilal ja valituilla. Tänä päivänä tuollaisen yksilön on sentään kohtuullisen helppoa päätyä kusipäiseksi virkamieheksi tai pikkupomoksi ja päästä toteuttamaan itseään.



Tämäkin turhan yleistävää. Näistä teksteistä tulee mieleen aina Mark Twainin keskiaikasatiirit, mutta Twainkin ymmärsi satirisoida myös omaa aikaansa, ei korottaa sitä paremmaksi kuin kohteensa.

Vierailija
barbababa
Ei. Ainakin nykyisin agendana on saada lisää rojua ja statusta. En usko että tuo ennenkään juuri tästä kaavasta on poikennut.



Itse asiassa on kyllä.

Vierailija
Vitruvian Man
Keskiajalla tehtiin keskimäärin 60 päivää töitä vuodessa maksaakseen "verot" maaisännälle. Verot kattoivat mm. maan jota viljeli ja asumisen. Loput päivät pystyi sitten käyttämään lähes miten itse halusi. Suurimmalta osalta aika meni varmaan viljellen maata omaan taskuun ja suuhun.

Nykyaikana teemme keskimäärin 80 päivää vuodesta töitä maksaaksemme verot ja siihen kun lisää vielä muut pakolliset kulut kuten asuminen + ruoka niin voi miettiä, että miten pieni osa kuukaudessa tekemästäsi työstä menee oikeasti "omaan taskuun".

Keskiajalla oli myös vuodessa 80 julkista pyhäpäivää eli vapaapäivää ja maaisännän velvollisuus oli mm. järjestää kaksi kertaa vuodessa valtavat juhlat joissa sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi.

Kyllähän se laittaa miettimään, että missä kohtaa me tämä homma pilattiin


Jos ottaa muuttujaksi vain vieraalle tehdyn työajan pituuden ja sen osuuden vuoden aikana hankitusta suhteellisesta varallisuudesta, niin asiat ovat ehkä huonommin.

Mutta jos vertaa lähes millä tahansa muulla hyvinvoinnin indikaattorilla, niin nykyaika jyrää.
- elinajanodote
- terveydentila
- ravinnon määrä ja laatu

Tietenkin menneisyyteen vertailussa tulee omasta tottumukesta tulevia harhoja asioista, jotka eivät välttämättä olisi merkinneet mitään aiemmille ihmisille, mutta nuo mainitsemani ovat sellaisia, joiden objektiivista paranemista ei voi järkevästi ottaen kiistää. Sellaisia ihmisiä ei nimittäin ole laajemmalti olemassa, jotka eivät haluaisi elää pidempään, terveempinä ja syödä parempaa/ terveellisempää ruokaa.

Vierailija

Saattaa hyvinkin olla, että korkean yksilöllisyyden kulttuureissa on enemmän väkivaltaa, mutta kyllä metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa väkivalta on ja on ollut huomattavsti yleisempää kuin nykyään esim Euroopassa tai Euroopan keskiajallakin. Tätä tukevat sekä havainnot nykyisistä metsästäjä-kerälälijäyhteisöistä että arkeologiset löydöt.

http://www.economist.com/node/10278703

Vierailija
anomalia
Sellaisia ihmisiä ei nimittäin ole laajemmalti olemassa, jotka eivät haluaisi elää pidempään, terveempinä ja syödä parempaa/ terveellisempää ruokaa.



Mittareilla mitaten parantuminen on tosiasia, mutta ehkä tärkein tekijä on oma kokemus. Esim. lumelääke voi vaikuttaa tehokkaammin kuin oikea lääke pelkän kokemuksen perusteella.

Pitkään elämistä ja terveyttä en myöskään näkisi universaalina itseisarvona. On hyvin uusi, ehkä jopa alle 100-vuotias, näkemys, että elämä on täysin yksilön omissa käsissä (ei toisia, ei kohtaloa, ei jumaluuksia/yliluonnollista, ei määräytyvyyttä jne.). Perusteenani tälle näkemykselle on eräs tutkimus, jonka mukaan jopa niinkin yksilölähtöisessä maassa kuin USA "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu alkoi ainakin valtiotasolla vasta F. Rooseveltista, edellinen presidentti W. Wilson oli vielä luottanut yhteiskunta-asioissa Jumalan ohjaukseen ja kohtaloon.

Vierailija
Rere
Saattaa hyvinkin olla, että korkean yksilöllisyyden kulttuureissa on enemmän väkivaltaa, mutta kyllä metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa väkivalta on ja on ollut huomattavsti yleisempää kuin nykyään esim Euroopassa tai Euroopan keskiajallakin. Tätä tukevat sekä havainnot nykyisistä metsästäjä-kerälälijäyhteisöistä että arkeologiset löydöt.

http://www.economist.com/node/10278703




Tietääkseni metsästäjä-keräilijät eivät olleet niin "irti" luonnosta, että olisivat perustaneet sivilisaatioita eli asettuneet pidempään aloilleen "tekemään" yhteiskuntaa kuten eurokeskisesti ymmärretään. Viittasin tällaisen sivilisaation käsityksiin yksilönvapaudesta vs. hierarkisuus. En ainakaan itse ole romantisoimassa m-k:den elämää, mutta taipumusta tällaiseen on jopa joillain esim. heitä tieteellisesti tutkivilla.

Vierailija
GradStudent
Pitkään elämistä ja terveyttä en myöskään näkisi universaalina itseisarvona. On hyvin uusi, ehkä jopa alle 100-vuotias, näkemys, että elämä on täysin yksilön omissa käsissä (ei toisia, ei kohtaloa, ei jumaluuksia/yliluonnollista, ei määräytyvyyttä jne.). Perusteenani tälle näkemykselle on eräs tutkimus, jonka mukaan jopa niinkin yksilölähtöisessä maassa kuin USA "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu alkoi ainakin valtiotasolla vasta F. Rooseveltista, edellinen presidentti W. Wilson oli vielä luottanut yhteiskunta-asioissa Jumalan ohjaukseen ja kohtaloon.

Mutta kun kyse on fyysisistä perustarpeista, joiden universaaliutta ei kulttuurisesti opitut katsomukset tai ajattelumallit pysty vaimentamaan. Se, että ihmiset kuolivat nuorena ja sairastelivat paljon, ei luultavasti ollut asianomaisten oma tahto. Jumala oli ennemminkin se, jolla annettiin selitys asioille joille ei mitään voitu.

Vierailija
GradStudent
Rere
Saattaa hyvinkin olla, että korkean yksilöllisyyden kulttuureissa on enemmän väkivaltaa, mutta kyllä metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa väkivalta on ja on ollut huomattavsti yleisempää kuin nykyään esim Euroopassa tai Euroopan keskiajallakin. Tätä tukevat sekä havainnot nykyisistä metsästäjä-kerälälijäyhteisöistä että arkeologiset löydöt.

http://www.economist.com/node/10278703




Tietääkseni metsästäjä-keräilijät eivät olleet niin "irti" luonnosta, että olisivat perustaneet sivilisaatioita eli asettuneet pidempään aloilleen "tekemään" yhteiskuntaa kuten eurokeskisesti ymmärretään. Viittasin tällaisen sivilisaation käsityksiin yksilönvapaudesta vs. hierarkisuus. En ainakaan itse ole romantisoimassa m-k:den elämää, mutta taipumusta tällaiseen on jopa joillain esim. heitä tieteellisesti tutkivilla.



Tuo on kyllä totta, mutta joitain sellaisia yhteisöjä tunnetaan. Ne perustuivat siihen, että ympärivuotinen kalastus oli mahdollista ja kalaa oli todella runsaasti. Tällaisia taisi olla mm nykyisessä Luoteis-Yhdysvalloissa, jos oikein muistan Jared Diamondin kirjoituksia. Tietysti voidaan kysyä, ovatko ne olleet sivilisaatioita siinä mielessä kuin ymmärrämme sivilisaation.
Niissä oli kuitenkin samankaltaisia yhteiskunnallisia rakenteita kuin maatalouteen perustuvissa yhteiskunnissa.

Vierailija
anomalia
GradStudent
Pitkään elämistä ja terveyttä en myöskään näkisi universaalina itseisarvona. On hyvin uusi, ehkä jopa alle 100-vuotias, näkemys, että elämä on täysin yksilön omissa käsissä (ei toisia, ei kohtaloa, ei jumaluuksia/yliluonnollista, ei määräytyvyyttä jne.). Perusteenani tälle näkemykselle on eräs tutkimus, jonka mukaan jopa niinkin yksilölähtöisessä maassa kuin USA "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu alkoi ainakin valtiotasolla vasta F. Rooseveltista, edellinen presidentti W. Wilson oli vielä luottanut yhteiskunta-asioissa Jumalan ohjaukseen ja kohtaloon.

Mutta kun kyse on fyysisistä perustarpeista, joiden universaaliutta ei kulttuurisesti opitut katsomukset tai ajattelumallit pysty vaimentamaan. Se, että ihmiset kuolivat nuorena ja sairastelivat paljon, ei luultavasti ollut asianomaisten oma tahto. Jumala oli ennemminkin se, jolla annettiin selitys asioille joille ei mitään voitu.



Kyse on fyysisistä perustarpeista, mutta en usko olleen ikuinen ongelma, että yksilö sairastui tai kuoli nuorena. Kohtalo tai jumaluus tai muu "ei-kontrolloitava voima" päätti yksinkertaisesti näin. Tämä on tietenkin selitys, mutta siitä, että sairastumisesta ja kuolemasta seurasi em. selitys, ei voi kausaalisesti johtaa, että yksilöt toivoivat elävänsä terveinä ja pitkän elämän.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat