Älykkyyden korrelaatio empaattisuuden ja moraalin suhteen?

Seuraa 
Viestejä316
Liittynyt15.10.2010

Älykkyydellä lienee aivan kiistaton korrelaatio työssä menestymisen kanssa vaikkapa tieteellisessä toiminnassa (vai onko?). Luultavasti älykäs työntekijä voi olla myös uhka työn johdolle vai voi myös olla syy syrjäytymiselle. Mutta missä suhteessa on havaittu älykkyydellä korrelaatio empaattisuuden ja moraalin suhteen? Natsirikolliset Nurnbergissä osoittautuivat salaisissa tutkimuksissa "kiusallisen älykkäiksi". Jos siis älykkyydellä ei ole selvää korrelaatiota empaattisuuden ja korkean moraalin kanssa niin onko älykkyys nähtävä moraalisesti hyödyttömänä vai onko moraali ja empaattisuus ominaisuuksia jotka ovat älyllisessä tarkastelussa todettava varsin kyseenalaiseksi ja jopa "arvottamaksi"? Ja miten on suhtauduttava sellaisiin arvioihin, että pahojen ihmisten sijasta ihmiskunnalla olisi enemmän syytä olla huolissaan heikkoälyisyyden kanssa?

Voin myös esittää kieli poskella teorian jonka mukaan älykkyys on suunnattoman paljon tärkeämpi asia kuin moraali ja empaattisuus siinä mielessä, että älykkyyden ansioista luomme maailmaa jossa on hyvät edellytykset toimia empaattisesti ja korkealla moraalilla. Empatia ja korkea moraali ovat varsin kyseenalaisia hyveitä yhteiskunnassa jossa ollaan kuolemassa nälkään ja kaaokseen. Jos olen väärässä tuhotkaa ihmiskunnan edun nimissä tuollaiset teoriat ja tarjotkaa parempi tilalle. Olisin siitä suunnattoman kiitollinen.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Viittaus natseihin synnytti assosiaation polsevikkeihin, joilla ei ollut älyä eikä empatiaa, josta kertoo murhaluvut ja valtakuntansa loppukin. Kaduilla norkoilleet ihmismassat kaatoivat sen muutamalla uhrilla panikoivien tai kusihätäisten panssarimiesten toimesta. Pääosa niistä säilytti järkensä eikä suostunut lahtaamaan siviilejä käskystä.

Pahin epäempaattinen ihmistyyppi on heikkolahjainen. Älykkään kyetessä pehmentämään ja häivyttämään jälkensä, tyhmä hyökkäilee valikoidusti heikompiensa kimppuun väkivalloin. Älykkäille kamppailut on pelejä joissa vaikea vastustaja on haluttu haaste.

Vierailija

Arkielämän kokemusten valossa, ilman tutustumista mihinkään tutkimuksiin sanoisin, että älykkäämmät ihmiset ovat myös moraalisempia ja empaattisempia (keskimäärin tietty). Osoittavatko tutkimukset päivastaista? Onko kyse jostain harhasta, esim. älykkäät osaavat esittää empaattista, jos se on toivottavaa käytöstä? Itsen uskon, että näin ei ole, vaan päinvastoin tieteellinen älykkyys korreloisi tunneälykkyyden kanssa.

MIllaisia tuloksia olette saaneet älykkyystesteistä btw? Testaavatko, tai voivatko edes älykkyystestit testata luovuutta? Sosiaalista älykkyyttä? Tunneälykkyyttä?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Gerson

Voin myös esittää kieli poskella teorian jonka mukaan älykkyys on suunnattoman paljon tärkeämpi asia kuin moraali ja empaattisuus siinä mielessä, että älykkyyden ansioista luomme maailmaa jossa on hyvät edellytykset toimia empaattisesti ja korkealla moraalilla. Empatia ja korkea moraali ovat varsin kyseenalaisia hyveitä yhteiskunnassa jossa ollaan kuolemassa nälkään ja kaaokseen. Jos olen väärässä tuhotkaa ihmiskunnan edun nimissä tuollaiset teoriat ja tarjotkaa parempi tilalle. Olisin siitä suunnattoman kiitollinen.



Hm... Mutta jos älykkäällä yksilöllä ei olisi lainkaan kykyä ajatella empaattisesti, niin mikä hänet pakottaisi edesauttamaan sellaisen maailman kehittämistä missä voidaan kohdella ihmisiä empaattisesti? Voihan älyään käyttää puhtaasti oman hyödyn lisäämiseen muista vähät välittäen (tai muut nujertaen mikäli nämä estävät missiota).

Ei ehkä kannata nostaa mitään tiettyä tekijää arvoon arvaamattomaan ja ylitse muiden. Mikään yksittäinen tekijä ei riitä, ei edes äly, jos ei ole mitään muuta sen tueksi. Oikein älykäs ihminen saattaisi esim. järkeillä että mitä ihmettä varten pitäisi lisääntyä, kun se ei tuota minkäänlaista hyötyä omalle itselle. Satunnaiset lääppimisen tarpeet voi hoitaa pois toisen aikuisen tai vaikka lemmikkieläimen avulla. Ja jos jostakin elävästä olennosta tulee enempi riesa kuin mielihyvän lähde, niin lemmikit voi aina vaikkapa lopetuttaa ja ihmisten voi käskeä painumaan kuuseen.

Sitten kun tarpeeksi moni "älykäs" tulisi siihen tulokseen että lisääntyminen on haitta, koko laji kuolisi sukupuuttoon. Erittäin älykastä? (Luonnon kannalta tietysti hyvä juttu.)

Toisaalta kauhean vähä-älyinen ihminen, vaikka olisi miten sydämellinen tahansa, ei saisi järkeiltyä aikaiseksi toimivaa yhteiskuntajärjestystä. Kaikki hän yrittäisi päättää siltä pohjalta että kaikilla olisi mahdollisimman kivaa, ja kaikillahan ei voi aina olla kivaa. Esim. veroja on pakko maksaa että yhteiskunta pysyy pystyssä. Eikä se ole kivaa se maksaminen.

Mutta "suunnattoman paljon tärkeämpi" on nyt kuitenkin se mitä haluan toppuutella.

Vierailija

Menestyksestä

Menestys taisi korreloida positiivisimmin tuollaisen 120-130 ÄO:n kanssa.
Yli 150:n luvuista sen sijaan on jo haittaa.

Empatiasta

Kalifornian Mensa ehdotti taannoin tyhmien ihmisten kastroimista.

Vierailija

[size=50:3pugcgvz]

mvd

Empatiasta
Kalifornian Mensa ehdotti taannoin tyhmien ihmisten kastroimista.

Sympatiasta

Valihornyan Mensa ehdotti kastroitujen tyhmien ihmisten palkkaamista lastensa hoitajiksi.

Garson
Natsirikolliset Nurnbergissä osoittautuivat salaisissa tutkimuksissa "kiusallisen älykkäiksi". Jos siis älykkyydellä ei ole selvää korrelaatiota empaattisuuden ja korkean moraalin kanssa niin onko älykkyys nähtävä moraalisesti hyödyttömänä vai onko moraali ja empaattisuus ominaisuuksia jotka ovat älyllisessä tarkastelussa todettava varsin kyseenalaiseksi ja jopa "arvottamaksi"?

Niin, jos ne olisi siis tähän tiettyyn toimintamalliin päätyneen kansakunnan tai sen osan ne älykkäimmät, ne korkeimmat virkamiehet, vai ketä ne oli?
Joo, jos älykkyys on menestystä (töissä what ever), ni ei se joo välttämättä vaadi hirveästi ainakaan sympatiallista empatiaa, toisaalta saattaa riittää että tuntee empatiat ja sympatiat siinä menestymis-funktionaalisessa kontaktiyhteydessä, eli niinkuin työtovereiden ja heidän perheidensä kesken yms. jne..
Ja sillä mikä on oikein ja väärin, no se hyödyttää kans joo vähä samanlailla, onks se just toi sama kompo, sillee käytännössä tai jotai?

tietovuoto
MIllaisia tuloksia olette saaneet älykkyystesteistä btw?

testiryhmää järkyttäviä

Testaavatko, tai voivatko edes älykkyystestit testata luovuutta?

joo, jos se on yhtäkuin rentoutumiskyky siinä viitekehyksessä
nii, tai ainakin jonkun toisen luovuuden sympatioimista, eiku empatioimista, tai no kuitenki jotai sellasta
ehkä taikki on sitten se luovuuden älykkyystesti ja kaikki sen käyneet, ja vähintään viisi ihan erilaista ja erilailla maailmanennätyksen maineteon tehnyttä teosta ihan itse toteuttaneet, niin on-ovat sitten siellä top luovuus älykkyydessä jne.

Sosiaalista älykkyyttä?

Joo, varsinki jos se testi on toteutettu mitä erilaisimmin kommunkointi keinoin...

Tunneälykkyyttä?

Can U feel the beat?
Joo, sama kuin tuolla aikaisemmin, siis niin yleispätevästi niiku aina kaikki testit, eli ainakin jonkun toisen tunneälyn sympatioimista, eiku empatioimista vai mitä se oli, jep-joo.[/size:3pugcgvz]

[size=50:3pugcgvz]

tietää
Pahin epäempaattinen ihmistyyppi on heikkolahjainen. Älykkään kyetessä pehmentämään ja häivyttämään jälkensä, tyhmä hyökkäilee valikoidusti heikompiensa kimppuun väkivalloin. Älykkäille kamppailut on pelejä joissa vaikea vastustaja on haluttu haaste.

Voiko (enemmän?) älykäs pelailija sitten saada aikaan pitempään ja laajempaa tuhoa, onko kohta koko yhteiskunta sen ns. vastustaja?[/size:3pugcgvz]

Vierailija

Olen varma että mitä älykkäämpi ihminen on sitä enemmän hän tuntee empatiaa. Lähes kaikki ihmiset tuntevat kärsimystä ja heistä kaikki pitävät sitä pahana (jos sadomasokismista pitää se ei tarkoita, että pitää kärsimyksestä vaan heille se mikä muissa aiheuttaa kärsimystä on mielihyvää. Heille esimerkiksi fyysisen kivun puute voi olla kärsimystä).

No jos älykkyyttä on niin ymmärtää että kärsimys on negatiivista riippumatta siitä kuka sen tuntee tai milloin se tunnetaan (huomenna tai vaikkapa 100 vuoden päästä, tai oli sitten kyseessä oma itse tai Kiinassa oleva kaivostyöläinen). Tästä ymmärryksestä muotoutuu AITO empaattisuus ja se eroaa evoluution luomasta "empatian-kyvystä" siinä määrin että se ei ole itsekästä omien puolustamista tai muihin saman näköisiin samaistumista (millä on evolutiivista hyötyä), vaan se on kärsimyksen objektiivisen luonteen ymmärtämistä.

Vierailija

^entäs kärsimys jota kukaan ei tunne, mutta se teoriassa täyttää kärsimyksen kriteerit ja sitten tunnetaan kärsimyksellistä empatiaa, eiku?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Ascension
Olen varma että mitä älykkäämpi ihminen on sitä enemmän hän tuntee empatiaa. Lähes kaikki ihmiset tuntevat kärsimystä ja heistä kaikki pitävät sitä pahana (jos sadomasokismista pitää se ei tarkoita, että pitää kärsimyksestä vaan heille se mikä muissa aiheuttaa kärsimystä on mielihyvää. Heille esimerkiksi fyysisen kivun puute voi olla kärsimystä).

No jos älykkyyttä on niin ymmärtää että kärsimys on negatiivista riippumatta siitä kuka sen tuntee tai milloin se tunnetaan (huomenna tai vaikkapa 100 vuoden päästä, tai oli sitten kyseessä oma itse tai Kiinassa oleva kaivostyöläinen). Tästä ymmärryksestä muotoutuu AITO empaattisuus ja se eroaa evoluution luomasta "empatian-kyvystä" siinä määrin että se ei ole itsekästä omien puolustamista tai muihin saman näköisiin samaistumista (millä on evolutiivista hyötyä), vaan se on kärsimyksen objektiivisen luonteen ymmärtämistä.




Masokistien suhde kärsimykseen on todella kiintoisa juttu. Itse en oikein jaksa uskoa että keskivertomasokisti nauttisi mistä tahansa kivusta, eli olettaisin ettei hammaslääkärille porattavaksi meneminen aiheuta mitään erityistä iloa tahi kiihottumista. Tai jos tällaisia ihmisiä on (kts. Little Shop of Horrors), niin tuskin se kauhean yleistä on masokistien parissa? Luulisi että kiduttajaan pitää olla jonkinlainen henkilökohtainen suhde, tai kyseessä on jotain "nöyryyttävää", kuten esim. takaliston paljastaminen toisen edessä piiskausta varten.

Tee-se-itse-masokisti eli ihminen joka nauttii kivusta yksinään kai tuskin runttaisi poraa hampaaseensa hänkään, on se sen verran helvetillinen kipu. Eiköhän partakoneenterä ja käsivarsi ole se klassinen ratkaisu. - Apropoo, minkähän takia viiltelyä pidetään sairaana, mutta jos on toisen ihmisen rääkättävänä, niin se onkin ihan ok ja pitää olla suvaitsevainen toisten SM-"leikkejä" kohtaan? Onko kehon vaurioittaminen hyväksyttävämpää kun sen tekee ulkopuolinen taho???

Mietityttää myös että onko masokistin pääasia päästä kärsimään, vai päästä olemaan tekemisissä toisen ihmisen kanssa? Silloin kun jälkimmäinen asia on tärkeämpi, ehkä ihminen on vain kasvanut siihen suuntaan että hän ei kuvittele toisen taholta voivansa saada mitään muuta kuin kielteistä kohtelua, jolloin hän alkaa muuntamaan rääkkäyksen nautinnoksi.

Entä voiko masokismi johtua siitä ettei tunne minkäänlaista empatiaa itseään kohtaan?

Vierailija
Rousseau
Entä voiko masokismi johtua siitä ettei tunne minkäänlaista empatiaa itseään kohtaan?

"Masokistinen henkilö (masokisti, alk. Leopold von Sacher-Masochin nimestä) saa nautintoa joutuessaan alistetuksi, nöyryytetyksi, sidotuksi, pahoinpidellyksi tai joutuessaan kärsimään jollain muulla vastaavalla tavalla.

Empatia (kreikan ilmaisusta em pathos, tuntea sisälle) tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita.
Empatia ei ole sympatian tapaan myötätuntoa."
-wikipedia

Toisaalta siis tossa ainakin viitataan empatiaan kykynä asettua toisen asemaan.
Mutta niin, ei tunne siis myötätuntoa itseään kohtaan kun on masokisti?
Mutta jos saa nautintoa alistetuksi pääsemisessä, niin jos ainakin se on sitten helposti nähtävissä ehkä empatiaksi tai sympatiaksi toisia kohtaan?
Mutta toisaalta jos ymmärtää (omia) tunteitaan ja nauttii niistä, niin kyllä se kai niin empatiaan kuin sympatiaan jotenkin tässä nyt sitten ikäänkuin sopii?
Vaikkei siis joku toinen osaa nauttia ja ymmärtää kärsimystään yms., eli joku ei tunne sitten välttämättä empatiaa tai sympatiaa sinun kärsimys-nautinnosta, niin et sitten kärsimys-nauttijana välttämättä osaa sitten empatioida tai sympatioida sitä osapuolta, mut joo sit se menee jo sadomaskoksi, ainakin teoriantasolla, vaikkei meniskää käytännössä.
Eli en nyt sitten tiädä, ehkä olo että on ansainut kärsimyksen (tietyllä tasolla, sosiaalisella), muttei nauti siitä (kärsimyksen vuoksi sinällään, vaan "rangaistuksena") on sitten enemmän tuollaista; ei ole empatiaa itseään kohtaan, vaan sympatiaa, eiku miten päin tää homma menee?
Eli mihin se raja sit menee, jos nauttii sitten tarpeeksi niiden joidenkin puolesta, tai jonkin abstraktinkin puolesta, niin joo onhan se just noin tavallaan ainakin, eiks nii, siis jos nimenomaan tuntee sen jonkun muun aseman siinä, mut ei hyväksy/ymmärrä/pystyasettumaanasemaansa henkilökohtaisesti, vaan toisen osapuolen kannalta vain?, huh pitipäs sitä miettiä.

Vierailija

Vastaus riippuu siitä, miten älykkyys määritellään. En usko empatiakyvyn mitenkään yksiselitteisesti korreloivan esim. testiälykkyyden kanssa. Mutta luultavasti hyvä menestys ihmisyhteisössä kyllä vaatii kohtuullista empatiakykyä. Voin kuvitella helposti täysin empatiakyvyttömän tyypin, joka on haka kuviopäättelytehtävissä. Mutta tuskinpa hän koskaan menestyy kaikilla elämänaloilla mutkattomasti. Empatiakyvyttömyys lienee merkki joistakin suurista puutteista muissa osa-alueissa - vaikkapa siinä muodikkaassa tunneälyssä.

Vierailija
Gerson
Älykkyydellä lienee aivan kiistaton korrelaatio työssä menestymisen kanssa vaikkapa tieteellisessä toiminnassa (vai onko?). Luultavasti älykäs työntekijä voi olla myös uhka työn johdolle vai voi myös olla syy syrjäytymiselle. Mutta missä suhteessa on havaittu älykkyydellä korrelaatio empaattisuuden ja moraalin suhteen? Natsirikolliset Nurnbergissä osoittautuivat salaisissa tutkimuksissa "kiusallisen älykkäiksi". Jos siis älykkyydellä ei ole selvää korrelaatiota empaattisuuden ja korkean moraalin kanssa niin onko älykkyys nähtävä moraalisesti hyödyttömänä vai onko moraali ja empaattisuus ominaisuuksia jotka ovat älyllisessä tarkastelussa todettava varsin kyseenalaiseksi ja jopa "arvottamaksi"? Ja miten on suhtauduttava sellaisiin arvioihin, että pahojen ihmisten sijasta ihmiskunnalla olisi enemmän syytä olla huolissaan heikkoälyisyyden kanssa?

Älykkyys on rakenteellista ja geneettistä ihmisessä kun taas empatia ja moraalikehtys liittyvät tunne-elämän ja sosiaalisuuden kehityskuvioihin.

Kyseessä on siis lähtökohtaisesti eri palikoista koostuvat ilmiöt.

Voin myös esittää kieli poskella teorian jonka mukaan älykkyys on suunnattoman paljon tärkeämpi asia kuin moraali ja empaattisuus siinä mielessä, että älykkyyden ansioista luomme maailmaa jossa on hyvät edellytykset toimia empaattisesti ja korkealla moraalilla. Empatia ja korkea moraali ovat varsin kyseenalaisia hyveitä yhteiskunnassa jossa ollaan kuolemassa nälkään ja kaaokseen. Jos olen väärässä tuhotkaa ihmiskunnan edun nimissä tuollaiset teoriat ja tarjotkaa parempi tilalle. Olisin siitä suunnattoman kiitollinen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Empatia- ja sympatia-käsitteet ovat itselleni muodostuneet jo niin sekaviksi, että taidankin käyttää jatkossa myötötuntosanaa...

Aikoinaan painoin jostain lähteestä päähäni että psykopaatti ei tunne tunteita eikä esitä niitä muille, kun taas sosiopaatti osaa matkia muiden tunteita (olletikin kokee niitä myös itsekin). Tämäkään ei sitten ollut itsestäänselvää, koska ihmiset tuntuvat surutta käyttävän näitä sanoja aivan päinvastoin, joten en itse pysy kärryillä enää ollenkaan että miten näidenkin käsitteiden kanssa oikein olikaan.

Mutta se onko ihminen emppis tai moraalinen ei onneksi kaiketikaan korreloi sen kanssa että onko hän opiskellut antaumuksella sanakirjoja läpi. Tuli vaan mieleen että ei tämä niin helppoa aina olekaan kuin ensialkuun olettaisi, miettiä asioita.

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005
mvd
Menestyksestä

Menestys taisi korreloida positiivisimmin tuollaisen 120-130 ÄO:n kanssa.
Yli 150:n luvuista sen sijaan on jo haittaa.

Empatiasta

Kalifornian Mensa ehdotti taannoin tyhmien ihmisten kastroimista.




Kalifornian mensalaiset olivat varmaan katsoneet sen amerikkalaista elämänmenoa syväluotaavan elokuvan Idioluutio ja säikähtäneet perinpohjin . Aivan mahtava leffa.

Vierailija

Mutta kun ihmistaimi ei elä pitkään ilman tunteisiin vastaavaa äippää, vaan kuolee, jopa eläimet kuolevat deprivaatiossa tässä. Empatia siis suoraankin pitää ihmiskuntaa elossa. Empatia ja moraali taas nivoutunevat yhteen. Se joka on saanut empatiaa kehittyy moraaliltaan tunne-elämässä ihmiselle lajityypillisesti.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Petu

Kalifornian mensalaiset olivat varmaan katsoneet sen amerikkalaista elämänmenoa syväluotaavan elokuvan Idioluutio ja säikähtäneet perinpohjin . Aivan mahtava leffa.



Oli todella. Erityisesti nauratti kun siinä lätäkössä Washingtonin minkä lie obeliskin edessä huristeltiin veneillä päin helvettiä.

Mutta perusidea oli kyllä fiksu. Viisaus on katoavaista, typeryys sen kuin lisääntyy.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat