Vihdoinkin dualistinen elokuva

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

IL:n elokuva-arvostelu 25.8.2011 http://www.iltalehti.fi/leffat/20110825 ... 1_la.shtml

Cannesin Kultainen palmu ei olisi voinut mennä tänä vuonna paremmalle elokuvalle. The Tree of Life ei ole tosin vain pelkkä elokuva. Se on elokuvallinen ihme.

Maailman mystisimpiin ohjaajiin kuuluvan Terrence Malickin (Julma maa, Veteen piirretty viiva), 67, viides pitkä ohjaus kertoo perheestä ja viattomuuden menetyksestä. Samalla se on kosminen kuvaus ajasta, ikuisuudesta ja maailmankaikkeuden synnystä, jossa nähdään kuvia planeetoista, solujen jakautumisesta ja, kyllä, jopa dinosauruksista.

Brad Pitt tekee vaikuttavan roolin isänä, joka haluaa opettaa pojilleen kovuutta 1950-luvun texasilaisessa lähiössä. Se on luonnon tapa. Eteeristä kauneutta huokuva Jessica Chastain on äiti, joka pyrkii siirtämään pojilleen rakkauden. Se on armon tapa. Nämä kaksi tapaa olla muodostavat elokuvan filosofisen ytimen.

Keskiöön nousee perheen kolmesta pojasta vanhin, Jack (Hunter McCracken), jonka silmin viattomuuden menetys vangitaan. Sean Penn on aikuinen Jack, kadonnut sielu modernissa maailmassa, joka on joutunut kyseenalaistamaan armon ja rakkauden mahdollisuuden.

Malickin maailmankatsomus on dualistinen, voisi jopa sanoa kristillis-darwinistinen. Mutta uskonnollinen elokuva The Tree of Life ei ole. Sellaiseksi se on aivan liian filosofinen, monisyinen sekä omaan ajatteluun ja tulkintaan kannustava.

Kuvat ja äänet, joita Malick käyttää ajatustensa välittämiseen, avaavat tien kauneuteen ja syvyyteen, jollaista ei uskoisi elokuvasta enää löytyvän. Malickin pohdinnat elämästä, luonnosta ja ihmisyydestä ovatkin lähempänä runoutta kuin perinteistä elokuvakerrontaa.

The Tree of Life on filmille sävelletty elämän sinfonia, jonka vision rohkeus ja laajuus hakee vertaistaan. Mieleen nousee oikeastaan vain Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu (1968), johon Malickin elokuvaa tullaan nyt ja aina vertaamaan. Molemmat teokset käsittelevät ihmisen olemassaoloa ja ympäröivän maailmankaikkeuden merkitystä täysin uniikista näkökulmasta. Eikä kumpikaan elokuva anna katsojalle valmiita vastauksia.

Kuten Kubrickin edellä aikaansa ollut mestariteos, myös The Tree of Life nousee maailman parhaiden elokuvien tunnustettuun kaanoniin vasta vuosien saatossa. Se tapahtuu vasta, kun sen kerronnan haastavuus lakkaa hämmentämästä ja suututtamasta ihmisiä. Jo nyt sen voi kuitenkin julistaa, ei vain tämän vuoden, vaan mahdollisesti koko 2000-luvun parhaaksi elokuvaksi.

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat