Tutkijat hoi, onko teillä elämää työn ulkopuolella?

Seuraa 
Viestejä373
Liittynyt4.1.2010

Haluaisin kuulla ensimmäisen, korkeintaan toisen käden tietoa siitä minkälaista on tutkijan työ ja miten työ vaikuttaa vapaa-ajan käyttöön, harrastuksiin ym. Vastatkaa niin moneen kuin huvittaa.
Etenkin farmasian alan tutkimustyöstä Suomessa haluaisin kuulla, mutta aivan kaikki käy joten tee pari minuuttia itsetutkiskelua ja ole rehellinen.

-saatko aivot helposti vapaalle?
-riittääkö aikaa aikaa vaativille harrastuksille?
-hyvät ja huonot puolet?
-minkälaiseksi koet työtilanteen nyt ja tulevaisuudessa, onko talouspuoli epävakaa?
-mikä luo työssäsi isoimmat paineet?
-kuinka paljon koet itse pystyväsi vaikuttamaan siihen mitä tutkit?

Kommentit (2)

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
μOR
Haluaisin kuulla ensimmäisen käden tietoa siitä, minkälaista on tutkijan työ ja miten työ vaikuttaa vapaa-ajan käyttöön, harrastuksiin ym. Vastatkaa niin moneen kuin huvittaa.
Etenkin farmasian alan tutkimustyöstä Suomessa haluaisin kuulla, mutta aivan kaikki käy joten tee pari minuuttia itsetutkiskelua ja ole rehellinen.

-saatko aivot helposti vapaalle?
-riittääkö aikaa harrastuksille?
-koetko että työtäsi voi tarvittaessa tehdä rutiinilla?
-hyvät ja huonot puolet?
-minkälaiseksi koet työtilanteen nyt ja tulevaisuudessa, onko talouspuoli epävakaa?
-mikä luo työssäsi isoimmat paineet?
-kuinka paljon koet itse pystyväsi vaikuttamaan siihen mitä tutkit?




Itse olen eri alalla mutta vastailen silti kuten osaan. Oma työni on pääasiassa kansainvälisissä suurehkoissa tukimusprojekteissa työskentelyä, joissa on mukana yrityksiä ja tutkimuslaitoksia ympäri Eurooppaa. Projektien valmisteluun ja rahoituksen hakemiseen joutuu panostamaan paljon. Tietenkään jokainen tutkija ei näihin joudu mutta yleensä päävalmistelija on henkilö jolla on suurin vaikutus sisältöönkin sitten. Projekti, jota on itse valmistellut, on aika pitkälti omannäköinen vaikka eritasoisia kompromisseja aina onkin pakko tehdä - muut mukanaolijat vaikuttavat siihen, samoin rahoittajan mielenkiinto. Joskus oman laitoksen/tms strategiset linjanvedot ja proffien mieltymykset. Sitten pitää taiteilla parhaimmillaan termeillä ja sanamuodoilla jotta saa haluamansa sisällön mukaan tai ainakin muotoiltua kompromissitekstit riittävän yleisiksi jotta ei poissulje omaa tulevaa työtään.

Varsinaisen tutkimustyön ohessa joutuu valmistelun ja rahoituksen hakemisen lisäksi jonkin verran hallinnollista bullshittiä sietämään. Mitä isompi hanke, sen enemmän päävastuulliset joutuvat uhraamaan aikaa ja vaivaa hallinnolliselle raportoinnille, resurssoinnille, työn ohjaamiselle, hankkeen koordinoinnille jne. Monesti käy niin, että henkilö joka määrittelee sisällön, ei ehdi kauheasti tehdä itse vaan nuoremmat tutkijat sitten toteuttavat tutkimussuunnitelman. Tämä voi olla joskus kaikille rasite, mutta riippuu kyllä paljon henkilöistä, kemioista heidän välillän sekä eri vaiheissa tapahtuvan delegoinnin järjellisyydestä. Toisinaan tapa ruokkii erityisen hyvin työn etenemistä ja tiedon sekä tutkimustyön oppimisen leviämistä. Mutta toisinaan ihmiset vain joutuvat hommiin aiheen pariin joka ei oikein kiinnosta tai jossa muuten työ tuntuu hyödyttömältä, tylsältä tai turhalta.

Työ sinänsä ei ole jätettävissä työpaikalle, joten intensiivisinä jaksoina se voi tulla ajatuksissa mukaan kotiin, viikonlopulle ja lomalle. Kansainvälisten yhteyksien vuoksi sähköpostin ja puhelimen ääressä voi joutua istumaan virka-ajan ulkopuolellakin. Toisaalta työ on kiinnostavaa ja vaihtelevaa joten se ei sinänsä haittaa mikäli alan on valinnut. Rahan vuoksi kukaan ei tutkijaksi ala, tai ainakin lopettaa nopsaan. Motiivit ovat kyllä silloin itse työssä mieluummin.

Työ on usein melko akateemista niin hyvässä kuin pahassa. Hyvä tässä tarkoittaa esimerkiksi akateemista vapautta. Työnantaja on yleensä valtio tai jokin muu julkinen, yleishyödyllinen taho. Työajat voivat siten olla lyhyemmät ja joustavammat kuin teollisuusyrityksissä. Toisaalta taas palkkaa ja etuisuuksiakaan ei juuri ole. Tutkimustyön aikajänteet ovat pitkiä joten työn suorittamisen rytmittäminen on melko omaehtoista ja joustavaa. Voi vaikka lorvia kolme viikkoa ja tehdä kuukauden tulokset hirveällä paniikilla viimeisenä viikkona. Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta kunhan tulokset ovat vähintään odotetunlaiset.

Rutiineja tarvitaan, jotta työstä ylipäänsä voi selvitä. Kun aiheet ovat abstrakteja, haastavia ja suurissa kokonaisuuksissa sekä henkilökohtainen vastuu usein aika suurta, niin norsun paloittelu on elintärkeää ja siinä vain rutiinit auttavat. Vaikka ongelma ja sen ratkaisu onkin aina uusi, niin lähestymistapoja ja työn aloittamista on hyvä yleistää toistettaviksi rutiineiksi. NIin isommassa mitassa ajatellen koko tutkimusongelman suunnitelmallista ratkaisemista kuin pienemmässäkin, ihan yhden päivän tai viikon ajankäyttöä ajatellen. Epämääräinen "kirjallisuustutkimus" voi helposti muuntua tuottamattomaksi netissä haahuiluksi ellei suunnittele tarkemmin ja kehitä jotain rutiinia. Esimerkiksi tavoitteeksi viiden artikkelin referointi viikon aikana, yksi per päivä, vaikkapa rutiinilla jossa ekat 2 tuntia hetaan sopivaa artikkelia, tauko, sitten luetaan artikkeli kunnolla pari-kolme kertaa merkintöjä tehden, tauko, ja lopuksi lyhyen yhteenvedon kirjoittaminen sekä sitten uudelleen relevanssin ja merkittävyyden arviointi. Jos päivään jää vielä tunteja, niin voi tehdä roikkuvia toissijaisia hommia tai ottaa varaslähdön seuraavaan artikkeliin.

Harrastuksille yms. jää varmasti aikaa siinä missä missä tahansa työssä. Tutkijan työtäkin koskee työaikalaki, vaikka esimerkiksi valtiolla valitettavasti matkustamista ei lasketa työajaksi, joten palkatonta työtä joutuu tekemään iltaisin ja viikonloppuisin aika helposti. Ylitöitä harvoin oikeasti saa, koska se maksaisi eikä sitä yleensä ole budjetoitu. Hetkellisesti paljon töitä voi silti joutua paiskimaan jos deadline painaa. Itse olen työni ohessa mm. rakentanut omakotitalon pääasiassa yksin pitkästä tavarasta reilussa kahdessa vuodessa. Harrastuksiin ei ole jäänyt aikaa mutta se olikin tietoinen valinta.

Tutkimustyön tulevaisuus taloudellisessa ja muussa mielessä ei ole mielestäni uhkaava. Tutkimusta tarvitaan ja sen merkitys ja määrä ovat tunnetun historian ajan vain kasvaneet. Monilla aloilla toki tulee eteen murroskohtia, joissa tietyt tutkimussuunnat ajetaan vähitellen alas, kun ns. kaikki on jo löydetty. Tutkijan on sittenkin varsin helppoa vaihtaa uuteen, nousevaan suuntaan ja kokonaisuus kyllä vain kasvaa. Ainakin teknisillä ja olennaisesti taloudelliseen toimintaan liittyvillä aloilla tutkimuksen tarve ei tule hiipumaan milloinkaan. Vastaavasti perustutkimuksessa mennään yhä laajempiin, syvempiin ja hankalampiin mutta samalla tärkeämpiin kysymyksiin ja kehitys menee osin tekniikan kanssa käsi kädessä toinen toistaan ruokkien. Biologia, genetiikka ja niihin liittyvät uudet teknisemmät tutkimusalat tulevat kasvamaan räjähdysmäisesti edelleen. Kun biologiset insinööritieteet opitaan kunnolla hallitsemaan, niin koko tähänastinen tieteen ja tekniikan kehitys jää vain esipuheeksi varsinaisen menestysromaaniin alkusivuilla.

Tutkijaksi haluava yleensä tietää sen ilman perusteluita ja erityisempiä puntarointejakin. Siihen tarvitaan tiettyä sisäsyntyistä mielenkiintoa tai jopa paloa. Toisaalta kun alalle päätyy, saa enimmäkseen huomata että kyse on vain työstä muiden joukossa. Ehkä se pysyy edelleen kiinnostavana ja palkitsevana työuran loppuun asti, mutta turha siitä suurempaa glamouria tai jännitystä yleensä on etsiä. Melko tylsää se usein tavallisessa arjessa on ja rasitettu kaikenlaisilla normaaleilla työelämän varjopuolilla.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

μOR
Seuraa 
Viestejä373
Liittynyt4.1.2010

Suuret kiitokset kattavasta vastauksesta, oli mielenkiintoista luettavaa.
Varmasti niinkin että mitä mielenkiintoisempi työ niin sitä enemmän se tunkee kiireellisyyden aiheuttamien mielssä pyörimisien lisäksi vapaa-aikana ajatuksiin. Uskon kuitenkin että ihmiset jotka löytää työntekoon jonkun muunkin syyn kuin raha ovat onnekkaampia, vaikkei mistään glamourista puhutakaan. Otsikkohan siis tarkoituksella hieman provo.

Toi isojen mörköfanttien pilkkominen osiin on kyllä sellainen taito mitä olisi hyvä osata ja muistaa soveltaa monessakin asiassa ihan stressinhallintaakin ajatellen. Kuhnan on vain sinnepäin realistinen käsitys ajasta, mikä lyhyempänäkin pätkänä helppo vääristää mielessään ellei ole jo hyvää itsetuntemusta tehtävään liittyen.

Uusimmat

Suosituimmat