Sopiva ahkeruus

Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005

Ahkeruutta pidetään yleisesti ottaen hyveenä, mutta onko se tarkemmin tarkasteltuna sitä.

Yleensä ahkeruudesta seuraa toteuttajalleen vaurastumisen lisäksi ennen pitkää terveysongelmia ja toisaalta vähemmän ahkerien työn arvostus ja toimeentulo heikkenee suhteellisesti. Hyvin ahkera toimii siis muun työyhteisön kannalta epäsuotuisella tavalla, työantajan käyttäessä työsuoritteista kilpailuttamista "piiskana" muita työntekijöitä kohtaan.

Tässä mielessä (erityistä) ahkeruutta ei tulisi arvostaa sen enempää kuin laiskuuttakaan, joka taas johtaa loiselämiseen muun yhteisön kannalta, joka ei ole hyväksyttävää.

Laajemmassa tarkastelussa törmätäänkin sitten ns. kilpailuyhteiskuntaan, jonka kehitystä kiihdyttää mahdollisuus siirtää pääomia aina sinne, missä rahalliselle panostukselle saadaan suuriin mahdollinen työpanos, jolloin ne ahkeratkaan eivät enää saa kohtuullista toimeentuloa suhteessa yritysten omistajiin (osakkeenomistajiin) nähden, vaikkaikin pärjäävät kohtuullisesti verrattuna vähemmän ahkeriin. Seurauksena on jatkuvasti kiihtyvä kapitalismi kaikkine lieveilmiöineen: Työttömyys, turhautuminen, huumeet, rötöstely jne..

Millä tilanne siis korjataan?

Kommentit (4)

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005

Miten olisi ulkomaisille pääomatuotoille / sijoituksille progressiivinen vero, joka maksetaan kotimaahan. Tällöin sijoitukset kotimaahan (omiin työmarkkinoihin) olisivat suhteellisesti kilpailukykyisempiä ulkomaihin nähden ja tulonjako muodostuisi tasaisemmaksi.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011

Joutilaisuus on yksi korkeimmista hyveistäni.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

EV+
Seuraa 
Viestejä770
Liittynyt24.12.2010

Kun annat töissä aina 80% et ehkä ole ylennettävien vaan irtisanottavien listalla mutta etpähän pala ikinä loppuun.

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt11.9.2007
David
Ahkeruutta pidetään yleisesti ottaen hyveenä, mutta onko se tarkemmin tarkasteltuna sitä.

Yleensä ahkeruudesta seuraa toteuttajalleen vaurastumisen lisäksi ennen pitkää terveysongelmia ja toisaalta vähemmän ahkerien työn arvostus ja toimeentulo heikkenee suhteellisesti. Hyvin ahkera toimii siis muun työyhteisön kannalta epäsuotuisella tavalla, työantajan käyttäessä työsuoritteista kilpailuttamista "piiskana" muita työntekijöitä kohtaan.

Tässä mielessä (erityistä) ahkeruutta ei tulisi arvostaa sen enempää kuin laiskuuttakaan, joka taas johtaa loiselämiseen muun yhteisön kannalta, joka ei ole hyväksyttävää.


Jep. Neuvostoliitossa tämä ahkeruuden korostaminen sai politbyroot repimään kaiken irti työläisistä korostamalla ja ylistämällä 'työn sankareita', kuten Aleksei Grigorievich Stakhanovia - seurauksena stakhanovilaisuutta.Nykypäivän vertauskohta olis lakiuudistusten tehtailu nimen omaan kylmän pragmaattiseen suuntaan, joidenka arvomaailma on painottuneena jokseenkin taylorimaiseen suuntaan pienellä twistillä; ihmisarvo ei ole enää relevantti, status- ja tuotantoarvo kylläkin.
Miksi?
Koska kilpailu ja omaisuus...ja se hassunhauska, loppuunnussittu hokema "ken ei työtään tee, sen ei syömänkään pidä."

Toisin sanoen me kilpailemme toisiamme vastaan kaikkialla...ja tietystikin ne ihmiset häviävät, jotka eivät halua kilpailla - heistä tulee tilastoja!!!

David
Laajemmassa tarkastelussa törmätäänkin sitten ns. kilpailuyhteiskuntaan, jonka kehitystä kiihdyttää mahdollisuus siirtää pääomia aina sinne, missä rahalliselle panostukselle saadaan suuriin mahdollinen työpanos, jolloin ne ahkeratkaan eivät enää saa kohtuullista toimeentuloa suhteessa yritysten omistajiin (osakkeenomistajiin) nähden, vaikkaikin pärjäävät kohtuullisesti verrattuna vähemmän ahkeriin. Seurauksena on jatkuvasti kiihtyvä kapitalismi kaikkine lieveilmiöineen: Työttömyys, turhautuminen, huumeet, rötöstely jne..

Niin...tässähän se kiteytyy, kun viedään ajatus ihan ihmiselon loppupäähän:
Miten kuolen? Millaisissa olosuhteissa toivoisin kuolevani? Muistaako kukaan, että edes olin olemassa?
Pelkohan se ajaa meikäläisiä ja se asennevamma, ettei täältä nyt ihan hiljaa olla siirtymässä manalan majoille, koska koetaan epäoikeudenmukaisuutta - siitä se massojen vihakin tulee, eli yksilöllisen ajattelun homogenisoitumisesta, kun tarpeeksi epäoikeudenmukaisuus yhdistää...
Lisäksi juuri tämä sankaruuden hehkutus tulee viemään monia ihmisiä hautaan siitä syystä, etteivät he yksinkertaisesti pysty samaan, kuin yhteisönsä Alfat - tai globaalissa maailmassa maailman parhaat; häviäjien pitää kiltisti poistua näyttämöltä takavasemmalle tai edes vähintäänkin kokeilla onneaan muualla...noidankehähän tämä on.

David
Millä tilanne siis korjataan?

Työn jakamisella, valitettavasti. Työllä (lue=rahalla) on edelleenkin ihmiselämässä liikaa painoarvoa; selviytymisleikki ei ota loppuakseen.

Uusimmat

Suosituimmat