Tiejettä tämäki !

Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Sevain alko virallisesti hanhenpyytöaika, joo ,,,.

Eihän niitä ole niinko ennenvanhan, sillonko mieki oli nuori ja nätti.
Soli jotaki aikoja toisen maailmansovan jälkhin , ko se Eeliki joutu sairaalhan , vanaha mies ja ennenkaikkea mettämies ja poromies.
Mie olin siihen aikhan poikanen , hät' näppijä neljätoista, mutta omasta mielestä riski ja menin täyvestä miehestä paikassako paikassa, ja jokhaisessa hommassaki !
Seki oli jo tullu koetettua.

No se Eelin sukulaispoika se Matti sano , että lähemmä kattomhan Eelijä sairaalhan, no mikäpäse siinä menhän vain.
Veimmä Eelille tuliaisina nisua, ja kahvia pullossa joka oli kääritty useamphan villasukhan, ja kahavi kuopit tietenki, olsimma vienhe viinaaki, mutta tilaus oli myöhässä, vishin soli matkahuollossa jotaki,,no piru ties mitä. Lähin pitkäripanenhan oli Rovaniemellä , kohta kahenssan kilometrinpäässä. No se siittä !

Eelihän oli hyvilhäns ko kävimmä kattomassa, se kysy monesko päivä nyt on ?
No olikhan se syyskuun viijestoista , tai jotaki siihen suunthan.
Se Eeli ryysti kahvija haukkas välhin nisuva, ja ko oli saanu kahvin ryystettyä se alko muistelemhan: Son siellä meilläpäin se järvi ,, tiijättähän te sen ? Joo, joo.

Se pruukaa lokakuun alussa tulla aina Siperijalaisija hanhia siihen järvhen , ne ei ole punajalkoja mutta muuten ihan oikeita hanhia. Välhin niitä on isojaki tokkia, ja ne ovat siinä vain yhen yön , ja aamulla katoavat etelää kohen.
Niin menkää pyytämhän, siellä viheriässä arkussa on panoksija siihen seinällä roikkuvhan haulikhon , ja pirtin auvvain on vinttikaivon lunkan sisäpuolella naulassa.

No jätimmä Eelin sinne, oli hyvin sairhan näkönen kuivettunu Äijjä, satojen hirvien tappaja , ja kettunpyytäjä karhunkaataja , ja mitä lie emmähän kaikkia tienhet.

No se tuli se lokakuu aika , että Eelin mukhan ne hanhet pitäs tulla.

No lähimmä Matin kans, Matti oli pikkusen vanhempi , ja sillä oli piekki, minulla ei pyssyä silloin vielä ollu. Veivasimma pimeässä pyörillä sen kymmenisen kilsaa Eelin mökille, keskelle kairaa ja löysimmä auvvaimet vinttikaivon lunkan alta naulasta.
Seinällä roikku Eelin haulikko , joku ykspiippunen ammeriikkalainen , liekö ollu joskus joku
Iiver Juhansonni, ny oli ruostunu ja mustunu ruosthenraiskaama sohlo.
Mutta piipu sisältä oli yllättävän kirkas.
Arkussa oli ittetehtyjä paukkuja, Matti kokos laukullisen niitä , ja nakkas laukun viinekheishin olalle.
No kolusimma syyspimeänä aamuyönä lähemmäs järveä.
Jäimmä kuitenki jonkusaan metrin päähän , ja päätimmä tehhä tulet ja keittää kahvit
päivänkajova ootellessa.
Matti teki tervas juurakhon tulet, ko tuuli oli järveltäpäin , ei haitannu pyytöä sillä sauhu meni tietenki järveltä poispäin.
Minun se kortto pani kahviveen hakhun : ja äläkä sitte kolua että et karkota hanhija.
No mie lähin polkuva järvejä kohen, oli pimeää ja järvestä nousi sankka sumu.

No tässä sen järven pitäs olla, mutta eiko upottavvaa sammalikkoa, ja kummallinen
hurina kuulu, sitä mie kuulostelin , että mikärietas se hurras jatkuvasti ?
Liekkö Vähälakilaiset olit puunajossa tuolla joen toisella puolen, ja niitten rattori kävi ??
No olkhon , pääasia oli kahvivesi. No on se kumma että järveä ei löyvvy , oli se tässä ennen??
Na tuossa on se käkkärämänty jossa on sotkanpönttö, no menhämpä siihen suunthan seku
on ihan järven rannassa.....no mikäsen on kääntäny toisinpäin?
Pöntön suuaukkohan on aina ollu järvellepäin ??

Sitte tajusin , miehän olen ittelli järvelläpäin !
Mie vilkasin alaspäin ,,,HANAHIJA Hanhija hanahija , voi perkkeele järvi oli hanhija täynnä, ja mie olin hipsiny sen kortelahen yli hanhenselkijä pitkin.

Varovasti hiippailin kevitellen sen sotkanopönttömännyn tykö, ja pyhin hikeä päästä.
Soli pirkkale soikhon kylkikyljessä hanhija koko järvi täynnä.
Kiersin rantoja pitkin varovasti sinne mistä polku lähti Eelin mökkiä , ja mejän tulipaikkaa kohen. Siinä asentopaikan rannassa nostin yhen nukkuvan hanahen kaulasta ylös , ja kuopasin pannun vettä täythen ja panin hanahen varovasti takasin.

Siinä se kummallinen hurinaki selvis, kuorsathin hanhenpirut , olit sikejässä unessa.
Vishin olit Novaljatta Semlijattaltalta yhtäpanoa veuhkottanhet tänne saakka, ihmekkö se jos uni tuli silmhin,,,, hanhellekki?
Käppäilin asiaa ihmetellen takasin tulipaikalle, missä Matti jo kärsimättömänä ootti.
Eksykkö , vai kävikkö välillä paskalla ?? Älä ala kahuamhan siellä on iso hanhitokka järvellä, ole hiljaa. Ryystimma kahvit , ja siinä se ijän puolelta alko taivaski kajastamhan , kokkoilimma evhät rephun , ja sammutimma valakean, ei se olis levenny märässä mettässä, mutta jos tuuli kääntyy??

Matti vanhempana otti haulikon , ja anto mulle sen kerranlaukeavan piekin , johon oli piiphun stanssattu sana Tarkka. Vishin soli suomalainen vanaha piekki , ja pussilinen paukkuja siirty minunki taskhun , ja tyyönsin yhen piiphun ja laskin liipasinta painaen iskuhomman alas , että ei tarttis ko nykässä se päälle ja nasahuttaa.
Naajimma järvenranthan , ja siinä mie sanoin väärtille katto ny minkälainen tokka ?
Kaveriaki puistatti se näky, järvestä nousi sumuharsoja , mutta vettä ei näkyny pilkaakhan.
Mie sanoin että laskeppa tuota kortelahtea kohen , mie liskutan tuonne toishen suunthan.
Ja Matti pamahutti , ja soliki pamahus poika lensi yliskupperia perhellens , sitäkö se jouti kattomhan ? Mie naskutin sillä piekkarikka ojansuuta kohen , ja Matti kömpi ylös ja jotaki uikutti niinku pieksetty koiranpenikka.
Mie karjasin : ammu perkele äläkä ihmettele ja uikuta karkaavat. Ja Matti paahto ja mie lasahuttelin , niin että piekki hohti punasena , ilma oli höyhenijä sakejana ja pauke oliko talvisovassa raathen tiellä. Soli hanahet niin tihejässä järvellä , että eine lenthon pääshet siivet läiskythin yhtehen , ja sitte se höyhenten pöllyäminen ,,, lennäppä siinä höyhenpilvessä, no yritä ees kuvitella miltäse näytti ?
Minunko piti jähyttää sitä piekkijä järvessä, seku hohti punasena ko vikathet Väisäsen ahjossa.
Samalla vilkasin sitä pyssyä jähyttäessä ympäriille että miten se oli oikhein tilanne ?
Ilmassa oli höyhentä ko talvisessa räntäsathessa kinthankokosija lumija, ja Matti
paahto järvelle senku punasella haulikollans kerkes.
No viimen ne loppu panokset , ennenko hanhensuku siperija perukoilta , jostaki
Novalja semliattan kairoilta, pääsi satojen tokka jatkamha sukuaki.
Matilla oli olkapää mustana ja tosi kipeä, oli potkivaa sorttia se Eelin haulikko, selves se syyki ko purimma yhen Eelin tekemän laajinkin. Oli äijjäpiru leikannu kolikon vahvusen siivun tynämiittipötköstä jokhaisen paukun pohjalle, ja lunttuna oli vain yks huopatussusta leikattu pyörejä lunttu. Saakeli soikhon siihen sopi melkein tuplasti haulija , ja paukussa
kutkaa piisas , sen tynysiivun johosta.

!4 venhenlastillista kokosimma hanhija, ja mie lähin kylästä hakemhan apujoukkoja, hanhen
nykijöitä ja hevosija, Matti jäi loppuja kokkoilemhan.
No kaks hevosta ja muutaman ukon ja naisija sain auksi,. ko valehtelin että kolme hirvejä tapoimma, ja kaverija tarttis.
No jopa vain hyvinki oli hanhenlihhaa kolmenkki kymmenen hirven eestä, niitä purkitethin ja suolathin nelikhoin , kellarit koko kylässä täytythin nelikoista ja puolikoista joissa oli suolattua hanhea. Lihapurkkija oli kaikki kaapit ja komerot täynnä.
Kymmenhin vuoshin ei ole kyläläisille kestäny hanhesta puhuva, se tuli turphin että paukku,
niin noli suivaintunhet hanhensyönthin, eikä koko kylällä vieläkhän kukhan hanhija pyyvvä.
Eikä koko kylässä ees koirat välittänhet , ei ees rasvassa paistetusta hanhesta.

Aslakki.

Sivut

Kommentit (365)

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

No eise Eeli tuosta ennää mieheksi tokentunnu, sille reissulle se jäi.
Loppuajasta puhekki meni, se piti ottaa paperija ja kynä matkhan ko sitä meni puhuttelemhan.

Soli sota-aikana puonnu sakujen rahtikone , jonnekki sinne Eelin kairoille.
Soli tietenki käyny evakuoimassa tärkeimmät siittä konhesta.
Laskuvarjosilkistä sillä oli kartiinit ,ja pöytätuukit sekä lakanakki.
Fotusiiniä oli kallonatolkulla aitassa, sitäse Eeli sano sen olevan , mutta mitälie sakujen
lentokonebensaa se sitte oli, piru ties ? Sitäse Eeli ainaki lampussa poltti, ja hyvä valkeja siittä tuliki.
Sitte soli evakuoinu konhesta pyssyjä , muutaman konepistoolin , ja kiväärejä.
Navetan vintti oli täynnä panoksija , niin konepistoolin paukkuja ko sitte rullalle käärittyjä
konekiväärin vöitäki.

Meille pojille se piirsi kartaa , soli siinä ojansuun seuvuilla lähellä sitä vanhaa tervahautaa
iso muurhaispesä. Siinä pitäs olla muutama tolkkero, ja eempänä kummunlaijassa olis toisessa pesässä lissää tavaraa.

Lupiaskin kylkhen se meille niitä piirsi ja kirjoitti, välhin sai tuskallisia kohtauksija , ja
hoitaja kävi pistämässä morfiinipiikin, syöpä sillä Eelillä oli eikä siihen aikhan sitä osattu hoitaa, viimen se tuli uutinen , että oli ukko lähteny paremmille maille.

No me pojat tietenki tongimma ne muurhaispesät, ja löysimmä kolme konepistoolija, noli
kääritty hyvhän öljykankhashen , ja hyvässä vaseliinissa ne olit.
Reistasimma ,, kyllä ne pelas. Ne sitte myöhemmin myythin Kemin satamassa yhthen laivhan. Kassillisen pirtua saimma niistä, ja nekko kylillä myimmä , olimmaki rahamiehijä.

Mauseri oli pikkusen ruostunu , mutta siihen vaihto yks aseseppä piipun , ja son vieläki minulla piilossa, on sitä poromiespyssynä joskus käytetty.
Ne paukut jokka Eeli oli piilottanu navetan vintille sammalten sekhan , noli hapettunhet.
Niitä kokosimma vanhoin sinkkiämpärhein , ja veimmä pellolle ja tehimmä tulet ämpärin alle. Olise papatusta ja volinaa ko ne lämmethin ja alethin paukkua.
Nurkan takaa kurkimma sitä tohua, mutta lopetimma kurkkimasta ko yks konepistoolin paukun hylsy kopsahti korvanjuurhen seinhän.
Soli niin että konepistoolin paukussa se luoji jäi paikoilhens , ainaki melkein mutta hylsy lähti ja voivotti menneshäns. Tietenki se raskhampi pysy paikoilhans ja kevyempi sai lähöt.

Viheriäksi hapettunhet konekiväärin vyöt käärimmä kans rullalle, ja lisäsimmä nuotijhon puita
vyöt nyt jo resushen sinkkisankhon , ja sankko vinkan nokhan tulen päälle, ja pakhon että vinku.
Taas alko rätinä ja pauke ja ilmassa vonku ja volisi ties mitä, Eelivainaan pirtistä meni kammarin klasi rikki,kappale konekiväärin vyötä hylsyinhen lensi klasista sisälle ja piironkin alle. Onneksi soli ainuva vahinko , sinkkisankkujen tuhhointumista lukhunottamatta.

Aslak.

salai
Seuraa 
Viestejä7264
Liittynyt17.3.2005

Brittiläinen, amerikkalainen ja suomalainen sotilasattasea olivat kaljalla ja rupesivat kehumaan puolustusvoimiaan.

Britti: - Meillä on niin iso laivasto, että jos ajaisimme sen Suomenlahdelle, voisi yli kävellä kuivin jaloin joka paikasta.

Usalainen: - Me jos lennättäisimme kaikki lentokoneemme Suomen yli, pimenisi taivas koko päiväksi.

Suomalainen pohti hetken: - Meillä on Lapin jääkäripataljoonassa hommissa Aslak-niminen ylivääpeli, jonka mulkku yltää polven alapuolelle.

Attaseat pohtivat hetken aikaa, tuliko ehkä luvattua liikaa.

Britti selitti ensin, etteivät ne laivat sentään ehkä koko Suomenlahtea peittäisi, voisi olla parempi paikka kokeilla ensin jossain kapeammassa salmessa.

Usalainenkin rupesi epäilemään - eihän ne koneet edes niin tiheässä voisi lentää.

Suomalainenkin myönsi sitten:
- Kun te lievennätte puheitanne, täytyy minunkin: se ylivääpeli jäi jo viime vuonna eläkkeelle.

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Mie kävin viimeviikolla hautuumaalla.
Jotaki kukkija vein , jo aikoja sitte kuolhen isäni hauvalle, tiijjä sitte välittääkö
Äijjä kukista ?
Ei ainakhan entisijä ollu syöny, sinne olit kuivettunhet.

Siinäse pisti silmhän sitte Aukkulan- Jussanki hautakivi.
Soli seki yhenlainen hunsvotti , ryyppymies niinko kaikki muurarit pakkaa olemhan.
No olihan se tietenki kova työmies, ja hyä soittamhan maniskaa,mutta pakkas sitte
joskus aukomhan suutanski , eli maka laulamhan, senkö se olis jättäny !

Mutta Aukkulan -Jussi oli hyvä muistelemhan juttuja,sitäku meillä ei kerrota juttuja ne muistelhan, vishin juuri siksi että kertominen onki sitte matematiikkaa.
Olkhon miten on , Jussi muisteli yhen mukavan linnunpyytöjutun joka sattu tuolla pohjoisessa järvikylässä.
Soli siellä yks Valto, joka sattu justhins tulemhan kirkolta kotia , no mopollapa tietenki.
Ei sitä siihenaikhan ollu pirssijä jokatalossa, eikä joka toisessakhan.
Siinä se äkkäs ison korritokan , ja ihan hejän rannassa rantalavon kohalla.
Son se korri semmonen musta suorsaa vähä isompi merilintu, vishin se pilkkasiipi oikhein virallisesti.
Valto tormas pirthin sisälle , ja toko haulikkova seinältä hirvensarvista, ko kuuli älähyksen: äläppä ny mihin sie sitä.
Korrija koko ranta täynnä, katto vaikka. Valto hättäili pirtin nurkan suunthan.
Nurkasta sängystä väänty ylös vanha ja pitkä mustatukkanen mies , soli Valton isä, Alkku
elikkä Aleksanteri oikejalta nimelthän.
Pitkästi yli 80 oli ukolla tämmöisijä syysruskia takana, ukko komus keppins kans
pirtin klasista kattomhan, jaa onse vain Korritokka rannassa.
Vaikka Äijjällä oli toinen kopara hauvassa, niinko sanothan oli ukon näkö terävä ko partaveitti.

Älä poikahyvä haulikkova, saat sillä korkeinthan kaks , tai hyvällätuurilla kolme.
Kiväärillä korkeinthan yhen, ota tuo suustalaajattava, siihen puolipiippuva kruutija ja
puolipiippuva haulija ja lunttu piipunnokhan , sillä senthän saattaa saaha muutaman.

No Valto latas, puolipiippuva mustaakruutija , sanomalehestä repäsi kappalhen ja rutisteli sen luntuksi, ja kaato koko torven haulija täythen, vähä vaijjuutti ja huopalappu piipunpäähän ettei haulet hyrrää pois piipusta.
Sitte naaki lavon nurkalle, ja löi tukevasti jalat maahan , ja vielä paransi takimmaisen jalan
paikkaa polkasi kunnolla pehmeihän ruohikhon jalalle kuopan.
Soli lehmät siittäki talosta pantu karjapohjolhan , ja niimpä lavontakana oli kohtaki metrinen
heinikko kuivana ja kullointunu.
Siittäkö oli Valtopoika lasahuttanu kohti korritokkaa, soli törmä ollu tulessa,, ja sauvvuko vähäsen hälveni , niin Halliki haukku että viljaa tuli.

Tiijättähän te puolipiippuva sauvvhukruutija , se melekosesti pöllähtää.
Sitä se Aukkulan -Jussi ei tienny sanova paloko se rantalato siinä korrinpyyvössä , vai vieläkö son siellä rantatörmällä ?

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Jaa että korrien ?
Sehän kruutinsauhun hälvettyvä halliki haukku, että viljaa tuli.

Seku täällä Lapissa ei juurikhan ole ihan oikeja vilja kasunnu, niin mettän antamaaki alethin sanomhan viljaksi , ja siihen liithon se korriki tietenki liittyy , viljaa mitä viljaa.
On ne mettot ja teirikki mettänviljaa, lohet ja harrit veenviljaa, niin että oikeassa soli halli, viljaa tuli ! Tietää sen ko puolipiippuva haulija syyvethän, puolenpiipun kruutin vauhittamana korritokhan , jovain siinä viljaa tullee.
Mutta paloko se lato, ko kuiva kulo rantatörmältä sytty tulhen ko torrakko löi piipunsuusta kymmenisen meetrijä pitkän suulieskan ? Sen se mieki halvaisin tietää.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Mejän kylällä asu joskus ennen Letiini.
Tiijjä sitte miten se skriivathan oikhein, mutta ihmiset sanot sitä Letiiniksi.
Venäläinen soli ollu alkuijhans, orttotoksi mikä lie.
Mutta pirun hyvä seppä ja puuseppä soli ollu, oli teheny riihikonheita sun muita , venheitä
rekijä , ja huonekalujaki.Siis pietty mies elläissäns, muttako kuoli siittä ei ennää pijettykhän.

Seurakunta kieltäyty antamasta Lettiinille hautapaikkaa " uskovaisten hautuumaalta".
No oli onneksi talvi, niin että Lettiini jääty ja tinkaa saatethin jatkaa, mutta kirkkoherran päätä ei käännetty : mejän hautuumaahan ei orttotokseja kuopata ! Soli ehoton tottuus.

No Lettiini jouvuthin hautaamhan 40 kilometrin päässä olevhan kirkosta eronheitten hautuumaahan, ja hautaaminen annethin urkolla. No Akselipa tietenki sai urakan ko teki halvimman tarjouksen.
Akseli oli kirvesmies ja tunnettu koiranleuka, mitäsitä hulluja että olis lähteny Lettiinijä viemhän 40 kilometrin päähän.
Se tuli kevättalvinen tuiskuyö, se se Akseli haki kaverins , ja kahesthan vejethin Letiinin
poronreellä tuiskussa kenenkhän näkemättä hautuumaalle.
Ei kuitenkhan aijan sisäpuolelle , mutta heti siihen ulkopuolelle suuren kuusen alle kaivethin hauan. Sinne ne panit Letiinin ja peitelthin kuopan , ja tasotethin lumen , ja yöllinen tuisku huolehti lopusta.

Ko homma oli valmis vaati Akseli että : pittää se Letiinille sanmova sana tai kaksiki.
Niimpä otethin ihan karvareuhkakki päästä, ja Akseli muisteli mitä ne papit ruukaa
tässä tilanthessa sanova. Vishin oli huono muisti vai mikä mutta soli sanonu:

Kuule sie Letiini , en mie muuta ossaa sanoa ko , jos nuo tuosta aijantakkaa lähtevät liikhelle, niin paina perhän.

Näin se Akselin kaveri on homman muistellu, ja tietenki täyven rahasumman saathin hautaamisesta, kirkosta eronheitten hautuumaahan.
Nuo Akselin Lettiinille heittämät saatesanat , viittas tietenki siihen ylösnoushun.
Jos mie ihan oikhein luulen niin soli Le´ten , mutta meillä siittä tuli Lettiini, Letiini.

Aslak.

thinker
Seuraa 
Viestejä70
Liittynyt20.11.2006
Aslak
Mejän kylällä asu joskus ennen Letiini.
Tiijjä sitte miten se skriivathan oikhein, mutta ihmiset sanot sitä Letiiniksi.
Venäläinen soli ollu alkuijhans, orttotoksi mikä lie.
Mutta pirun hyvä seppä ja puuseppä soli ollu, oli teheny riihikonheita sun muita , venheitä
rekijä , ja huonekalujaki.Siis pietty mies elläissäns, muttako kuoli siittä ei ennää pijettykhän.

Seurakunta kieltäyty antamasta Lettiinille hautapaikkaa " uskovaisten hautuumaalta".
No oli onneksi talvi, niin että Lettiini jääty ja tinkaa saatethin jatkaa, mutta kirkkoherran päätä ei käännetty : mejän hautuumaahan ei orttotokseja kuopata ! Soli ehoton tottuus.

No Lettiini jouvuthin hautaamhan 40 kilometrin päässä olevhan kirkosta eronheitten hautuumaahan, ja hautaaminen annethin urkolla. No Akselipa tietenki sai urakan ko teki halvimman tarjouksen.
Akseli oli kirvesmies ja tunnettu koiranleuka, mitäsitä hulluja että olis lähteny Lettiinijä viemhän 40 kilometrin päähän.
Se tuli kevättalvinen tuiskuyö, se se Akseli haki kaverins , ja kahesthan vejethin Letiinin
poronreellä tuiskussa kenenkhän näkemättä hautuumaalle.
Ei kuitenkhan aijan sisäpuolelle , mutta heti siihen ulkopuolelle suuren kuusen alle kaivethin hauan. Sinne ne panit Letiinin ja peitelthin kuopan , ja tasotethin lumen , ja yöllinen tuisku huolehti lopusta.

Ko homma oli valmis vaati Akseli että : pittää se Letiinille sanmova sana tai kaksiki.
Niimpä otethin ihan karvareuhkakki päästä, ja Akseli muisteli mitä ne papit ruukaa
tässä tilanthessa sanova. Vishin oli huono muisti vai mikä mutta soli sanonu:

Kuule sie Letiini , en mie muuta ossaa sanoa ko , jos nuo tuosta aijantakkaa lähtevät liikhelle, niin paina perhän.

Näin se Akselin kaveri on homman muistellu, ja tietenki täyven rahasumman saathin hautaamisesta, kirkosta eronheitten hautuumaahan.
Nuo Akselin Lettiinille heittämät saatesanat , viittas tietenki siihen ylösnoushun.
Jos mie ihan oikhein luulen niin soli Le´ten , mutta meillä siittä tuli Lettiini, Letiini.

Aslak.




Ortodoksia sanan käännös: oikeaoppisuus.. oliko muka kirkkoherran käytös sen oikeaoppisempaa ?

Mun mielestäni, Samaa Jumalaa kumartavat eri uskontokunnat ?
kuhan kinaavat kun luulevat olevansa 'mielestään' oikeassa.

P.S. Minen tiedä mitään, muijat tietää kaiken, sano keksijäpersoona Hämeenkoskella muinoin.. isä ukkoni kertoi tämän joskus..

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005
joo
Epäilen vain että näissä tarinoissa on vähän Lapinlisää mukana.



Höpsistä, totta joka sana!

Aslak on kyllä mainio kirjoittaja, jutut ovat mukaansatempaavia ja puheenparsi hykerryttävä Aslak pitäisi saada ehdottomasti viihdyttäjäksi ensi kesän miittiin Raumalle.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Soli sovanjälkheista aikaa , alppijääkärit oli polttanhet koko kylän , vain savupiippuja törrötti pystyssä. Ja kylän alapäästäki näky kirkko, vaikka sinne oli matkaa kohta viis kilometriä.

Talonväki asu polttamatta jäänhessä riihessä, ei ollu tavaraa mistä rakentaa uuven talon , ootelthin lunta että pääsis tukkija ajamhan rakennuspuiksi.
Siltikki valmistauvuthin hyvin tulevhan talvhen.
Aukusti oli poikains Arviitin ja Valten kans kaatanhet koivuja rashin.
Niitä pitäs ny sitte alkaa karsimhan. Venhellä menthin jokea alavirthan muutama kilometri niittypalstalle, sekö se jokivarren koivu on suorempaa ja paremmin halkejavaa , ko vaaroissa kasvava kiertheinen ja sisältä kaaleksi ussein lahonu rauvuskoivu.

No " Aukku " poikinens karsi nuita koivuja , mutta yhellä reissulla hoksathinki , että rasille oli ilmaantunut hirvi !! Aukku sattu näkemhän vilahuksen isosta nahkasarvisesta koirhasta.
No mikäpä se siinä , illalla Aukku kaivo riihen seinästä siihen ammuttuja lyijykuulija, seko oli ennen tapana reistara suustalaajattavan käyntiä pilkhan, ja siihen sopiva oliki sitte usein kartanosta vähä syrjässä oleva riihi, muutako pilkka seinhän ja reistaamhan rihlakon käyntijä.

Aukku siis kaivo nuo kuulat seinästä, ei sunkhan kaikkia mutta tarpheksi ,, sais nuista täytheisen haulikhon , jos ei kakski.
Riihen tulisijassa sulatti lyijyt , ja valo ne vartavasten tehthyn muothin , sitte viilaili sopivaksi
lankapiippushen haulikhon, tuo vasemphan piiphun tuo oikeihan, kokkeili luojia välillä, että ei vain levähyttäs supistusta haulikosta pilalle.
Vasenhan oli ylhens se suppeampi , ja sen supistusta piti varoa , oikeja oli horo melkhein suora putki. Ruuvas sitte puusta tehhyn peräosan lyijhyn kiinni puukruuvilla, niitä oli
löytyny riihen loukosta romujen seasta.
Tähän peräoshan teki sitte viilalla " rihlantapaset" , että luoji alkas pyörimhän.

No valkeni seuraava elokuinen aamu, olthin ihan syyskuun kynnyksellä.
Aukku poikinens lähti rasimethän, ja kuinka ollakhan eilen tehhyn rasiläjän vieressä seiso
se iso uros, Aukku sihtas ja lasahutti , haulikko sylkäs sauhuva ja tulta lunttilaput lenteli
ja se iso hirvi keikahti , ketarat taivasta kohen niinko sanothan.
Juosthin paikalle ja Arviiti vanhempi pojista hyppäs hirven selkhän hajareisin, ja kailotti : me se miehijä olemma ko kellistimmä tämmösen.

Samassa hirvi hyppäs ylös ja Arviiti jäi selkhän istumhan ja tarras sarvista kiinni.
Sinne se katos ja kovalla vauhilla , hirvi ja Arviiti se selässä.
No kannattiko se perhän lähteä ? Ei sunkhan sulan maan aikana ei jälki kovalla maalla vuottunu, no kyllä se siittä.
Kuula oli osunu hirveä sarventyvhen ja hirvi oli vain menny tyrmhän, ko heräs karkas ja vauhilla.

Illalla pimeänhämyssä Arviiti kömpi kotia, likomärkänä ja hyvin hiljasena.
Tuumas vain , että olise kyytiä . Täysillä oli painanu risukoistaki läpi ja Arvi oli tarrannut sarvista kiinni, muutaman kerran oli yrittäny sarvia puistelemalla puottaa Arviitin kyytistä, mutta
ei ollu uskaltanu Arppa puottaa alas.
Vasta 10 kilometrin päässä ko hirvi oli vauhilla hypänny Kuusajokhen ja uinu yli , oli Arviitiki
hypänny kyytistä keskellä jokea.

Senverran oli kerinny kattomhan, että sarventyvestä oli vähä vuotanu vertä, siihen soli täytheinen mosahtanu.
Eikä Arviitija senjälkhin haluttanu ees hevosella rattastaa.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Soli jotaki 60 luvun alkupuolta !
Pojat oli olhet uitossa ,ja laskenhet yhtä pikkusta sivujokea maantienlaithan.
Siihen sillankorvhan olit venhens vetänhet , ja noushet postiauthon.

Na sitte ne olit hakemassa sitä venettä rattorilla, Matti ajo " fergua ", ja toinen Matti istu peräkärrössä. Matkaa tuonna sivujoen sillalle oli 15 kilometrijä senaikhaista kuoppasta soratietä. No pääsit perille ja haalathin venhen peräkärhön.
Ja eikö kotiakohen, Matti ajo ja toinen Matti istu venhessä , ja vene oli peräkärrössä.

No eihän se toinen Matti tietenkhän malttanu olla pelleilemättä, sen piti mennä venhen perhän istumhan , ja mukamistens melomhan perämelalla ja "piti perrää " vähä niinko ilmakitaristit
soittaa kitaraans, eihän se ohjaukshen vaikuta se peränpito , jos vene on kärröllä kiini.
Mutta siellä piti kuitenki istua ja muka meloa , ja piirrättää melalla, ja makamistens ohjata.

Annappa olla kiikuthin vaaran yli , ja alko alamäki , fergun vauhti pikkusen kiihty ,,mutta voi piruva siinä oliki semmonen heitto tiessä, että vene hypähti ilmhan , ja se toinen Mattiku istu venhen perässä se meniki koko hökötys peräpainoseksi , ja niimpä rattorin kärrö hyppäski pois vetokoukusta.
Irtipääshenä kärrö myötälhellä ohittiki heti koko rattorin, Matti venhenperässä nosti kättä toiselle Matille , fergun ratissa.
Kärrön vauhti kiihty, se paino keula pystyssä myötälhelle kohtaki semmosta faartija mitä paras ajohärkä pystyy laukkaamhan, nyt Vene-Matinki perämela yltti maahan, ja silläse Matti yritti kulkuneuvoans ohjata.

Mutta hymyt hyytyivät , ensin tuli vasthan pirssi, sen Matti väisti painamalla perämellaa lujasti tiehen , ja ohjaamalla sillä oikealle.
Mutta heti pirssin perässä tuli Eskelisen pikalinja. kolari näytti ihan varnalta , vaikka Matti
yritti ohjata perämelalla venettä ja kärröä sivhun , se meni kohen linjurin keulaa ko juna.

Mutta sitte juuri ennen törmäystä, oliki tiessä kuoppa, ja kärrö venheinens pyörähti sen verran poikittain , että meni methän että koivunrisukossa kävi melkonen pölinä.

Eskelisen kuski pysähytti linjurins, ja pyyhki hikeä ottalta, ja "Vene-Matti "kömpi risukosta pikkusen pöllähtänhenä, kuuntelemhan linjurin kuskin korvamakeaa.

No siittäki pojat selvis, ja rattorilla vejethin kärrön tielle, sitte keula kotia kohen, mutta ei " Vene-Matti " ennää istunu venhen perässä pitämässä perrää ja miten oliskhan perämelan
lapa oli kulunut kokonhan pois tuossa , pirssin ja linjurin väistöhommassa.

Vene-Matti istu kiltisti venhen keulassa, jotta ennää kärrö venheinens ei pääsis hyppäämhän takapainosena pois vetokoukusta.

Ja joolle sanon vain , että kaikki on tapahtunu prikulhens niinko mie olen ne muistellu teille.
Niin hanahet, ko hirvet ja venhekki Lettiinijä unehuttamatta.

syytinki
Seuraa 
Viestejä8916
Liittynyt18.8.2008

Oisko olleet Matit sukua kotipitäjän veljeksille.

Ajoivat Teräsmiehen jarruttomalle kuljetusalustalle ja tuuppasivat Zetor:n (60 -lukua) aisan päähän. Piti viedä kone pikkusatamaan. Reissun loppuhuikosena oli melkoinen mäki laiturille.

Harmittaa kun eivät päässeet matkaan, vetoaisa katkesi. Siitä olisi tullut paras molskahdus aikoihin.

Porukkaakin oli melkoisesti kannustamassa, että "äläkää ny hyvät miähet, jumalauta".

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Se elethin vielä suustalaajattavan aikakautta, ja Olli oli innokas pyytömies, vaikka sana innokas onki Ollin kohalla liian laimea.
Olli oli kans sitte saamamies , eikä pelkkä pyytömies. Oravia, lintuja, kettuja ja kärppiäki
se Olli pruukas pyytää.
Kerranki oli ammuskellu suustalaajattavalla teirijä, aina oli lasahuttanu , ja lähteny karanheitten lintujen perhän , ja sehän oli sanomattaki selevää että Olliko pyssyn laukasi, soli ko jumalan ruoska, mettänvilja lakos heti.
Niin olikhan jo parisenkymmentä teirijä ampunu, ko luojit lopputhin ?
Mutta eihän se hätä tuonnäkönen ollu, olihan se latauskrassi, semmonen messinkinen
vähä piippuva pitempi puikko . Löi vain vähä tiukemmat luntut kruutin päälle, ja latauspuikko piiphun , ja silläko luikahutti, soli taas "teiri tikussa."
Mutta sitteppä tuliki pantua pikkusen liikaa kruutija , ja eipä latauspuikko pysehtynykhän teirhin .
Sehän alko kova hakeminen, ja katajapenshaissa konttaaminen, suunta oli selvillä
mihin oli puikko lentäny , ja löytyhän se. Mutta äkkäs Olli samassa jänestokan kannon ympärillä !
Hiljaa latas pyssyns ja työnsi krassin piiphun , ja mietti tarkoin miten sais nuo kaikki, no sytyttihän se viimein , kahen lähekkäin kasvavan puun välissä väänsi Kuston tekemän suustalaajattavan mutkalle, ja sihtas ja tusahutti !
No tulihan sitä viljaa ja mutkalle väännetty krassi, ammuttuna mutkalle väännetystä piipusta kiersi vielä viitisen minuuttija kantoa ennenko asettu, ja Olli pääsi jänekset kokoamhan.

No Kustu vähä ihmetteli :että no miksikä hyvä käyntinen rihla oli pitäny mutkalle vääntää ?
Olli sille selitti, ja oli se Kustu ymmärtäny ja oikassu piipun entisilhens, ja taas rihlakko oli ko jumalan ruoska, sen eessä vilja lakos.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat