Miten voimme nähdä mitään universumissa? (fysiikka, fotonit)

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Saattaapi olla että on joillekin luokkaa tyhmät kysymykset, ja pahimmillaan tätä on jo pohdiskeltu täällä aikaisemminkin mutta kysympähän silti kun mieltä niin kovasti askarruttaa.

Miten me voimme ylipäätään nähdä yhtään mitään järkevää silmillämme, ottaen huomion järjettömän määrän fotoneja jotka menevät joka suuntaan joka paikassa. Siis tarkemmin: Jos auringosta kuuhun emittoituva fotoni heijastuu maata kohti ja silmäni havaitsee sen, miten se voi erottaa sen (ja näyttää minulle selvän kuvan kuusta) kun samaan aikaa tulee järjetön määrä muitakin fotoneita joka suunnalta eikä lopputuloksena ole vain yhtä suurta sotkua?

Legendaarinen Richard Feynmann pohtii asiaa eräässä haastattelussa [klik], mutta en ihan tainnut tuota syvällisesti tajuta. Siinä Feynmann ihmettelee itsekin että on upeaa että silmämme pystyy jäsentämään kauniisti ympäristömme huolimatta järjetömästä fotonisotkusta.

Lieneekö ymmärtämisen salaisuus fotonin "etenemis"luonteen ymmärtämisessä? Jos ajattelen fotonia 2D-aaltoliikkeenä eli "aaltoilevana nuolena" joka kulkee auringosta kuuhun ja sieltä maahan, silloinhan en näkisi mitään muuta kuin ne fotonit jotka osuvat täsmälleen silmääni. Tämä tarkoittaisi sitä että auringosta (tai mistä tahansa) pitäisi lähetä ääretön määrä fotoneja että kuusta voisi kimmota kaikkialle maahan fotoneja. Muutenhan vain se havaitsija, joka seisoo täsmälleen oikeassa paikassa näkisi kuun, ei kukaan muu?. Ei mitenkään vakuuttava teoria. Mutta pitääkö fotonin aaltoliikettä siis ajatella 3D-etenemisenä? Että se on gravitaatioalloon tapainen eteneminen avaruudessa? Tällä tavoin fotoneja ei tarvittaisi ääretön määrä koska aallot etenevät kaikkialle universumiin pallomaisena etenemisenä. Mutta tällähän on taas analogia akustiikan kanssa. Nimittäin kun fotoniaalto etenee, sen etenemisrintaman pinta-ala kasvaa ja sen energia (ts. aallonpituus kasvaa?) havaitsemispisteessä laskee 1/r^2 kaavalla koska fotonin energia jakautuu pallon pinnan yli. Ilmeisesti näin on, varsinkin jos tätä videota on kuunteleminen [klik]?

"(alkuräjähdys:) universumin laajetessa näiden kuumien (suurenergisten) fotonien aallonpituus on kasvanut (ts. menettäneet energiaa?) ja nyt ne ovat 11000 kertaa pidempää mikroaaltosäteilyä joka on vain aavistuksen absoluuttisen nollapistettä lämpimämpää"

Mutta eikös tämän mukaan näkyvän aallonpituuden energian omaava fotoni menetä energiaa havaitsemispisteessä (silmä) jo edetessää niin paljon että se on lyhyelläkin havainnointietäisyydellä jo kovin alhaista infrasäteilyä?

Lieneekös tässä minulla mennyt puurot ja vellit sekaisin? Ehkä sekoitan nyt fotonin etenemisen ja sen energian pienenemisen dopplerilmiöön jollain tasolla?

discuss

Sivut

Kommentit (23)

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006

En ole erityisen perehtynyt alaan, mutta esimerkiksi aurinkopaneeleille, paljaalle CCD-kennolle ja puun lehdelle (kaikki yhden sortin fotoni-ilmaisimia) maailma on "fotonisotkua" eli ne erottavat vain fotonien määrän (valaistusasteen), mutteivät saa kuvaa ympäristöstä.

Tarvitaan jokin menetelmä, jolla "väärällä tulokulmalla" tulevat fotonit karsitaan pois. Yksinkertainen menetelmä on neulanreikäkamera; vain ne fotonit, jotka osuvat reiästä läpi, pääsevät "ilmaisinmatriisiin" ja kuva muodostuu. Suunnilleen samalla tavalla toimii kupera linssi, "tasasuuntaamalla" fotonit ilmaisinmatriisiin.

Aika epämääräinen selitys, tiedän, ja kuvat auttaisivat paljon.

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt16.3.2005

En oikein osaa sanoa mikä tässä on se pohdittava ongelma tai vaikeasti käsitettävä asia...

Kyse on ilmeisesti vain Feynmannin itsensä epäselviksi ajattelemista itsestään selvistä asioista. Vastaukseni on yhtä epäselvä, ja kuten filosofiselle amatöörille asiaankuuluvaksi katsotaan, sekoitan käsitettä fotoni ja valo toisiinsa vahingossa ja tarkoituksella. Silti ymmärrän näkemisen mekaniikan paremmin hiukkasten kuin aaltoliikkeiden kautta.

1) Toki maailma on täynnä sinne tänne ja ristiin rastiin sinkoilevia fotoneita. Se että silmämme "jäsentää kauniisti ympäristömme" ei ole mitään jäsentämistä vaan ihan luonnollinen juttu. Toki asiaa voi romantisoida tyyliin "silmäsi loistavat" tahi "pilkettä silmässä".

Silmä kuitenkin havaitsee vain sen valon joka tulee sitä kohti, lävistää kalvot, linssit, lasiaisen, osuu silmäpohjaan näköhermoja sisältävälle pinnalle vieläpä siten että joko energialtaan tai sitten toistoltaan (molempia varmaan tarvitaan) ylittää ärsytyskynnyksen.

Feynemannin sekasotku suodattuu siis automaattisesti ja luonnollisesti pois: voitte kuvitella miten vähän ympäröivässä tilassamme olevista fotoneista osuu silmäämme ja kuinka paljon menee ohi. Mutta huteja ei lasketa, niin kauan kun ajatellaan näkemistä.

2) Valoa ei näe sivulta. Fotoni ei loista lentäessään. Fotonista itsestään ei irtoa mitään hajavaloa. Emme siis näe ohimenevää valoa, koska se menee ohi, eikä aiheuta mitään aistimusta. Avaruus voi siis olla täynnä fotoneja, mutta siitä huolimatta se voi näyttää pimeältä.

3) Fotoni, joka kimpoilee pintojen välillä ja lopulta pääsee silmäämme käsiksi, ei näköhavainnossamme "valaise" muuta, kuin sen viimeisen pinnan sen pisteen jonka suunnasta fotoni silmäämme saapui. Nähdäksemme koko pinnan, tarvitaan "leveä" fotonilähde / paljon hajafotoneita, jolloin siis jostakin pinnasta heijastuu jatkuvasti ja kauttaaltaan fotoneja silmäämme. Ne fotonit jotka osuvat pintaan, mutta eivät suuntaa lopulta silmäämme, ovat merkityksettömiä, samoin kuin pinnan ohi menevät fotonit tahi valo. Näemme siis pinnan projektiomuodon ja värin / värisävyjen vaihtelut, ja kokemuksen kautta olemme ymmärtäneet mitä tämä tarkoittaa. Kappaleen ohimenevällä valolla on merkitystä, vain jos se osuu toiseen kappaleeseen ja on siitä käsin silmin havaittavissa.

4) Näen vaasin, näen kasvot, näen kuun valossa kylpevän metsän, talon ja lumihangen. Todellisuudessa näen auringon valossa kylpevän öisen metsän, talon jne. Ja todellisuudessa en välttämättä edes näe kuuta enkä aurinkoa. Ympäristöä havainnoidessa valolähde siis on toissijaista - ensisijaista vain jos haluamme havannoida lähdettä itseään.

5) Myös se, missä ei ole valoa, on havaitsemisen ja ymmärtämisen kannalta merkityksellistä. Ajattele varjojen merkitystä ympäristön hahmottamisessa.

Havaitsemisesta suuri osa onkin muuten opittua; tunnistamme materiaalin, arvioimme etäisyyden, tajuamme pinnan sileyden/kiiltoasteen, ymmärrämme valonmäärän ja värisävyjen vaihtelusta myös pinnan muodon, arvioimme välillisesti valonlähteen olemusta ja suuntaa: aurinko on pilvessä, aurinko laskee, auto lähestyy minua takaa. Mutta tähän kaikkeen opittuun tulee harjaantua - jos ei ole harjaantunut, tekee väärän tulkinnan ja nähty kokemus ei vastaa muuta koettua todellisuutta. Optiset harhat tai muuten väärin ymmärretyt (mutta oikein nähdyt ;-) asiat. Lapsi kävelee peiliin.

Ja toki vielä on sekin asia, että vaikka näkisimmekin asioita silmiemme fysiikan puolesta, ei aivomme sitä silti välttämättä tajua: suuri osa potentiaalisestikin havaitusta informaatiosta suodattuu pois tajuttavalta havaitsemisen tasolta. Lymyilee ehkä hetken jossakin, mutta kun ei sisällä mitään oleellista, menee suorilla roskakoriin josta sen vain televisiosarjojen hypnotisoija voi vielä palauttaa takaisin. En silti katsoisi tätä seikkaa merkitykselliseksi näkemisen fysiikan kannalta: aivoihin ei vain aina voi luottaa, eikä sen feilut ole silmän eikä fotonin vika - silmä silti näkee "kaiken" mitä voi.

Mielestäni juuri aivojen toiminta on se mielenkiintoisempi tarkastelun kohde: miksi ja miten se jäsentää näkemäämme. Silmä itse on hyvin hyvin optismekaaninen värkki - ilman selittämättömiä mysteerejä.

Gravity sucks.

Goswell
Seuraa 
Viestejä10357
Liittynyt8.3.2010
de Selby
En oikein osaa sanoa mikä tässä on se pohdittava ongelma tai vaikeasti käsitettävä asia...



Vaan olipas hyvä vastaus, allekirjootan täysin.

Minun mielestä noin.

Vierailija

Kyllä sen "jäsentelyn" suorittaa silmä kunkin silmän pohjassa sijaisevan sauvan ja tapin aistiessa vain tietystä suunnasta tulevia fotoneja. Näön erotuskyky perustuu juuri fotonien tulosuunnan erotteluun. Sauvat ja tapit sitten toimivat detektoreina erotellen valon voimakkuutta ja väriä. Värien erottelussakin silmä kykenee aistimaan vain keskimääräisen värin mutta ei eri spktrin osia kuten kuuloaisti. Korva taas kykenee erottelemaan eri taajuudet melko tarkasti ja myös äänen spektrin. Eli jos samanaikaisesti kuluu useita eri taajuuksia korva kykenee ne erottelemaan. Sen sijaan jos valo sisältää useita eri aallonpituuksia silmä aistii sen vain tietyn keskiarvon mukaisena värinä. Kuva muodostuu silmän verkkokalvolle kuten kameran kennolle. Detektorien valosignaali sitten välittyy näköhermojen kautta aivojen näkökeskukseen jossa kuvien hahmotus tapahtuu.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32723
Liittynyt6.12.2009
de Selby
En oikein osaa sanoa mikä tässä on se pohdittava ongelma tai vaikeasti käsitettävä asia...

.




Näetko myos sen / sitä mitä et ymmärrä?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32723
Liittynyt6.12.2009
korant
Detektorien valosignaali sitten välittyy näköhermojen kautta aivojen näkökeskukseen jossa kuvien hahmotus tapahtuu.



Mistä tiedät todella mitä hahmotat? Missä vaiheessa opit kääntämään ylosalaisin tulevan signaalin silmän"detektoreista" "oikeinpäin" ?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32723
Liittynyt6.12.2009
korant
Kyllä sen "jäsentelyn" suorittaa silmä kunkin silmän pohjassa sijaisevan sauvan ja tapin aistiessa vain tietystä suunnasta tulevia fotoneja. Näön erotuskyky perustuu juuri fotonien tulosuunnan erotteluun. Sauvat ja tapit sitten toimivat detektoreina erotellen valon voimakkuutta ja väriä. Värien erottelussakin silmä kykenee aistimaan vain keskimääräisen värin mutta ei eri spktrin osia kuten kuuloaisti. Korva taas kykenee erottelemaan eri taajuudet melko tarkasti ja myös äänen spektrin. Eli jos samanaikaisesti kuluu useita eri taajuuksia korva kykenee ne erottelemaan. Sen sijaan jos valo sisältää useita eri aallonpituuksia silmä aistii sen vain tietyn keskiarvon mukaisena värinä. Kuva muodostuu silmän verkkokalvolle kuten kameran kennolle. Detektorien valosignaali sitten välittyy näköhermojen kautta aivojen näkökeskukseen jossa kuvien hahmotus tapahtuu.



Mistä värsiokea tietää että ei erota punaista eikä sinistä toisistaan? Missä aistimuksissa tiedät olevasi "aistisokea" ja miten sen vaikuttaa sinun tulkintaan "todellisuudesta" ?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32723
Liittynyt6.12.2009
One may say the eternal mystery of the world is its comprehensibility.
Albert Einstein



Taitaa olla vastaus tuossa lauseessa itsessään...mysteerille.

BlackKnight
Seuraa 
Viestejä320
Liittynyt28.3.2006
Scorpius

Legendaarinen Richard Feynmann pohtii asiaa eräässä haastattelussa [klik], mutta en ihan tainnut tuota syvällisesti tajuta. Siinä Feynmann ihmettelee itsekin että on upeaa että silmämme pystyy jäsentämään kauniisti ympäristömme huolimatta järjetömästä fotonisotkusta.



Ei kannata aloittaa optiikan opiskelua Feynmannista. Feynmann yrittää ainakin populaarisjulkaisuissaan mystifioida klassisen optiikan. Jossain kvanttimailman ilmiöissä siitä saattaa olla hyötyä. Tavallisissa optiikan ilmiöissä klassinen optiikka on kuitenkin paremmin toimivaa.

Scorpius

Nimittäin kun fotoniaalto etenee, sen etenemisrintaman pinta-ala kasvaa ja sen energia (ts. aallonpituus kasvaa?) havaitsemispisteessä laskee 1/r^2 kaavalla koska fotonin energia jakautuu pallon pinnan yli. Ilmeisesti näin on, varsinkin jos tätä videota on kuunteleminen



Fotonin energia ei noudata mitään 1/r^2 kaavaa. Sen sijaan valon intensiteetti, joka on suunnilleen fotoneja/pinta-ala, noudattaa sitä.

Scorpius

"(alkuräjähdys:) universumin laajetessa näiden kuumien (suurenergisten) fotonien aallonpituus on kasvanut (ts. menettäneet energiaa?) ja nyt ne ovat 11000 kertaa pidempää mikroaaltosäteilyä joka on vain aavistuksen absoluuttisen nollapistettä lämpimämpää"

Mutta eikös tämän mukaan näkyvän aallonpituuden energian omaava fotoni menetä energiaa havaitsemispisteessä (silmä) jo edetessää niin paljon että se on lyhyelläkin havainnointietäisyydellä jo kovin alhaista infrasäteilyä?

Lieneekös tässä minulla mennyt puurot ja vellit sekaisin? Ehkä sekoitan nyt fotonin etenemisen ja sen energian pienenemisen dopplerilmiöön jollain tasolla?




Alkuräjähdyksessä muodostuneen taustasäteilyn aallonpituuden kasvu johtuu avaruuden laajenemisesta eikä sillä siten ole tekemistä Doppler-ilmiön kanssa. Sen sijaan kaukaisten galaksien valon punasiirtymä johtuu Doppler-ilmiöstä.

Scorpius
Saattaapi olla että on joillekin luokkaa tyhmät kysymykset, ja pahimmillaan tätä on jo pohdiskeltu täällä aikaisemminkin mutta kysympähän silti kun mieltä niin kovasti askarruttaa.

Miten me voimme ylipäätään nähdä yhtään mitään järkevää silmillämme, ottaen huomion järjettömän määrän fotoneja jotka menevät joka suuntaan joka paikassa. Siis tarkemmin: Jos auringosta kuuhun emittoituva fotoni heijastuu maata kohti ja silmäni havaitsee sen, miten se voi erottaa sen (ja näyttää minulle selvän kuvan kuusta) kun samaan aikaa tulee järjetön määrä muitakin fotoneita joka suunnalta eikä lopputuloksena ole vain yhtä suurta sotkua?

Lieneekö ymmärtämisen salaisuus fotonin "etenemis"luonteen ymmärtämisessä? Jos ajattelen fotonia 2D-aaltoliikkeenä eli "aaltoilevana nuolena" joka kulkee auringosta kuuhun ja sieltä maahan, silloinhan en näkisi mitään muuta kuin ne fotonit jotka osuvat täsmälleen silmääni. Tämä tarkoittaisi sitä että auringosta (tai mistä tahansa) pitäisi lähetä ääretön määrä fotoneja että kuusta voisi kimmota kaikkialle maahan fotoneja. Muutenhan vain se havaitsija, joka seisoo täsmälleen oikeassa paikassa näkisi kuun, ei kukaan muu?. Ei mitenkään vakuuttava teoria. Mutta pitääkö fotonin aaltoliikettä siis ajatella 3D-etenemisenä? Että se on gravitaatioalloon tapainen eteneminen avaruudessa? Tällä tavoin fotoneja ei tarvittaisi ääretön määrä koska aallot etenevät kaikkialle universumiin pallomaisena etenemisenä. Mutta tällähän on taas analogia akustiikan kanssa. Nimittäin kun fotoniaalto etenee, sen etenemisrintaman pinta-ala kasvaa ja sen energia (ts. aallonpituus kasvaa?) havaitsemispisteessä laskee 1/r^2 kaavalla koska fotonin energia jakautuu pallon pinnan yli. Ilmeisesti näin on, varsinkin jos tätä videota on kuunteleminen [klik]?
discuss




Ihmisellä nyt sattuu olemaan sensori, jolla pystyy havaitsemaan fotoneja. Tuo miten fotoneja havaitsemalla pystyy muodostamaan kuvan ympäristöstä perustuu kahteen ratkaisuun, Nimittäin valolle herkkiin soluihin ja ns. "camera obscuraan".

Pelkät valolle herkät solut eivät vielä pysty muodostamaan kuvaa. Ne täytyy olla vielä jonkinlaisen laatikon sisällä, jossa on pieni reikä yhdessä seinassä.

Eliöillä asiasta on kaksi ratkaisua, joko yksi "camera obscura", jossa paljon valoherkkiä soluja. Tällainen on ihmissilmä. Myös tekninen kamera toimii tällä periaatteella.

Toinen ratkaisu on monta "camera obscuraa", joissa on vain muutama valoherkkä solu. Tällainen on hyönteisten verkkosilmä.

Ja loppujen lopuksihan tärkeintä minkälainen "kuvankäsittely ohjelma" prosessoi noita sensoreita. Eli hermoston ja aivojen rakenne.

Vierailija
jussipussi
Mistä värsiokea tietää että ei erota punaista eikä sinistä toisistaan? Missä aistimuksissa tiedät olevasi "aistisokea" ja miten sen vaikuttaa sinun tulkintaan "todellisuudesta" ?
Yleisin värisokeus tai häiriö on puna-viher-sokeus. Eihän sitä värisokea itse voi todeta vaan kuulee sen muilta testien perusteella.
Hahmotus kehittyy vähitellen vauvasta lähtien muiden aistien tukemana. Hahmotus perustuu oppimiseen ja kokemukseen.

Vierailija

Nojoo, olisi pitänyt kirjoittaa alkuperäiseen postaukseen, että ymmärrän kyllä syvällisesti silmän toiminnan. Mutta itse tärkeimpään kysymykseeni, eli fotonin etenemisluonteeseen ei vielä ole mielestäni vastattu. Eli onko fotoni siis käsiteltävä etenevän 1-D tasossa? Jos näin niin eikös silloin kaikista valonlähteistä pitäisi emittoitua aivan järjetön määrä fotoneja? otetaan esimerkiksi 60w hehkulamppu ja pistetään se huoneessa päälle. Sanotaan että huoneessa on läppäri pöydällä jonka luonnollisesti näemme kun pistämme lampun päälle ja katsomme pöytää. Mutta pöydän näkeminen "erotuskykyisesti" tarkoittaisi että lampusta emittoituu avaruuskulmaa kohden aivan mieletön määrä fotoneita koska niiden on heijastuttava jokaisesta pöydän ja läppärin atomista jotta voisimme saada riittävän tarkkaa informaatiota kyseisistä objekteista?

koska eikö olekin niin että jos esim läppärille kohdistuu vaikka kuvitteellisesti 100 fotonia (ja ne heijastuvat kohtisuoraan silmääsi) läppäri näkyy kovin epätarkkana? Mutta mehän näemme kaikki kovin tarkasti, eli fotoneja olisi siis emittoituva avaruuskulmaa kohden aivan mielettömiä määriä.

Voisiko esim 60W hehkulampun emittoimaa kokonaisfotonivuota mahdollista laskea? siitä voisi sitten esim laskea mikä on fotonivuotiheys esim avaruuskulmaa kohden.

Toivottavasti en selittänyt pohdintojani liian monimutkaisesti

Vierailija

Fotonien määrä pinta-alaa kohden vastaa valaistuksen voimakkuutta. Jos fotoneita on vähän, erottelutarkkuus ei heikkene muusta syystä kuin silmän herkkyydestä. Pimeässä erottelukyky ja näkökyky on melkoisen heikkoa eli silmän sauvojen ja tappien herkkyys asetta rajan erottolekyvylle pikemmin kuin fotonien määrä pintayksikköä kohden.
Hehkulampun säteily on pääasiassa lämpösäteilyä ja näkyvän valon alueelle siitä saadaan vain jokunen prosentti. Jaa tuo valoteho fotonin energialla niin saat fotonien määrän sekunnissa. Luku tulee olemaan todella suuri.

Vierailija
korant
Fotonien määrä pinta-alaa kohden vastaa valaistuksen voimakkuutta. Jos fotoneita on vähän, erottelutarkkuus ei heikkene muusta syystä kuin silmän herkkyydestä.



Ok, no mistä se erottelutarkkuus sitten oikein tulee? Jos fotoni etenee 1-D aaltoliikeenä ja heijastaessaan materiasta se silmään osuessaan kertoo vain sen infernaalisen pienen alueen tiedon, miten voimme nähdä asiat tarkasti?

Vierailija
Scorpius
Ok, no mistä se erottelutarkkuus sitten oikein tulee? Jos fotoni etenee 1-D aaltoliikeenä ja heijastaessaan materiasta se silmään osuessaan kertoo vain sen infernaalisen pienen alueen tiedon, miten voimme nähdä asiat tarkasti?
Juuri siksi, että niitä fotoneita heijastuu helvetillinen määrä eikä vain yksi.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32723
Liittynyt6.12.2009
korant
jussipussi
Mistä värsiokea tietää että ei erota punaista eikä sinistä toisistaan? Missä aistimuksissa tiedät olevasi "aistisokea" ja miten sen vaikuttaa sinun tulkintaan "todellisuudesta" ?
Yleisin värisokeus tai häiriö on puna-viher-sokeus. Eihän sitä värisokea itse voi todeta vaan kuulee sen muilta testien perusteella.
Hahmotus kehittyy vähitellen vauvasta lähtien muiden aistien tukemana. Hahmotus perustuu oppimiseen ja kokemukseen.



Niin, jos ei kukaan kerro niin ei tiedä, oletatko että meilla on kaikki valmiudet ja aistit havaita kaikki "todellisuus"? Mistä tiedät mitä sinulta puuttuu aistien osalta? "jos kukaan ei kerro" ja vaikka kertoisikin ymmärtäistko silti? jos opimme ymmärtämään "kosmosta" onko kosmos ja aina vain se meille mitä ymmärrämme ja olemme oppineet ymmärtämään, eiko kosmos ole silloin "vain" meidän keskenämme oppimamme ja tahtotilamme?

Kosmos on meidän tuotos "ymmärrettävyydessä" siksi se on niinsanotusti ymmrrettävä, eihän me sitä muuten voisi ymmärtää...emmehän ymmärrä mitä emme ymmärrä joten sitä ei ole meille olemassa? Emme tiedä mitä puuttuu ymmärryksestämme?

Meilestäni ihminen ei todella tutki " staattisen ympäristonsä kompleksisuutta" vaan kokeilee/kokee/luo oman ymmärryksensä rajoa ja oppii siiinä samalla, "Ympäristoltä" ei lopu kompleksisuus, aina näytää tulevan lisää samassa suhteessa kun ihmisen ymmärrys kasvaa...koska ne on yksi ja sama asia..?

Newtonin aikaan kaikki pyori hienosti mekaniikan laeilla ja nyt on kosmoksesta 94% hukassa Miten muuten tämä voisi olla mahdollista kuin sillä että kahlaamme eteenpäin mielemme monimutkasuudessa emme ympäriston?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat