Seuraa 
Viestejä530

Elämä on lyhyt mutta filosofia pitkä. Kuvitellaanpa sitten että viimeinen päiväsi on käsillä, olet kuolinvuoteella. Aika tehdä tilinpäätös ja avautua. Kerro mitä asioita olisit elämässäsi tehnyt toisin.

Itse: Kadun sitä, etten kymmeniä kertoja uskaltanut toimia kuten itse olisin halunnut vaan toimin muiden toivomusten mukaan. Elin liian usein muiden ehdoilla. (Tosin en ole varma kuituiko toiminta sittenkin lopulta itseni hyväksi vai ei)

"En ymmärrä tätä herkkänahkaisuutta kaasun käytöstä...Kannatan jyrkästi myrkkykaasujen käyttöä sivistymättömiä heimoja vastaan....voidaan käyttää myös kaasuja jotka ovat epämiellyttäviä ja levittävät kauhua.."

- Winston Churchill (1919)

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (32)

suolakaivos
Elämä on lyhyt mutta filosofia pitkä. Kuvitellaanpa sitten että viimeinen päiväsi on käsillä, olet kuolinvuoteella. Aika tehdä tilinpäätös ja avautua. Kerro mitä asioita olisit elämässäsi tehnyt toisin.

Itse: Kadun sitä, etten kymmeniä kertoja uskaltanut toimia kuten itse olisin halunnut vaan toimin muiden toivomusten mukaan. Elin liian usein muiden ehdoilla. (Tosin en ole varma kuituiko toiminta sittenkin lopulta itseni hyväksi vai ei)


Voipi olla tyhmähkö kysymys ,mutta jos kerran nyt jo tiedät katuvasi jotain tuollaista kuolinvuoteellasi (vai kadutko jo nyt), niin eikö asialle olisi mahdollista vielä tehdä jotain?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40522
suolakaivos
Itse: Kadun sitä, etten kymmeniä kertoja uskaltanut toimia kuten itse olisin halunnut vaan toimin muiden toivomusten mukaan. Elin liian usein muiden ehdoilla. (Tosin en ole varma kuituiko toiminta sittenkin lopulta itseni hyväksi vai ei)



Ehkä sitä, että toimin liikaa omien toiveiden mukaan sosiaalisia sääntöjä vastaan. Ainakin lapsena ja nuorena, ja tein itsestäni epäsosiaalisemman kuin olenkaan. Toisaalta miksi haukkua itseään huonoudesta siinä, mitä on saanut lusikalla kun muille on annettu kauhalla. En usko, että kykenisin tekemään paljoakaan toisin, ainkaan paremmin, jos saisin uuden elämän samoista lähtökohdista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mouho
Seuraa 
Viestejä2673

En mitään.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Ehkä sitä, että toimin liikaa omien toiveiden mukaan sosiaalisia sääntöjä vastaan. Ainakin lapsena ja nuorena, ja tein itsestäni epäsosiaalisemman kuin olenkaan. Toisaalta miksi haukkua itseään huonoudesta siinä, mitä on saanut lusikalla kun muille on annettu kauhalla. En usko, että kykenisin tekemään paljoakaan toisin, ainkaan paremmin, jos saisin uuden elämän samoista lähtökohdista.

Niin, jos kykenisit ja haluaisit, mikset tekisi? olethan vielä elossa...menneisyyttämme emme voi muuttaa, mutta tulevaisuutemme voimme kait jonkun verran vaikuttaa...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Todennäköisin syy katua kuolinvuoteella olisi se ettei minusta tullutkaan kirjailijaa, mutta eihän se yksinomaan minusta ole kiinni. Jos joskus saisin nuoruuteni inspiraation takaisin jollain helkkarin ilveellä, niin voisinhan minä kirjoitella vaikka läjäpäin kirjoja - vaan julkaiseeko niitä välttämättä kukaan? En todellakaan tiedä myöskään että kykenenkö ikinä tuottamaan jotain kouluaineen tapaista materiaalia merkittävämpää ja syvällisempää fiktiota. Ehkäpä en.

Masennus ehkä aiheuttaa sen että en pysty kirjoittamaan muuta kuin paskaa nettiin, tästä kun ei niin helposti tule sellaista vuoristoratafiilistä joka saattaisi äityä pahaksi jos kirjoittaisin satuja & tarinoita. Eli epätoivon ja innon raivokasta vaihtelua... Masennus myös aiheuttaa sen että olen vuosia tuntenut jatkuvaa syyllisyyttä siitä etten jo ole pusannut romaaneja joita tyrkyttää kustantajille.

Olisi varmasti monia asioita mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta jos minut palautettaisiin niihin hetkiin, pystyisinkö toimimaan eri tavalla? Ehkä siinä tilanteessa ja niiden ihmisten kanssa en. Jos ajattelee esim. tilanteita joissa koin itseni kiusatuksi ja piinatuksi, niin auttaisiko että pöllähtäisin aikakoneella entiseen kehooni sanomaan kaikille kusipäille vastaan, kenties niin nokkavasti että tulisi turpaan...? Nuorenahan en ollut lähimainkaan niin paha suustani kuin nykyään.

Jos en enää koskaan löydä kumppania jonka kanssa sopisin yhteen, niin ei ainakaan yrittämisen puutteesta voi tulla arvostelemaan. Se etten hae räkälöistä ja humppalavoilta on mielestäni järkevää koska en harrasta räkälöitä enkä humppaa, enkä halua ihmistä joka harrastaa. Ei sellaista voi katua mille ei mahda mitään, eli jos ei löydy niin ei löydy.

Ehkä saattaisin katua sitä että olen syytellyt ja piinannut itseäni elämäni varrella liikaa. Mutta sairaan pään kanssa ei muuhunkaan kykene, että eipä sitäkään hyödytä katua.

Se voisi kyllä kaduttaa ja harmittaa että kuolee jossain kuppaisessa sängyssä. Mielenkiintoisempaa voisi olla heittää veivinsä kuusessa hevon, eli korpikuusen kannon alla.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40522
kopernikustako
Niin, jos kykenisit ja haluaisit, mikset tekisi?



Tekisi mitä? Myönnän kyllä, että ehkä yksi asia, joka heikentää onnellisuuden kokemustani, on se, että minulla ei ole mitään suurta ja kunninahimoista tavoitetta elämässäni, jota tavoitella ja saada ainakin välietappien onnistumisia. Olen lopultakin saavuttanut likimain kaiken mitä nuorena uskalsin toivoa ja enemmänkin. En tiedä mitä isompaa haluan seuraavaksi, joten ehkä siksikin pelko saavutetun hyvän menettämisestä hiipii liian usein mieleen. Ehkä elämä näyttää, tai sitten elelen vanhaan malliin lopun ikää.

Mitä tulee noihin sosiaalisiin rientoihin, harrastan niitä nykyään enemmän tai ainakin monipuolisemmin kuin koskaan. Ja huomaan saavani niistä mielekkäämpää elämänsisältöäkin. Mutta toki liika on liikaa ja ahdistavaa.

Neutroni
kopernikustako
Niin, jos kykenisit ja haluaisit, mikset tekisi? olethan vielä elossa



Tekisi mitä?

kirjoitit:

En usko, että kykenisin tekemään paljoakaan toisin, ainkaan paremmin, jos saisin uuden elämän samoista lähtökohdista.

Johon minä tuon kysymyksen heitin.

Itse ihmettelen miksi pitää odottaa kuolinvuoteelle katuakseen asioita joita voi muuttaa nyt? ei siis tietenkään menneisyyttään. mutta kun meillä kaikilla on tätä elämää ainakin jonkun verran jäljellä.Esimerkiksi Rousseau katuu kuolinvuoteellaan ettei hänestä tullut kirjailijaa, mutta eihän hän ole kuolinvuoteellaan vielä, koskaan ei ole liian myöhäistä,vai onko?

Rousseau
Todennäköisin syy katua kuolinvuoteella olisi se ettei minusta tullutkaan kirjailijaa, mutta eihän se yksinomaan minusta ole kiinni. Jos joskus saisin nuoruuteni inspiraation takaisin jollain helkkarin ilveellä, niin voisinhan minä kirjoitella vaikka läjäpäin kirjoja - vaan julkaiseeko niitä välttämättä kukaan? En todellakaan tiedä myöskään että kykenenkö ikinä tuottamaan jotain kouluaineen tapaista materiaalia merkittävämpää ja syvällisempää fiktiota. Ehkäpä en.




Liitä kaikki tänne kirjoittamasi viestit yhteen. Kyllä siitä saisi monta kirjaa aikaiseksi. Nimi voisi olla vaikka: Miksi en löydä miestä :Rosseaun katkerat vuodatukset.
Olisit sitten kirjoittanut kirjan.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40522
kopernikustako
Johon minä tuon kysymyksen heitin.



Tietysti jos kykenisin ja minulla olisi joku suuri idea siitä, mitä elämältäni haluan, voisin yrittäkin.

Itse ihmettelen miksi pitää odottaa kuolinvuoteelle katuakseen asioita joita voi muuttaa nyt?



Ehkä joistain asioista aiheutuu vähiten ongelmia niin. Ei täältä kuitenkaan mitään mukaansa saa, joten lopultakin se on elämän pienimpiä murheita, että kuolinvuoteella vituttaa joku minkä jätti tekemättä.

Esimerkiksi Rousseau katuu kuolinvuoteellaan ettei hänestä tullut kirjailijaa, mutta eihän hän ole kuolinvuoteellaan vielä, koskaan ei ole liian myöhäistä,vai onko?



Kirjailijaksi vaaditaan aika tavalla lahjoja. Varmasti suurin osa heistä, jotka haluavat olla kirjailijoita, eivät niitä lahjoja lopultakaan omaa. Se on sitten aika hekilökohtainen valinta, onko parempi kirjoittaa romaaneja pöytälaatikkoon tai nettiin tai kustantaa itse, jos tietää ettei pysty saamaan minkäänlaista suosiota. Ja Rousseaun tapauksesta olen ymmärtänyt, että hänellä ei ole inspiraatiota. Paha se on kirjoittaa, jos mieli jauhaa tyhjänä, vaikka kuinka tekisi mieli. Ainakaan sellaista, johon itse voisi olla tyytyväinen, mikä lopulta lienee se tärkein (ja ehkä myös vaikeimmin saavutettava) päämäärä amatöörikirjailijoilla.

Mutta ehkä sitä voisi yrittää pienellä pakolla. Minä löydän joskus harrastusinspiraation niin, että otan raudan toiseen käteen ja sorvin toisen ja alan tehdä jotain. Mutta takuuvarmaa se ei ole.

Rousseaun tapauksesta olen ymmärtänyt, että hänellä ei ole inspiraatiota. Paha se on kirjoittaa, jos mieli jauhaa tyhjänä, vaikka kuinka tekisi mieli. Ainakaan sellaista, johon itse voisi olla tyytyväinen, mikä lopulta lienee se tärkein (ja ehkä myös vaikeimmin saavutettava) päämäärä amatöörikirjailijoilla.

Miten ihmeessä voi katua ettei ole ollut kirjailijan inspiraatiota, jos ja kun se mitä ilmeisemmin on sellainen asia johon ei itse juurikaan voi vaikuttaa, eli eihän sellaista kai voi katua mikä ei ole ollut itsestä kiinni? Jos haluaisi kirjailijaksi tai jotain muuta, mihin rahkeet eivät ole yrityksestä huolimatta riittäneet, ei siinä kyllä mitään kaduttavaa ole, eri asia on sitten katua jos ei edes yrittänyt. Aika turha on sitä yrittämättömyyttäkään katua niin kauan kun siihen yrittämiseen on edes jonkinlaiset mahdollisuudet. Se että tuntee mielipahaa siksi ettei ole kyennyt johonkin ei ole katumista.

Vierailija

Hiukka ihmetyttää että tähänastisissa vastauksissa ihmiset katuisivat vain niitä asioita joita itselleen on jättäneet tekemättä. Arvelevat että jos jotakin olisi tehnyt toisin niin oma elämä ja hyödyt olisivat olleet paremmat.

Olisiko asia lopultakaan noin siinä kuolinvuoteella?
Vieläkö sitä itsekkäästi ajattelisi jotta olis pitäny olla "sosiaalisempi" tai "ahkerampi kirjoittelija". Jaa,a en tiedä.

Itsellä kyllä ensimäisenä tulee mieleen ne teot ja sanat joita on tehnyt ja joilla on vahingoittanut läheisiään. Toisaaltaan ne asiat on anteeksi pyydetty ja saatu joten tuskin niitäkään tarvitsisi siinä haudan partaalla pähkäillä. Ehkä haluaisin vain pienen yhdessäolon ja hyvästit lähimpien ihmisteni kanssa ja sitten voisi potkaista tyhjää.

"Päivääkään en vaihtaisi pois".

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40522
SamikoKu
Hiukka ihmetyttää että tähänastisissa vastauksissa ihmiset katuisivat vain niitä asioita joita itselleen on jättäneet tekemättä. Arvelevat että jos jotakin olisi tehnyt toisin niin oma elämä ja hyödyt olisivat olleet paremmat.



Tekemättömien asioiden ja käyttämättömien mahdollisuuksien katuminen on kuitenkin käsittääkseni yleisintä. Harva kuitenkaan tulee tehneeksi niin törkeitä sikamaisuuksia, joita tarvitsisi katua. Ja jos onkin, niin on selittänyt ne itselleen hyväksyttävästi tai ei omaa ylipäätään omaatuntoa.

Vierailija
Neutroni
SamikoKu
Hiukka ihmetyttää että tähänastisissa vastauksissa ihmiset katuisivat vain niitä asioita joita itselleen on jättäneet tekemättä. Arvelevat että jos jotakin olisi tehnyt toisin niin oma elämä ja hyödyt olisivat olleet paremmat.



Tekemättömien asioiden ja käyttämättömien mahdollisuuksien katuminen on kuitenkin käsittääkseni yleisintä. Harva kuitenkaan tulee tehneeksi niin törkeitä sikamaisuuksia, joita tarvitsisi katua. Ja jos onkin, niin on selittänyt ne itselleen hyväksyttävästi tai ei omaa ylipäätään omaatuntoa.



Totta tuo, mutta yleensä ne tekemättömät asiat on luonteeltaan sellaisia jotka vahingoittavat muita ihmisiä ja katumus ja anteeksipyynnöt sen mukaisia.
Esimerkkinä, "Anteeksi että join viinaa koko lapsuutesi ja nuoruutesia ajan ja unohdin olla hyvä isä. Anteeksi." Tai tuonsuuntaisia.
Voihan niitä muunkinlaisia olla.
Näin kuitenkin minä katumisen miellän.

Ei tulisi mieleeni katua asiaa "ettei tullu sittenkään sorvattua sitä maailman parasta hyrrää". Vaan tämä on minun näkökantani. Joku muu voi katua muuta.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Elikä jotta kysymys olisi katumuksesta, meikäläisen kannattaisi siellä hikisellä kuolinpedillään piehtaroidessaan katua vaikkapa sitä ettei koskaan edes yrittänyt tulla (julkaisseeksi) kirjailijaksi.

Keissi on todellakin avoin. Saatan ehtiä vielä yrittää. Kyllä se on tuo aivoja nakerteleva masennus joka on se suurin este yrittämisen yrittämiselle, koskapa silloin kun kirjoitin tai edes aloitin novelleja läjäpäin en rämpinyt niinä vuosina mieltä mädättävän masennuksen mudassa.

(Älkää kysykö miten muta voi mädättää mieltä. Jos kirjoittaisin kirjoja, en käyttäisi tuon kaltaisia mieli- tai kielikuvia...)

Voisi kai siellä kalmankosteissa lakanoissaan parkua sitäkin ettei tullut oltua tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta enpä osaa sanoa onko se asia mitä jaksaa kauheasti katua. Ensiksi pitäisi tietää joitakin tiettyjä todellisia ihmisiä joiden kanssa olisi pitänyt tapailla, että osaisi katua että ei tapaillut.

Keissi on todellakin avoin. Saatan ehtiä vielä yrittää. Kyllä se on tuo aivoja nakerteleva masennus joka on se suurin este yrittämisen yrittämiselle, koskapa silloin kun kirjoitin tai edes aloitin novelleja läjäpäin en rämpinyt niinä vuosina mieltä mädättävän masennuksen mudassa.

Hyvin sulta tota tekstiä tänne palstalle ainakin tuntuu irtoavan, ettei ihan täydellisestä writer`s blockista kait ole kysymys. Kai se sitten kuitenkin vaatii vähän enemmän toi kirjailu kuin palstaraapustelu...tsemppiä nyt kuitenkin,vai mitä tässä pitäs toivottaa? älä kuole,ennenkuin kuolet sopisi kai paremmin. Eikös kirjailijoiden, tai siis yleensä taiteilijoiden ole vähän tapana ollutkin kärsiä, niin että sitäkautta löytävät sen luomisen palon, tai jotain sinnepäin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Tänks. Vaikken tästä ketjusta halunnutkaan mitään "byääh miksen inspiroidu" -valitusvirttäni.

Puolet kirjailijoista, niistä julkaisseista käsittääkseni, vetää kuulema mielialalääkkeitä. En yhtään ihmettele. Kyllähän sitä joskus vähän miettii että kummasti se inspiraatio lerpsahti lopullisesti juuri samoihin aikoihin kun varsinaisesti löysin netin keskustelufoorumit... Mutta kaiken kaikkiaan näille on helppo ja "turvallista" kirjoitella, koska ei ole sellaisia paineita kuin fiktion kirjoittamisessa. Kirjoitanko paskaa? Lukeeko tätä kukaan? Jos netistä ei lue tai lukee, niin aivan sama. Onpahan saanut purkautua edes jonnekin, ettei kuulu päässä että poks.

Toisinaan kun olen ollut ilman nettiä sitä painetta olisi voinut kerryttää ja ohjata oikeaan suuntaan, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi, muuta kuin tuskatilan joka on päättynyt saatuani taas nettiyhteyden. Ei tämä kuitenkaan tällaisena voi iänkaiken jatkua. Mikäli vielä toiset 10 v pelkästään jäkätän nettiin niin sitten minut saa kyllä Näkki nokkia.

Avioliittoani en ole katunut oikeastaan juuri koskaan. Tein omalta osaltani päätöksen kyllä täysin hetken mielijohteessa - vähän niinkuin olisin ampunut kuulan kalloon. Siitä olen tyytyväinen että lapseni ovat pärjänneet elämässään hyvin (ainakin toistaiseksi) ja koska suvun jatkaminen lienee keskein tehtävämme täällä voin todeta: huonomminkin olisi voinut käydä.

Koulunkäyntiin olisi pitänyt suhtautua vakavammin. Esa Saarinen totesi kerran olleensa tunnullinen ja kiltti poika koulussa jotta voisi sitten tohtorin paperit ja viran saatua irroitella kuin paraskin teini.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19782

Sen verran realismia tähän leikkiin, että mistäs hitosta sitä tietää olevansa kuolinvuoteellaan. Mä oon sillä sitsillä lokoillu pari kertaa, ja ilmeisesti kun en ymmärtänyt suhtautua aiheeseen vaaditulla vakavuudella, niin piruuttani täällä hiippailen edelleen. Mutta jos tohtori tosiaan loihe lausumaan, jotta soon moro ny, niin kai sitä saattaisi jotain pohtia. Luultavasti eletty elämä lähinnä naurattaisi. Mä joskus nuorna likkana menin mokoma tekeen itteni kanssa sopimuksen, että mie kaadun saappaat jalassa ja hymy huulilla

Tämän ajatelman [size=85:3553mru6](Olet kuolinvuoteella - mitä asioita katuisit?)[/size:3553mru6] pohjimmainen tarkoitus lienee, päätellen siitä kuinka yleinen ja jossain määrin tärkeäksikin koettu tämä kysymys on, veikkaisin, että ihmisellä on tarve tutkailla elämänsä suurempia kyllä-ei yhtälöitä myös siltä toiselta kantilta. Arvioida valintojensa viisautta, hämmästellä oman elämänsä syy ja seuraus -ketjua.

Mie oon joka mutkassa pyrkinyt valitsemaan kulloisessakin tilanteessa oman näkemykseni, kunnian- ja omantuntoni mukaisen parhaan tien, ja kun olen noin toiminut, niin muutoin en olisi saattanut toimia vallitsevassa tilanteessa. Aina se ei ole ollut omalta kannalta ns. paras ratkaisu, mutta jokainen meistä joutuu arpomaan myös sitä, millaisten asioiden kanssa me voimme elää.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat