..Koska minä tiedän totuuden.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jo ensitöikseni kumoan sanan yliluonnollinen. En usko sellaisen olevan olemassa. Kaikki mitä maailmastamme löytyy ja mitä täällä tapahtuu on ihan luonnollista. Eikös yliluonnollisen merkitys ole nykymaailmassa ”luonnon vastainen”? Tai siis niin se usein käsitetään. En millään pysty ymmärtämään henkilöitä, jotka kieltävät kaiken kummallisen tapahtuneen. Tässä tapauksessa puhun ihmisistä, jotka eivät edes suostu katsomaan. Ääripäistä. Ajatus siitä, että me ihmiset pystyisimme selittää ja todistaa kaiken on äärimmäisen ylimielinen ja harhaanjohtava. Maailmankaikkeus on niin suuri, ettemme pysty sitä pienillä aivoillamme käsittämään. Käytämme murto-osan aivokapasiteetistamme. Oikeuttaako se meidät kuvittelemaan, että osaamme käsitellä informaatiota oikealla lailla? Olemmeko koskaan kykeneväisiä tutkimaan asioita aidon objektiivisesti, oman kokemusmaailmamme sivuuttaen? Vai onko niin tarkoituskaan tehdä?

Tiedekin on erehtyväinen, mutta senhän me kaikki jo tiedämme? Asioita tutkitaan kokoajan ja uudenlaiset ”totuudet” putkahtelevat esiin tasaisin väliajoin.

Arvostan tiedettä ja sen pyrkimyksiä hankkia mahdollisimman luotettavaa tietoa ympäristöstä. Kuitenkaan, en voi sinisin silmin uskoa maailman toisella puolella olevien henkilöiden tekemiin päätelmiin ja käsityksiin. Jokaiseen asiaan minkä ihminen tekee, sekoittuu siihen hänen omat motiivinsa, vaikka kuinka yrittäisi muuta. Tieteen objektiivinen suhtautuminen maailmaan on melko huvittava, sillä kaikki tieteen keksinnöt ja tutkimukset perustuvat jonkun tai joidenkin henkilöilen subjektiiviseen kokemukseen tai ajatukseen. Plus sitten vielä ympäristön vaikutukset. Joku Keksii hypoteesin ja yrittää todistaa sen totuudellisuuden aikaisemmin Keksityillä mittaus- ja tutkimusmenetelmillä. Jos nämä keksityt menetelmät eivät toimi niin väite on epätosi. Toinen mahdollisuus on keksiä uusi menetelmä, joka mahdollisesto edesauttaa pääsyä haluttuun lopputulokseen. Mutta sehän ei ole sallittua! Vai onko? Jos en pääse minulle sallituilla resursseilla haluttuun lopputulokseen niin tekeekö se hypoteesistani virheellisen?

Tiede on kuin mahtava satu, joka muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa. On mahtavaa oppia uutta ja tuntea ahaa-elämyksiä. Sitä varten me täällä elämme. Kuitenkin, jos elämys on jonkun muun kokema, tekeekö se siitä minulle todellisen? Miksi emme usko omaan viisauteemme tai tyhmyyteemme ja tutki asioita itse? Miksi emme usko omaa kokemusmaailmaamme todeksi, ellei sitä ole joku muu tieteellisesti todistanut?

Tässä vaiheessa (yllättäen) alan sekoittaa todistettua totuutta ja uskoa keskenään. Huonona esimerkkinä; Se, että meille kerrotaan laman lähestyvän laittaa meidät uskomaan, että sellainen on todellakin tulossa. Jokainen taho kerrallaan reagoi asiaan kuten siihen on tarkoitus reagoida. Kaavakkeet näyttävät meille totuuden ja me sisäistämme sen. Panikoimme ja vaivumme lamalliseen mielentilaan. Näin saapuu lama. Ymmärrän, ettei asia ole näin yksiselitteinen, mutta väittäisin, että pääpiirteittäin kyllä.

Yleinen suhtautuminen ”tieteellisten henkilöiden” keskuudessa tuntuu olevan se, että johonkin muuhun kuin tieteellisesti todistettu tietoon uskova on jotenkin tyhmä ja kenties kykenemätön omilla aivoillaan ajatteluun. Kuinka typerää onkaan esimerkiksi uskoa näkymättömään mieheen pilven reunalla, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt? Uskovainen on kenties samoilla linjoilla tieteellisen näkökannan omaavan suhteen. Molemmat ovat toisilleen käsittämättömiä ja jollain tapaa ehkäpä jopa säälittäviä. ”Voi kun hän hakee lohdutusta omaan tietämättömyyteensä aivan väärästä paikasta. Kunpa vain hän tietäisi sen mitä minä tiedän.” Salaa he ehkä kuitenkin ihailevat toisiaan ja haaveilevat vierailusta toisen kokemusmaailmaan? Kuinka heillä molemmilla on horjumaton usko niin epävarmaan asiaan, eivätkä he kuitenkaan huomaa samankaltaisuuttaan. Tosin, minä en ole ääripäistä kumpikaan, joten voin vain olettaa näin omien kokemuksieni ja näkemysteni perusteella.

Tekstini sisältää törkeää yleistämistä, mutta jotenkin on pakko ajatukseni saada ulos puristettua. Mukana on myös muutamia epäjohdonmukaisuuksia, mutta toivon, että niistä huolimatta pystyisitte lukea itse ajatuksen, jota minä haen takaa.
Tarkoitukseni ei ole kritisoida ja osoittaa tiedettä vääräksi, eikä pilkata tieteeseen uskovia ihmisiä, koska juuri minä en kaikkeen usko/halua uskoa. Enemmänkin minä ihmettelen joissain tapauksissa sitä kummallista vastakkainasettelua ja negatiivista asennetta ”vääränlaista” ajattelua kohtaan. Eikös se ole rajoittavaa. Ymmärrättekö?

Miten te suhtaudutte asiaan? Mikä on teidän näkemyksenne?

Lisäksi, minua kiinnostaisi tietää, että uskotteko sokeasti todistettuun tietoon tai miten te ylipäätään siihen suhtaudutte? Onko tieto vakava fakta, vai onko siihen varaa suhtautua ”leikkimielisesti”?

Kommentit (7)

Vierailija
Arvostan tiedettä ja sen pyrkimyksiä hankkia mahdollisimman luotettavaa tietoa ympäristöstä. Kuitenkaan, en voi sinisin silmin uskoa maailman toisella puolella olevien henkilöiden tekemiin päätelmiin ja käsityksiin.

Miten se henkilön sijainti vaikuttaa tässä, jos kerran tieteestä on kysymys, eikö ne tieteen kriteerit ole kaikkialla samat? siksi juuri ei tarvitse sinisilmäisesti uskoa. Huuhaa on huuhaata kaikkialla, samoin kun tiede tiedettä.

Tiede on kuin mahtava satu, joka muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa. On mahtavaa oppia uutta ja tuntea ahaa-elämyksiä. Sitä varten me täällä elämme. Kuitenkin, jos elämys on jonkun muun kokema, tekeekö se siitä minulle todellisen? Miksi emme usko omaan viisauteemme tai tyhmyyteemme ja tutki asioita itse? Miksi emme usko omaa kokemusmaailmaamme todeksi, ellei sitä ole joku muu tieteellisesti todistanut?

eli kaikki mitä et itse ole henkilökohtaisesti kokenut ei ole todellista,vai kuinka tuo tulisi ymmärtää?
Kenellä yksityishenkilöllä on resursseja tutkia kaikkia asioita itse?
Ei minulle ainakaan tarvitse kenenkään tieteellisesti todistaa omaa kokemusmaailmaani.

Vierailija
rumppis
Jo ensitöikseni kumoan sanan yliluonnollinen. En usko sellaisen olevan olemassa. Kaikki mitä maailmastamme löytyy ja mitä täällä tapahtuu on ihan luonnollista. Eikös yliluonnollisen merkitys ole nykymaailmassa ”luonnon vastainen”?




Ei missään nimessä.

Itse painotan kaikessa yliluonnollista koskevassa keskustelussa, että yliluonnollinen EI ole sama kuin luonnonvastainen. Yliluonnollinen on luonnollistakin luonnollisempaa, mutta ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, ja lisäksi se on toinen todellisuus, jolle se todellisuus, jossa itse elämme, on "alisteinen".

Luonnonvastainen on tarpeetonta. Ylimääräistä. Sitä ei tarvita koska luonnonlait toimivat hyvin ja tekevät sen mikä on tarpeellista tässä elämässä, tässä maailmassa ja tässä todellisuudessa.
Yliluonnollinen on se, mistä luonnollinen on lähtöisin. Se mikä on aikaansaanut ja pannut alulle "luonnollisuuden", ja on itse luonnollisen ja luonnonlakien yläpuolella ja niistä riippumaton. Ei niiden vastainen asia.

Yliluonnollinen on tarpeellista. Välttämättömyys. Luonnollinen edellyttää yliluonnollista syntyäkseen, toimiakseen ja ollakseen olemassa.
Yliluonnollista eivät sido luonnollisuuden lainalaisuudet, kuten luonnonlait, aika ja materia, mutta yliluonnollinen ei silti ole näiden kanssa ristiriidassa.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32739
Liittynyt6.12.2009
rumppis

Lisäksi, minua kiinnostaisi tietää, että uskotteko sokeasti todistettuun tietoon tai miten te ylipäätään siihen suhtaudutte? Onko tieto vakava fakta, vai onko siihen varaa suhtautua ”leikkimielisesti”?



Jos yksikertaistetaan niin tiede ei ikinä voi tietää/todistaa metodeillaan mitä jokin todella on mutta se voi tietää/todistaa mitä jokin ei ole ja uskonta taasen väittää tietävänsä (jonkin/jotain) muttei pysty tieteellisesti sitä todistamaan,
Suo siellä vetelä täällä.

Jos jompakumpaa diggaa niin mikäs siinä..tai vaikka molempia.

Pulttia kummastakaan ei kannata ottaa.

Vierailija
jussipussi
Yksi aamu heräsin lause "Totuus ei ole puoli" mielessäni ja päätin patentoida sen nimiini, ettäs tiedätte.



Mihin nimeen, kerro nimi, sitaattina aivan mainio. Saanko käyttää sitä?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32739
Liittynyt6.12.2009
Neumann
jussipussi
Yksi aamu heräsin lause "Totuus ei ole puoli" mielessäni ja päätin patentoida sen nimiini, ettäs tiedätte.



Mihin nimeen, kerro nimi, sitaattina aivan mainio. Saanko käyttää sitä?



"Totuus ei ole puoli"
Jussipussi



Tällä viissiin

Saat toki !

Vierailija
Neumann
jussipussi
Yksi aamu heräsin lause "Totuus ei ole puoli" mielessäni ja päätin patentoida sen nimiini, ettäs tiedätte.

Maailmoja yksi. Jokaisessa maailman asiassa on monta puolta (näkökulmaa).
Yksi totuus, yksi maailma.

Uusimmat

Suosituimmat