Kipuraja

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kipuraja ja kivun kokemus

Tulinpa nyt miettineeksi asioita koettuani - eikä tässä tyhjentävästi - miten erilaisia kipukynnyksiä ihmisillä on. Omakohtaisia kokemuksia lyhyesti:
- peukalo murtui fillarionnettomuudessa pentuna. Nykyään naksuu.
- kaiken ikäni olen käyttänyt puukkoja ja veitsiä ja joskus on tullut haava. Laastaria.
- olen harrastanut nuorempana budolajeja, ja kylkiluu murtui treeneissä. Hengitysvaikeuksia.
- nurmikolla toissa kesänä sain bokkenista kunnolla iskun käsivarteen. Helvetin iso mustelma jonka huomasin aamulla
- toistakymmentä vuotta sitten vatsahaava. Tajunnan menetys.
- Loimaalla opetin perinnejousella ampumista, aamulla ihmettelin hyvin, hyvin värikästä käsivartta
- liukastuin kalassa ollessani rantakivillä, sääriluusta pala irtosi ja vaelsi omia matkojaan. Desinfiointi, side päälle ja taas kalaan
- viime toukokuussa nilkasta murtuivat molemmat luut - avomurtuma ja verta lattialla. Otin valokuvia. Ei kipuja.
- minulla ei ole varsinaista nälän tunnetta, nautinnonhalua kylläkin, ja tieto kalorien tarpeesta

Mistä voisi olla kysymys?

Kroppa kertoo omia teitään minulle että tee havaintoja: nukuttaa, heikottaa, koivet eivät kanna ja joissain paikoissa tuntuu että pitää varoa. Jokin kipureseptori taitaa aivoista puuttua, veikkaan. Tuntuu mutta ei satu. Ennemmin kroppa sammuu ja sammuttaa.

Sääliksi käy tätä kehoani. Se on kokenut aika paljon. Nilkkavamman vuoksi kun ei sen kanssa voi käydä edes kunnon keskustelua esim. joogaharjoitusten parissa.

49

P.S. mielihyväreseptorit sentään toimivat . Ja inhoan lääkkeitä

(EDIT) olen toki lukenut aiheesta, mutta kaipaisin vertaiskokemuksia. Ongenkoukkua kämmenestä, viisautta pitää hanskaa kädessä sitä kalaa nuotiolla halstratessa, taitoa tehdä ukemi liukkaalla kadulla ja sen jälkeen ulkoinen tarkistus...

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Hmm. Mä olen kanssa aikamoinen koheltaja ollut ja olen vielä nykyäänkin:

On reittä murtunut mukulana(ei kipsiin asti sitten kuitenkaan),

eri näköisiä palohaavoja (älä kysy): Sofra Tullea vaan kehiin ja hyvä tuli,

Fillarilla katolleen niin selvin päin kun baarista tullessakin (tikkejä joskus jokunen leukaan tai kulmaan, niitä en osaa vielä ommella itse )

Joskus työmaalla kaivoin lapiolla suoraan varpaaseeni , pala pois ja kynsi irti

Sen sata haavaa, naarmua ja ties mitä muuta kuhmua ja lommoa. Laastari rox.

Voi aika hyvällä omalla tunnolla sanoa, että musta tuskin löytyy enää sellaista kohtaa, jossa (vähintään) iho ei olis kertaakaan ollut rikki. On siinä sitten joskus ajan jätettyä ruumishuonella yms ihmettelemistä, että mikäs ihmeen pakanamaan kartta tämä jätkä on?

Kaikkeen mikä ei tipu suurin piirtein irti, koitan ensin itse omat keinoni. Jos ei parin päivän päästä ole suht siedettävä, niin sitten lekuriin. Jotain sentään olen noistakin koheltamisistani oppinut: en enää ikinä aja fillarilla ilman kypärää *ylpeä*. Niin, ja tietysti sen, että on tää kroppa ihmeellinen vekotin, kaikennäköstä se kestää menemättä ihan heti rikki ja yleensä korjaantuukin melkein ihan itsestään.

Jos nyt noista muuten jotain pitäisin oikein kivuliaana kokemuksena, niin tuo reiden (hius?)hurtuma kakruna. Muut on ollu lähinnä vaan sellasta, ettei edes kovin kauaa kiinnitä huomiota, ehkä sen ensimmäisen 5-15 minuuttia.

EDIT: Luulen, että tuo kipukynnys on sellainen juttu (ainakin omalla kohdalla) että mitä useammin sattuu, niin sitä vähemmän se tuntuu. Kai se jotenkin tavallaan turtuu sitten. Kersana ja vähän vielä yläkoulussakin tuntui että sattui melkein jokainen vähän isompi asia. Nyt vois melkein pää tippua matkalle, eikä sitä huomais muuten, paitsi kun näkis loppuitsensä jatkamassa matkaa

Vierailija
49
Kipuraja ja kivun kokemus

Tulinpa nyt miettineeksi asioita koettuani - eikä tässä tyhjentävästi - miten erilaisia kipukynnyksiä ihmisillä on. Omakohtaisia kokemuksia lyhyesti:
- peukalo murtui fillarionnettomuudessa pentuna. Nykyään naksuu.
- kaiken ikäni olen käyttänyt puukkoja ja veitsiä ja joskus on tullut haava. Laastaria.
- olen harrastanut nuorempana budolajeja, ja kylkiluu murtui treeneissä. Hengitysvaikeuksia.
- nurmikolla toissa kesänä sain bokkenista kunnolla iskun käsivarteen. Helvetin iso mustelma jonka huomasin aamulla
- toistakymmentä vuotta sitten vatsahaava. Tajunnan menetys.
- Loimaalla opetin perinnejousella ampumista, aamulla ihmettelin hyvin, hyvin värikästä käsivartta
- liukastuin kalassa ollessani rantakivillä, sääriluusta pala irtosi ja vaelsi omia matkojaan. Desinfiointi, side päälle ja taas kalaan
- viime toukokuussa nilkasta murtuivat molemmat luut - avomurtuma ja verta lattialla. Otin valokuvia. Ei kipuja.
- minulla ei ole varsinaista nälän tunnetta, nautinnonhalua kylläkin, ja tieto kalorien tarpeesta

Mistä voisi olla kysymys?

Kroppa kertoo omia teitään minulle että tee havaintoja: nukuttaa, heikottaa, koivet eivät kanna ja joissain paikoissa tuntuu että pitää varoa. Jokin kipureseptori taitaa aivoista puuttua, veikkaan. Tuntuu mutta ei satu. Ennemmin kroppa sammuu ja sammuttaa.

Sääliksi käy tätä kehoani. Se on kokenut aika paljon. Nilkkavamman vuoksi kun ei sen kanssa voi käydä edes kunnon keskustelua esim. joogaharjoitusten parissa.

49

P.S. mielihyväreseptorit sentään toimivat . Ja inhoan lääkkeitä

(EDIT) olen toki lukenut aiheesta, mutta kaipaisin vertaiskokemuksia. Ongenkoukkua kämmenestä, viisautta pitää hanskaa kädessä sitä kalaa nuotiolla halstratessa, taitoa tehdä ukemi liukkaalla kadulla ja sen jälkeen ulkoinen tarkistus...


Muistuttaa omaa elämääni hyvin pitkälti. Budolajit mukaan lukien. Pelottavaa..

Kit
Seuraa 
Viestejä136
Liittynyt19.10.2011

Miten olette onnistuneet telomaan itseänne noin paljon? Alkoi ihan naurattaa näitä lukiessa: "Kaaduin rantakivillä ja pala sääriluusta lähti virran mukaan."

Itse olen harrastanut miekkailua ja tehnyt itselleni ruston läpi meneviä lävistyksiä ja villissä nuoruudessani pari kosmeettista viiltoarpea leipäveitsellä (mikään näistä ei ollut kovin tuskallista), mutta ei minulla ole ollut noin hyviä tilaisuuksia testata kipurajojani kuin teillä. Tatuointi selkään sattui jostain syystä aivan saatanallisesti, mutta syynä lienee poikkeuksellisen ohut ihoni ja luiden sijainti hyvin lähellä ihon pintaa.

Vierailija
Kit
Miten olette onnistuneet telomaan itseänne noin paljon?



Helposti. Elämällä

Eikä tuossa toki vielä kaikki, noi nyt vaan ensimmäisinä tuli mieleen.

EDIT: mulla ainakin nuo fillarikolarit johtuu suurimmaks osaks siitä, että harrastan aika rämäpäistä maastopyöräilyä. Ja neljän aikaan aamulla yökerhon portilta lähtöjä samalla vehkeellä

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Tiiliskivi kolmesta-neljästä metristä päähän, eikä tuntunut silloin missään, vaikka tikkejä tuli iso kasa. Mukava arpi on päässä.
Parista metristä löin pääni kiveen. Ei tuntunut paljon missään. Tikkejä tuli ja arpi jäi.
Kävelin sirkkelin terän (ei pyörivä )päältä. Aika kiva viilto, jonka huomasi jälkeenpäin.
Pari kertaa asunut naulan päälle. Sen huomasi vasta, kun jalka oli kiinni jossain, josta vasta se tuska tuli.
Nuo siis kakarana.

Aikuisena on mieleeni jäänyt olkapäästä kyynärpäähän ulottuva palovamma. Ei tuntunut missään ennen kuin sen huomasi. Iho oli kivasti kuplalla.

Mielenkiintoista, että kivun huomaa monesti vasta jälkikäteen. Ja ei minulta puutu kykyä tuntea kipua.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Kit
Seuraa 
Viestejä136
Liittynyt19.10.2011
idiotus

Kävelin sirkkelin terän (ei pyörivä )päältä. Aika kiva viilto, jonka huomasi jälkeenpäin.



No hyvä, ettei ollut pyörivä

Vierailija
Kit
idiotus

Kävelin sirkkelin terän (ei pyörivä )päältä. Aika kiva viilto, jonka huomasi jälkeenpäin.



No hyvä, ettei ollut pyörivä

..no on..

Vierailija

No onhan näitä. Koulussa aikanaan jouduin kampituksen kohteeksi ja lensin nenä edellä kiviportaaseen, nokka murtui ja on edelleen optikon harmiksi puoli senttiä sivussa. Erään kerran putosin puusta pyrstölleni ja häntäluu murtui. Ja niin edelleen. Ei kipuja, mutta tuntui kyllä!

Tuota sääriluujuttua täsmentääkseni: olin liukkailla rantakivillä ongella kummipoikien kanssa (tuolloin 10 v.). Saapas luiskahti liukkaalla alustalla ja kolhaisin sääreni etupuolen, se missä on vain ohut iho luun päällä, rosoiseen kiveen. Viisisenttinen haava eikä kovin paljon verta. Jätin pojat onkimaan, kaadoin Septidiniä haavaan ja sitä tunnustellessani siitä törrötti haavan mittainen, parin tulitikun paksuinen luunsäpäle (taitaa olla mökillä vieläkin jossain hyllyssä). Lisää Septidiniä ja Bacibact-jauhetta, laastaria vaaksan pätkä ja sideharso säären ympäri. Saappaat jalkaan ja kalaan. Jotakin sinne sääreen kuitenkin jäi, koska seuraavina viikkoina nilkka turposi hassun näköiseksi - lieneekö luunsiru tukkinut jonkin suonen? (EDIT) Se kolo tuntuu tuossa luussa edelleenkin, tosin vuosien mittaan täyttyneenä. Arpea tuskin erottaa.

Ei näitä kaikkia muista. En pidä itseäni kuitenkaan kovin onnettomuusalttiina, olen kohtalaisen varovainen luonne.

49

P.S. eräästä palstalaisten miitistä olisi kyllä kannattanut tulla taksilla kotia. Matkalla sain nimittäin otsaani hauskan näköisen ruhjeen. En liene kuitenkaan ainut...

Vierailija
Kit
Miten olette onnistuneet telomaan itseänne noin paljon? Alkoi ihan naurattaa näitä lukiessa: "Kaaduin rantakivillä ja pala sääriluusta lähti virran mukaan."

Itse olen harrastanut miekkailua ja tehnyt itselleni ruston läpi meneviä lävistyksiä ja villissä nuoruudessani pari kosmeettista viiltoarpea leipäveitsellä (mikään näistä ei ollut kovin tuskallista), mutta ei minulla ole ollut noin hyviä tilaisuuksia testata kipurajojani kuin teillä. Tatuointi selkään sattui jostain syystä aivan saatanallisesti, mutta syynä lienee poikkeuksellisen ohut ihoni ja luiden sijainti hyvin lähellä ihon pintaa.




Näkisin näin, että itsensä tahallinen vahingoittaminen on rajojen etsimistä. Nuorukaisena kokeilin (desinfioidun) sukkapuikon kanssa käsivarteni.... ei tätä pidä kertoa reiät näkyvät vieläkin vaaleina arpina. Kaikkea hölmöä sitä tuleekin tehtyä ja vielä vapaaehtoisesti. Tatuoinnit eivät tulisi mieleenikään, näin sivumennen sanoen.

Armeijamuisto: suunnistaessa jalkaterän ja sitä ympäröivän kumisaappaan lävisti tervaksinen, terävä männynsäle. Puukolla oksa poikki, ja kun en halunnut huutamalla paljastaa rastia niin tallustelin ryteiköstä lähtöpaikalle. Saman tien Tilkkaan ja viikon sairausloma, viisi tikkiä ja silleen. Kuukauden marssivapaa. Lääkäri antoi ystävällisesti seurata leikkausoperaatiota. Arpi näkyy edelleen, liki neljänkymmenen vuoden jälkeen.

Että kyllä näitä löytyy varta vasten hakemattakin.

49

P.S. kiitoksia vertaiskokemuksista

(EDIT) perhanan sotilasvälskäri (lieneekö ollut valelääkäri?) heitti sen esille kaivamansa männynsäleen roskiin minulta mitään kysymättä Onneksi ei tarvinnut korvata rikkinäistä saapasta

Kit
Seuraa 
Viestejä136
Liittynyt19.10.2011
49

Näkisin näin, että itsensä tahallinen vahingoittaminen on rajojen etsimistä. Nuorukaisena kokeilin (desinfioidun) sukkapuikon kanssa käsivarteni.... ei tätä pidä kertoa reiät näkyvät vieläkin vaaleina arpina. Kaikkea hölmöä sitä tuleekin tehtyä ja vielä vapaaehtoisesti. Tatuoinnit eivät tulisi mieleenikään, näin sivumennen sanoen.



Hyvä tulkinta, koska en ole koskaan ollut erityisen itsetuhoinen. Uteliaisuus kyllä vaikutti jonkin verran molempiin itsetehtyihin arpiini. Tein poskeeni arven, koska halusin sellaisen esteettisistä syistä (enkä kadu vieläkään, se on varsin huomaamaton kuten oli tarkoituskin), ja rannettani kiertää (ei itsaripuolelta vaan siltä toiselta) säännöllinen nauhamainen "kuvio", jota kai voisi sanoa arpitatuoinniksi.

No, mihin asti onnistuit piikittämään, vai teitkö sillä jonkinlaisen sisäänmenevän ja ulostulevan "lävistyksen"?

49

(EDIT) perhanan sotilastohtori heitti sen esille kaivamansa männynsäleen roskiin minulta mitään kysymättä Onneksi ei tarvinnut korvata rikkinäistä saapasta




Höh! Kyllähän tuollaiset pitäisi ilman muuta voida säilyttää. Varmaan tilanne oli tohtorille niin peruskauraa kuitenkin, ettei hän ymmärtänyt säleen merkittävää muistoarvoa.

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5000
Liittynyt21.6.2009

Itselläni kaikki päähän kohdistuva kipu kuten, hammassärky, migreeni, korvakipu ym. kuuluvat sarjaan lähes kestämättömät kivut - samoin reisiluun murtuma nuorena oli sietämätön tuska.

Viiltohaavat ja vasaralla sormeen iskemiset yleisinä eivät ole oikeastaan minkäänlaisia kipuja edellisiin verrattuna.

Kiputuntemusta voidaan heikentää masennuslääkkeen tyyppisillä kemikaaleilla, joten osa kivusta on ilmeisesti henkistä laatua. http://fi.wikipedia.org/wiki/Amitriptyliini

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Vierailija
Kit
49

Näkisin näin, että itsensä tahallinen vahingoittaminen on rajojen etsimistä. Nuorukaisena kokeilin (desinfioidun) sukkapuikon kanssa käsivarteni.... ei tätä pidä kertoa reiät näkyvät vieläkin vaaleina arpina. Kaikkea hölmöä sitä tuleekin tehtyä ja vielä vapaaehtoisesti. Tatuoinnit eivät tulisi mieleenikään, näin sivumennen sanoen.



Hyvä tulkinta, koska en ole koskaan ollut erityisen itsetuhoinen. Uteliaisuus kyllä vaikutti jonkin verran molempiin itsetehtyihin arpiini. Tein poskeeni arven, koska halusin sellaisen esteettisistä syistä (enkä kadu vieläkään, se on varsin huomaamaton kuten oli tarkoituskin), ja rannettani kiertää (ei itsaripuolelta vaan siltä toiselta) säännöllinen nauhamainen "kuvio", jota kai voisi sanoa arpitatuoinniksi.

No, mihin asti onnistuit piikittämään, vai teitkö sillä jonkinlaisen sisäänmenevän ja ulostulevan "lävistyksen"?

49

(EDIT) perhanan sotilastohtori heitti sen esille kaivamansa männynsäleen roskiin minulta mitään kysymättä Onneksi ei tarvinnut korvata rikkinäistä saapasta




Höh! Kyllähän tuollaiset pitäisi ilman muuta voida säilyttää. Varmaan tilanne oli tohtorille niin peruskauraa kuitenkin, ettei hän ymmärtänyt säleen merkittävää muistoarvoa.



Lyhyesti: sukkapuikko(ja) sisään ja läpi. Ei lihaksesta vaan ihosta. Veripisaraakaan ei vuotanut. Asiasta ei nyt eikä koskaan sen enempää!

Mitä tulee siihen männynsäleeseen, se olisi ollut 1 lk:n ampumamerkkiä ja RUK:n ristiä (missähän se lieneekään?) parempi "sotamuisto".

49

P.S. tulin miettineeksi - vaikka ns. nostoväkeen kuulunkin - missähän mahtaa sotilaspassini olla? Onko joku nähnyt

Vierailija
ROOSTER
Itselläni kaikki päähän kohdistuva kipu kuten, hammassärky, migreeni, korvakipu ym. kuuluvat sarjaan lähes kestämättömät kivut - samoin reisiluun murtuma nuorena oli sietämätön tuska.

Viiltohaavat ja vasaralla sormeen iskemiset yleisinä eivät ole oikeastaan minkäänlaisia kipuja edellisiin verrattuna.

Kiputuntemusta voidaan heikentää masennuslääkkeen tyyppisillä kemikaaleilla, joten osa kivusta on ilmeisesti henkistä laatua. http://fi.wikipedia.org/wiki/Amitriptyliini




Hyvä näkökulman vaihto. Mitä on sietämätön kipu? Tästä olen kiinnostunut, kun oma kroppa (tai aivot) ei toimi ihan... odotetulla tavalla. Sietämätön?

Eikö mene taju? Ihan oikeasti: mitä tarkoitat "sietämättömällä"? Hengissä olet kuitenkin, ja sietänyt. Nyt tulee mieleen maailman sotarintamilla kautta aikojen tehdyt amputaatiot, hammasten poistot ym. ilman anestesiaa. Synnytykset, keisarinleikkaukset ja niin edelleen. Tämä on vakava kysymys.

49

P.S. helvetin tuskista jotkut saarnaa, vieläkin, ikuisista. Taitavat olla vähän ajastaan jäljessä. Ai niin, kerroit lähes sietämättömästä

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5000
Liittynyt21.6.2009
49

Hyvä näkökulman vaihto. Mitä on sietämätön kipu? Tästä olen kiinnostunut, kun oma kroppa (tai aivot) ei toimi ihan... odotetulla tavalla. Sietämätön?

Eikö mene taju? Ihan oikeasti: mitä tarkoitat "sietämättömällä"? Hengissä olet kuitenkin, ja sietänyt.




Silloin sain morfiinia joka auttoi kestämisessä. Ei ole koskaan vielä taju lähtenyt, joten en osaa empiirisesti vastata voiko pelkkä kipu aiheuttaa tajunnanlähdön.

Kerran oli sellainen migreenikohtaus, että ajattelin jo ns. lopullista ratkaisua.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat