Työn ja huvin tasapainottelu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Oletetaan, että olisi sellainen työ, jossa tienaat 10e tunnilta ja voit työskennellä milloin ikinä haluat ja kuinka paljon tahansa haluat. Kova työnteko palkitaan ylennyksillä äärettömään saakka vaikka 1000 työtunnin välein, jolloin palkka nousee 10-20% verran tunnilta. Miten tasapainotat työn ja huvin? Teetkö 15 tunnin työpäiviä kunnes saavutat mukavan tuntipalkan? Lisätäänpä vielä semmonen, että työ vaatii tarkkaa keskittymistä ja on äärimmäisen stressaavaa.

Sivut

Kommentit (24)

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007

Ei sellaisia 15 tunnin työpäiviä kukaan jaksa kauaa tehdä. Joskus nuorena työskentelin 16 tuntisia päiviä, kun sai tehdä ylitöitä niin paljon kuin jaksoi. Tein silloin kahtena päivänä viikossa, tiistaina ja torstaina. Ylitöissähän palkka tuplaantuu 10 tunnin työpäivän jälkeen. Siis 2 ensimmäistä ylityötuntia maksetaan 50%:lla korotettuna ja loput 100%. Kun ei jaksa niin ei jaksa, vaikka miten hyvin tienaisi. Nuo olivat siis vapaaehtoisia ylitöitä.

Edellisessä työpaikassa oli pakko tehdä 7 päiväisiä viikkoja ja 12 tuntisia päiviä, koska siellä oli paikallinen sopimus. Jaksoin 7 vuotta, mutta sitten loppui jaksaminen. Jäin 2 vuorotyöhön ja ansioni tippuivat n. kolmanneksen. Toisin sanoen silläkin uhalla, että ansiot laskivat, niin minun piti luopua tappovuorosta.

Piti vielä lisätä, että noiden työvuorojen lisäksi ei ollut mitään huveja, vaan kaikki vapaa-aika meni nukkumiseen.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
TopRange
Oletetaan, että olisi sellainen työ, jossa tienaat 10e tunnilta ja voit työskennellä milloin ikinä haluat ja kuinka paljon tahansa haluat. Kova työnteko palkitaan ylennyksillä äärettömään saakka vaikka 1000 työtunnin välein, jolloin palkka nousee 10-20% verran tunnilta. Miten tasapainotat työn ja huvin? Teetkö 15 tunnin työpäiviä kunnes saavutat mukavan tuntipalkan? Lisätäänpä vielä semmonen, että työ vaatii tarkkaa keskittymistä ja on äärimmäisen stressaavaa.



Tuo viimeinen on hieman hämärä vaatimus, koska minulle sopii parhaiten työ, joka vaatii tarkkaa keskittymistä. En koe sitä stressaavana vaan mielenkiintoisena. Stressaavaa olisi esimerkiksi asiakaspalvelu- tai muu sosiaalinen työ, joka harvoin on jatkuvaa tarkkaa keskittymistä vaativaa.

Jos työ olisi tosiaan stressaavaa, niin tekisin minimimäärän toimeen tullakseni ja hakisin stressittömämpää työtä. En teksi stressaavaa hommaa kympin tuntipalkalla, tai ainakaan ottaisi sitä niin vakavasti, että stressi olisi pahaa. Jos työ olisi kohtuulista ja mielenkiintoista, tai ainoa vaihtoehto koko loppuikänä, työskentelisin sen mukaan miten harrastusprojektit ja muu vaativat rahaa. En tavoittelisi ylennyksiä. Sitä mukaa kun tuntipalkka paranisi, vähentäisin työtunteja.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Mä kyllä tekisin. Stressin määrä ei voi kasvaa rajatta, joten ylennys ja vapaat työajat korvaisivat kyllä riittävästi.

Ei hitto mikä teitä vaivaa. Tossa duunissahan on aivan loistavat uramahdollisuudet.

Pari vuotta niin on jo ihan moguli ja vai raapia persettään 90% ajasta.

E: Korjaan. Siis tuhat tuntia.

En. (Jollain 50-100% korotuksilla kyllä. Vaikka muukalaislegioonaan.)

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Ööh.. Eli olisi paikka, johon ilmestymällä ja hommansa hoitamalla valitsemallaan työajalla (max 24 h/vrk min 0 h/vrk) ja voisi muuten olla ihan miten vaan. Kuulostaa mukavan joustavalta.

Yksinkertaisesti tekisin sitä tarpeideni mukaan.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

ID10T
Seuraa 
Viestejä1676
Liittynyt3.10.2007
Neutroni
Tuo viimeinen on hieman hämärä vaatimus, koska minulle sopii parhaiten työ, joka vaatii tarkkaa keskittymistä. En koe sitä stressaavana vaan mielenkiintoisena.



Pomminpurkajan työ on taatusti tarkkuutta vaativaa JA stressaavaa. Samoin lienee aivokirurgian laita.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
ID10T
Neutroni
Tuo viimeinen on hieman hämärä vaatimus, koska minulle sopii parhaiten työ, joka vaatii tarkkaa keskittymistä. En koe sitä stressaavana vaan mielenkiintoisena.



Pomminpurkajan työ on taatusti tarkkuutta vaativaa JA stressaavaa. Samoin lienee aivokirurgian laita.



En kyllä tekisi noista kumpaakaan tuntiakaan kympilla tunti.

Vierailija

Riippuu aivan täysin siitä työstä. Jos homma on itselle palkitsevaa ja kiinnostavaa, sitä jaksaa - jopa palkkaa kyselemättä - tehdä todella pitkäänkin. Stressiähän siitä saa sitä kautta kuitenkin, että on itseään kohtaan vaativa tai työn onnistuminen on muistakin ihmisistä / asioista kiinni kuin on vain omasta työpanoksesta ja osaamisesta. Kiinnostavaa ja palkitsevaa hommaahan voi jopa tehdä ilmaiseksi, mutta harvallahan on varaa tuollaiseen. Silloin itse asiassa rahan ansaitsemisen pakko vähentää työnteon määrää, sillä raha on tuossa tapauksessa ansaittava muualta.

pelaaja
Seuraa 
Viestejä750
Liittynyt1.7.2007
CE-hyväksytty
Joo en mäkään kympistä tekis tuntia stressaavaa työtä.

jokainen kotona oleva äiti tekee nytkin ja vielä ilmaiseksi. Tylsää, stressaavaa ja tarkkaavaisuutta vaativaa yleensä huonoilla yöunilla. Eikä se työpäivä lopu ennen kuin mukulat nukkuvat.

tunnus
Seuraa 
Viestejä29
Liittynyt17.3.2009
CE-hyväksytty
24 tuntia vuorokaudessa on kuitenkin se maksimi.



Mut jäähän siihen vielä ruokatunti käytettäväksi hyvinpalkattuun duuniin...

Ken lipputangoista viirit kiskois ja päästäis tuulen liuhumaan.
J.L: Tauko / Tauko-1 1978

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
pelaaja
CE-hyväksytty
Joo en mäkään kympistä tekis tuntia stressaavaa työtä.

jokainen kotona oleva äiti tekee nytkin ja vielä ilmaiseksi. Tylsää, stressaavaa ja tarkkaavaisuutta vaativaa yleensä huonoilla yöunilla. Eikä se työpäivä lopu ennen kuin mukulat nukkuvat.



Mutta saa siitä toisenlaista mielihyvää. Ainakin siitä päätellen, että yli yksilapsiset perheet ovat yleisiä. Voisihan sitä mielenkiintoista ja mukava työtä tehdä pienelläkin palkalla, jos vaihtoehtona olisi vain ikävä työ isolla palkalla tai ei työtä ollenkaan. Tässä annettiin ymmärtää, että työ ei olisi itsessään kovin nautinnollista.

Sikäli kun itse olen pienten lasten hoitoa tehnyt, ei siinä ole muuta ikävää kuin tappava tylsyys. Samat rutiinit toistuvat ikuisesti, eikä hommasta saa sellaisia onnistumisen elämyksiä, kun jonkin homman valmiiksi saamisesta. Kaikki alkaa aina alusta, kun saa jotain valmiiksi. Muuten se on erittäin helppoa työtä. Ja stressitöntä, kun järjestää ympäristön fiksusti, paitsi tylsyysstressin osalta. Enkä sanoisi, että se vaatii erityistä tarkkaavaisuuttakaan, ainakaan verrattuna omiin töihini ja harrastuksiini.

Mutta minulle tuli kyllä jonkinlainen "nyt riitti" -tunne. Isompia lapsia hoidin ihan mielenkiinnolla, kun kehitys ja kaikki oli uutta. Nyt nuoremman kanssa se on melkoista pakkopullaa, kun sitäkään uutta ei ole tarjolla. Onneksi emäntä on innoissaan, kun saa hoitaa taperoa vielä kerran.

pelaaja
Seuraa 
Viestejä750
Liittynyt1.7.2007
Neutroni
pelaaja
CE-hyväksytty
Joo en mäkään kympistä tekis tuntia stressaavaa työtä.

jokainen kotona oleva äiti tekee nytkin ja vielä ilmaiseksi. Tylsää, stressaavaa ja tarkkaavaisuutta vaativaa yleensä huonoilla yöunilla. Eikä se työpäivä lopu ennen kuin mukulat nukkuvat.



Mutta saa siitä toisenlaista mielihyvää. Ainakin siitä päätellen, että yli yksilapsiset perheet ovat yleisiä. Voisihan sitä mielenkiintoista ja mukava työtä tehdä pienelläkin palkalla, jos vaihtoehtona olisi vain ikävä työ isolla palkalla tai ei työtä ollenkaan. Tässä annettiin ymmärtää, että työ ei olisi itsessään kovin nautinnollista.

Sikäli kun itse olen pienten lasten hoitoa tehnyt, ei siinä ole muuta ikävää kuin tappava tylsyys. Samat rutiinit toistuvat ikuisesti, eikä hommasta saa sellaisia onnistumisen elämyksiä, kun jonkin homman valmiiksi saamisesta. Kaikki alkaa aina alusta, kun saa jotain valmiiksi. Muuten se on erittäin helppoa työtä. Ja stressitöntä, kun järjestää ympäristön fiksusti, paitsi tylsyysstressin osalta. Enkä sanoisi, että se vaatii erityistä tarkkaavaisuuttakaan, ainakaan verrattuna omiin töihini ja harrastuksiini.

Mutta minulle tuli kyllä jonkinlainen "nyt riitti" -tunne. Isompia lapsia hoidin ihan mielenkiinnolla, kun kehitys ja kaikki oli uutta. Nyt nuoremman kanssa se on melkoista pakkopullaa, kun sitäkään uutta ei ole tarjolla. Onneksi emäntä on innoissaan, kun saa hoitaa taperoa vielä kerran.




Oletkin mies ja saat käydä nollautumassa välillä töissäkin.

Seuraava ei ole sitten valitusviesti (itsepähän olen lapseni parin vuoden välein tehnyt ja lähinnä piipahtanut siinä välissä töissä). Asiaan vaikuttaa myös tukiverkoston puute, isovanhemmat asuvat kaukana ja tulevat vain harvoin käymään ja auttamaan.

Jatkuva kotonaolo on tylsää, varsinkin jos lapset ovat hankalia, riehuvat ja pitävät lähinnä äänekkäistä leikeistä eivätkä askartele kiltisti pidempiä aikoja. Leikkiminenkin on vielä ihan kivaa, mutta tappeluiden jatkuva selvittely ei ole(kuka otti duplon kenen kädestä ja miksi sen takia ei saa lyödä toista). Lisäksi tätä kuukausitolkulla on todella puuduttavaa.

Stressaavuus tulee esim. lapsen voimakkaasta uhmaiästä. Lapsi jankuttaa, kitisee ja vetää itkupotkuraivarit milloin missäkin. Jos ollaan kodin ulkopuolella, äidin pitää kestää myös se paine, että ihmiset tulevat antamaan neuvojaan lastenkasvatuksessa (eivätkä aina hyvässä hengessä). Olen kokenut siis aika stressaavana ihmisten kielteisen suhtautumisen äiteihin ja lapsiin (ei toki aina tai edes hirveän yleisesti, mutta riittävän usein). Koitan olla mahdollisimman vähän häiriöksi, mutta eihän se aina onnistu. Äidit osaavat myös olla aika ikäviä toisilleen (syyllistämistä lukuisista asioista). Jos ei halua linnoittautua kotiin yksinään niin muita ihmisiä on kohdattava ja nämä paineet kestettävä.

Tarkkaavaisuutta vaaditaan mm. lasten vahtimisessa etteivät kadulla liikkuessa juoksentele autotielle tai puistossa karkaa omille teilleen (minulla on taaperoa varten ostettu ihan valjaat tämän takia). Lisäksi kotona pitää vahtia etteivät telo toisiaan ja paikkoja. Ihan kaikkea ei voi suojata, laittaa lukkojen taakse tai nostaa ylös. Esikoinenkin alkaa olla jo aika näppärä poika availemaan lukkoja, etsimään tavaroita ja kiipeää uskomattomiin paikkoihin rakentamiensa korokkeiden avulla. Lisäksi kaikki tapahtuu yleensä hyvin nopeasti (esim. sillä välin kun minä vaihdan vaippaa toisessa huoneessa). Yöunien vähyyden vuoksi sitä on vielä aika jähmeä ja senkin vuoksi hitaampi kuin normaalisi.

No, rauhallisempien lasten vanhemmilla tilanne on varmaankin eri, mutta ei äidin työ kotona ole juuri ikinä mitään laakereilla lepäämistä. Asiaa auttaa se, että arvostaa lasten kanssa vietettyä aikaa itse niin paljon, että huonot puolet nollautuvat ja ehkä jää jotain käteenkin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat