Huippu-urheilu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nykyään suuri osa urheilijoista esiintyy suurella egolla ja henkilökohtainen kunnianhimo on silmiinpistävää.
Näin on varmaan ollut jo Kreikan historiallisista Olympian kisoista alkaen, mukaanlukien yleiseti tunnetun Rooman valtakunnan ajan, jossa kilpa-ajajat ym olivat suuria tähtiä.
Jopa orjuutetut gladiaattorit sattoivat parhaassa tapaukessa löytää tiensä "vapauteen" urheilullisten sotataitojensa kautta.
Nykyurheilijoita pidetään paljolti hyvän ruumiinkulttuurin ilmentyminä.
Urheiljijoiden henkinen taso ei tunnu kiinnostavan kuin mediaa negatiivisissa tapauksissa.
Kuitenkin menestys ja raha saavat nämä "nuorison mallit" käyttäytymään suurella egoismilla.
Toisaalta, jos urheilija - ja heitäkin on paljon - suhtautuu mediassa ilmoittaen " vain tekevänsä parhaansa ja normaalisuorituksen, mihin se sitten riittääkään", niin media arvostelee heitä keskinkertaisuudesta.
Kuuluuko suuri ego ja kunnianhimo lähtemättömästi huippu-urheiluun?
Dopingia on käytetty huippu-urheilussa jo yli puoli vuosisataa.
Tuntuu, että urheilu olisi parhaimmillaan "maakunnallisilla tasoilla ja IV divisioonassa", jossa asiat osataan panna oikeisiin suhteisiin.
Kansan fyysisen kunnon kehittämistestä puhutaan liian harvoin urhelun yhteydessä.
Urheilu on varmaan työtä huipulla, mutta verrattuna "normaalin" Matti Meikäläisen työllä saamaan korvaukseen, mielestäni huippu-urheilua arvostetaan aivan liikaa.

Urheilun henkisistä arvoista puhutaan harvoin
Huippu-urheilijan pysyminen huipulla on toki lyhyt aika, mutta tietyissä lajeissa saatavat järjettömat palkkiot ovat käsittämättömiä.
Kysehän on lopulta aina kysynnästä ja tarjonnasta ja kansa kaipaa "sirkushuveja".
Surkeimpia ovat vanhemmat, jotka "ajavat" lapsiaan huippu-urheijoiksi taloudellisen hyödyn kannustamina.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat