Näkeekö läheltä kauaksi? Kulttuurikritiikki ja -fanitus.

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Aloin tässä miettimään että kun tietenkään jossain piskuisessa Suomi-maassa asuen ei saa objektiivista kuvaa muista maista tai kulttuureista, niin onko toisessa maassa oleilu tai asuminen sittenkään se autuaaksi tekevä seikka jonka avulla saa sen objektiivisen kyvyn tarkastella ja vertailla eri maita keskenään?

Jos tuntee syvää mieltymystä, ellei peräti rakkautta, sellaista maata tai kulttuuria kohtaan jossa tai jonka parissa ei syntynyt, vaan johon itse päätyi sen vuoksi että sinne halusi, onko kykenevä arvioimaan ympäröivää kulttuuriaan? Vai estääkö syvä kiintymys, kunnioitus ja ihailukin näkemästä niitä kielteisiä piirteitä mitä kyseisessä yhteisössä kuitenkin saattaa olla?

Oma rakkauteni kohdistuu Englantiin. Nimenomaan Englantiin, ei Britanniaan, ei Skotlantiin, ei Walesiin. Olen 90-luvulla ollut siellä hetken ja kaikki mitä koin (ruoka poislukien) oli niin kivaa, ihanaa ja mukavaa kuin suinkin voi olla. Se sinertävä vihreys ja kaikkinainen kauneus ja mielenkiintoiset historialliset kohteet sai minut inhoamaan mitätöntä ja väritöntä Suomea jossa paukahti päällepäätteeksi vielä takatalvi kimppuun kun palasin retkeltäni toukokuun alussa. Olenkin ihmetellyt muutamaa brittiä joiden tiedän Suomessa asuvan että mitä helvettiä he täällä tekevät, kun voisivat asua paljon mielenkiintoisemmassa ja kauniimmassa maassa.

Mutta eihän Englanti ole pelkästään mikään Postman Pat -onnela. Varmastikin jos olisin kierrellyt rumempia suurkaupunkeja (poislukien ehkä Lontoo?) olisin pettynyt. Ja jos ihan sitä koko kulttuuria ja historiaansa alkaa ajattelemaan, niin siinä ei paljon lämmitä se että "brittihuumori on niin hauskaa" kun tietää että anglien arroganssista on kautta vuosisatojen ollut paljon harmia ja kärsimystä ympäri maapallon. Ja taisivatpa juuttaat mennä ja keksiä keskitysleiritkin!

Miksi olisi vaikeaa nähdä niin hyvät kuin huonotkin puolet kulttuurissa josta pitää tai jossa asuu ja elää? Eihän hyvä poissulje pahaa eikä paha hyvää. Entä miksi suu pitäisi pitää supussa niin ettei saa ikinä poikkipuolista sanaa sanoa yhtään mistään maasta, kulttuurista tai ihmisyhteisöstä jonka kotkotuksia ei vaan kertakaikkiaan tajua siltä kantilta että mitä järkeä moisessa touhussa oikein on? Tuskinpa mikään maa nyt sentään niin pikkumainen on että tulee nakkaa pommia niskaan jos joku yksittäinen ihminen vähän inisee jossain toisessa maassa, tai edes vaikka menisi sinne kritiikkinsä kohdemaahan ja inisisi siellä.

Emmehän me täällä Suomessakaan mestaa ulkomaalaisia pitkin katuja sen vuoksi että osaavat sanoa mitä mälsää Suomessa tai suomalaisissa on. Mehän päinvastoin oikein kinuamme ja haluamme saada tietää että mikä kaikki meissä on huonoa - nimittäin tietysti haluamme kuulla että huonoa on se minkä me itsekin katsomme olevan huonoa. Ei olla empaattisia eikä sympaattisia, on kylmää, pimeää ja muutenkin vittumaista asua täällä Pohjoisnavan tuntumassa... Kyllähän nämä tiedetään.

Mahtuuhan sitä maailmaan puhetta joten puhutaan pois vaan.

Kommentit (1)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Jatkankin röyhkeästi tähän ja kysyn että voisiko joku kertoa a) mitä hyvää on Pakistanin kulttuurissa ja b) miksi Suomeen ei tahdota päästää nimenomaan naispuolisia pakolaisia.

Uusimmassa Seurassa (nro 47/2011) on juttua pakistanilaisnaisen kokemuksista perheensä parissa ja myöhemmin Suomessa. Ensin äiti ja tytär heitettiin pellolle isän kodista koska isä oli kuollut. Äidin vanhempienkaan kotiin ei kaivattu, mutta äiti löysi uuden puolison ja tämä suostui esittämään tytön isää, koska Pakistanissa leskiäiti ei saa ottaa uutta puolisoa (höh). Myöhemmin kun tyttö kasvoi isoksi hän halusi opiskella, mitä isäpuoli ei olisi millään sallinut. Kuitenkin tyttö päätyi lopulta ulkomaille asti töihin, jossa rakastui hollantilaiseen mieheen. Tämä ei isäpuolelle käynyt, ja hän valehteli tytärpuolelle että tämän äiti on kipeä, jolloin tytär palasi Pakistaniin ja naitettiin välittömästi isäpuolen valitsemalle sulhaselle. Kertomuksen tyttö, sanotaan nyt sitten nainen, kertoi naivisti rakkaudestaan uudelle miehelleen kuvitellen että tämä antaa hänen mennä. Ei antanut, vaan raiskasi vaimonsa, pahoinpiteli tätä jokusen kuukauden sekä repi tukan päästä ja kynnet sormista.

Palvelijoiden avulla nainen pääsi pakenemaan ja päätyi lopulta Suomeen. Täällä hän haki turvapaikkaa pakolaisena ja kaksi kertaa hakemus ensin hylättiin.

Onko Suomi siis sitä mieltä että on ihan ok palauttaa naisia maahan joissa näitä kohdellaan kuin paskaa? Mikä on tämä idea tässä takana?

Seurassa todetaan lopuksi että "puolet maassa solmituista avioliitoista on järjestettyjä, niin sanottuja pakkoavioliittoja" ja "kunniamurhat, alaikäisten tyttöjen naittaminen ja perheväkivalta ovat maassa yleisiä ja yleisesti hyväksyttyjä". Jos perhekuvalehti uskaltaa tämän sanoa, niin kai sen uskaltaa sanoa netissäkin. Ilman että joku tulee vänkyttämään että ei saa kulttuureja parjata.

Muistanpa senkin kun aikoinaan, olisiko ollut pari vuotta sitten, netissä väiteltiin siitä että tapahtuuko Suomessa lainkaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Muistaakseni se kovasti nauratti tai suututti (=moista ei uskottu Suomen kohdalla) jos mainitsi ns. lennonopetuksen eli että isä heittää tyttärensä parvekkeelta alas. Tästä en tiedä tapahtuuko tätä, mutta tässä artikkelissa minkä Seurasta luin elämänkertaansa läpikäynyt nainen kertoo olleensa Suomessa mukana turvakotitoiminnassa ja tavanneensa naisen jonka koko vartalo oli poltettu silitysraudalla. Ei mainittu suoraan oliko tämä nainen suomalainen vai maahanmuuttaja, mutta jotenkin kuulostaisi erikoiselta että suomalainen nainen olisi vain aloillaan poltettavana - ja päällepäätteeksi vielä palaisi takaisin miehensä luokse, kuten tuo nainen teki. (Vai lieneekö tätä polttamista tapahtunut erissä eli aina silloin tällöin... Luulisi tuskanhuutojen kuuluneen naapuriin asti, mutta eihän meillä saa naapurit mihinkään puuttua...)

En ole koskaan kuullut kenenkään puolustelevan Pakistanissa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia, mutta jos sellaista joskus vastaan tulee (tai vähättelyä, mitätöimistä ja asian piilottelua) niin minä en kyllä yhtään ihmettele jos asialla on nimenomaan suomalainen. Pitäkää ennakkoluuloisena, ihan miten vain, mutta kun aloin suurinpiirtein vuoden 2005 tienoilla kiinnittämään huomiota pakolais- yms. keskusteluun alusta asti minua ihmetytti millaisella viiripään vimmalla jotkut olivat valmiita sulkemaan silmänsä kaikilta epäkohdilta jos ne vain suinkin liittyivät vierasmaalaisiin tai vieraisiin maihin.

Siksi en sitä hyväksy että se johtaa mm. juuri siihen että maahanmuuttajien keskuudessa porukat saavat vapaasti jatkaa samaa naisiin ja lapsiin kohdistuvaa ihmisrääkkäystä entiseen malliin.

Jolleivat herää ja oivalla asioita. Seuran artikkelin naisen aviomies on uhkaillut Suomeen asti pahoinpitelemäänsä ex-vaimoa (nyttemmin suomalaisen miehen kanssa naimisissa ja äiti), mutta onneksi päinvastoin naisen isäpuoli on tullut järkiinsä ja auttanut naista turvakotitoiminnassa ja antanut muidenkin lastensa kouluttautua, vaikka oli tätä alunperin vastaan. Eikä aio enää pakkonaittaa muita tyttäriään.

Kumma vain että jonkun pitää aina tulla raiskatuksi ja riepotelluksi että joillakin herää edes jonkinlainen empatia omaa perheenjäsentään kohtaan. Paitsi että ei tainnut herätä, isäpuoli on vain siitä tohkeissaan että tytärpuoli on menestynyt elämässään. Mutta pääasia tietysti että loppu hyvin ja nainen tekee arvokasta työtä muiden naisten apuna.

Uusimmat

Suosituimmat