Maallikon kysymyksiä universumin laajenemisesta

Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010

Galaksit siis etääntyvät toisistaan ja mitä kauempana galaksi on, niin sitä kovempaa se etääntyy meistä. Menikö oikein?

Kaikki galaksi loittonevat meidän linnunradasta ja universumi laajenee? (havainnollistaminen ilmapallolla on tuttu)

Voidaanko määrittää joitain galakseja, jotka menevät meidän kanssa samaan suuntaan (vaikkakin etääntyy meistä) ja selkeästi meistä pois päin? Esim. osa rykelmä galakseista menee vasemmalle ja osa oikealle...

Jos kaikki on lähtenyt liikkeelle yhdestä pisteestä, niin miten on mahdollista että galaksit törmäävät toisiinsa? Kaikkien galasienhan pitäsi etääntyä toisistaan poispäin ulospäin keskipisteestä?

Mulla nyrjäjähtää kohta aivot...

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Sivut

Kommentit (243)

Vierailija

Avaruuden laajeneminen ei ole niin nopeaa, että se ylittäisi galaksien liikkumista. Ainakaan lähellä olevien galaksien. Esim. Andromeda lähestyy Linnunrataa noin 1000 km sekuntivauhtia.

Avaruuden laidoilla laajeneminen on kuitenkin jo nopeampaa kuin valonnopeus.

galilei
Seuraa 
Viestejä106
Liittynyt18.6.2007
Occipitale
Galaksit siis etääntyvät toisistaan ja mitä kauempana galaksi on, niin sitä kovempaa se etääntyy meistä. Menikö oikein?

Kaikki galaksi loittonevat meidän linnunradasta ja universumi laajenee? (havainnollistaminen ilmapallolla on tuttu)




Kun tarkastellaan suuren mittakaavan rakennetta, galaksit keskimäärin etääntyvät meistä. Se ei tarkoita, että kaikki galaksit tekisivät niin - onhan lähinaapurimme Andromedan galaksikin törmäämässä meihin.

Universumin laajeneminen taas on hieman mutkikkaampi juttu. Itse käsitän sen niin, että itse avaruus "venyy" tai "laajenee" ja tällöin myös galaksien (galaksijoukkojen) välinen etäisyys kasvaa. Siis univerumin laajeneminen aiheuttaa, että galaksit etääntyvät meistä (keskimäärin), mutta galaksien etääntyminen ei aiheuta universumin laajenemista.

Occipitale
Voidaanko määrittää joitain galakseja, jotka menevät meidän kanssa samaan suuntaan (vaikkakin etääntyy meistä) ja selkeästi meistä pois päin? Esim. osa rykelmä galakseista menee vasemmalle ja osa oikealle...



Mikäli yhtään kärryllä olen, niin malleissa muiden galaksien liikkeitä tarkastellaan suhteessa Linnunrataan. Silloin Linnunradan oma ominaisliike ei näy - ja aika vaikea sitä kyllä olisi kai havaitakin. Toisaalta taas ominaisliikkeiden määrittäminen muille galakseille on jokseenkin työlästä niiden etäisyyden vuoksi: spektristä voi mitata, onko galaksi tulossa meitä kohti vai etääntymässä meistä, mutta sivuttaisliikkeen havaitseminen edellyttäisi paikkamittauksia ja ne on kaukaisille kohteille vaikeita. (Tähtitieteen perusteet (Ursa 2003) ei anna liitteessään yhdenkään galaksin ominaisliikettä.)

Occipitale
Jos kaikki on lähtenyt liikkeelle yhdestä pisteestä, niin miten on mahdollista että galaksit törmäävät toisiinsa? Kaikkien galasienhan pitäsi etääntyä toisistaan poispäin ulospäin keskipisteestä?



Maailmankaikkeus on kyllä saanut alkunsa "pisteestä", mutta se ei tarkoita, että galaksit etääntyisivät jostain "pisteestä" poispäin sillä tavalla kuin paperille voisi piirtää. Galaksien etääntyminen johtuu avaruuden venymisestä niiden välillä - ei galaksien liikkeestä jostain "pisteestä" poispäin. Lisäksi tämä avaruuden venyminen on havaittavissa lähinnä suurten massakeskittymien kuten galaksijoukkojen välillä. Itse galaksijoukon dynamiikkaan se ei vaikuta. Siispä, kun galaksit vuorovaikuttavat galaksijoukossa keskenään (pääasiassa pimeän aineen gravitaatio), mikään ei estä, etteivätkö galaksijoukon galaksit voisi törmätä toisiinsa, osa niistä lähestyä toisiaan ja osa etääntyä.

Me iudice

Vierailija

Yksittäinen galaksi voidaan ajatella tietyn alueen ulkopuolella olevaksi "pisteeksi".

Otetaan Maapallon kokoinen alue kaukana galaksin ulkopuolella.

Sinne tulee fotoneita galaksista jossa voi olla satoja miljardeja tähtiä.

Näin fotoneiden liikeradat voivat kohdata kaukana galaksin ulkopuolella ja kohtaavatkin.

Entäpä jos näkyvän maailmankaikkeuden galaksit ovat vastaavalla tavalla peräisin näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella olevista kohteista joita on suht samalla alueella jopa satoja miljardeja, aivan kuten tähtiä on yksittäisessä galaksissa?

Onko olemassa joku syy miksi niin ei voisi olla?

Entäpä jos galaksit syntyvät sisältä ulos päin matkansa aikana?

Jos, niin silloin näkyvän maailmankaikkeuden aine syntyi kaukana siitä alueesta jossa näitä kohteita, joista galaksien "siemenet" työntyvät ulos, on!

Ja kun aine syntyi, eivät tähdet vielä olleet syntyneet.

Entäpä kuinka hidas uuden aineen aika on suhteessa siihen liikenopeuteen, jolla kaikki näkyvän maailmankaikkeuden aine työntyi / työntyy pois päin tuolta alueelta joka voi olla vaikka kuinka kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella.

Ps. Jos sinua ei kiinnosta keskustella tästä aiheesta, ei se tarkoita etteikö ketjun aloittajaa kiinnosta.

Jos ketjun aloittajaa ei kiinnosta keskustella yllä esittämistäni ajatuksista, ole hyvä ja kerro se, niin en turhaan tuhlaa aikaani tähän aiheeseen, enkä myöskään vaivaa sinua turhan takia.

Kiitos.

.

Ps. Ei se avaruus mitään laajene.

Konkreettisesti olemassa olevat tihentymät, joita voimme tutkia, voivat aivan hyvin laajentua koko ajan kolmiulotteisesti ja jos, niin minulla on jo ajatus siitä miten ja miksi ne laajenevat koko ajan kolmiulotteisesti.

.

Occipitale
Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010

Kiitos Galilei, tuo hieman avasi ymmärrystäni.

Jukka, en ihan vielä osaa keskustella sinun tasolla tästä aiheesta. Havahduin vasta eilen pohtimaan hieman syvällisemmin universumia.

Mutta korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin (siis yleisesti hyväksyttävien teorioiden puitteissa).

Galaksit ovat tähtirykelmiä, jotka "lilluvat" pimeässä aineessa. Ja tehdään nyt olettamus, että pimeä aine on jotain inerttiä materiaa. Tämä pimeä aine laajenee, joka siis "liikuttaa" galakseja sen mukana ja tämän takia galaksit etääntyvät toisistaan.

Galaksit voivat kuitenkin liikkua tässä pimeässä aineessa, mutta jos voidaan määritellä jokin pimeä aine klöntti galaksin vieressä, niin tämän suhteen galaksi liikkuu verrattain vähän. Kuten Andromenda tulee meitä kohti ja me Andromedaa. Menikö edes lähelle?

Onko pimeä aine se "väliaine", missä valo kulkee?

Jos on, niin voidaanko olettaa, että pimeä aine ei ole jakaantunut tasaisesti universumiin. Ja kuten gravitaatio taitta valon suuntaa (mutta valo jatkaa alkuperäiseen suuntaansa gravitaatiokentän jälkeen, vai?), niin eri pimeän aineen tiheentymien mukaan valo saattaa muuttaa kokonaan suuntaansa. Eli toinen galaksi ei ole sielä, missä me sen näemme (vert kangastus)?

Koitanko pohtia asiaa liikaa klassisen fysiikan pohjalta?

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Goswell
Seuraa 
Viestejä10346
Liittynyt8.3.2010

Mielenkiintoinen tapaus pohdiskella, eikö totta. Minulla menossa 7:s tai 8:s vuosi.
Tuohon väliaineeseen haluaisin puuttua. Jos kuvitellaan väliaine, mistä se lisääntyy kun kaikki loittonee. Kuinka valo voisi liikua aina c:llä jos on väliaine jossa galaksit liikkuu, väliaineessa valolla on aina pienempi nopeus kuin tyhjiössä, lisäksi tuppaa olemaan vakio väliaineessakin. Jos kohde, vaikkapa maa, liikkuu väliaineessa, ero valonnopeudessa pitäisi olla havaittavissa eripuolilla maapalloa maapallon pyörimisen takia, lisäksi pitäisi olla ero maapallon rataliikkeen takia auringon ympäri, eroa ei ole havaittu. Maapallo ei voi olla kaikkeuden keskus.

Väliainetta ei minusta ole, sen paremmin kaikensuhteen c ei toimi, aivan järjetön väite.
Missä sitten mättää. Normaalisti joku törkkää tässä vaiheessa monta A4:sta tehtyjä testejä, ne näyttävät vakio c:tä, miksi. Voisiko testeissä olla vikaa, testipaikassa, tai sähkömagnetismin välittäjän ymmärryksessä, voisiko. Väitän että kyllä voi.
Ensinnäkin testit tehään gravikentässä, väliaineessa, staattisesti labrassa. Toisekseen jos fotonin nopeus on lähteensuhteen c, siis elektroni josta fotoni vapautuu määrää fotonin nopeuden. Jokainen peili, lasi siis väliaine, tasaa fotonin nopeuden c.n.

Kolmanneksi koko energian (informaation) välittyminen on monimutkainen juttu, fotonia ei näe ennen energian siirtoa, eikä sitä muutosta näe edes energiansiiron tapahduttua heti, miksi.

Pudottaudutaan "kvanttifysiikan" suohon, joku sanoisi että metafysiikan, ihan sama mihin.

Yksinkertaistetaan äärimmileen, unohdetaan lähde, havaitsijasta suurinosa. Meille jää vain yksi jollakin n c:n nopeudella typistettyä havaitsijaa kohti liikkuva fotoni ja yksiatomi havaitsijasta, siitäkin vain elektroni jota käsitellään.
Jotta fotonin energia voisi siirtyä havaitsijaan, fotonin ja sen yhden atomin elektronin energioiden tulee natsata, siis elektronin energiavaje ja fotonin tarjoama energia.
Jos ne ei natsaa, energian siirtoa ei tapahdu. Jotta energiat voisi natsata, täytyy fotonin sisäisen energian ja fotonin nopeuden olla sopivassa suhteessa, että fotonin kokonaisenergia täsmää elektronin energiavajeeseen (tuosta syntyy taajuusmuutokset).
Puhumattakaan elektronin sijainnista sen atomin ympärillä.

Eikä tässä kaikki.

Kun energian siirto tapahtuu, ei havaitsija vielä tiedä siirtyneestä energiasta yhtään mitään, tarvitaan uusi vapautuva fotoni elektronista, joka kertoo elektronin uuden energiatason, tosin se ei enään täsmää elektronin energiatasoon, koska osa energiasta on siinä uudessa fotonissa.

Eikä tässäkään kaikki.

Uusi fotoni, siis fotoni mistä voidaan muutos lukea, liikkuu taas nopeudella c elektronin suhteen, syy tähän. "Toisekseen jos fotonin nopeus on lähteensuhteen c, siis elektroni josta fotoni vapautuu määrää fotonin nopeuden. Jokainen peili, lasi siis väliaine, tasaa fotonin nopeuden c.n."

Jokainen fotonin nopeusmittarin osa koostuu atomeista, jos fotoni johonkin noista atomeista vaikuttaa, nopeus on c sen suhteen, jos ei vaikuta.....

Niin että en nyt ihan vielä usko tuohon kaiken suhteen vakio c:n, ja sitä kautta voin unohtaa myös väliaineet.

Minusta laajeneminen johtuu vain "alkuräjähdyksestä" itsestään.

Minun mielestä noin.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5178
Liittynyt26.3.2005

Galaksit eivät ”lillu” missään. Pimeä aine on ainoastaan ainetta, mikä ei tunne sähkömagneettista säteilyä (ja ei siis voi yhdistyä ”klönteiksi”, tähdiksi ja planeetoiksi), se tuntee vain gravitaation. Pimeä aine EI laajene mihinkään, niin kuin ei tee tavallinenkaan aine (ensin sähkömagneettinen voima ja sitten gravitaatio panee paikallisesti hanttiin). Kosmoksen laajeneminen näkyy vasta galaksijoukkojen välillä. Galaksit eivät siis laajene ja galaksien liike avaruudeSSA (ominaisliike) on PERIN vaatimatonta ja ne vain kieppuvat satunnaisesti toistensa ympärillä paikallisen gravitaation heitteleminä (tällä selittyy myös Andromedan tulo meitä kohti). Sen sijaan galaksien VÄLIMATKA laajenee kaukaisimpien galaksien kohdalla jo ylittäen valonnopeuden. Suhteellisuusteoriaa ei kuitenkaan rikota, koska kaikki galaksit etääntyvät toisistaan vain seuraten kosmoksen laajenemista, EIVÄTKÄ siis liiku avaruudeSSA valon nopeudella. Kosmos laajenee siksi, koska laajeneminen on kosmoksen sisäinen ominaisuus, siis kosmoksen mittatikut kasvavat. Kosmosta laajentaa vielä toistaiseksi tuntematon asia, jolle on annettu vasta nimi pimeä energia. Einsteinin suhtiksen mukaan kosmos ei voi olla vakaa, se joko laajenee tai supistuu. Tähtitieteelliset havainnot osoittavan kosmoksen laajenevan, ja vieläpä kiihtyvästi (ja tämän aiheuttaa gravitaation häviäminen pimeälle energialle noin 5-7 miljardia vuotta sitten, eli gravitaatio vähenee etäisyyden neliössä kun taas pimeä energia kosmoksen sisäisenä ominaisuutena pysyy samana tilavuuden kasvusta huolimatta).

Pimeällä aineella on ollut kosmoksen historiassa suuri merkitys. Pimeä aine pystyi kerääntymään suuriksi rykelmiksi ennen tavallista ainetta ja sai vetovoimallaan sitten hitaasti myös galaksiaihiot kehittymään. Pimeä aine teorisoitiin ensin selittämään esim. galaksien omaa pyörimistä sekä galaksien nopeuksia galaksijoukoissa. Pimeä aine EI OLE mikään valon kulun väliaine (vert. eetteri), niin kuin ei ole tavallinenkaan aine. Molemmat aineet voivat aiheuttaa gravitaatiollaan ns, gravitaatiolinssivaikutuksen (ja tällä menetelmällähän pimeän aineen keskittymiä on pystytty konstruoimaan).

Taivaanmekaniikka tottelee kiltisti Newtonin klassista fysiikkaa. Mutta muussa selittämisessä tarvitaankin sitten kehittynyttä hiukkasfysiikkaa. PS: nimim Goswell on ns. nojatuolifyysikko ja hän puhuu vain omalla suullaan, se mitä minä vähän raapaisin on osa Standarditeoriaa.

Occipitale
Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010

Ennen kuin edes alatte väittelemään, niin heitän väliin pari kysymystä.

Lentotaidoton
Kosmoksen laajeneminen näkyy vasta galaksijoukkojen välillä. Galaksit eivät siis laajene ja galaksien liike avaruudeSSA (ominaisliike) on PERIN vaatimatonta ja ne vain kieppuvat satunnaisesti toistensa ympärillä paikallisen gravitaation heitteleminä (tällä selittyy myös Andromedan tulo meitä kohti). Sen sijaan galaksien VÄLIMATKA laajenee kaukaisimpien galaksien kohdalla jo ylittäen valonnopeuden. Suhteellisuusteoriaa ei kuitenkaan rikota, koska kaikki galaksit etääntyvät toisistaan vain seuraten kosmoksen laajenemista, EIVÄTKÄ siis liiku avaruudeSSA valon nopeudella. Kosmos laajenee siksi, koska laajeneminen on kosmoksen sisäinen ominaisuus, siis kosmoksen mittatikut kasvavat.



Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää tätä tila, ei-tila käsitettä. Kun kosmos laajenee, niin syntyy tällöin lisää tilaa ja aikaa?

Toiseksi. Miten on pystytty todentamaan, että galaksi universumin reunalla etääntyvät yli valonnopeudella meistä. Saammeko informaatiota muullakin tavalla kuin analysoimalla sähkömagneettista säteilyä.

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
Astronomy
Occipitale
Galaksit siis etääntyvät toisistaan ja mitä kauempana galaksi on, niin sitä kovempaa se etääntyy meistä. Menikö oikein?

Pitää paikkansa. Tämän havaitsi Edwin Hubble jo kauan sitten, havainto oli mullistava. Tämähän tarkoitti sitä että universumi laajenee. Ja mikä mielenkiintoisinta, viimeisten havaintojen mukaan universumin laajeneminen kiihtyy kaikenaikaa. Avaruus laajenee kaiken aikaa, jolloin "etäisyydet" (massa)energiakeskittymien välillä kasvavat. Gravitaatio kuitenkin sitoo massat toisiinsa Newtonin lain mukaan, jolloin jos vaikkapa lähekkäisten galaksien välinen gravitaatio on tarpeeksi suuri, (etäisyys tarpeeksi pieni) niin se ylittää pimeän energian aiheuttaman "poistovoiman" näiden välillä. Silloin voisi ehkä olettaa, että aikojen kuluessa galaksiryppäät tai galaksiparit pystyvät em. tilanteessa lähenemään gravitaation ansiosta toisiaan niin, että lopputulos on ainakin jossain vaiheessa se, että suurin osa universumista on tyhjää täynnä, mutta nämä yksittäiset galaksiryppäät jatkavat edelleen tiivistymistään kohti jotain yhtä ja ainoaa "HyperSuper" -galaksia... Joita universumissa olisi edelleenkin tietenkin miljardeja, mutta joiden ulkopuolisia muita vastaavia ryppäitä ja massakeskittymiä olisi mahdotonta enää havaita. Kun tätä miettimistä jatkaa vieläkin suurempiin aikaskaaloihin, niin joidenkin teorioiden mukaan jopa molekyylit ja atomit alkavat repeytymään hajalle, mutta en ole löytänyt mistään sellaista teoriaa missä olisi otettu huomioon gravitaation rooli, joka mm. johtaisi aivan helvetillisten suurien mustien aukkojen kehittymiseen noissa skenaarioissa. Silloinhan universumi koostuisi vain mustista aukoista, jotka sitten pikkuhiljaa haihtuvat Hawkingsin teorian mukaan. (taitaa olla jo off-topic)

Occipitale
Kaikki galaksi loittonevat meidän linnunradasta ja universumi laajenee? (havainnollistaminen ilmapallolla on tuttu)

Kaikki galaksit eivät loittone Linnunradasta, eivätkä siis aina myös toisistaan. Andromeda tulee suoraan päin kotigalaksiamme joten ennemmin tai myöhemmin galaksit törmäävät ja muodostavat uuden galaksirakenteen. Havaintojen mukaan muutkin galaksit törmäilevät ja ovat jo törmänneet toisiinsa, jolloin lopputulos on näiden kahden gravitaation aiheuttama rakenne (pimeää massaa en nyt vedä tähän yhteyteen).
Occipitale
Voidaanko määrittää joitain galakseja, jotka menevät meidän kanssa samaan suuntaan (vaikkakin etääntyy meistä) ja selkeästi meistä pois päin? Esim. osa rykelmä galakseista menee vasemmalle ja osa oikealle...

Tämä on havaittu, vaikken välttämättä ymmärrä termejä oikea ja vasen eli mitä näillä tarkoitat.
Occipitale
Jos kaikki on lähtenyt liikkeelle yhdestä pisteestä, niin miten on mahdollista että galaksit törmäävät toisiinsa? Kaikkien galasienhan pitäsi etääntyä toisistaan poispäin ulospäin keskipisteestä?

"Keskipistettä" perinteisessä mielessä ei ole olemassa jos puhutaan maailmankaikkeuden synnystä ja alkuräjähdyksestä. Tämä räjähdys-termi aiheuttaa usein väärän mielleyhtymän siihen, että kyseessä oli tosiaan joku "räjähdys" missä kappaleet sinkoilevat poispäin räjähdyksen keskipisteestä. Päinvastoin, alkuräjähdyksen "keskipiste" on kaikkialla universumin pisteissä, Valtaojaa lainatakseni universumin keskipiste on myös sinun nenänpäässäsi.
Occipitale
Mulla nyrjäjähtää kohta aivot...

Niin on nyrjähtänyt monilta muiltakin, itseni mukaanlukien, mutta mitä enemmän tietää havainnoista ja tutkimustuloksista, niin sitä vähemmän se nyrjähdys alkaa antaa periksi. Tuli taas pitkä vuodatus aiheesta, mutta näihin juttuihin ei oikein voi kommentoida lyhyillä lauseilla.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija
Lentotaidoton
Galaksit eivät ”lillu” missään. Pimeä aine on ainoastaan ainetta, mikä ei tunne sähkömagneettista säteilyä (ja ei siis voi yhdistyä ”klönteiksi”, tähdiksi ja planeetoiksi), se tuntee vain gravitaation. Pimeä aine EI laajene mihinkään, niin kuin ei tee tavallinenkaan aine (ensin sähkömagneettinen voima ja sitten gravitaatio panee paikallisesti hanttiin). Kosmoksen laajeneminen näkyy vasta galaksijoukkojen välillä. Galaksit eivät siis laajene ja galaksien liike avaruudeSSA (ominaisliike) on PERIN vaatimatonta ja ne vain kieppuvat satunnaisesti toistensa ympärillä paikallisen gravitaation heitteleminä (tällä selittyy myös Andromedan tulo meitä kohti). Sen sijaan galaksien VÄLIMATKA laajenee kaukaisimpien galaksien kohdalla jo ylittäen valonnopeuden. Suhteellisuusteoriaa ei kuitenkaan rikota, koska kaikki galaksit etääntyvät toisistaan vain seuraten kosmoksen laajenemista, EIVÄTKÄ siis liiku avaruudeSSA valon nopeudella. Kosmos laajenee siksi, koska laajeneminen on kosmoksen sisäinen ominaisuus, siis kosmoksen mittatikut kasvavat. Kosmosta laajentaa vielä toistaiseksi tuntematon asia, jolle on annettu vasta nimi pimeä energia. Einsteinin suhtiksen mukaan kosmos ei voi olla vakaa, se joko laajenee tai supistuu. Tähtitieteelliset havainnot osoittavan kosmoksen laajenevan, ja vieläpä kiihtyvästi (ja tämän aiheuttaa gravitaation häviäminen pimeälle energialle noin 5-7 miljardia vuotta sitten, eli gravitaatio vähenee etäisyyden neliössä kun taas pimeä energia kosmoksen sisäisenä ominaisuutena pysyy samana tilavuuden kasvusta huolimatta).

Pimeällä aineella on ollut kosmoksen historiassa suuri merkitys. Pimeä aine pystyi kerääntymään suuriksi rykelmiksi ennen tavallista ainetta ja sai vetovoimallaan sitten hitaasti myös galaksiaihiot kehittymään. Pimeä aine teorisoitiin ensin selittämään esim. galaksien omaa pyörimistä sekä galaksien nopeuksia galaksijoukoissa. Pimeä aine EI OLE mikään valon kulun väliaine (vert. eetteri), niin kuin ei ole tavallinenkaan aine. Molemmat aineet voivat aiheuttaa gravitaatiollaan ns, gravitaatiolinssivaikutuksen (ja tällä menetelmällähän pimeän aineen keskittymiä on pystytty konstruoimaan).

Taivaanmekaniikka tottelee kiltisti Newtonin klassista fysiikkaa. Mutta muussa selittämisessä tarvitaankin sitten kehittynyttä hiukkasfysiikkaa. PS: nimim Goswell on ns. nojatuolifyysikko ja hän puhuu vain omalla suullaan, se mitä minä vähän raapaisin on osa Standarditeoriaa.





Joo näinhän tuo nykyisin lähinnä määritellään.
Toisaalta, jos galaksit, galaksijoukot kaikki tiivistyvät, antaa se saman laajenemisvaikutelman.

Laajenemisessa on myös syytä ottaa huomioon, että se vääjäämättä on myös aikaa, ja avaruuden perusoletus on ajattomuus.

Mittaaminen on myös kovin vaikea toimenpide, supernovillakin on havaittu eroja, eikä välttämättä kyetä määrittelemään niidenkään vakioisuutta.

Vierailija
Lentotaidoton

Pimeällä aineella on ollut kosmoksen historiassa suuri merkitys. Pimeä aine pystyi kerääntymään suuriksi rykelmiksi ennen tavallista ainetta ja sai vetovoimallaan sitten hitaasti myös galaksiaihiot kehittymään. Pimeä aine teorisoitiin ensin selittämään esim. galaksien omaa pyörimistä sekä galaksien nopeuksia galaksijoukoissa. Pimeä aine EI OLE mikään valon kulun väliaine (vert. eetteri), niin kuin ei ole tavallinenkaan aine. Molemmat aineet voivat aiheuttaa gravitaatiollaan ns, gravitaatiolinssivaikutuksen (ja tällä menetelmällähän pimeän aineen keskittymiä on pystytty konstruoimaan).

Maailmankaikkeuden täyttävä valon ja muiden sähkömagneettisten aaltojen kulun väliaine, sekä gravitaatiovuorovaikutuksen välittäjänä pidettävä eetteri ei siis periaatteessakaan voisi olla pimeä aine? Mikä estää jos tällainen väliaine olisi taustalla? Luulisi sen ainakin lisäävän maailmankaikkeuden ainesmäärää melkoisesti.

Vierailija
Occipitale
Ennen kuin edes alatte väittelemään, niin heitän väliin pari kysymystä.

Lentotaidoton
Kosmoksen laajeneminen näkyy vasta galaksijoukkojen välillä. Galaksit eivät siis laajene ja galaksien liike avaruudeSSA (ominaisliike) on PERIN vaatimatonta ja ne vain kieppuvat satunnaisesti toistensa ympärillä paikallisen gravitaation heitteleminä (tällä selittyy myös Andromedan tulo meitä kohti). Sen sijaan galaksien VÄLIMATKA laajenee kaukaisimpien galaksien kohdalla jo ylittäen valonnopeuden. Suhteellisuusteoriaa ei kuitenkaan rikota, koska kaikki galaksit etääntyvät toisistaan vain seuraten kosmoksen laajenemista, EIVÄTKÄ siis liiku avaruudeSSA valon nopeudella. Kosmos laajenee siksi, koska laajeneminen on kosmoksen sisäinen ominaisuus, siis kosmoksen mittatikut kasvavat.



Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää tätä tila, ei-tila käsitettä. Kun kosmos laajenee, niin syntyy tällöin lisää tilaa ja aikaa?

Eikös multiversumiajatuksessa ole ylempiulotteinen tila-avaruus olemassa ilman universumiakin, ja universumit ovat tavallaan laajenevia kuplia tässä hyperavaruudessa. Tavallaan siis "tila" on olemassa ilman universumiakin.

Vierailija
Ulmas
Lentotaidoton

Pimeällä aineella on ollut kosmoksen historiassa suuri merkitys. Pimeä aine pystyi kerääntymään suuriksi rykelmiksi ennen tavallista ainetta ja sai vetovoimallaan sitten hitaasti myös galaksiaihiot kehittymään. Pimeä aine teorisoitiin ensin selittämään esim. galaksien omaa pyörimistä sekä galaksien nopeuksia galaksijoukoissa. Pimeä aine EI OLE mikään valon kulun väliaine (vert. eetteri), niin kuin ei ole tavallinenkaan aine. Molemmat aineet voivat aiheuttaa gravitaatiollaan ns, gravitaatiolinssivaikutuksen (ja tällä menetelmällähän pimeän aineen keskittymiä on pystytty konstruoimaan).

Maailmankaikkeuden täyttävä valon ja muiden sähkömagneettisten aaltojen kulun väliaine, sekä gravitaatiovuorovaikutuksen välittäjänä pidettävä eetteri ei siis periaatteessakaan voisi olla pimeä aine? Mikä estää jos tällainen väliaine olisi taustalla? Luulisi sen ainakin lisäävän maailmankaikkeuden ainesmäärää melkoisesti.



Pimeä aine, olisi lähinnä nykyisten tunnettujen hiukkasten tapainen, siis inertinen , massallinen hiukkanen (vimp:aksikin kutsuttu)

Pimeä energia jota ilmeisesti tarkoitat, on lähinnä selitys joillekin havainnoille.

Vakuumi sinänsä on dynaaminen, eli sähkömagneettiset kentät ulottuvat kaikkialle, sanotaan myös, että voi esiintyä polarisaatiota, eli nuo kentät voivat spontaanisti synnyttää hiukkasia, hiukkasparin elegtronin, ja vastahiukkasen positronin, jotka annihiloutuvat (se on sitä tyhjiön poreilua.)

Vierailija

"Jukka, en ihan vielä osaa keskustella sinun tasolla tästä aiheesta. Havahduin vasta eilen pohtimaan hieman syvällisemmin universumia."

Dont worry, be happy.

Minun tasonihan saattaa olla paljon sinun tasoasi alempana eli saatan höpöttää ihan omiani, mutta eipä sitä tiedä, jos vaikka olisin oivaltanutkin jotakin isompaa.

Mutta kirjoittelen kuitenkin avaamaasi aiheeseen ajatuksiani ja jos ärsyynnyt niistä, let me know ja minä lopetan.

1. Laajenevaan avaruuteen uskovat eivät voi tutkia laajenevaa avaruutta tieteellisesti! Eivät ainakaan samalla tavalla kuin ainetta voi. Ja kun aine koostuu http://www.onesimpleprinciple.com mallin mukaan laajenevista tihentymistä, niin silloin minun väitteeni laajenevista tihentymistä on tieteellinen väite. Vaikka olisin väärässä. Tämä siksi että atomit ovat konkreettisesti olemassa olevia tihentymiä joita voidaan tutkia konkreettisen tieteellisesti.

Mutta onko väite laajenevasta avaruudesta edes tieteellinen väite?

Laajenevaan avaruuteen uskovat eivät kerro miten ja miksi laajeneva avaruus laajenee.

2. Minä kerron miten ja miksi laajenevat tihentymät laajenevat kolmiulotteisesti ulos päin ikuiseen avaruuteen joka on ei yhtään mitään!

Ajatellaan yhtä kvarkkia joka liikkuu kaikkien näkyvän maailmankaikkeuden laajenevien kvarkkien kanssa tiettyyn suuntaan, niin että vastaan tulee kvarkkeja paljon pienempiä tihentymiä erittäin paljon.

Niistä absorboituu laajeneviin kvarkkeihin koko ajan lisää sitä mitä kvarkeissa jo on.

Kun kvarkki on laajentunut kaksi kertaa isommaksi, sen läpi liikkuu kaksi kertaa enemmän vastaan tulevia kaiken taustana toimivia tihentymiä joissa jokaisessa on loogisesti tässä vaiheessa enemmän sitä mitä niissä on, kuin aikaisemmin kohtaamissamme kaiken taustana toimivissa tihentymissä oli.

Tämä siksi että mitä pidemmän matkan ja mitä useamman laajenevan kvarkin läpi kaiken taustana toimivat tihentymät ovat liikkuneet, sitä enemmän ne ovat menettäneet itsestään pois sitä mitä niissä on.

Ne kaiken taustana toimivat tihentymät jotka liikkuvat nyt meidän läpi, menettävät meihin itsestään sitä mitä niissä on ja näin niissä on vähemmän sitä mitä niissä on, jolloin meidän perässä tuleviin niistä absorboituu vähemmän sitä mitä niissä on.

Meidän edellä menevien superjoukkojen galakseissa oleviin kvarkkeihin siis absorboituu koko ajan enemmän sitä ikuista asiaa mitä kaikissa tihentymissä on ja kun me pääsemme yhtä kauaksi niistä kohteista joista olemme peräisin, meidänkin läpi liikkuu kaiken taustana toimivia tihentymiä joilla on enemmän annettavaa meille.

Tuhansien miljardien vuosien aikana tilanne kääntyy päälaelleen ja me olemme hajaantuneet kaiken taustana toimiviksi tihentymiksi jotka kohtaavat vastaan tulevaa laajenevaa ainetta johon absorboituu ikuista asiaa niistä kaiken taustaksi hajaantuneista tihentymistä joista meidän näkyvän maailmankaikkeuden aine nyt koostuu.

Olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla jotakin yhtä konkreettista tästä laajenevasta avaruudesta, mutta ilmeisesti laajenevasta avaruudesta ei tarvitse kertoa mitään, riittää että sen olemassa oloon uskoo?

Ps. Ai miksi emme havaitse edellä menevien galaksien laajenevan nopeammin?

No, kun niistä tuleva valo saavuttaa meidät, olemme liikkuneet tuon meitä kohti liikkuneen valon kanssa todella pitkän matkan, jona aikana meihin on absorboitunut ikuista asiaa sikäli paljon, ettei edellä menevien nopeampaa laajenemista voi havaita.

( Ja kun meitä kohti liikkuvat fotonitkin ovat laajenevia tihentymiä, niin silloin kaikki todellakin on suhteellista, suhteessa suhteelliseen aikaan ja suhteelliseen aineen kokoluokkaan.

Valon yleinen punasiirtymä ei näin ollen todista laajenevan avaruuden olemassa oloa! Se todistaa sen että entropia vaikuttaa myös fotoneihin jotka laajenevat koko ajan, niin että fotoneissa oleva asia vaihtuu matkan aikana kokonaan useitakin kertoja! )

Tosin on olemassa havaintoja jonka mukaan on eroa mistä päin meitä kohti tulee taustasäteilyä. Toisesta suunnasta tulevassa taustasäteilyssä oli muistaakseni jopa 10 % isompaa rakeisuuttako se oli, kuin 180 astetta eli päin vastaisesta suunnasta tulevalla taustasäteilyllä havaitaan.

Tuokin havainto tukee kaiken aineen liikettä tietystä suunnasta tiettyyn suuntaan!

.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat