Millainen elämämme olisi ilman (lapsuuden)uskomuksia?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Avauksena esitän yhden sitkeän lapsuudenajan uskonkappaleen:

Onko Joulupukkia vai ei?

Vanhempien tuohtumus on toisaalta ymmärrettävä, toisaalta ei. Onko lapsilta nyt riistetty jotain, vai lähtikö se vanhemmilta?

Lapsille tärkeä osa elämää on mielikuvitus ja muistan itse hyvin miten kiehtovia sadut ja tarinat, ne kummitustarinat ja yliluonnolliset varsinkin olivat. Onko jokin kehityksen kannalta olennainen tekijä, joka oikeuttaa tai ehkä paremminkin jopa soisi lapsille kerrottavan satuja ja tarinoita, sellaisia joissa ei ole päätä ei häntää?

Tietenkin itsekin kykenen tajuamaan, että lapsen on tärkeää oppia oman kokemuksen kautta arvioimaan kuulemaansa erottaakseen toden epätodesta, mutta missä mielestänne raja kulkee? Ja onko tietynlainen "kusettaminen" tarpeen tämän rajan oppimisessa?

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Minusta on oikein hyvä, kun jo varhain sanottiin joulupukki -uskottelun olevan hölynpölyä.

Vanhemmat saivat kutsun koulun joulujuhlaan. Kutsussa kerrottiin jo etukäteen, että koululle oli asetettu suuri kori siltä varalta, että joulupukki kulkisi sitä kautta ja jättäisi lahjoja kilteille lapsille.

Kävikin niin, että joulupukki toi lahjoja vain niille, jotka esim. nähtyään jollakulla maitoliimalla moneen kertaan paikatut huopikkaan, huusivat, että "Hähä - hää! Tulkaa katsomaan millaiset huopikkaat!".

Mutta arvostan kyllä satuja ja tarinoita, jos ne ovat laadukkaita. Jos ne auttavat asennoitumaan rakentavasti kussakin ajankohtaisessa ongelmassa.

Ratkaistava ongelma voisi olla vaikkapa se, miten menetellä, jotta hoitajan ja hänen hoidettavansa itsenäisyys ja tasa-arvo toteutuisi? Miten hoitajan ja hoidettavan pitäisi määritellä rajat, jotta molemmat voisivat tehdä osuutensa kokonaisina, ilman tunnetta hyväksikäytöstä?

Kuuluuko vanhuksen myrkkyrepun kantaminen hänelle itselleen, jos hän oli pitänyt tapanaan kerätä myrkkyjä reppuunsa? Entä jos vanhus haluaisi reppunsa keveämmäksi ja haluaisi lajitella hyvät ja huonot erilleen, mutta lajittelutehtävä olisi ylivoimainen?

Pitäisikö muurahaisten tulla avuksi lajittelemisessa kuten sadussa, jossa tyttö itki kellarissa valtavan jyväkasan vieressä?

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011

Ei pitäisi lapsille mitään kusetuksia joulupukista olla lainkaan.

Muistan ainakin itse olleeni erittäin vittuuntunut vanhemmilleni, kun paljastui että minua on kusetettu koko ikäni jollain vitun joulupukilla.

Sitten muutamia vuosia myöhemmin vittuunnuin erityisen paljon siitä, kun paljastui että minua on kusetettu koko ikäni että on olemassa jokin Jumala, jota pitää rukoilla ja peljätä. Sitten huomasin etten oikein voi vanhemmillekaan kiukkuinen olla, kun itsekin moiseen satuun uskovat. Ja suurin osa ihmisistä! Kirkkoja, rippikouluja, jne. paskaa, Isot ihmiset ihan tosissaan. Hulluja kaikki, WTF! Miksi kaikki tahtovat elää jossain helvetin kieroutuneessa satumaailmassa?

Vittu aloin vetää kaljaa ja muita päihteitä.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Vierailija

Kun en ole lukenut psykologiaa kuin yhden tunnin ja lopettanut inhoten siihen (koska opettaja oli uskonnonopettaja, jonka uskonnonopetusta oli pakko vaan sietää, tätä ei ollut pakko), niin ei ole teoreettista pohjatietoa valheiden tarpeellisuudesta kehittyvälle mielelle. Vain omia kuvitelmia.

Sosiaalisiin taitoihin kuulunee osata erottaa valehtelua. Ainakin toisten naamasta näkee, koska he valehtelevat. Kaikkien naamasta sitä ei valitettavasti voi nähdä, ja sellaisia hyviä valehtelijoita kutsutaan poliitikoiksi.

Kasvamiseen kuuluu sen oppiminen, onko itselle hyötyä valehtelusta. Varmaankin kaikki olemme ihan pieninä valehdelleet, koittaneet kääntää asian paremmaksi. Sinultako se maitolasi kaatui? ,eikun itsestään. Reaktioista lapsen valeeseen riippuu, vahvistuuko vai heikkeneekö tapa puhua muunneltua totuutta. Oppivaisia kun olemme, jos valehtelusta on hyötyä niin siihen opitaan.

Omille lapsilleni olen esittänyt joulupukkia, mutta aika pieninä jo he ovat hoksanneet tavan näytelmäksi. En osaa sanoa, onko näytelmä ollut liian uskottava, ja onko siitä ollut haittaa lapsilleni. Pitääkin kysellä. Ainakin kovasti aina ihmeteltiin kun meidän pukki oli niin erilainen kun kaupan pukki, ja miksi iskä aina oli käymässä kellarissa kun pukki tuli.

Uskonnoista olen koittanut aina ottaa neeutraalin linjan ja koittanut kertoa että toiset uskovat semmoisiin juttuihin ja toiset tämmöisiin. Ja koittanut korostaa ettei Puhelintolppauskoisiakaan ole mukava arvostella uskomisensa takia.

Näemme joka puolellamme uskonnollisen aivopesun tuloksia. Sotia ja konflikteja. Aivopesu on aina sitä tehokkaampaa, mitä nuorempana se voidaan aloittaa. Joissakin meissä tuo uskonnollinen aivopesu on niin syvässä, etteivät mitkään realimaailman tapahtumat voi tuota minän perusrakenteihin asti istutettua maailmankäsitystä muuttaa, vaan uskonnon takia halutaan jopa lopettaa oma elämä.

Vastaukseni kysymykseen on: Ehdottomasti parempi.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Kyllä mä itse näkisin joulupukkitarinan aika hyvänä ajatelmana. Lapselle kerrotaan, että se saa lahjoja jos on kiltti. Vanhemmat "pesevät kätensä" aiheesta siirtämällä loppuvastuun tontuille ja pukille.

Musta on jotenkin mukava, että lapsi voi itse arvioida sitä omaa kiltteyttään/tuhmuuttaan vähän niinko oma-arviointina muutaman päivän. Ja saa palautetta, jonka mukaan voi sitten arvioida, kuinka metsään tai oikeaan se oma-arvio osui. Ja jos aattona tulee pettymyksen tunne, niin "kätensä pesseillä" vanhemmilla on oma roolinsa lohduntuojina ja vastaavasti onnistumisenkokemuksen myötäeläjinä. Auttaa itsetunnon kehityspuuhasteluosastossa ja perusturvallisuudentunteen kehittymisprosessissa tuo. Ja toki iän karttuessa lapsi saa muitakin kasvuun tarvittavia välineitä, oppii vaikka kyseenalaistamaan asioita ja tapahtumia.

Lapset ehtii kyllä törmätä kovaan ja kyyniseen maailmaan ilman kodin/vanhempienkin apua. Mutta voitte toki olla toista mieltä.

Ja toisekseen, kyllä aikuisetkin ihmiset pitävät jonkun "entiteetin" taholta tulevista positiivisista vasteista omaan käytökseen. Siksi meillä on sanavarastossa sellaiset hienot sanat kuin kiitos ja palkankorotus.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Hyviä pointteja.

Mitä itse lapsuudestani muistan, kuten kerroinkin, on se että tarinat ja myös Joulupukin odotus olivat tavattoman kiehtovia. Äärimmäisyyksiin viety realismi jo varhaislapsuudesta voisi olla vähän kolkkoa ja tyhjää.

Onhan tuota kriittisyyttä tässä ajan mittaan kertynyt lapsuuden tarinoista huolimatta aikamoinen määrä.

Asia jota pohdin on, onko se osittain ja missä määrin juuri noiden tarinoiden vääriksi huomaamisen aloittamaa ja olivatko ne itseasiassa siksi tarpeenkin.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Electric shadow
Asia jota pohdin on, onko se osittain ja missä määrin juuri noiden tarinoiden vääriksi huomaamisen aloittamaa ja olivatko ne itseasiassa siksi tarpeenkin.

Mä ainakin itse koin ne tarpeelliseksi myös siksi, että kun kasvoi ja selkisi asian todellinen luonne, niin asia ei aiheuttanut pettymystä, koskapa tavallaan siirtymäriittinä pääsi aikuisten "salaliittoon" mukaan kihertelemään ja sitä myöden oppi myös salaisuuksien sisälläänpitämisen jalon taidon

Mun on hirvittävän vaikea hahmottaa maailmaa ilman satuja ja tarinoita, kun tarinankerronta on ollut suvussa tapa jakaa oppia, menneisyyttä ja suvun(kin) historiaa. Itse olen oppinut näkemään sadut ja tarinan juttuina, joilla on aina jotain kulloiseenkiin kehitysvaiheeseen liittyvää annettavaa. Kuin sipuleita kuorikerroksittain, joista lapsi ymmärtää jotain ja vanhemmiten sitten jotain aivan muuta(kin).

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
DedMoroz
Electric shadow
Asia jota pohdin on, onko se osittain ja missä määrin juuri noiden tarinoiden vääriksi huomaamisen aloittamaa ja olivatko ne itseasiassa siksi tarpeenkin.

Mä ainakin itse koin ne tarpeelliseksi myös siksi, että kun kasvoi ja selkisi asian todellinen luonne, niin asia ei aiheuttanut pettymystä, koskapa tavallaan siirtymäriittinä pääsi aikuisten "salaliittoon" mukaan kihertelemään ja sitä myöden oppi myös salaisuuksien sisälläänpitämisen jalon taidon

Mun on hirvittävän vaikea hahmottaa maailmaa ilman satuja ja tarinoita, kun tarinankerronta on ollut suvussa tapa jakaa oppia, menneisyyttä ja suvun(kin) historiaa. Itse olen oppinut näkemään sadut ja tarinan juttuina, joilla on aina jotain kulloiseenkiin kehitysvaiheeseen liittyvää annettavaa. Kuin sipuleita kuorikerroksittain, joista lapsi ymmärtää jotain ja vanhemmiten sitten jotain aivan muuta(kin).




Tuo kokemus riippuu varmasti paljon (synnynnäisestä?) luonteesta / temperaramentista.
Itselläni seurauksena kusetuksesta oli vain suunnaton itkupotkuraivarivitutuskohtaus ja pettymys.

Mutta olihan se silloin tietysti kauhean kivaa ja jännää joulupukkia odotellessa, kun lapsuuden jouluja muistelee.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Mouho
Tuo kokemus riippuu varmasti paljon (synnynnäisestä?) luonteesta / temperaramentista.
Itselläni seurauksena kusetuksesta oli vain suunnaton itkupotkuraivarivitutuskohtaus ja pettymys.

Joku sano jotain tyyliin: "ootsä vähän tyhmä kun uskot viel Joulupukkiin?" Tai jotain vastaavaa?
Sillon en kyllä näkis tuon kohtauksen taustalla muuta kuin normireaktiota toisen ilkeyteen.
Voihan se toki olla joku "luonne" juttukin, mutta sillon sulla olis enempikin hankaluuksia pettymysten kohtaamisissa.

Joillain ihmisillä on omituinen hinku laukoa totuuksia joulupukista (ja muista uskomuksista). Ennen kuin toinen on valmis/halukas vastaanottamaan "totuutta". Moiset totuudenlaukojat aiheuttavat kuiten pikemminkin pahaa kun vievät mukuloilta mahdollisuuden kasvaa ja havaita itse asianlaita nätisti.

Meillä kukaan aikuinen ei koskaan kertonu kakaroille, että huiputusta, ja jossain vaiheessa alko vaan epäileen, että se pukki on mutsi. Ja kun me pennut hiffattiin se, niin pukki ei enää tullut, mutta tontut roudas lahjoja salaisesti paikalle - huomamatta, ja yks aika spooki juttu on vieläkin selvittämättä. Oikeesti, mä olin jo yli 40-v. ennen kuin mutsi myönsi yhtään mitään.

Omat mukulat kävi saman myllyn ja samoin ne ton hoisi. Yks joulu vaan ne totes vuorollaan, että "mutsi hei, luuletsä että mä muka uskon johonkin joulupukkiin. Se on sejase" Mä vaan että "aha, oot sä nyt varma?". Ja sitten mä jekutin niitä ilman pukkia niin, että ne nyt vuorostaan pähkii, että miten ihmeessä..?

Mouho
Mutta olihan se silloin tietysti kauhean kivaa ja jännää joulupukkia odotellessa, kun lapsuuden jouluja muistelee.

Musta on vieläkin, tosin pääosin eri syistä kuin penikkana. Joulun taikaa on osata tehdä mukavia taikoja, kaiken ikäisille

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Mä näin ekan kerran pukin ilman partaa odottaessani häntä oven ikkunasta katsellen, kun naapurin pukki kävelikin vain ohi repäisten partansa irti kaljapullo kädessä. Taisi siinä vielä tupakankin sytyttää.

Ei ollut mikään järkytys, sillä kaikki pukit oli aina eri näköisiä.

Sama se oli kun äiti kertoi ettei X ollut isäni. Ei hän ollut kohdellut minua kuin poikaa. Tai kuten pikkuveljiäni.
Faija jaksaa aina muistella asiaa kun olin tiennyt että isäni oli hän "siitä ettei kukaan anna sellaisia karkkirahoja"

Ois voinu jättää kyllä sanomatta Sen jälkeen ne eros ja mä muistutin siitä. Ja voi pojat äiti kyllä jaksoi kostaa sen joka yö humalassa. Milloin ihan vaan kaatamalla bisset päälle ja lähettämällä pakkaseen häntä ja hänen seuruettaan häiritsemästä, milloin ihan kaiken ansaitsemani/saamani omaisuuden tuhoamalla.

Oi niitä aikoja. Silloin ei ollut vielä tantat takomassa mielenterveysongelmia takaraivoon pajavasaralla. Sit tuli vielä lääkärit ja kaikenmaailman poliitikotkin ihmettelemään siihen perusongelman päälle ja mulla rupes napsuu oikeen urakalla.

On se kyllä kumma ettei viikottain kirjaimellisesti vaiika ihan kostoksi huonosta käytöksestä itsemurhaa yrittävää alkoholiongelmaista naista saa pakkohoitoon, mutta kiitettäviä vetävä pikkupoika joka leputtaa hermojaan kannabiksella pääsee ihan jonku aman kynää heiluttamalla.

Jos mä olisin ollut muutaman pykälän tyhmempi, ei mitään ylläolevaa olisi koskaan tapahtunut. No oli se mutsi pöpi joka tapauksessa, mutta aikuinen mies nyt pärjää yhelle flipanneelle naikkoselle ihan hyvin.

Jos tarinalla pitää olla opetus, niin hyvät muistot on ne jotka katoaa ensimmäisenä kun se naivi rakkaus lopulta haihtuu.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
jees
...
Jos tarinalla pitää olla opetus, niin hyvät muistot on ne jotka katoaa ensimmäisenä kun se naivi rakkaus lopulta haihtuu.

En sitte päässy viel koisiin. Joutessa vois kommentoida tota osaa tosta setistä... muuhun on paha ottaa kantaa, kun en tiedä ihan tollasesta zaibasta. Mut jos jotain, niin voimii huomiseen.

Itekään en o vaan pullakahvei vedelly 24/7, mutta... loppujen lopuks, sitten kun on aikansa kelannu, jos aika riittää ja sillee, niin käteen jää vain hyviä muistoja, kun huonot muistot on ekaks duunannu suohon kelaamalla/puhumalla (kuka mitenkin) ne rikki, poikki ja pinoon.

Se on aika hassua, miten noi huonot muistot lopulta vaan hävii jonnekin, ja vaikka kuinka sit myöhemmin niitä kelais, niin vaan sellasta," joo, joo, jotain sattu" -osastoo saa hinattua tontille.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

En usko, että lapsen mielikuvitus kehittyäkseen tarvitsee sitä, että hänen vanhempansa ym. lähipiiri valehtelevat hänelle, että lahjat olisi ostanut joku vieras eivätkä hänen omat vanhempansa.

Eikös mielikuvitus riipu assosioiden muodostamiskyvyistä ja siitä, ettei lapselta ole varastettu lapsuutta traumatisoimalla hänet?

Miksi vanhemmat, enot, sedät ja naapurit ym. ostavat Pukille lahjoja ja tämä sitten antaa ne lapselle omina lahjoinaan? Miksi vanhemmat ym. muut läheiset Pukkia käyttämällä salaavat sitä, keiden mielestä lapsi on maailman kiltein lapsi (kun se kuitenkin sisältää ajatuksen: muiden lapsiin verrattuna)?

Vai hämätäänkö lasta siltä tiedolta, etteivät kaikki maailman ihmiset välttämättä pidäkään lasta kaikista kilteimpinä?
Ja ovatko todellakin ne lapset maailman ilkeimpiä lapsia, jotka sanovat asioista tuntemansa totuuden, ja joille vanhemmat ym. antavat itse lahjansa?

Muka Jeesus –lapsen syntymästä vedet silmissä liikuttuneina ihmiset tuskin itsekään tiedostavat, että todellisuudessa he ovat kauppiaiden ja varkaiden suojelija, Hermes jumalan lumoissa. Hermeksen temppeli oli veronpalautuksista vilkastuneista ihmisistä jo nyt täynnä väkeä, kun maanantaina jonotin puolen kilometrin pituisessa jonossa tehdessäni normaaleja ruokaostoksia.

Jk. Tätä ei pidä käsittää niin, että pitäisin pahana sitä, jos lapsi on vanhempien mielestä maailman kiltein ja paras lapsi. Sehän on useimmiten totta, vaikka ei ihan pinnassa näkyisikään niin syvemmällä ainakin.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
Electric shadow
Hyviä pointteja.

Mitä itse lapsuudestani muistan, kuten kerroinkin, on se että tarinat ja myös Joulupukin odotus olivat tavattoman kiehtovia. Äärimmäisyyksiin viety realismi jo varhaislapsuudesta voisi olla vähän kolkkoa ja tyhjää.

Onhan tuota kriittisyyttä tässä ajan mittaan kertynyt lapsuuden tarinoista huolimatta aikamoinen määrä.

Asia jota pohdin on, onko se osittain ja missä määrin juuri noiden tarinoiden vääriksi huomaamisen aloittamaa ja olivatko ne itseasiassa siksi tarpeenkin.


Turha rinnastaa valehtelua satuihin ja tarinoihin, joilla sinänsä ei ole tietenkään mitään todellisuuspohjaa. Itse olen aikoinani lukenut lapsilleni paljon satuja, kehittänyt jänniä tarinoita omasta päästäni ja saanut heidät menemään mielessään sellaisille alueille mitkä eivät liity mitenkään "aikuisten totuuteen". Totuuteen ehtii kyllä törmäämään sitten vähän isompanakin. Samoin olen kertonut ja selittänyt, mikä ero on valehtelulla, ja saduilla tai keksityillä tarinoilla, ja mielestäni tämä ero on heillä ihan hyvin tiedossa. Harmi että joskus "totuutena" syötetään lapsille asioita jotka ovat muuttuneet totuuksiksi vain lasten vanhempien omissa mielissä.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija
Astronomy
Turha rinnastaa valehtelua satuihin ja tarinoihin, joilla sinänsä ei ole tietenkään mitään todellisuuspohjaa.

Minähän en ole rinnastusta tehnytkään.

Vierailija
Electric shadow
Astronomy
Turha rinnastaa valehtelua satuihin ja tarinoihin, joilla sinänsä ei ole tietenkään mitään todellisuuspohjaa.

Minähän en ole rinnastusta tehnytkään.

Tässä ketjussa on olkiukkoja ja olkiakkoja ja niillä on vanha tuttu tehtävänsä.

Lisäänpä kysymyksen, kuka vastusti satuja ja tarinoita? Ketju on niin lyhyt, ettei vastauksen antaminen liene ylivoimaista.

Miten murrosikäiset lapsenne reagoivat tapaanne käyttää olkiukkoja?

Vierailija
pinklin
Electric shadow
Astronomy
Turha rinnastaa valehtelua satuihin ja tarinoihin, joilla sinänsä ei ole tietenkään mitään todellisuuspohjaa.

Minähän en ole rinnastusta tehnytkään.

Tässä ketjussa on olkiukkoja ja olkiakkoja ja niillä on vanha tuttu tehtävänsä.

Lisäänpä kysymyksen, kuka vastusti satuja ja tarinoita? Ketju on niin lyhyt, ettei vastauksen antaminen liene ylivoimaista.

Miten murrosikäiset lapsenne reagoivat tapaanne käyttää olkiukkoja?


Pitää nyt kertoa etten oikein ymmärrä, pitikö tuossa olla jokin pointti?

Kuka on vastustanut satuja ja tarinoita? Mouholla oli jotain negatiivista kerrottavaa niistä ja sinä olit sitä mieltä, että hyvä kun paljastuivat jo aikaisessa vaiheessa.

Kovin pulskia olkiukkojakaan en näe, tarkentanet kommenttiasi?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat