Seuraa 
Viestejä45973

Otetaanpas tämä asia ihan aiheen arvoisesti palstalle, kun se tuli esille Tsingisiä käsitetltäessä, ja kun juuri sitä ei muuten sotaisassa Suomen historiankirjoituksessa ole kansalle juurikaan kerrottu.

Suomen ratsuväen järjestely oli siis Kustaa II Aadolfin vuoden 1625
Liivinmaan sotaretkeen mennessä saatu päätökseen. Miehet olivat valikoituja hyviä, ja hevoset mongolianhevosia, jotka olivat tulossa
myös suomenhevosten varsinaiseksi kannaksi. Ne eivät olleet mitään
tyypillisiä ruotsalaisia poneja, joita mm. Lützenin taistelussa käytti Smoolannin ratsurykmentti. Säilyneiden tietojen mukaan suomalaisten ratsuhevosten mittavaatimuksen olivat suuremmat kuin ruotsalaisten yleensä. Uudet suomenhevoset olivat sekä vahvoja ja sitkeitä että ajan yleiseen läntiseen eurooopplaiseen tasoon verrattuna nopeita.

Vuodenvaihteeseen 1625/1626 mennessä Väinäjoki oli jäätynyt, ja
Kustaa Aadolfin joukot, n. 5000, olivat asettuneet paikkakunnalle saksankieliisessä nimiasussaan Kokenhusen. Näistä oli uutta suomalaista ratsuväkeä 12 komppania, noin tuhat miestä. Suomalaista jalkaväkeä ei ollut mukana. Wallhofin, tämäkin saksaa, kentän laitamilla 7. tammikuuta vastaisena yönä kohdattiin Sapiehan puolalaiset, vain 3500, mutta siihen asti pelättyjä ratsumiehiä 2500. Taistelu käytiin 7:nnen aamuna. Suomalaisten ratsumiesten komentaja taistelussa oli Kustaa Horn.
Puolalaiset olivat vielä uudelleen ryhmittymässä, kun suomalaiset
suorittivat rajun yllättävän rynnäkön. - Tämäkin kumoaa väitteen, että suomalaiset olisivat ratsastaneet mitättömillä poneilla. - Ruotsinmaan puolelta ei taisteluun muita joukkoja osallistunutkaan. Puolalaiset menettivät kaatuneina 600 miestä, suomalaiset eivät yhtään. Kyseessä ei ollut siis oikeastaan kahden osapuolen taistelu, vaan yllätys ja sen seurauksena puolalaisten ratsumiesten pako. Takaa-ajo jatkui kahden peninkulman päähän, ja sotasaaliiksi joutui myös puolalaisten koko kuormasto.

Noin siis ratsuväen nokkimisjärjestys oli vaihtunut Liivinmaan-Puolan sodassa.

Lähde. Armas Luukko, Suomen historia 1617 - 1721 ( Suomen historia VIII osa), s.182.

Sivut

Kommentit (26)

Hakkapeliittojen hevoset olivat kiitolaukassa pysäyttämättömiä. Kun sitten hurjasti huutava resuinen joukko pienten hevosten selässä ryntäsi kohti, oli se viholliselle usein kestämätön paikka.
Suomalaisten sotahuudosta syntyi suomalaiselle ratsuväelle nimi, jolla heidät Euroopassa tunnettiin. Englanninkielisessä kuvauksessa "haggabells", latinankielisessä haccapelites. Suomalaiset itse eivät tuota nimeä itsestään käyttäneet.
Kieli eristi heidät muista ja avoin maasto taistelutantereena oli heille uusi ja pelottava kokemus. Pakko heidän oli turvata toisiinsa.
Tuo oli vapaasti lainattu Veijo Meren "Maassa taivaan saranat".

Suomalaisen sotilaan kova maine on kai perua noilta ajoilta.
Ruotsalaiset taas omassa sotahistoriassaan taitavasti unohtavat suomalaisten osuuden 30-vuotisessa sodassa, tai ehkä laskevat suomalaiset ruotsiin kuuluvaksi, niin kuin tietysti silloin kuuluivatkin eivätkä näin ollen tarvitse erillistä mainintaa.

K. K.
Hakkapeliittojen hevoset olivat kiitolaukassa pysäyttämättömiä. Kun sitten hurjasti huutava resuinen joukko pienten hevosten selässä ryntäsi kohti, oli se viholliselle usein kestämätön paikka.
Suomalaisten sotahuudosta syntyi suomalaiselle ratsuväelle nimi, jolla heidät Euroopassa tunnettiin. Englanninkielisessä kuvauksessa "haggabells", latinankielisessä haccapelites. Suomalaiset itse eivät tuota nimeä itsestään käyttäneet.
Kieli eristi heidät muista ja avoin maasto taistelutantereena oli heille uusi ja pelottava kokemus. Pakko heidän oli turvata toisiinsa.
Tuo oli vapaasti lainattu Veijo Meren "Maassa taivaan saranat".

Suomalaisen sotilaan kova maine on kai perua noilta ajoilta.
Ruotsalaiset taas omassa sotahistoriassaan taitavasti unohtavat suomalaisten osuuden 30-vuotisessa sodassa, tai ehkä laskevat suomalaiset ruotsiin kuuluvaksi, niin kuin tietysti silloin kuuluivatkin eivätkä näin ollen tarvitse erillistä mainintaa.

Ei suomalaiset ratsuhevosiksi olleet pieniä. Tietysti ne olivat pieniä verrattuna eurooppalaisiin työhevosrotuihin, raskaimmat kehittyivät
jopa kaksitonnisiksi, mutta niillä ei ratsuväki ratsastanut. Niitä voitiin käyttää kyllä raskaiden tykkien vetämiseen, semmoisten, joita Tillyllä oli Breitenfeldin taistelussa.

Resuisiako, se käsitys varmaan tulee topeliaanisista tyylittelyistä.
Suomaliset olivat omaksuneet myös mongolimallisen nahkahaarniskan.
Sitä vahvistettiinkin teräslevyin. Koska mm. Ståhlhandsken osasto oli kevyttä ratsuväkeä, se ei tietenkään vointu käyttää varsinaisia teräshaarniskoja. Näitä oli kyllä ruotsalaisillakin musketein aseistetuilla ratsumiehillä 30-vuotisessa sodassa.

Sen sijana mm. suomlaisen jalkväen vaatetus ja muonituskin olivat ongelmia vielä Liivinmaan sodassa. Ja niinpä ainakin historioijain mukaan miehet olivat onnellisia päästyään Saksan aineiseen runsauteen.

Hakkapeliittain nimitys siis tulee sotahuudosta " Hakkaa päälle!".
Kirosanan aseman saanut Jumalauta! puolestaan on väännös kaarlelaisen armeijan sotahuudosta.

Balladi Minä vaivana maan mato oon ratsumies, sekin Saksassa tehty
kertoo suomalaisesta ratsumiehestä. Täällä siitä Suuren Pohjan sotaan mennessä väännettiin virallien luterilainen virsi Minä vaivainen maan mato oon matkamies. Sitä aina on muistettu esittää köyhiä ja kurjia haudattaessa, varmaan myös Suurinka kuolonvuosina enne Suurta Pohjan sotaa ja Suurin nälkävuosina 1860-luvulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luin tässä joku aika sitten ruotsalaisen historioitsijan ja kirjailija Peter Englundin kirjan: Suuren sodan vuodet. Kertoo 30-vuotisesta sodasta. Koko tiiliskiven paksuisen kirjan aikana, hän mainitsi kerran hakapeliitta sanan ja sillonkin negatiivisessa yhteydessä: suomalainen hakkapeliitta raiskasi talonpojan vaimon.
Tosin hän eräässä yhteydessä mainitsi osaston, jonka kärkijoukkona oli "suomalaisia ratsumiehiä". Muuten hän ei paljonkaan suomalaisia muistanut.
Kirja on muuten hyvä ja historialliselta kannalta tuntui varsin luotettavalta.
Siitä sai käsityksen, ettei koko ruotsin armeija ollut kovinkaan kaukana resuisesta joukosta. Esim. yhtenäistä sotilasasua ei Ruotsin armeijalla, edes upseereilla, hänen mukaansa ollut.
Kuinka sitten lienee?

Epäilemättä yhtenäinen ruotsinmaalainen sotilasasu toteutettiin muiden seikkojen ohella vasta Kaarle XIn aikana.

On ilmeisesti mennyt Ruotsinmaan " suurvalta" myös Peter Englundille päähän. Lukemani suomennettukin teos Poltavan taistelusta sentään oli jokseenkin asiallinen. Ei siinä kyllä suomalaisia juurikaan mainittu.

IsoJussi
Vaan ollaan me rakuunat silti kovaa sakkia :twisted:

Hakkaa päälle!

Rakuunoilla kyllä alunperin, mm. 30-vuotisen sodan aikaan, tarkoitettiin ratsastavaa jalkaväkeä. Aseistuksena siis musketit ja keihäät.
Breitenfeldin tqaistelussa semmosia 2000 oli Ståohlhansken ja Wunnschin joukon apuna.

Keski-Euroopassa oli puutetta kunnon ratsuhevosista. On siinä valossa jopa luultavaa, että haarniskoiduille raskaille ratsumeihille ja rakuunoille annettiinkin alustaksi työhevosia. Vahvojahan ne tietysti olivat, mutta liikkuvuus oli surkea. Nopeat suomalaiset ja muutkin ruotsalaiset pitelivät liikkuvina yhä uudestaan heitä pahoin.

Eivät kaikki vastapuolellakaan ratsastaneet heikoilla länsiseurooppalaisilla.
Kuululla Pappenheimilla oli Breitenfeldissä, hyökkäämässä juuri suomlaisia ynnä heitä tukevaa rakuunajoukkoa vastaan, 3000 ratsumiestä, pääsoin kroaatteja. Nämä oli värvätty Unkarin kuningaskunnan puolelta, ja käyttivät siis unkarinhevosia. Kustaa II Aadolfin ohella myös Pappenheim kaatui Lützenissä.

K. K.
Miten Pappenheim oli kuuluisa? Jokin sanotakin on pappenheimiläisitä.. en muista miten se meni ja mihin asiayhteyteen se liittyi?

Suomessa Pappenheimin teki kuuluisaksi Maamme-kirjan tekijä Sakari Topelius. Niin kertoi Breitenfeldista: seitsemän kertaa Pappenheim hyökkäsi, ja joka kerta lyötiin takaisin, kunnes viimeisen kerran jälkeen pakeni. Sitten suomalaiset valtasivat katolisten tykistön. Lützenin taisteluun sen kestäessä Pappenheim saapui kuin kiljuva jalopeura.

kytoann
Seuraa 
Viestejä1947

Sanonta kuuluu jotenkin "tuntea pappenheimilaisensa". Esim. opettaja kehottaa luokkaansa hiihtämään tai muuten ulkoilemaan viikonloppuna, kun on hyvä sää luvassa. Oppilaat lupailevat auliisti, mutta opettaja huokaisee myöhemmin opettajien huoneessa: " tietokoneen tai telkkarin vieressä ne kumminkin istuvat, minä tunnen pappenheimiläiseni."

Sanonta on varmaan lähtöisin Topeliuksen Välskärin kertomuksista, pitääpä oikein tarkistaa mistä kohdasta.

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

ArKos itse
Epäilemättä yhtenäinen ruotsinmaalainen sotilasasu toteutettiin muiden seikkojen ohella vasta Kaarle XIn aikana.

On ilmeisesti mennyt Ruotsinmaan " suurvalta" myös Peter Englundille päähän. Lukemani suomennettukin teos Poltavan taistelusta sentään oli jokseenkin asiallinen. Ei siinä kyllä suomalaisia juurikaan mainittu.

Kaarle XI:n aikaan käytiin osana Skoonen sotaa Pohjoismaiden verisin taistelu: Lundin taistelu (1676). Suomalaisia ratsuväkijoukkoja oli mukana Hämeestä ja Etelä-Karjalasta. Näiden osuudesta tuntuu olevan mahdotonta löytää tietoa netistä, enää. Joskus muutama vuosi sitten luin englanninkielisestä artikkelista, että suomalaiset, jotka sotivat "viimeiseen mieheen" ratkaisivat taistelun.

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Lund

Tässä ruotsinkielisessä linkissä taas vähätellään suomalaista ratsuväkeä:
http://www.algonet.se/~hogman/slb_slag_ ... und%201676
"Även Budbergs finska dragoner hamnade i en besvärlig situation och skingrades efter ett danskt anfall. De finska dragonerna var nyrekryterade och saknade stridserfarenhet. "

Koskaan en tule unohtamaan lukion historianopettajani soolona esittämää joukkotaistelua kyseiseen sotaan liittyen.
Kirjoitettuna turha, mutta hänen suustaan tulleena suomalaisten miehekäs "HAKKAA PÄÄLLE!", jonka seurana ruotsalaisten hevosmiesten "Hakka peele, hakka peele" vetää edelleen hampaitani ympäröivän iho-, ja lihaskudoksen virneeseen.
Tämä oli hänen teoriansa hakkapeliitta-nimestä, ruåtsalaisten kirvoittama 'hakkaa päälle'-huuto.

Lainaus:
Kaarle XI:n aikaan käytiin osana Skoonen sotaa Pohjoismaiden verisin taistelu: Lundin taistelu (1676). Suomalaisia ratsuväkijoukkoja oli mukana Hämeestä ja Etelä-Karjalasta. Näiden osuudesta tuntuu olevan mahdotonta löytää tietoa netistä, enää. Joskus muutama vuosi sitten luin englanninkielisestä artikkelista, että suomalaiset, jotka sotivat "viimeiseen mieheen" ratkaisivat taistelun.

Näihän siinä kävi.Tuo yksikkö,joka kaatui viimeiseen mieheen,tunnetaan
Mustana Rykmenttinä.Savolaisista koottu 400:n ratsumiehen yksikkö
johtajaan Herman von Burghausen viivytti vihollista ja antoi aikaa
järjestää järjestää kaaokseen joutuneet joukot uudestaan,mikä käänsi taistelun kulun Kaarlen eduksi.Ikävä kyllä,kaaoksen synnyssäkin oli
mukana suomalaisia yksiköitä.Heti taistelun alussa lähtivät pakoon
Budbergin ja Baranovin suomalaiset rakuunaosastot.Mutta kuten mainittu,
Musta Rykmentti pelasti voiton.Aihe tuli tuossa sukututkimuksen yhteydessä vastaan.Yksi Mustan Rykmentin rakuunoista oli esi-isäni
Juho Ollinpoika R....

Ärrimurri
Lainaus:
Kaarle XI:n aikaan käytiin osana Skoonen sotaa Pohjoismaiden verisin taistelu: Lundin taistelu (1676). Suomalaisia ratsuväkijoukkoja oli mukana Hämeestä ja Etelä-Karjalasta. Näiden osuudesta tuntuu olevan mahdotonta löytää tietoa netistä, enää. Joskus muutama vuosi sitten luin englanninkielisestä artikkelista, että suomalaiset, jotka sotivat "viimeiseen mieheen" ratkaisivat taistelun.

Näihän siinä kävi.Tuo yksikkö,joka kaatui viimeiseen mieheen,tunnetaan
Mustana Rykmenttinä.Savolaisista koottu 400:n ratsumiehen yksikkö
johtajaan Herman von Burghausen viivytti vihollista ja antoi aikaa
järjestää järjestää kaaokseen joutuneet joukot uudestaan,mikä käänsi taistelun kulun Kaarlen eduksi.Ikävä kyllä,kaaoksen synnyssäkin oli
mukana suomalaisia yksiköitä.Heti taistelun alussa lähtivät pakoon
Budbergin ja Baranovin suomalaiset rakuunaosastot.Mutta kuten mainittu,
Musta Rykmentti pelasti voiton.Aihe tuli tuossa sukututkimuksen yhteydessä vastaan.Yksi Mustan Rykmentin rakuunoista oli esi-isäni
Juho Ollinpoika R....

Kuten myös minun, ja suvulle tuli palkkioksi maapaikka Kaakkois-Suomesta. Minunkin esi-isäni oli siis noista mustan ratsuväkirykmentin joukoista. Oletkohan sukua minulle?

En tosiaan tiedä oliko isoisoisoisoisoisoisoisoisäni juuri tuossa mustassa rykmentissä, veljeni väittää niin, koska se kuulostaa hyvältä. Mutta tosiasia on, että Lundin taistelun tuloksena silloinen isoisoiso-jne isäni sai palkkiona maaomaisuutta Kaakkois-Suomesta. Luulen oikeasti kuitenkin, että se isisosiosio-jne. palveli karjalan(eli viipurin) ratsuväkirykmentissä.

"......taistelun alussa lähtivät pakoon
Budbergin ja Baranovin suomalaiset rakuunaosastot.Mutta kuten mainittu,
Musta Rykmentti pelasti voiton.Aihe tuli tuossa sukututkimuksen yhteydessä vastaan.Yksi Mustan Rykmentin rakuunoista oli esi-isäni
Juho Ollinpoika R....[/quote]"

""Kuten myös minun, ja suvulle tuli palkkioksi maapaikka Kaakkois-Suomesta. Minunkin esi-isäni oli siis noista mustan ratsuväkirykmentin joukoista. Oletkohan sukua minulle?[/quote]""

Heh...On niin pieni suku,että tokkopa läheistä,mutta onhan suvuista naitu tyttäriä muihin sukuihin kautta aikain.Maavedellä oli suvun pääpaikka,ratsusotilastila,josta rakunaa lähti vähän joka sotaan.
30-vuotisessa mainitaan eräs vuodelta 1629 Otto Örtenin komppaniasta.
En tiedä varmasti kuuluiko tuo komppania Kustaa Hornin rykmenttiin,
jota sanottiin upeasti "kuninkaan lumiauraksi".

Tämän otsikan alla on puhuttu siitä kuinka ruotsalainen historiankirjoitus
väheksyy ja jättää mainitsematta suomalaisten osuutta mm. 30-vuotisessa sodassa.Kunnia on arka asia.Olihan kuninkaan laivastossakin
useita menestyneitä kapteeneja joiden syntyperä jätetään varmasti
mainitsematta.Vaan,palataanpa 30-vuotiseen ja annetaan puheenvuoro
silminnäkijälle,eräälle ranskalaiselle palkkasoturille.Soturin päiväkirja
kertoo näin:

Oikeita Raudansyöjiä!"
Suomalaiset ovat enimmäkseen vartaloltaan lyhytkasvuisia,mutta samalla rohkeita ja rasituksiin tottuneita.He elävät ja tulevat toimeen niukalla ravinnolla eivätkä piittaa ylellisyyksistä.He pitävät saksan ilmanalaa talvellakin hyvin lauhkeana verrattuna oman maansa kylmään ilmastoon.

He ovat oikeita raudansyöjiä,sillä mitkään aseet eivät pelota heitä,
eikä heitä ole vielä koskaan takaapäin haavoitettu.Joka heidän joukostaan kääntäisi selkänsä viholliselle,häntä he eivät pitäisi maanmiehenään.

Hauskaa on katsella heidän lähtöään taisteluun.
Heillä on näet hiomakivet sivulla riippumassa ja heti kun lähtökäsky annetaan ja rummut alkavat päristä,he ryhtyvät hiomaan miekkojaan.
Kaukaa katsoen voisi luulla,että siinä on koolla joukko teurastajia,tai ryhmä heinämiehiä jotka aikovat ruveta niittotyöhön.

Mutta suomalaisten kanssa ei ole leikkiä laskeminen kun taistelu on kyseessä.

Tälläisenä näki tuo ranskalainen suomalaiset.Omisssa joukoissaan viihtyvät ja tunnolliset ahertajat.Ei ihme että Kustaa itsekin viihtyi
ja kulki suomalaisten joukkojensa parissa,mutta sitähän ei sovi
mainita ruotsalaisissa kirjoituksissa-kuningas joka luottaa enemmän
alusmaansa sotureihin.

Suomi ei ollut alusmaa. Toisaalta, ei ollut myöskään mitään kahden tasa-arvoisen valtion liittovaltiotakaan Ruotsi-Suomea. Suomi oli yhteisen Ruotsinmaan valtionosa, sen yhteinen kansa eli klaanilaiset osa Rutosinmana yhteistä kansaa. Aateliset, herrat, kylläkin olivat yhteisen kansan yläpuolella, ja heillä oli kartanoita, joiden alustalaisilla ei ollut ytheisen kansan oikeuksia.

Ruotsinmaan silloien järjestelmä voidaan määritellä barbaarifeodaaliseksi sotilasvallaksi.

Alusmaina kuitenkin oli alueita, joilla kutienkin asui lähes samanlaista väestöä kuin emämaassa: Pohjois- ja Laatokan Karjala, Inkerinmaa ( pääpaikka muuten Narva eikä suinkaan Nevanlinna), Ruotsin Ruotsiin puolestaan liittyviä Skoone, Hallanti, Blekinge, Jämtland ja Härjedal, sitten
kun voitokkaat sodat oli käyty. Suuren Pohjan sodan jälkeen Ruotsille
jääneet alueet liitettiin tasa-arvoisiksi osaksi koko Ruosinmaata.
Siten Suomikin sai Pohjois-Karjalan. Sittemmin 1811 paölutettiin koko Vannha Suomi eli aiemmin Venäjään liitettyjä alueita, ja rajaa korjattiin myös pohjoisella itärajalal ynnä Norjankin suunnassa. Ruotsin vallan
aikana Suomen rajaksi Ruotsiin jotenkin katsotava kulki Kaakamojokea, mutta Haminan rauhassa rajajoeksi tuli Tornionjoki - Muonionjoki.
Tornuion kaupunkikin tuli Suomelle, ja ruotsalaiset joutuivat perustamaan Haaparannan.

Ja sitten Ruotsinmaalla oli varsinaisia alusmaita, Vironmaa, Liivinmaa,
alueita Saksasta. Näillä vallitsi tyypillinen feodalismi. Saksassa käytiin seitsenvuotisen sodan yhteydessä Pommerin sota, jonka tärkein tulos
oli varsinaisen perunanviljelyn alku Suomessa, Fagervikin kartanossa sitä kyllä oli jo viljelty aiemmin. Suurin piirtein Saksankin omistukset lakkasivat Napoleonin miehitystoimiin. Preussille oli kuitenkin nimellisesti
vuokralla jokin alue. Ajan päättyessä hiukan ennen maailmansotaa Ruotsi
ei kuitenkaan käyttänyt oikeuttaan palauttaa alue haltuunsa.

Venäjään liittämisessä on mielenkiintoista, että Suomi ei koskaan saanut omaa hallitusmutooaan, omaa perustuslakiaan, vaan sovellettiin ja hiukan muutettiin entistä Ruotsin. Ruotsin useankin muutoksen jälkeen viereisten maiden perustulait olivat jo varsin etäällä toisistaan. Sen sijaan
oman lakikirjansa Suomi sai 1800-luvun lopulla, jaa olikos 1889? Tätä ennen oli sovellettu, runkona vuoden 1734 laki, Ruotsin lakeja sellaisenaan tai muutettuina.

Ruotsinmaan valtioyhteyteen vrt. United Kingdom vuodesta 1707, kun
Englanti ja Skotlanti oli valtioina sulatettu yhdeksi. Myös vuosina
1849 - 1867 Unkari oli liitettynä Itävaltaan sen valtionosaksi.

o_turunen
Seuraa 
Viestejä14900

Täysin off-topic, mutta kuitenkin:

Tiedättekö, missä oikeasti sijaitsee kaupunki nimeltä Pultava?

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat