Jatkuvuusoletus johtaa singulariteettin. Todistus.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Oletetaan, että piste P on jatkuvasti olemassa.

P on siis olemassa, vaikka sillä ei ole havaitsijaa.

Siis P on olemassa ilman sellaista epsilon-ympäristöä, johon kuuluu piste P', johon P voisi suhteutua('tulla havaituksi')

Siis P on ainoa olemassaoleva piste. (singulariteetti). M.O.T ?

Tästä mm. seuraa, että Einsteinin oletus avaruusaikajatkumosta johtaisi väistämättä singulariteettiin. Koko maailmankaikkeus olisi yhdessä pisteessä. Ristiriita?

Sivut

Kommentit (32)

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005
hannuoulu
Siis P on ainoa piste. (singulariteetti). M.O.T ?



Tarkoittaako singulariteetti todellakin "ainoaa pistettä"? Olen ymmärtänyt, että singulariteetilla tarkoitetaan matematiikassa jotain aivan muuta, esim. pistettä jossa jonkin funktion arvoa ei ole määritelty. Esim. f(x)=1/x arvolla x=0.

Vierailija

Jos P on ainoa piste, siinä ei ole olemassa derivaattaa. Funktio ei siis ole derivoituva tuossa pisteessä. Siitäkin syystä, että P:n kautta ei voisi piirtää mitään suoraa(tangenttia jollekin käyrälle), koska P on ainoa piste ja suoran piirtäminen vaatii toisenkin pisteen, jota tässä tapauksessa ei ole.Mikään funktio ei siis ole määritelty pisteessä P.

P on siis singulariteetti.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005
hannuoulu
Singulariteetilla tarkoitan, että P on sinkku, ainoa olemassaoleva piste(ja hyvin yksinäinen)



Eikai sentään matematiikassa voi toimia siten, että ottaa jonkin olemassaolevan, selkeästi määritellyn käsitteen kuten "singulariteetti" ja keksii sille jonkin oman, aivan toisenlaisen merkityksen?

Goswell
Seuraa 
Viestejä10355
Liittynyt8.3.2010

Yksinkertaisin ratkaisu singula ongelmaan kosmologiassa on pyyhkiä perse koko singulalla.
Ärsyttää, ensin keksitään moinen ilmestys ja sitten kehitelään älyttömiä ratkaisuja olemattomien ongelmien kiertämiseen. Singulariteettejä ei kosmoksesta loydy.
Kaikki ei koskaan ole ollut, eikä koskaan tule olemaan yhdessä pisteessä, ei lähellekään, ei sinne päinkään, vain hyttysenpieru äärettömyydessä on se energia joka sopii yhteen mustaan maksimissaan. Jos pyrkyä on liikaa, kaikkeus pitää huolen että ongelma poistuu, bang, bang, bang, ei pyri enään.

Minun mielestä noin.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
hannuoulu
Oletetaan, että piste P on jatkuvasti olemassa.

P on siis olemassa, vaikka sillä ei ole havaitsijaa.

Siis P on olemassa ilman sellaista epsilon-ympäristöä, johon kuuluu piste P', johon P voisi suhteutua('tulla havaituksi')

Siis P on ainoa olemassaoleva piste. (singulariteetti). M.O.T ?

Tästä mm. seuraa, että Einsteinin oletus avaruusaikajatkumosta johtaisi väistämättä singulariteettiin. Koko maailmankaikkeus olisi yhdessä pisteessä. Ristiriita?




Koko meidän maailmankaikkeutemmehan on yhdessä pisteessä. Se piste vain on melko "suuri", siis jos vertailukohtia olisi.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Vierailija
Mouho
Koko meidän maailmankaikkeutemmehan on yhdessä pisteessä. Se piste vain on melko "suuri", siis jos vertailukohtia olisi.
Niin, jumalattoman suuri. Siis maailmamme on jumalaton M.O.T.

Vierailija

Eihän Eukleideen geometrian pisteen määritelmästä voi tehdä mitään ontologista päätelmää. Gödelin työ sulkee pois matemaattisloogisen itseoikeutuksen (aksiomaattisuuden), puhumattakaan fysiikan tai ontologian suhteesta siihen.

Vierailija
Heksu
hannuoulu
Singulariteetilla tarkoitan, että P on sinkku, ainoa olemassaoleva piste(ja hyvin yksinäinen)



Eikai sentään matematiikassa voi toimia siten, että ottaa jonkin olemassaolevan, selkeästi määritellyn käsitteen kuten "singulariteetti" ja keksii sille jonkin oman, aivan toisenlaisen merkityksen?



En ole ensin olettanut singulariteettia, pöljä. .Jos piste P on jatkuvasti olemassa, se johtaa kuitenkin singulariteettin. m.o.t

Tarkoitukseni oli osoittaa, että jatkuvuus on asia, joka fysiikassa johtaa mielettömyyteen. Fysikaalisessa maailmassa ei ole jatkuvuutta. Se nyt ei ole mikään yllätys, kvanttifysiikka osoittaa sen riittävän selvästi.

Jos jotakin olisi olemassa jatkuvasti, päätelmäni perusteella mitään ei voisi tapahtua.
Kaiken tapahtumisen edellytyksenä on siten epäjatkuvuus, johon liittyy sitten myös epämääräisyys. Tutki itse.

thxgg
Seuraa 
Viestejä581
Liittynyt14.12.2011
hannuoulu

Siis P on olemassa ilman sellaista epsilon-ympäristöä, johon kuuluu piste P', johon P voisi suhteutua('tulla havaituksi')

Siis P on ainoa olemassaoleva piste. (singulariteetti). M.O.T ?




Missään ei ole todettu että ei ole havaitsijaa, ainoastaan että P on olemassa ilman havaitsijaakin. P siis voi olla singulariteetti, tai sitten ei.

Vierailija
Goswell
Yksinkertaisin ratkaisu singula ongelmaan kosmologiassa on pyyhkiä perse koko singulalla.
Ärsyttää, ensin keksitään moinen ilmestys ja sitten kehitelään älyttömiä ratkaisuja olemattomien ongelmien kiertämiseen. Singulariteettejä ei kosmoksesta loydy.
Kaikki ei koskaan ole ollut, eikä koskaan tule olemaan yhdessä pisteessä, ei lähellekään, ei sinne päinkään, vain hyttysenpieru äärettömyydessä on se energia joka sopii yhteen mustaan maksimissaan. Jos pyrkyä on liikaa, kaikkeus pitää huolen että ongelma poistuu, bang, bang, bang, ei pyri enään.



Olet oikeassa. Mitään singulariteetteja kosmoksessa ei voi olla epäjatkuvuuden perusteella.

Singulariteetti, musta aukko, on Einsteinin jatkuuvusoletuksesta seuraava mielettömyys.
Se todellakin on hänen teoriansa pimeääkin pimeämpi aukko.

Vierailija
Kauko
Eihän Eukleideen geometrian pisteen määritelmästä voi tehdä mitään ontologista päätelmää. Gödelin työ sulkee pois matemaattisloogisen itseoikeutuksen (aksiomaattisuuden), puhumattakaan fysiikan tai ontologian suhteesta siihen.



Ei tähän Gödeleitä tarvita. Terve maalaisjärki riittää

Vierailija
thxgg
hannuoulu

Siis P on olemassa ilman sellaista epsilon-ympäristöä, johon kuuluu piste P', johon P voisi suhteutua('tulla havaituksi')

Siis P on ainoa olemassaoleva piste. (singulariteetti). M.O.T ?




Missään ei ole todettu että ei ole havaitsijaa, ainoastaan että P on olemassa ilman havaitsijaakin. P siis voi olla singulariteetti, tai sitten ei.



Matematiikassa ei puhuta 'havaitsijasta', fysiikassa kylläkin. Esim. aaltofunktion 'romahtamisessa' ajateltiin, että havaitsija jotenkin pelkällä olemassaolollaan voisi aiheuttaa sen. Sitten se se selitettiin järkrvästi dekoherenssin avulla, siis ympäristön vaikutuksen avulla. Aaltofunktio on suhteessa ympäristöönsä ja siksi se 'romahtaa'

Miettiessäni 'havaitsija'-käsitettä, puhun siis siitä, että pisteen ympäristössä on jotakin, mihin piste 'suhteutuu' siis 'havaitsija' tässä mielessä. Ymmärrän sen pisteeksi P' pisteen P epsilon-ympäristössä.

Jos siis P on olemassa ilman havaitsijaa, ei P:n ympäristössä ole yhtään pistettä, P on siis ainoa piste. Tästä singulariteetti vai sanoittaisiinko 'sinkku' piste, ettei kukaan suuttuisi.

Asiaa voi lähestyä myös niin, että tutkitaan pistettä P ajan funktiona. Ei voida(ainakaan fysiikan mielessä) olettaa lähtökohtaisesti, että P(t1)=P(t2)=P', koska pyrin antamaan matemaattiselle pisteelle P fysikaalisen tulkinnan. Lähtökohtaisesti siis oletetaan, että P(t1) on eri kuin P(t2). Jos P olisi 'koko ajan olemassa', olisi kuitenkin P(t1)=P(t2)=P'. Piste olisi siis 'pysähtynyt' tai 'jäätynyt'(anteeksi nämä ilmaukset' ja P(t1)=P(t2)=....=Pt(n) = yksi piste P.

Seurauksena olisi siis 'sinkku piste P' aina ja ikuisesti eikä sen ympäristössä olisi pisteitä.

Lähtökohtana siis oli, P(t1) on eri kuin P(t2). Pisteellä on tämä vapaus, 'itseisliike'. Puhutaan siis edelleenkin fysikaalisessa mielessä.

Jos jatkuvuus olisi todellista fysiikassa, ei siis tätä vapautta pisteillä olisi, seurauksena yksi piste P, jämähteneenä, kuolleena ja hyvin yksin.

Kyseessä on siis 'ajallinen liike', aika 'kuluu' ja väistämättä P(t1) on jotakin muuta kuin P(t2)=P'. Ajan 'kuluminen' ei siis ole vain jokin subjektiivinen tuntemus, vaan todellista fysikaalisen todellisuudet vapautta, joka ilmenee siinä, ettemme voi deterministisesti jatkuvasti seurata pistettä P. Koko ajan tapahtuu jotain peruuttamatonta. Jos voisi olla, että P(t1)=P(t2), olsimme pysäyttäneet ajan ja päätyneet ikuisesti samana pysyvään singulariteettiin P.

Jatkuvuus ei siis ole fysikaalisesti mielekäs käsite.

Käsitteellisesti voisi ajatella, että 'havaitseminen' edellyttää aina 'ulkopuolella' olemista. Jos ei havaita, ei olla myöskään ulkopuolella. P:n ulkopuolella ei siis voisi olla pistettä P'.

Kaiken kaikkiaan on kysymys siitä, että haluan antaa matemaattiselle pisteelle P fysikaalisen tulkinnan massapisteenä sillä yleisellä lähtöoletuksella, että P(t1) on eri kuin P(t2)=P', jos P:hen ei vaikuta mitään ulkoisia voimia.

Klassisesti ajatellen pisteen P pitäisi pysyä koko ajan samana, jos siihen ei vaikuta mitään ulkoisia 'voimia.'

Mutta pisteellä on sisäistä vapautta, sisäistä, elävää voimaa, josta Leibniz aikoinaan puhui.

Fysikaaliset pisteet eivät siis ole 'kuolleita', vaan eläviä. Tämä näkee siitä, että kun yrität vangita niitä, ne potkivat vastaan. (delta (p) suurempi tai yhtäsuuri kuin h/delta(x)!!).

Fysikaalinen todellisuus on siis elävä, se potkaisee, kun lähestyt sitä!

Jos rajoitat fysikaalista pistettä, saat aikaan impulssimomentin muutoksen, potkun. Tämän kertoo heisenbergin epätarkkuusperiaate.

Todisteluni siitä, jatkuvuuden oletus FYSIIKASSA, SIIS TODELLISUUDESSA, johtaa singulariteettiin, on pitävä, joskin ehkä matemaattisesti hieman epäkorrekti.

TODELLISUUDESSA jatkuvuuden oletus johtaa aina singulariteettiin.

Fyysikolle matematiikka on väline, verkko, jolla hän pyydystää elävää fysikaalista todellisuutta.

Matemaatikko askartelee itse verkon kanssa, korjaa, paikkaa ja parantaa sitä, että fyysikko voisi sillä paremmin pyydystää fysikaalista todellisuutta.

- Hannu
todellisuuden kalastaja ja kristitty

thxgg
Seuraa 
Viestejä581
Liittynyt14.12.2011
hannuoulu

Matematiikassa ei puhuta 'havaitsijasta', fysiikassa kylläkin.

...

Jos siis P on olemassa ilman havaitsijaa, ei P:n ympäristössä ole yhtään pistettä, P on siis ainoa piste. Tästä singulariteetti vai sanoittaisiinko 'sinkku' piste, ettei kukaan suuttuisi.




ensimmäisessä postauksessa:

hannuoulu

P on siis olemassa, vaikka sillä ei ole havaitsijaa.



Oletin että singulariteetillä tarkoitit sitä missä mielessä siitä fysiikassa puhutaan. Jos nyt sitten määritteletkin että se ei ole fysiikkaa vaan joku aivan erilainen matemaattinen runkkaus niin mitään ongelmaahan ei ole, matematiikassa voi tehdä mitä oletuksia ja määrittelyitä mitä vain huvittaa.

Mutta alkuperäisessä postauksessa osa päättelyketjusta ei selkeästi ollut matematiikkaa vaan fysiikkaa, omien sanojesikin mukaan. Kumpaa tuo sinkku nyt sitten on, joku uusiksi määritelty matemaattinen kyhäelmä vai se mitä sillä fysiikassa tarkoitetaan? Jos se on fysiikkaa niin päättelyketju sanoo että piste P voi olla singulariteetti tai sitten ei. Mielestäni saman asian kyllä voi todeta vähemmänkin monimutkaisesti, yhdellä lauseella ja ilman epäselvyyksiä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat