Onko mielenterveysongelma sairaus?

Seuraa 
Viestejä1641
Liittynyt16.11.2005

Eilen oli hesarissa juttua kaksisuuntaisesta mieliala häiriöstä. Sanottiin, että se on aivoissa oleva sairaus ja seuraavaksi, että se todetaan, jos ilmenee kolmea seuraavaa oiretta viikon ajan. Jotenkin ristiriitainen fiilis jää tuosta. Ensin yritellään todistaa sairautta, jota ei sitten kuitenkaan osata osoittaa mitenkään tyhjentävästä mittaamalla.

Mihin sairaus titteliä sitten tarvitaan? Ilmeisesti on ajateltu, että se on potilaalle parempi, koska silloin hän ei koe syyllisyyttä, jos hänellä on omasta toiminnastaan riippumaton ilkeä sairaus. Vaikuttaisi fiksulta, mutta toisaalta on testattu toisten ihmisten suhtautumista henkilöön riippuen kerrotaanko henkilöllä olevan vain huono päivä vai sairaus. Sairaus statuksella olevaa ihmistä näissä testeissä kohdeltiin huonommin, koska sairaus tekee toisesta erilaisen ja siten huonomman jota ei tarvitse kohdella tasa-arvoisesti. Vaikka kukaan ei silti tietoisesti kohtele sairasta huonosti ero vaikuttaa alitajuisesti asenteeseen.

Eli kysyisin olisitko mielummin masentunut vai sairastunut masennukseen? Onko siitä mitään näyttöä, että esim masennus on sairaus vai mikä tausta tällä sairaus tittelin käyttöön otolla on?

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Sivut

Kommentit (131)

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

mikäli suoritettaisiin tutkimus, jossa potilaat kävisivät eri päätohtoreilla ja joka kerta ilmaisisivat samat oireet niin nähtäisiin onko kyseessä sairaus, vai tekeekö eri päätohtori eri sairauden jokaisella kerralla samoista oireista.

lisäksi mielen voimahan on aika valtava, enkä usko, että mielellisen sairauden parantamista auttavat mieltä turruttavat lääkkeet, tai se, että ihmiselle toitotetaan päätohtorin toimesta hänen olevan mieleltään sairas.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Masennus, maanisuus ja tällaiset ovat mielestäni sairauksia mikäli ihminen niiden takia kärsii huomattavasti (tai hänen ympäristönsä kärsii) ja/tai ihminen hakeutuu tai pakotetaan hoitoihin, olkoot nämä lääkinnällisiä, terapoivia tai mitä tahansa virallisen lääketieteen mukaisia hoitoja.

En oikein ymmärrä tätä nykyään muodikkaaksi tullutta kaiken mahdollisen vähättelyä. Ilmeisesti on ihmisiä jotka kuvittelevat että masennus se on vaan sellainen mielen hetkellinen ailahdus. Ja jos joku jolta katkesi rakennekynsi sanoo olevansa sen takia down, niin alkaahan se ärsyttää. (Vastaavasti oletetaan että Asperger-diagnoosia hingutaan koska on niin helvetin hauskaa olla "outo"...)

Jos on kerrankin elämänsä varrella joutunut oikein miettimällä miettimään että mitä järkeä on olla olemassa ja olenko vain pelkuri kun en lopeta itseäni, niin ei se minun mielestäni mikään hyvänlaatuinen "mielenailahdus" ole, saati sitten iki-ihanaa romanttista melankoliaa. Pahassa olossa ei ole mitään romanttista. Eikä sitä pahaa oloa vaalita sen takia että olisi kiva pikku show muille esitettäväksi. Masentuneista valtaosa ei todellakaan halua valokeilaan ja masennusmannekiineiksi esittelemään kaikille että tällaista se sitten on kun elämä on korvien välissä yhtä helvettiä.

Itse lässytän masennuksesta ja ihan mistä tahansa sen takia että välillä vituttaa niin armottomasti ettei pysty olemaan hiljaakaan, ja toisaalta kirjoittaminen on lähes ainoa ilo elämässäni. Jos sekin otettaisiin pois niin kyllä se kiikku sitten keinahtaisi. (Toki tämä "ilo" on aika suhteellista... Mutta pitää lopullisen sekoamisen loitolla kun purkaa itseään.)

Ei se minua henk.koht. mitenkään muuta miksikään että puhutaanko masennuksesta sairautena vai ei. Enkä pysty vastaamaan galluppiin. Miellän ongelmani sairaudeksi, mutta käytännössä on ihan sama kutsutaanko sitä sairaudeksi vai ei. Mutta jos ei kutsuta, niin ei se saa minua parantumaankaan. Kerran eräs ihminen sanoi että jos laktoosi-intoleranssia kutsuttaisiin pierutaudiksi, niin sitten kukaan ei enää suostuisi olemaan sen sairastaja. En tiedä tarkoittiko hän sitä että kaikki laktoosi-intolerantikot lakkaisivat sairaudestaan puhumisen, vai tarkoittiko hän sitä että nämä kaikki teeskentelevät ja pystyisivät nauttimaan maitotuotteita tuosta noin vaan jos eivät enää pystyisi leveilemään hienolla diagnoosillaan. Tunnen pari laktoosi-intolerantikkoa ja ei se ripulipaskan lento sillä lopu että luopuvat diagnoosistaan.

Kaikki ei ole kielestä kiinni.

Vierailija

Käsitykseni mukaan psykiatrian erikoislääkäri tai vaikka terveyskeskuslääkäri, joka potilaan tutkittuaan toteaa sairauden, jossa lääke voisi auttaa potilasta voi kirjoittaa reseptin.
Miten sitten lie ennen eläkepaperien kirjoittamista? Tutkitaanko useamman erikoislääkärin toimesta?
Mielisairaseläkkeelle pääsevät mielisairaat. Ongelmat eivät ole sairauksia vaan niitä ratkovat kaikki ihmiset joka päivä.

Vierailija
o

Eli kysyisin olisitko mielummin masentunut vai sairastunut masennukseen? Onko siitä mitään näyttöä, että esim masennus on sairaus vai mikä tausta tällä sairaus tittelin käyttöön otolla on?

Mieluummin olisin vähemmän masentunut kuin sairastaisin vakavaa masennusta. Vakavassa masennuksessa voi menettää todellisuudentajun ja mennä psykoosiin. Siellä vaanivat myös ajatukset säästää pillereitä oman kuoleman jouduttamista varten tai köydenrasvaamisfantasiat tms. samassa tarkoituksessa.

Vierailija

Ellet usko yliluonnolliseen, niin olet varmaankin sitä mieltä, että mielenterveysongelmat johtuvat aivokemiasta.
Jatkuvat häiriöt aivoissa kai luokitellaan sairaudeksi (tai Jumalan rangaistukseksi joissain piireissä).

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
pinklin
o

Eli kysyisin olisitko mielummin masentunut vai sairastunut masennukseen? Onko siitä mitään näyttöä, että esim masennus on sairaus vai mikä tausta tällä sairaus tittelin käyttöön otolla on?

Mieluummin olisin vähemmän masentunut kuin sairastaisin vakavaa masennusta. Vakavassa masennuksessa voi menettää todellisuudentajun ja mennä psykoosiin. Siellä vaanivat myös ajatukset säästää pillereitä oman kuoleman jouduttamista varten tai köydenrasvaamisfantasiat tms. samassa tarkoituksessa.



Ei itsensä tappamisesta fantasointi aina psykoosia vaadi. Todellisuudentaju voi olla tallella, mutta jos ei pysty kuvittelemaan tulevaisuuteensa minkäänlaista muutosta parempaan suuntaan ja/tai kokoajan tulee vain uusia vastoinkäymisiä, niin olisihan se ihme jos ei mieli hakisi sitä pakotietä edes kuolemasta haaveilemalla kun tilanne käy täysin sietämättömäksi. Paremminkin voisi ehkä ajatella että se joka vielä fundeeraa itsensä tappamista on vielä suht'koht' järjissään - onhan se järkevää toivoa että paha olo tai ikävä elämä päättyisi.

Mutta jos ei ole tietoisella tasolla punninnut elämän järkevyyttä vaan vain yhtäkkiä rysäyttää vaikka autolla päin kalliota, niin sellaisessa lienee taustalla äkillinen psykoosi. Itse en toki ole koskaan mitään oikeaa psykoosia kokenut (tietääkseni), mutta olettaisin että silloin kun ihminen ei todellakaan ole itse ajatellut yhtään mitään ja tekee yhtäkkiä täysin käsittämättömän teon tai kokee harhoja, niin silloin on psykoosi.

Halusin sikäli tätä pohdiskella etteivät nyt masentumattomat luule että jokainen masentunut on tikittävä aikapommi jonka kanssa saa pelätä että koska se silmät päässä seisoen saa jonkun kohtauksen ja kylvää tuhoa ympärilleen. Monilla masentuneilla taudinkuvaan liittyy syyllisyydentunteita muutenkin, ja tuntuu pahalta jos aletaan levittämään näkemystä että kaikkia masentuneita pitää pelätä. Kiltit ja hyvää toivovat masentuneet ottavat siitä itseensä ja loukkaantuvat syvästi kun heille tullaan selittämään vaikkapa että "otapa nyt lääkkeesi ettet sitten ala kirveen kanssa riehumaan".

Toki olisi hyvä kun ihmisiä hoidettaisiin hyvän sään aikana. Kaikki vain eivät tule lopullisesti hoidetuiksi eli parannu.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005

Pidän todennäköisenä, että minulla on jonkinasteinen bipolaari ja se aiheuttaa ajoittain minulle ja ympäristölleni huomattavia ongelmia. Lääkäri - psykiatri - ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Että ei kuulemma ole ihan tyypillisiä oireita, voihan se olla bipolaari mutta voihan se olla että ei. Shee-zus... Antoi sitten kokeeksi (lue: summan mutikassa) lääkityksen ja sanoi, että tule ensi vuonna uudestaan.

No, nyt kun olen popsinut nappeja 9kk, tilanne on parantunut huomattavasti. Ongelmia on harvemmin ja ne on vähän lievempiä. Jonkinlainen korrelaatio siis on olemassa. Itseäni helpottaisi kuitenkin huomattavasti tietää, onko kyse placebo-efektistä vai todellisesta ongelmasta. Toistaiseksi katson parhaaksi pitäytyä jälkimmäisen tulkinnan kannalta. Kaiken kokemani perusteella minun on kuitenkin hyvin vaikea ajatella, että kyse olisi ihan vaan ikävän luonteen aiheuttamista normaaleista mielialan vaihteluista. Ainakin itselleni olisi jotenkin helpompi hyväksyä tilanne sairautena, johon on nykyään ihan kohtuullisen hyvät lääkkeet - jotka nähtävästi jopa toimivat ainakin jollain tapaa.

Ainoana varjopuolena asiassa näen lähinnä sen, että esim. bipolaarin syytä ei tiedetä - eikä tiedetä, millä mekanismilla lääkkeet toimivat. Tavan voodoota, s..tana...

Vierailija
mvd
Ellet usko yliluonnolliseen, niin olet varmaankin sitä mieltä, että mielenterveysongelmat johtuvat aivokemiasta.
Jatkuvat häiriöt aivoissa kai luokitellaan sairaudeksi (tai Jumalan rangaistukseksi joissain piireissä).

Useimmiten "yliluonnollisille" löytyy luonnollinen selitys, vaikka sellainen ei löytyisi helposti.
Jos alkoholin vaikutusta voi sanoa aivokemiassa tapahtuvaksi muutokseksi, ei monikaan väittäisi sitä mielenterveysongelmaksi. Eikös monilla muillakin arkisilla asioilla ole vaikutusta aivokemiaan? Esim. jos olet omassa turvallisessa elementissäsi ja jossa on paljon ilonaiheita tai vaihtoehtoisesti aina ulkona omasta elämästä, ikuinen etsiskelijä, - luulisi niillä olevan kokonaisvaltaista vaikutusta - ulottuen myös ihmisen aivokemiaan.

Muok. Kirjoituksen loppupuolella vaihdoin sanan vastaavasti sanaan vaihtoehtoisesti.

Vierailija
o
Sairaus statuksella olevaa ihmistä näissä testeissä kohdeltiin huonommin, koska sairaus tekee toisesta erilaisen ja siten huonomman jota ei tarvitse kohdella tasa-arvoisesti.



Mitä roskaa tämä on? Väitätkö, että sairaanhoitajat pahoinpitelevät potilaitaan? Lähteitä?

Vaikka kukaan ei silti tietoisesti kohtele sairasta huonosti ero vaikuttaa alitajuisesti asenteeseen.



Millä tavalla se vaikuttaa? Alitajunnalla selittäminen on vähän sama asia kuin vetoaisi jumalan tahtoon, jos et esitä, millainen on alitajunnan rooli subjektin toiminnanohjaukseen.

o
Seuraa 
Viestejä1641
Liittynyt16.11.2005
Shriek

Millä tavalla se vaikuttaa? Alitajunnalla selittäminen on vähän sama asia kuin vetoaisi jumalan tahtoon, jos et esitä, millainen on alitajunnan rooli subjektin toiminnanohjaukseen.



Kirjassa Crazy like us. Ilmenee siten, että sairaus statuksella olevia hoidetaan viimeisemmäksi, heille puhutaan ja kuunnellaan vähempi ja heihin otetaan vähempi katse kontaktia. Sosiaalisessa tilanteessa osapuolet tuskin huomaavat tätä, mutta hoito tapahtumia videoidessa oli pystytty havainnoimaan tuollaista.

Wikin määritelmä: Sairaus on fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta. Yleiskielessä sanaa tauti käytetään joskus synonyyminä sairaudelle; tauti on kuitenkin kapeampi käsite, joka merkitsee lääketieteellisesti määriteltävissä olevaa, monilla yksilöillä samantapaisin oirein ilmenevää sairautta.

Sairaudeksi voinee siis määritellä melkein mitä vain, niin kuin kreikassa sm, mutta taudiksi nämä mielenasiat eivät taida sopia, kun niitä ei ymmärretä niin paljon, että ne voitaisi tieteellisesti määritellä.

Aivokemia.. voihan ne johtua myös rakenteellisesta virheestä tai aineenvaihdunta ongelmista/energian puutteesta. Eikä ilmeisesti ole vielä mitään käsitystä mistä mikäkin johtuisi.

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Vierailija
Rousseau
pinklin
o

Eli kysyisin olisitko mielummin masentunut vai sairastunut masennukseen? Onko siitä mitään näyttöä, että esim masennus on sairaus vai mikä tausta tällä sairaus tittelin käyttöön otolla on?

Mieluummin olisin vähemmän masentunut kuin sairastaisin vakavaa masennusta. Vakavassa masennuksessa voi menettää todellisuudentajun ja mennä psykoosiin. Siellä vaanivat myös ajatukset säästää pillereitä oman kuoleman jouduttamista varten tai köydenrasvaamisfantasiat tms. samassa tarkoituksessa.



Ei itsensä tappamisesta fantasointi aina psykoosia vaadi.
- nips-

Mutta jos ei ole tietoisella tasolla punninnut elämän järkevyyttä vaan vain yhtäkkiä rysäyttää vaikka autolla päin kalliota, niin sellaisessa lienee taustalla äkillinen psykoosi. Itse en toki ole koskaan mitään oikeaa psykoosia kokenut (tietääkseni), mutta olettaisin että silloin kun ihminen ei todellakaan ole itse ajatellut yhtään mitään ja tekee yhtäkkiä täysin käsittämättömän teon tai kokee harhoja, niin silloin on psykoosi.

Halusin sikäli tätä pohdiskella etteivät nyt masentumattomat luule että jokainen masentunut on tikittävä aikapommi jonka kanssa saa pelätä että koska se silmät päässä seisoen saa jonkun kohtauksen ja kylvää tuhoa ympärilleen. Monilla masentuneilla taudinkuvaan liittyy syyllisyydentunteita muutenkin, ja tuntuu pahalta jos aletaan levittämään näkemystä että kaikkia masentuneita pitää pelätä. Kiltit ja hyvää toivovat masentuneet ottavat siitä itseensä ja loukkaantuvat syvästi kun heille tullaan selittämään vaikkapa että "otapa nyt lääkkeesi ettet sitten ala kirveen kanssa riehumaan".
- nips -


Kirjoitin, että Vakava masennus voi oireilla psykoosina.

Luin muutama vuosi sitten jonkun luokittelun, jossa masennus oli esitetty vakavuudeltaan kolmen asteisena. "Sairainta" niistä nimitettiin nimellä Vakava masennus. Myös lääkäri oli kirjoittanut asiasta kyselevälle henkilölle diagnoosin Vakava masennus.
Sen erotti lievemmistä masennuksista se, että siinä voi mennä psykoosiin.

Tautiluokitusta oli kai uudistettu. Sieltä ei löytynyt enää diagnoosia Vakava masennus.

Minulle psykoosi ei merkitse sitä, että ihminen on ”tikittävä aikapommi jonka kanssa saa pelätä jne.
[/quote]

Vierailija
o
Kirjassa Crazy like us. Ilmenee siten, että sairaus statuksella olevia hoidetaan viimeisemmäksi, heille puhutaan ja kuunnellaan vähempi ja heihin otetaan vähempi katse kontaktia. Sosiaalisessa tilanteessa osapuolet tuskin huomaavat tätä, mutta hoito tapahtumia videoidessa oli pystytty havainnoimaan tuollaista.



Mitä luonnotonta tuollaisessa reaktiossa on? Mitä luonnotonta on esim. pidättää hengitystä, kun haistaa voimakkaan ja epämiellyttävän hajun? Mitä luonnotonta on siinä, että noin yleensäkin yrittää asettua uhrin asemaan, johon sisältyy kärsivän osa? Pitäisitkö parempana palata takaisin keskiajalle, jossa esim. mustan surman riehumisen aikaan oltiin sosiaalisia, eikä piitattu omasta hyvinvoinnista lainkaan? Ajateltiin, että kyllä herra on jo päättänyt, miten jokaisen ihmisen käy.

Sairaudeksi voinee siis määritellä melkein mitä vain, mutta taudiksi nämä mielenasiat eivät taida sopia, kun niitä ei ymmärretä niin paljon, että ne voitaisi tieteellisesti määritellä.



Vanha argumentti, josta paistaa läpi kokonaisen tiedealan täydellinen ignoroiminen. Tämä samainen argumentti on tuttu myös usko/ateismi keskusteluista. Eli kun ei itse tiedä ihmisen psykologiasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä mitään, koetaan jotenkin perustelumpana selittää kyseinen aukko omassa sivistyksessä sillä, että asiantuntijoilla ei ole tietoa tai että tarkkoja määritelmiä ei voida esittää ollenkaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Ethan_Watters

Kyllä se on nähty jo täällä suomessakin, minkä tasoista kritiikkiä pystytään tarjoamaan, jos mitään todellista erikoisosaamista ei kirjoittajalta löydy. Ei sellainen kritiikki tasossaan eroa millään tavalla yleisöosaston mielipidekirjoituksista.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
Shriek
Mitä luonnotonta tuollaisessa reaktiossa on? Mitä luonnotonta on esim. pidättää hengitystä, kun haistaa voimakkaan ja epämiellyttävän hajun? Mitä luonnotonta on siinä, että noin yleensäkin yrittää asettua uhrin asemaan, johon sisältyy kärsivän osa? Pitäisitkö parempana palata takaisin keskiajalle, jossa esim. mustan surman riehumisen aikaan oltiin sosiaalisia, eikä piitattu omasta hyvinvoinnista lainkaan? Ajateltiin, että kyllä herra on jo päättänyt, miten jokaisen ihmisen käy.

Miksi sä pyrit kiertämään misantropiasi institutionalisoimalla kaiken?
Viittaisi vahvasti neuroosiin.

Vanha argumentti, josta paistaa läpi kokonaisen tiedealan täydellinen ignoroiminen. Tämä samainen argumentti on tuttu myös usko/ateismi keskusteluista. Eli kun ei itse tiedä ihmisen psykologiasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä mitään, koetaan jotenkin perustelumpana selittää kyseinen aukko omassa sivistyksessä sillä, että asiantuntijoilla ei ole tietoa tai että tarkkoja määritelmiä ei voida esittää ollenkaan.

Vetoat vastenmielisyyteen.

Kyllä se on nähty jo täällä suomessakin, minkä tasoista kritiikkiä pystytään tarjoamaan, jos mitään todellista erikoisosaamista ei kirjoittajalta löydy. Ei sellainen kritiikki tasossaan eroa millään tavalla yleisöosaston mielipidekirjoituksista.

Ja sen perään toteat "suutari pysykööt lestissään"

Olet aika ignorantti tapaus. Mutta eihän sun tarvitse ketään kuunnella. Olethan lukenut psykologiaa.

Vierailija

Kukaan PMS riehuja ei saa siitä diagnoosia koska tilasto vääristyisi pahemmin kuin poliisilla sen mankuessa lisää resursseja.

Vierailija
jees
Miksi sä pyrit kiertämään misantropiasi institutionalisoimalla kaiken?
Viittaisi vahvasti neuroosiin.



Argumentum ad-hominem.

Vetoat vastenmielisyyteen.



En vedonnut, vaan odotan vastausta nimimerkki o:lta.

Ja sen perään toteat "suutari pysykööt lestissään"

Olet aika ignorantti tapaus. Mutta eihän sun tarvitse ketään kuunnella. Olethan lukenut psykologiaa.




Todistustaakka ei ollut alunperinkään minulla, vaan väitteiden esittäjällä - tässä tapauksessa Watters - joten kyseessä ei ollut argumentointivirhe.

Lisää ad-hominemia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat