Toistot vai massa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko forumilla ihmisiä, jotka tekevät punttitreeniä perustaen treenin siihen, että tekevät mahdollisimman paljon toistoja ja siirtyvät raskaampiin painoihin hyvin harvoin?

Miksi kehonrakennuksessa ei ole olemassa yksimielisyyttä siitä, mikä on paras tapa treenata? Palautuuko kaikki lopulta vain siihen, miten kukin tykkää treenata vai onko tällä hetkellä selvästi löydettävissä jotkin niksit, joiden avulla saa - ainakin alkuun - parhaan mahdollisen kehityksen?

Onko ns. 'tresholdien' rikkominen mahdollista toistomääriä vaihdellen vai vaatiko se aina suurempia painoja?

Olen ainakin itse havainnut, että reilun puolen vuoden treenitauon jälkeen olen saanut lihaksiin paljon paremmin muotoa keskittymällä lähinnä toistoihin ja suoritusten puhtauteen, kun taas aiemmin kiinnitin huomiota siihen, että saan nostettua käytettyjen painojen määrää kussakin liikkeessä. Näyttää vahvasti siltä, että lihasta tarttuu uudella tekniikalla paremmin ja myös muotoa tulee paremmin. Muita etuja tämän tyyppiseen treeniin lienee kestävyyden ja kenties aerobisen suorituskyvyn nouseminen samalla. Koordinaatio on myös kehittynyt, mutta se saattaa kyllä johtua siitäkin, että käytän nykyään ainoastaan vapaita painoja.

Tarvitaanko suuria painoja vai onko suurien painojen käytössä kyse lähinnä näyttämisen halusta ja siitä, että ei todellisuudessa viihdy kuntosalilla kauaa?

Sivut

Kommentit (79)

Vierailija

Esimerkiksi tätä blogi-kirjoitusta on vaikea ymmärtää muuten kuin lähinnä mielipidekirjoituksena:

Seven years ago I started focusing on strength instead of aesthetics. Ironically, I look better now even though I no longer care, routinely have people ask me if I lift weights and still have a 6 pack even though I don't do frigging situps ever. All those results in half the time spent in the gym, and without the frustration of looking strong but not actually being strong. I'm not going back, ever.

Just get strong, eat mostly whole foods and repeat. Unless you're one of those insecure, narcissistic gym rats, you'll be more than happy with how you look and never have to worry about that hypertrophy nonsense.

http://stronglifts.com/are-high-reps-and-isolation-exercises-worthless/

Mitäpä tuosta pitäisi päätellä?... voimistelijat ovat heikkoja ruipeloita?

Miksi esimerkiksi tällainen voimanoston positiivista vaikutusta korostava käsitys treenaamisesta olisi paras keino lihaskasvua ajatellen? Itse voisin yhtä hyvin argumentoida, että voimannoston sijasta riittävä aerobinen liikunta antaa paremman tuen lihaskasvulle. En myöskään ymmärrä, miksi korkeat toistomäärät ja eristävä treenaaminen yhdistetään tässä narsismiin? Perustuuko tämä näkemys sille samalla teorialle, jonka mukaan perässä laahaava jalkojen kehitys kertoo yksilön homoseksuaalisuudesta ja narsismista?

Itse en sinänsä suosi eristäviä liikkeitä kuin ehkä jonakin viimeistelevinä liikesarjoina, mutta en ymmärrä lainkaan sitä väitettä, että liikkuvuuteen ja kestävyyteen panostavalla kehonrakennuksella ei pääsisi mihinkään. Miten jonkun plösön kohdalla, jolla on ainakin kaksi treenikaveria salilla raahaamassa painoja ja kamoja, ja jonka liikkuvuus ja kestävyys on surkealla tasolla, voidaan edes puhua vahvasta?

Perikardiitti
Seuraa 
Viestejä98
Liittynyt8.12.2010
Shriek
Onko forumilla ihmisiä, jotka tekevät punttitreeniä perustaen treenin siihen, että tekevät mahdollisimman paljon toistoja ja siirtyvät raskaampiin painoihin hyvin harvoin?

Jos ymmärsin tämän oikein, minä. Aiemmin pyrin kasvattamaan kokonaistyömäärääni ensisijaisesti kasvaneen kuorman avulla, nykyään kokonaistoistomäärän avulla. Toki lisään kuormaa tietyin ja muuttuvin väliajoin. Näin on IMHO parempi nivelille ja jänteille.

Miksi kehonrakennuksessa ei ole olemassa yksimielisyyttä siitä, mikä on paras tapa treenata? Palautuuko kaikki lopulta vain siihen, miten kukin tykkää treenata vai onko tällä hetkellä selvästi löydettävissä jotkin niksit, joiden avulla saa - ainakin alkuun - parhaan mahdollisen kehityksen?

Onko ns. 'tresholdien' rikkominen mahdollista toistomääriä vaihdellen vai vaatiko se aina suurempia painoja?

Tarvitaanko suuria painoja vai onko suurien painojen käytössä kyse lähinnä näyttämisen halusta ja siitä, että ei todellisuudessa viihdy kuntosalilla kauaa?




Todennäköisesti siksi, että yksilöllisiin eroihin mahtuu todella suuri määrä muuttujia. Perusidea on tietääkseni tutkimusten perusteella se, että työmäärää on kasvatettava, jos pyrkii nousujohteiseen harjoitteluun. Työmäärää voi kasvattaa monella eri tavalla, esim. kokonaistoistomäärää kasvattamalla, tai kokonaiskuormaa kasvattamalla yms.

Erinäisissä koeasetelmissa ollaan päästy toisistaan poikkeaviin tuloksiin lihasanabolian saralla. Voimaharjoittelun puolella asioista on selvästi muodostunut tarkempaa tietoa.

Suurien painojen haalimisen perusidea lienee siinä, että treeni pysyy mahdollisimman samankaltaisena. Ajankäyttötekijä varmaan monen kohdalla vaikuttaa myös. Kasvuun tähtäävän treenin on solutason kompensatoristen mekanismien perusteella käytännössä pakko olla jossain määrin nousujohteista. Painojen lisääminen on helppoa ja se tuntuu hyvältä kun enkat rikkoutuu. Ja tytöt tykkää kun on alfamale.

Olen ainakin itse havainnut, että reilun puolen vuoden treenitauon jälkeen olen saanut lihaksiin paljon paremmin muotoa keskittymällä lähinnä toistoihin ja suoritusten puhtauteen, kun taas aiemmin kiinnitin huomiota siihen, että saan nostettua käytettyjen painojen määrää kussakin liikkeessä. Näyttää vahvasti siltä, että lihasta tarttuu uudella tekniikalla paremmin ja myös muotoa tulee paremmin. Muita etuja tämän tyyppiseen treeniin lienee kestävyyden ja kenties aerobisen suorituskyvyn nouseminen samalla. Koordinaatio on myös kehittynyt, mutta se saattaa kyllä johtua siitäkin, että käytän nykyään ainoastaan vapaita painoja.
Vierailija
Perikardiitti
Aiemmin pyrin kasvattamaan kokonaistyömäärääni ensisijaisesti kasvaneen kuorman avulla, nykyään kokonaistoistomäärän avulla. Toki lisään kuormaa tietyin ja muuttuvin väliajoin. Näin on IMHO parempi nivelille ja jänteille.



Minulla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta treenata isommilla painoilla, joten ainoa keino tuoda erityyppistä rasitusta on negatiiviset toistot, sarjapituuksien vaihtelu, taukopituuksien vaihtelu ja liikkeen vaihto.

Tässä tyylissä on ainakin huomannut helpommin sen, että huolimatta siitä, että ei lisää painoja, treeni tuntuu aika ajoin raskaammalta ja välillä keveämmältä. Siksi kai minulla tökkikin sellaiset treeniohjelmat, jossa tarkoitus on tehdä aina vain enemmän ja pyrkiä nostamaan painoa mahdollisimman nopeasti. Minusta niissä ei ole mitään järkeä juuri siksi, että fiilarit ja vireys vaihtelee luonnostaan sen verran, että painon lisääminen johtaa lopulta etupäässä liikkeen puhtauden ja hallinnan huonontumiseen. En ole koskaan pysynyt tuollaisissa ohjelmissa mukana pitkään ja mikä huonointa, treenaminen alkaa tuntua ikävältä. Itsesiassa menee yllättävän kauan, ennen kuin voin sanoa rehellisesti, että sen hetkiset painot alkavat tuntumaan liian keveiltä. En ainakaan tunnusta olevani perfektionisti, mutta tuntuu siltä kuin liikkeen suorittamista voisi hioa lähes loputtomiin.

Turhaan ajattelin aiemmin, että sarjapituuden maksimi on esim. joku 12 toistoa, jonka jälkeisillä toistoilla ei ole lihasten kasvua ajatellen merkitystä. Monet lähteet ehdottavat juuri tällaista ja kenties suosittelijat ovat juuri niitä, jotka hehkuttavat voimaharjoittelutyyppistä kehonrakentamista. Vaikea uskoa, että tuollaiset ohjelmat toimisivat minulla, kun rajapyykkejä olen rikkonut useammin sillä, että toistomääriä yksinkertaisesti kasvatetaan. Kuorman lisääminen ja lyhyet sarjat johtaa lähinnä turhautuneeseen oloon ja siihen, että on kokoajan tunne siitä, että koko treeni menee kokonaan hukkaan. Pitäisi siis yrittää uskoa siihen, että tällaisella riuhtomisella tapahtuu erilaista hermostollista adaptaatiota, joka on myös edullista. Se on hyvin vaikeaa silloin, jos alkaa vituttamaan ja ei tunnu kunnolla missään.

These two forms of adaptations rarely occur completely independently of one another, one can experience a large increase in fluid with a slight increase in proteins, a large increase in proteins with a small increase in fluid, or a relatively balanced combination of the two.

Secondly, the sarcoplasmic/myofibrillar proponents use their theory to explain why bodybuilders have less relative strength than strength athletes. But this theory is not necessary to explain these differences. The physiological changes associated with training with very high volume and degrees of muscle fatigue produce difference neuromuscular adaptations that are different from those experienced by strength training with very high mechanical loads and less muscle fatigue.

http://en.wikipedia.org/wiki/Muscle_hypertrophy

Wikipediassa sanotaan, että harvemmin on tavattu lihaskasvua, joka edustaisi suurimmaksi osaksi itseään, toisen puuttuessa lähes kokonaan. Mistä tämä kaikki lähtee liikkeelle? Onko lihaksessa oletusarvoisesti jokin anatominen maksimi, jonka ylitse ei voi enää kasvaa? Eli jos oletaan, että tietyntyyppisellä kasvulla on anatominen maksimi, voidaan tutkimuksin löytää henkilöitä, joiden lihastenkoko määrittyy vaikkapa näin:

Tapaus 1
45% - sarkoplastista kasvua
25% - myofibraalista kasvua

Tapaus 2
50% - sarkoplastista kasvua (maksimoitu)
15% - myofibraalista kasvua

Ja jotta saisi anatomisesti mahdollisimman suuret lihakset ja maksimaalisen potentiaalin, on treenattavat vaihtelevilla treeniohjelmilla - eli kasvatettava lihasta kahdella eri tavalla. Vai onko mahdollista treenata yhdellä tavalla, joka tähtää ainoastaan sarkoplastiseen kasvuun ja saavuttaa silti maksimi potentiaali, jolloin koostumus saattaisi näyttää tältä:

Tapaus 1
75% - sarkoplastista kasvua
10% - myofiblaarista kasvua

Tapaus 2
95% - sarkoplastista kasvua (lähes maksimoitu)
2% - myofiblaarista kasvua.

Vierailija

Joku guru oli sitä mieltä että aloittaminen on tehtävä suurilla toistomäärillä jotta lihas sopeutuu hermostollisesti ja aineenvaihdunnallisesti uuteen kuormitukseen ja saa rakennuspalikat muokkautua tarpeisiin, joina on voimatason ja massan kasvattaminen eri painotuksin. Koordinaation hallinta ja kehittyminen vaatii muuttuvia liikeratoja ja kuormia.

Itsellä on toistot 15 - 20 väsyyn saakka yli kipurajan. Massaa tuntuu tulevan.

Vierailija
Shriek
Onko forumilla ihmisiä, jotka tekevät punttitreeniä perustaen treenin siihen, että tekevät mahdollisimman paljon toistoja ja siirtyvät raskaampiin painoihin hyvin harvoin?



Kyllä aika pitkälti tällainen on oma treenityylini. Tai oikeastaan olen vuosikaudet jo (ainakin viisi vuotta) treenannut pitkälti vain fiiliksen mukaan. Kauan sitten noudatin jotakin ohjelmia ja kai ne jotenkin toimivatkin,mutta aika pian siirryin fiilispohjaiseen treeniin, juuri siitäkin syystä - kuten itsekin mainitsit - että elämässä tuntuu olevan liikaa muuttujia, jotka sekoittavat tilanteen aina uusiksi ennen joka treeniä ja tämän takia tietyn muuttumattoman (tai muuttuu yleensä juuri vain siltä osin, että painoja olisi kasvatettava lähes joka treeniin) kaavan soveltaminen ei ole kovin fiksua. Intuitiivisesti siis olen treennnut oikeastaan tällä kaavalla, enkä tieteellistä tukea pahemmin omalle treenityylilleni ole saanut, kuin vasta viime vuosina.

Nykyään on teoriassakin noussut esiin tämä TUT-käsite eli Time Under Tension, jonka epäillään olevan se kaikkein merkittävin tekijä punttitreeneissä. Eli painoilla tai toistoilla on toissijainen ja vähäsempi merkitys, kuin sillä, minkä ajan lihas on jännitettynä. On ajateltu, että n. 30 sekuntia on tärkeä aika ja tähän ei luonnollisesti lyhyissä voimasarjoissa ikinä pääse. Maitohapolla ja muilla kerääntyvillä "jätteillä" on tärkeitä rooleja anabolian laukaisemisessa ja kasvutekijät ym. purkautuvat ulos lihassoluista ympäröiviin nesteisiin, kun lihaksiin alkaa kertyä nestettä ja paine nousee. Tämä lisää taas mahdollisuuksia lihaksen kasvuun.

Useimmiten voimannostajilla ei mitkään älyttömät lihakset ole (ja monesti he ovat lihavia), sen sijaan pitempiä sarjoja ja "pumppiin" keskittyvät bodarit ovat lihaksikkaampia, mutta heikompia (kestävämpiä tosin). Lihaksella kuitenkin rajattu mahdollisuus myofibrilliseen hypertrofiaan, sen sijaan sarkoplastiseen hypertrofiaan on paljon suuremmat potentiaalit ja tämä puoli kehittyy erityisesti bodaustyylillä.

shriek
Miksi kehonrakennuksessa ei ole olemassa yksimielisyyttä siitä, mikä on paras tapa treenata? Palautuuko kaikki lopulta vain siihen, miten kukin tykkää treenata vai onko tällä hetkellä selvästi löydettävissä jotkin niksit, joiden avulla saa - ainakin alkuun - parhaan mahdollisen kehityksen?



Yksimielisyyttä ei ehkä ole siksi, että lihaksen kasvua on loppujen lopuksi erittäin vaikea objektiivisesti havaita. Tarvittaisiin kunnolla aikaa, tarkat mittalaitteet, tarkoin vahdittu seurantajoukko (joille pitäisi olla tarkasti määritellyt ravinnot ja elämäntavat) ja ennen kaikkea tarkat mittalaitteet (lihasbiopsiat ja kuvaukset jne.). Lisäksi tällaiseen tutkimukseen osallistuvien henkilöiden pitäisi olla samalla viivalla iältään ja muilta ominaisuuksiltaan, mutta myös treenaus- ja urheiluhistorialtaan. Kuinka helppoa on tällaisen kokeen järjestäminen? Toki voi rotilla jotakin tutkimuksia tehdä ja ihmisillä suuntaa antavia tutkimuksia. Suunnathan meillä kuitenkin jo on. Tarkkakaan tutkimus ei kuitenkaan antaisi lopullista vastausta, koska yksilölliset erot taitavat tässä lajissa merkitä niin paljon, että eri treenityylit tuottavat eri tuloksia eri henkilöillä.

Moni kuvittelee kehittyneensä huimasti jollain treenityylillä, toinen taas toisella jne. ja jokainen on saattanut kehittyä vähän ja jotkut sitten alkavat luottaa omaan tyyliinsä niin paljon, että kirjoittavat kirjan. Kuitenkin totuus on se, että lähes jokainen tyyli tuottaa jotakin tuloksia, pääasia että lihasta jollakin tavalla rasitetaan, ja yksilölliset ominaisuudet määräävät uskoakseni paljolti jonkin tavan toimivuuden, jolloin saatetaan vetää hätäiset johtopäätökset ja yleistää.

Ihmisillä kuitenkin erilainen jakauma mm. nopeita ja hitaita lihassoluja, ja ne reagoivat erilaiseen rasitukseen. Nopeilla lihassoluilla on suurempi potentiaali kasvaa, mutta myös hitaat voivat kasvaa ja vaativat erilaista rasitusta. Tässä tullaan juuri siihen omaan fiilikseen, että jos tuntuu vaikka luontaisemmalta treenata hitaasti ja pitkiä sarjoja, voi omata suuremman määrän hitaita lihassoluja ja ne reagoisivat juuri parhaiten siihen hitaampaan ja pitkäkestoisempaan treeniin. Sitten kun tällainen henkilö väkisin yrittää noudattaa jotakin voimaohjelmaa lyhyillä sarjoilla, voi pettymys ollakin suuri, kun ei kehitystä oikein luvatulla tavalla tulekaan. Tai toki päinvastoinkin, mutta yleensä punttisohjelmat ovat juuri noita "nopeita" tyyppejä suosivia.

Lisäksi sekin aiheuttaa ongelmansa, että usein nämä joidenkin tiettyjen treenityylien ylistäjät ja niistä kirjoittavat ovat itse tällä alalla lahjakkaita ja todellisuudessa kehittyisivät millä tyylillä tahansa lähes yhtä hyvin. Sellainen luo vääriä käsityksiä ja saattaa ohjata vain aloittelevaa huonompaan suuntaan, kuin se, että kuuntelisi itseään ja treenaisi fiilistensä mukaan.

shriek
Onko ns. 'tresholdien' rikkominen mahdollista toistomääriä vaihdellen vai vaatiko se aina suurempia painoja?



Vastaisin tähänkin edellistä vastausta mukaillen, että riippuu ihmisestä. Oma tyyli löytyy kokeilemalla, eikai tähän oikein muuta voi vastata? Jos on enemmän kestävyystyyppi, voi onnistua rikkomaan rajansa eri tyylillä, kuin nopeustyyppi jne. Muuttujia on runsaasti.

shriek
Olen ainakin itse havainnut, että reilun puolen vuoden treenitauon jälkeen olen saanut lihaksiin paljon paremmin muotoa keskittymällä lähinnä toistoihin ja suoritusten puhtauteen, kun taas aiemmin kiinnitin huomiota siihen, että saan nostettua käytettyjen painojen määrää kussakin liikkeessä. Näyttää vahvasti siltä, että lihasta tarttuu uudella tekniikalla paremmin ja myös muotoa tulee paremmin. Muita etuja tämän tyyppiseen treeniin lienee kestävyyden ja kenties aerobisen suorituskyvyn nouseminen samalla. Koordinaatio on myös kehittynyt, mutta se saattaa kyllä johtua siitäkin, että käytän nykyään ainoastaan vapaita painoja.



Saman olen minäkin huomannut.. Tosin aika kauan sitten jo.

shriek
Tarvitaanko suuria painoja vai onko suurien painojen käytössä kyse lähinnä näyttämisen halusta ja siitä, että ei todellisuudessa viihdy kuntosalilla kauaa?



Niin tämäkin on ihan hyvä pointti. Ehkä ohjelmat sopivatkin juuri niille, jotka eivät luontaisesti oikein viihdy tai tunne oloaan kotoisaksi salilla tai urheillessa ylipäänsä ja jos he treenaisivat fiiliksensä mukaan, ehkä tulokset olisivat vääjäämättä negatiivisia (jos fiiliksetkin ja koko ajattelumalli kallistuvat sinne suuntaan). Varmaan tässäkin silti vaihtelua.. Joku ei viihdy salilla, mutta osaa silti kuunnella kehoaan sen verran, että ymmärtää kuinka vastata kehon antamiin viesteihin. Tosin voihan innokaskin treenaaja varmaan olla täysin tumpelo kuuntelemaan itseään ja treenaamaan fiiliksen mukaan ja näin ennalta määritelty ohjelma voisi sopia sellaisellekin paremmin. Voihan sitä vaikka olla heikentynyt tunto tai kipuaisti tai sitten yliherkkä aistimus tai jotakin maan ja taivaan väliltä.

Näyttämisen halusta voi myös olla kyse joillain, etenkin nuoremmilla. Itselläkin oli sitä joskus, mutta ei pahemmin enää. Täytyy kyllä se myöntää, että jos joku nainen sattuu vieressä olemaan, niin tulee kyllä joku pieni näyttämisen halu ja painot saattavat mennä normaalia suuremmiksi.

Nykyään ajattelen itseni kyllä ennemminkin taitelijaksi, joka tekee vain työnsä eteen vähän keskivertotaitelijaa hikisempää hommaa ja en ole silloin välittänyt pennin vertaa, mitä painoja käytän tai että näkeekö joku kuinka heikko tai vahva olen. Jotenkin tällaisina hetkinä on koko urheilukäsite unohtunut. Välillä koen olevani enemmän urheilija ja joskus taas enemmän taiteilija.

Vierailija
rollerghost
Ihmisillä kuitenkin erilainen jakauma mm. nopeita ja hitaita lihassoluja, ja ne reagoivat erilaiseen rasitukseen. Nopeilla lihassoluilla on suurempi potentiaali kasvaa, mutta myös hitaat voivat kasvaa ja vaativat erilaista rasitusta. Tässä tullaan juuri siihen omaan fiilikseen, että jos tuntuu vaikka luontaisemmalta treenata hitaasti ja pitkiä sarjoja, voi omata suuremman määrän hitaita lihassoluja ja ne reagoisivat juuri parhaiten siihen hitaampaan ja pitkäkestoisempaan treeniin. Sitten kun tällainen henkilö väkisin yrittää noudattaa jotakin voimaohjelmaa lyhyillä sarjoilla, voi pettymys ollakin suuri, kun ei kehitystä oikein luvatulla tavalla tulekaan. Tai toki päinvastoinkin, mutta yleensä punttisohjelmat ovat juuri noita "nopeita" tyyppejä suosivia.



Todellakin. Siksi minua ärsyttää tuollainen pumppailun leimaaminen narsismiksi. En ole ainakaan itse kuullut haukuttavan moninkertaista Mr. Olympia voittajaa Arnold Schwarzeneggeriä narsistiksi sen takia, että hän on korostanut pumpin merkitystä ja sen tuomaa fiilistä. Paras pumppi itselleni tulee yleensä vähän pienemmillä painolla ja useammilla toistoilla kuin riuhtomisella.

Osaatko selittää, miten tämä lihassolutyyppi kysymys voitaisiin liittää siihen käsitykseen sarkoplastisesta/myofiblaarisesta lihaskasvusta? Sisältyykö myofiblaarinen lihaskasvu tuohon käsitteeseen nopeasta lihassolutyypistä vai ovatko nämä eriasioita? Jos ovat eriasioita, niin millä tavalla ne eroavat? Sama kysymys koskee tuota hidasta lihassolutyyppiä ja sarkoplastista lihaskasvua.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011

Yhdellä toimii toisenlainen treeni kuin toisella. Vertaa vaikka Iso-Arskan kuus kertaa viikko / 2 tuntia päivä ja Dorian Yatesin Heavy Duty -modausta neljä kertaa viikko / 45 min kerta. Huimat intensiteettierot treeneissä. Molemmat kasvo melko isoiksi pojiksi.

Ylivoimaisesti tärkein tekijä on kuitenkin lajiin soveltuva geeniperimä ja helvetilliset määrät oikeanlaisia troppeja.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Vierailija
jees
Hei me troolataan!
Ihmiset jotka ei diggaa kehonrakennuksesta yhtään usein pysyy pieninä ja heikkoina jostain syystä.



Mä en ole vielä sisäistänyt bodaamisen funktiota.



Isompi lihas on vahvempi lihas. Jos suorituskyky on mielessä.

EV+
Seuraa 
Viestejä770
Liittynyt24.12.2010
Hei me troolataan!
jees
Hei me troolataan!
Ihmiset jotka ei diggaa kehonrakennuksesta yhtään usein pysyy pieninä ja heikkoina jostain syystä.



Mä en ole vielä sisäistänyt bodaamisen funktiota.



Isompi lihas on vahvempi lihas. Jos suorituskyky on mielessä.



Väärin.

μOR
Seuraa 
Viestejä373
Liittynyt4.1.2010

Lenkkeiltyä tulee tässä vaiheessa enemmänkin, mutta kyllä sitä aina välillä tarvii enemmän rasitusta jos alkaa oleen levoton olo ja (riuku)käsiä pakottaa.
En tiedä miten kasvuun vaikutusta, mutta sillon kun muistaa laittaa vähän ajatusta peliin niin ainoo millä tuntusin saavan sen ennen jostain syystä helpommin tulleen tekemisen tunnun, niin semmosella laskevalla pyramiditaktiikalla että alotan lämmiteltyäni isommilla painoilla parit sarjat, ja kun rupee naama vääntyyn liikaa ja tekniikka kärsiin niin siirryn aina muutaman kilon pienempiin ja sama homma, ja esim. olkapäitä ihan johkin 5-7 kiloon asti. Näyttä kai hauskalle kun puristaa naama punasena niitä aerobicpainoja mutta tuntuu törkeen hyvälle siinä vaiheessa ja jälkikäteen samaten.

Lähinnä siis tulee tehtyä liikkeitä tuntuman mukaan, kai sillä jotain merkitystä etenkin sillon jos säännöllisesti käy niin treenauksen miellyttävyyteen ja palautumiseen samaten. Liika kortisolikaan ei oo hyvästä alotukseen liittyen .

tietää
Joku guru oli sitä mieltä että aloittaminen on tehtävä suurilla toistomäärillä jotta lihas sopeutuu hermostollisesti...
Meinasin kommentoida ensin jotain tämän suuntaista tuntuman perusteella, mutta ei ollut mitään painavempaa tietoa tai kokemusta tästä. Tuntuu ainakin järjettömälle puristaa jotain harvemmin rasittaneita lihaksia jollain 4 kerran irvistyksillä.
Ja tässä on palautumiseen mun ainakin omalla kohdalla tärkee pointti myös se että ne irvistysnostot menee helpommin epäpuhtaiks jollonka tulee jännitettyä koko elimistöllä jotenkin niin että hermosto ei tykkää sit ollenkaan, josta voi seurata se että loppu treeni lässähtää ja palautuminen surkeaa.

Vierailija
μOR
Ja tässä on palautumiseen mun ainakin omalla kohdalla tärkee pointti myös se että ne irvistysnostot menee helpommin epäpuhtaiks jollonka tulee jännitettyä koko elimistöllä jotenkin niin että hermosto ei tykkää sit ollenkaan, josta voi seurata se että loppu treeni lässähtää ja palautuminen surkeaa.



Enpä tiedä tuosta palautumisesta, mutta luultavasti tämän pinnistelyn ja siitä johtuvan kokovartalofuskaamisriskin takia, suositellaan niitä eristäviä liikkeitä viimeistelyyn. Minä en ainakaan muista olleeni treenin jäljiltä koskaan hermostollisesti niin rasittunut, että palautuminen olisi sen takia hidastunut. Yleensä niinä harvoina kertoina, kun palautuminen on jäänyt puolitiehen, on syynä ollut liian vähäinen proteiinin saanti tai liian vähän yöunta. Normaalisti yksi välipäivä riittää, kun viikossa on kolme lihastreenikertaa. Toisaalta olen joskus treenaillut vain kaksikertaa viikossa. Silloin huomasin, että palautuminen on hidasta siitä syystä, että treenaa liian harvoin.

Liika kortisolikaan ei oo hyvästä alotukseen liittyen .



Mitä tarkoitat tällä? Toimiiko liika kortisoli kenties hermoston palautumista hidastavasti?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat