Viisaasti hulluudesta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Neljäkymmentäviisi vuotta sitten skitsofreniaan sairastunut Kalevi Rinne kertoo sairaudestaan. Järkyttävä, mutta upea kertomus aivosairaudesta. Äijä ilmoittaa olevansa hullu, ei "mielenterveyskuntoutuja". Harvoin on näin järkevää juttua telkkarista tullut.

Suosittelen erityisesti niille, jotka ovat seuranneet YLEN:n Hulluuden historia -sarjaa.

http://areena.yle.fi/video/1327094757632

Kommentit (12)

Vierailija

Ennen kuin edes katson tuota pätkää, haluan huomauttaa, että asiantuntijoiden mukaan skitsofrenian positiivisilla oireilla on parempi paranemisennuste kuin negatiivisilla. Eikä siinä vielä kaikki, että itse pärjää niiden oireiden kanssa. Tärkeämpi kysymys on se, miten ko. sairaus vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin? Suurimmalla osalla tavallisista ihmisistä ei ole tästä minkäänlaista käsitystä, varsinkin kun sairaan kohtaaminen omaisena on täysin eriasia kuin ulkopuolisena tai ylipäänsä tilanteessa, jossa yhteistä historiaan on hyvin vähän. Hyvin moni omainen, joka välittää oikeasti, ei varmasti edes kovin helpolla myöntäisi sitä, kuinka paljon omaa elämää kaventava toisen henkinen sairaus voi olla. Siksi ei ole yllättävää, että tutkimusten mukaan sairaiden itsemurhariski on kohonnut. Sen lisäksi Hannu Lauerma on kommentoinut, että skitsofreniaa sairastavien ihmisten väkivaltaisuus kohdistuu todennäköisemmin läheisiin kuin täysin tuntemattomiin ihmisiin.

Eli kaikille niille evoluutiopaiskojille tiedoksi, että kyseessä ei ole mikään luova ja harmiton mielentila.

Vierailija

Näin on. Ohjelmassa on mukana myös Rinteen ystävä, jonka oma veli sairasti skitsofreniaa.

Tässä filkassa tulee hyvin ilmi, miten paljon ympäristön suhtautuminen voi sekä edesauttaa sairastumista että vaikeuttaa skitsofrenikon toipumista, ihan psykiatrian asiantuntijoita myöten.

Toisaalta Rinne on hyvä esimerkki siitä, kuinka näinkin vaikean sairauden kanssa hän nykyisin elää ihan hyvää elämää ja vielä tekee työtä vielä kovempiosaisten hyväksi.

Vierailija
Sophia
Neljäkymmentäviisi vuotta sitten skitsofreniaan sairastunut Kalevi Rinne kertoo sairaudestaan. Järkyttävä, mutta upea kertomus aivosairaudesta. Äijä ilmoittaa olevansa hullu, ei "mielenterveyskuntoutuja". Harvoin on näin järkevää juttua telkkarista tullut. Suosittelen erityisesti niille, jotka ovat seuranneet YLEN:n Hulluuden historia -sarjaa.



Tuli katsottua ko. ohjelmat. Todella viisasta on mieltää olevansa - ei kuntoutuja - eli jos Rinteen pointin oikein ymmärsin, hän hyväksyy itsensä sellaisenaan.

Minusta on perin merkillistä, etteivät ns. terveet samaistu esim. skitsoihinkin.

Joku skitso saattaa olla ns. tervettä terveempi joissain asioissa ja päinvastoin.

Saako ihminen tuoda esiin omia ajatuksiaan, vaikka ne poikkeaa enemmistön mielipiteistä. Sellaiset mielipiteet eivät välttämättä poikkea lopulta ollenkaan enemmistöstä, kuin vain ehkä sillä hetkellä.

Se mikä oli enemmistön mielipide esim. keskiajalla onkin tänään hyvin hyvin sairasta (vaikkei se todellisuudessa ole, on vain edelleenkin kyse mielipiteestä).

Luultavasti 2012 olevaa elämäntapaa ihmetellään jonain muuna aikakautena paljon ja meitä pidetään kummallisina. Esim. että ulkonäköseikat ovat ns. joillekin, aika helv.. monelle henki ja elämä-kysymys.

On aivan hullua väittää jonkun subjektiivisia ajatuksia hulluiksi ja mieltää omansa terveeksi (muihin nähden).

Miksi jonkun skitson olisi muka syytä muuttua, eikö pikemminkin niin, että sen joka sellaista ikään kuin vaatii olisi jotenkin itse syytä "muuttua". Ts. pohtia asioita ja ilmiöitä uusista näkökulmista lähtöisin?

Parasta Rinteessä oli se, ettei hän valittanut. Itsensä sairaaksi mieltävät tuntuvat usein olevan valitusautomaatteja, aivan kuin ns. terveet voisivat kenenkään elämää muuksi muuttaa.

Väite on, että omainen joka on kohdannut ns. oman hulluutensa ei sotkeudu sukkiinsa... on muidenkin "sairaiden" kanssa kanssakäymisessä ihan lungisti.

Hulluuteni onkin tervettä (mutta sellaista se on vain minulle, noin niinku loppujen lopuksi).

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
qaz

Minusta on perin merkillistä, etteivät ns. terveet samaistu esim. skitsoihinkin.



Ei siinä ole mitään merkillistä. Kyseessä on sama samaistumattomuusilmiö josta voimme nähdä mm. sellaisia esimerkkejä kuin että miehet eivät samaistu naisiin tai valkoihoiset eivät samaistu mustaihoisiin. Jälkimmäisessä on joissakin maissa tultu jo kohti nykypäivää missä ymmärretään että on olemassa yleisinhimillisiä tunteita ja ihon väri ei oikeasti merkkaa paljon mitään, sen ymmärtäminen että nainenkin on ihminen on vielä hivenen kesken ympäri maailmaa.

Aikoinaan aikuiset eivät samaistuneet lapsiin ja sen takia lapsia ei "ymmärretty" eli heitä kohdeltiin huonosti tai jonkinlaisina "miniaikuisina", eli saatettiin vaikkapa vaatia täydellistä ja hyvää käytöstä vaikka nyttemmin tiedetään että vielä teini-iässäkin lasten aivojen kehitys on vielä niin kesken että he eivät yksinkertaisesti kykene samanlaisiin viileän järkeviin päätöksiin kuin aikuiset yksilöt. [size=50:14q8wkap](Valitettavasti minua kyllä nyt vähän naurattaa itseänikin tuo lauseeni, sillä eivät ne aikuistenkaan päätökset erityisen järkeviä ole kautta aikain olleet...) [/size:14q8wkap]

Sillä sakilla joka kulloinkin katsoo olevansa ainoa oikea ihmisen mitta ja kuva on aina oleva tarvis ali-ihmiseen eli oikeastaan "varjo-ihmisiin", eli tarve projisoida johonkin toiseen ryhmään kaikki se mitä omassa itsessä ei arvosteta eikä haluta nähdä. Joillekin ihmisille puolestaan iskee tarve glorifioida tuollaista parjattua ja kieroon katsottua ihmisryhmää, jolloin narrista tuleekin siunattu pyhimys. Miksi on niin vaikeaa nähdä että se mitä ei itse ole, oli se sitten mies, mustaihoinen tai "hullu" on täsmälleen samalla tasolla oman itsen kanssa? Miksi sen pitää aina olla ala- tai yläpuolella? Kammottua tai tavoiteltua?

Nykyään lapsi tai nuori on se mitä pidämme tavoiteltavana olotilana. Aikuiset yrittävät pitkittää suurinpiirtein hautaan asti nuoruuttaan. Vanheneminen on vastenmielistä, se että hiukset ohenevat tai tulee ryppyjä ja kaikki osat alkavat riippua ja roikkua on merkki siitä että on luovuttanut, että on luuseri. Me emme siedä sitä että kaikki ei olekaan meidän itse päätettävissämme. Vanheneminen ja mielenterveyden hikat ja mutkat ovat sitä yhtälailla kuin sukupuoli ja entinen alkuperä. Mille me oikeasti mahdamme mitään? Emme paljon millekään.

Jos "hulluista" voi ottaa oppia siitä että millaista on epänormaalin ja epätäydellisen itsensä analysointi, tilanteensa kiihkoton hyväksyminen ja lopulta asian kanssa eläminen, niin onhan se tietysti hyvä juttu.

Vierailija
qaz
Minusta on perin merkillistä, etteivät ns. terveet samaistu esim. skitsoihinkin.



Miten niin eivät?

Se mikä oli enemmistön mielipide esim. keskiajalla onkin tänään hyvin hyvin sairasta (vaikkei se todellisuudessa ole, on vain edelleenkin kyse mielipiteestä).



Ilmeisesti sinulla on edelleen vaikeuksia ymmärtää todellisia ongelmia, kun tarjoat tällaisia epäpäteviä analogioita.

Parasta Rinteessä oli se, ettei hän valittanut. Itsensä sairaaksi mieltävät tuntuvat usein olevan valitusautomaatteja, aivan kuin ns. terveet voisivat kenenkään elämää muuksi muuttaa.



Skitsofrenian negatiivinen oireisto on luultavasti edennyt neljässäkymmenessä vuodessa siinä määrin, että ei ole enää suurta affektia juuri mihinkään, jolloin ei ole valittamisen aihettakaan. Sinä ilmeisesti riemuitset asiasta samaan sävyyn kuin ne lääkärit aikanaan, jotka saivat lobotomialla potilaan oirekuvan lievittymään, tietämättä lainkaan mitä on todellisuudessa tapahtunut.

Ymmärrätkö sinä lainkaan kuinka paljon 40 vuotta on ihmiselämästä?

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Shriek
qaz
Minusta on perin merkillistä, etteivät ns. terveet samaistu esim. skitsoihinkin.



Miten niin eivät?
jos samaistuisivat, eivät he pitäisi hulluna ihmistä, joka ajattelee asioista radikaalisti eritavalla kuin ihminen itse, tai ihmisen lähipiiri.

Se mikä oli enemmistön mielipide esim. keskiajalla onkin tänään hyvin hyvin sairasta (vaikkei se todellisuudessa ole, on vain edelleenkin kyse mielipiteestä).

Shriek

Ilmeisesti sinulla on edelleen vaikeuksia ymmärtää todellisia ongelmia, kun tarjoat tällaisia epäpäteviä analogioita.
todellinen ongelma on siinä, etteivät nk. terveet ymmärrä nk. hulluja vaan määrittelevät heidät hulluiksi, koska he eivät ole, tai ajattele samallalailla kuin nk. terveet. erilaisuutta ei haluta hyväksyä osaksi luonnon diversiteettiä. homoseksuellejahan pidetään hyvin suuresti vieläkin sairaana vain, koska heillä on erilaiset seksuaaliset mieltymykset kuin valtaväestöllä. silti jokaisella ihmisellä on luurankoja kaapeissaan, joita ei haluta avata vaan pidetään ne visusti kiinni.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija
taucalm
jos samaistuisivat, eivät he pitäisi hulluna ihmistä, joka ajattelee asioista radikaalisti eritavalla kuin ihminen itse, tai ihmisen lähipiiri.



Samaistuminen ei tarkoita sitä, että pitää olla täysin samanlainen kuin toinen. Samaistumiseen riittää niiden positiivisten puolien tunnistaminen toisessa. Siksi väitteet siitä, että hulluus on täysin subjektiivista, on perätön väite. Silloin ei edes suostuta näkemään niitä negatiivisia puolia, jotka on olemassa ja jotka on ongelmien lähde.

todellinen ongelma on siinä, etteivät nk. terveet ymmärrä nk. hulluja vaan määrittelevät heidät hulluiksi, koska he eivät ole, tai ajattele samallalailla kuin nk. terveet. erilaisuutta ei haluta hyväksyä osaksi luonnon diversiteettiä. homoseksuellejahan pidetään hyvin suuresti vieläkin sairaana vain, koska heillä on erilaiset seksuaaliset mieltymykset kuin valtaväestöllä. silti jokaisella ihmisellä on luurankoja kaapeissaan, joita ei haluta avata vaan pidetään ne visusti kiinni.



Terveet kyllä voivat ymmärtää hulluja tai muuten ei olisi olemassa psykoterapiaa. Ihmisillä ei ole myöskään mitään moraalista velvoitetta hyväksyä erilaisuutta oletusarvoisesti.

Vierailija
taucalm
qaz
Minusta on perin merkillistä, etteivät ns. terveet samaistu esim. skitsoihinkin.
jos samaistuisivat, eivät he pitäisi hulluna ihmistä, joka ajattelee asioista radikaalisti eritavalla kuin ihminen itse, tai ihmisen lähipiiri.todellinen ongelma on siinä, etteivät nk. terveet ymmärrä nk. hulluja vaan määrittelevät heidät hulluiksi, koska he eivät ole, tai ajattele samallalailla kuin nk. terveet. erilaisuutta ei haluta hyväksyä osaksi luonnon diversiteettiä. homoseksuellejahan pidetään hyvin suuresti vieläkin sairaana vain, koska heillä on erilaiset seksuaaliset mieltymykset kuin valtaväestöllä. silti jokaisella ihmisellä on luurankoja kaapeissaan, joita ei haluta avata vaan pidetään ne visusti kiinni.



Kun tarpeeksi (?) kauan samaistuu hulluihinkin, huomaa kyllä, että eipä ole tuokaan ihmistä kummempi. Ei tarvitse luulla olevansa toisen ala tai yläpuolella - ihan vaan tasoissa. Lajitoverit ovat raskaita tai rakkaita, aina riippuen siitä mitä itsessä on meneillään.

On jotenkin sairasta, ettei ihminen tiedosta tuota luonnon monimuotoisuutta, että se tietysti koskee myös aivoja, sitä osaa joka luonteeksi mielletään. Ei ole muunkaan eläinlajin kohdalla niin, että ne eivät olisi yksilöitä - "rinteitä" - vaikka laumassa eläisivät.

Se että halutaan olla avaamatta kaappeja, kertoo siitä, että tämä laji ei syvällisesti ymmärrä itseään. Ei ihminen itse tee itsestä sellaista millainen hän on, ihminen syntyy jonkinlaiseksi.. vaikkapa Rinteen kaltaiseksi ja on aivan ok. Elämä, maailmankaikkeus ... hyväksyy eläjät/yksilöt ja kaiken muunkin valittamatta.

Vierailija
Sophia

Toisaalta Rinne on hyvä esimerkki siitä, kuinka näinkin vaikean sairauden kanssa hän nykyisin elää ihan hyvää elämää ja vielä tekee työtä vielä kovempiosaisten hyväksi.




Ehkä äärimmäisiä esimerkkejä siitä, että vaikeasti sairaskin ihminen voi lopulta elää hyvää elämää ja jopa yltää suuriin saavutuksiin, ovat Steven Hawking ja John Nash. Hawkingin tarina on tuttu, Nash lienee useimmille vieraampi. Nash sairasti (ja sairastaa) paranoidista skitsofreniaa, mutta hän lopulta oppi tulemaan toimeen sen kanssa. Hän sai matemaattisista suorituksistaan taloustieteen Nobelin vuonna 1994. Elokuva "A Beautiful Mind" perustuu osin hänen elämäänsä. http://en.wikipedia.org/wiki/John_Forbes_Nash,_Jr.

Toki Hawking ja Nash ovat poikkeusyksilöitä ja olisivat sellaisia vaikkeivät olisi sairastuneetkaan. En siis missään tapauksessa tarkoita, että vain jollain tavalla menestyneitä vammautuneita tai mielenterveyspotilaita ym tulisi hoitaa ja ylläpitää. Kyllä yhteiskunnan tulee pitää huolta myös vähempiosaistaan ja siinä on Suomessakin priorisoinnin paikka, kun verorahoja jaellaan sinne sun tänne. Lipposen hallitukset sentään tekivät ylijäämäisiä budjetteja, mutta jälkeen tulleet ovat perinnön tuhlanneet jakovarojensa kanssa. Ja Lipposen aikaan eivät taatusti peruspalvelut olleet huonommalla tasolla kuin nykyisin. (Meni vähän off-topiciksi...)

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt6.6.2011
jees
Ai skitsofrenia on ensisijaisesti sosiaalinen ongelma?

Pikemminkin niin, että sosiaalinen ympäristö vaikuttaa skitsofreniapotilaan elämään joskus yhtä paljon tai jopa enemmän kuin itse skitsofrenia. Yhteisö vaikuttaa aina vahvasti siihen, kenen taipumuksia arvostetaan.

Kun aikoinaan luonto nähtiin henkien ja sen sellaisten temmellyskenttänä, skitsofreenikot saattoivat olla jopa arvostettuja tuonpuoleisen tulkkeja. Nyt heidät nähdään lähinnä pelottavina ulkopuolisina.

On myös ihan turhaa puhua siitä, että he eivät välttämättä olleet oikeassa silloin kun he olivat shamaaneja ja tietäjiä. Eiväthän nykyajan Idols-tähdetkään ole yhtään sen lähempänä mitään totuutta, mutta nyt vaan näyttää olevan heidän vuoronsa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
deezee
Eiväthän nykyajan Idols-tähdetkään ole yhtään sen lähempänä mitään totuutta, mutta nyt vaan näyttää olevan heidän vuoronsa.



Tämän kun moni ymmärtäisi. Meillä on varsin heppoiset "sankarit" nykyään. Kyllä Lemminkäiset ja Väinämöiset pyörisivät myyttisissä haudoissaan jos heitä alettaisiin vertailemaan idolseihin ja BB-dorkiin.

Ei mikään tietty ihmisryhmä tosiaankaan ole sen jumalisempi kuin muutkaan. Jostain syystä ihmisillä on vain aina ollut tarve uskoa niin että on olemassa erityisiä ihmisiä. Ehkä puolijumalista ja sankareista fantasoiminen (ja esivanhempien pyhittäminen) entisaikoina on toiminut omanlaisenaan viihdykkeenä kun elämä on ollut yhtä otsansa hiessä raatamista ja ainoa muutos arjessa on aina ollut huono muutos, lähinnä sellainen että halla vie viljan ja rutto lapset. Nykypäivänä meidän hyväosaisten länkkärien elämä on edelleenkin puuduttavan tasaista ja yksitoikkoista, ehkä se on muuttunut entistäkin tylsemmäksi kun ei enää jatkuvalla syötöllä tarvitse pelätä sotia ja tauteja? Ne pienet hysteriat mitkä syntyvät esim. median toitottaessa sikaflunssasta tai mistä taudista milloinkin ovat vain pientä säpinää verrattuna siihen kun kuolema oikeasti niitti kansaa ja väijyi nurkissa kenen tahansa pään menoksi.

Meillä lienee tarvis kokea jotain elämää suurempaa aina silloin tällöin edes hetken ajan.

Uusimmat

Suosituimmat