Tiede tulevaisuuden uskonto!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mitä nopeammin ihmiskunta yltää tieteen parissa uusiin saavutuksiin sitä todennäköisempää on,että korkean teknologisen tason saavuttanut sivilisaatio on myös rauhanomainen sivilisaatio,jossa valheelliset oppirakennelmat nimeltä uskonnot on korvannut yksi ainoa tulevaisuudessa faktaksi luettava oppirakennelma nimeltä tiede.

Tullaan huomaamaan,että tulevaisuudessa uskonnot eivät ole arkitodellisuutta.

Arkitodellisuutta sen sijaan on korkeamman tietoisuuden ja teknologisen tason saavuttanut sivilisaatio.

Teknologia uskontona on mielestäni ainut oikea uskonto,se selittää esimerkiksi sen,että miksi SUOMI on parempi maa elää vaikka kuin Ambomaa.

Sivut

Kommentit (134)

Vierailija

Rauha tai ihmiskunnan tulevaisuus on kiinni siitä, kykeneekö yksilöllinen ihminen nousemaan (tai laskeutumaan tai palaamaan), sille yksilöllisyyden tasolle, jossa hän ei enää elä pinnallisessa eristyneisyydessä toisten ihmisten ja ympäröivän todellisuuden suhteen. Esteenä tälle on yksinkertaisesti oma kielteisyytemme, riippuvuutemme negatiivisiin tunteisiin eli elämää koskeviin (suluissa; vääriin) tulkintoihin.

Tämä on nähdäkseni ainoa todellinen 'korkeampi tietoisuus', joka on myös todellisesti saavutettavissa, ei tavanomaisena henkilökohtaisena ansiona, vaan yksilöllisen ihmisen vähittäisen luopumis- ja antautumisprosessin tuloksena, ts. täysin eri periaatteella kuin olemme oppineet elämään ja kuin meitä (vieläpä entistä kiivaammin) opetetaan elämään.

Ja "valitettavasti" on todettava, että juuri uskontojen ja henkisten opetusten sisältö on alkuperäisesti (jokainenhan on pohjimmiltaan hyvä) ollut nimenomaan tämän prosessin edistämisessä, vaikkakin siinä on ainakin näin ulkonaisesti katsottuna suuressa määrin epäonnistuttu. Tässä kohtaa on kuitenkin huomautettava sekin, että uskontojen piiriin on aina kuulunut myös sisäiset opinahjonsa harvoja valittuja varten (koska harvat ovat halukkaita*). Ulkonaisen, pinnallisen uskonnonharjoittamisen takana enemmän tai vähemmän piilossa on siis aina toiminut sisäinen 'esoteerinen suuntaus'.

Nämä 'sisäiset koulut' ovat kautta aikojen ohjanneet ihmisiä siihen 'korkeampaan tietoisuuteen', jonka leviäminen (kulovalkean tavoin itse asiassa) olisi nyt meidän aikanamme välttämätön ehto sille, ettei tämä ihmisen kollektiivinen järjen pimeys tuhoaisi itseään ja Maan päälle luomaansa maailmaa, joka on kaikesta huolimatta sivistyksen irvikuva.

Laskeutuminen ja palaaminen (re-ligion = uudelleen yhtymistä omaan olemukseensa) edellyttää, *että yksilöllinen ihminen vähitellen kohtaa kaiken epärehellisyyden itsessään, läpäisee sen sillä, että hän tietoisesti tunnistaa riippuvuutensa pelkoon (vaatimiseen ja pakottamiseen), itse-epäilyyn (toisten aliarvioimiseen) ja kaikkiin muihin omaksuumiinsa vääriin tulkintoihin elämästä, ja vähitellen luopuu niistä.

Ja mitä tulee tilalle? Sen on nähdäkseni oltava jo tavalla tai toisella tietoisuudessa ennen kuin prosessi voi edes lähteä liikkeelle.

PS: Komee uusi avatar pp!

Vierailija
peterpan
Mitä nopeammin ihmiskunta yltää tieteen parissa uusiin saavutuksiin sitä todennäköisempää on,että korkean teknologisen tason saavuttanut sivilisaatio on myös rauhanomainen sivilisaatio,jossa valheelliset oppirakennelmat nimeltä uskonnot on korvannut yksi ainoa tulevaisuudessa faktaksi luettava oppirakennelma nimeltä tiede.

Tullaan huomaamaan,että tulevaisuudessa uskonnot eivät ole arkitodellisuutta.

Arkitodellisuutta sen sijaan on korkeamman tietoisuuden ja teknologisen tason saavuttanut sivilisaatio.

Teknologia uskontona on mielestäni ainut oikea uskonto,se selittää esimerkiksi sen,että miksi SUOMI on parempi maa elää vaikka kuin Ambomaa.

Minusta tuntuu, ettei ajatuksesi ole kovinkaan neitseellinen. Luulenpa, että jo vuosisatoja sitten eräät ryhmät ovat pohtineet samanlaisia suunnitelmia.
On vain niin, että ihmiseen on sisäänrakenettu tarve uskoa johonkin itseään suurempaan voimaan, silti tiede on kehittynyt siinä rinnalla. En tarkoita uskolla mitään ääri-ilmiöitä, jotka tietysti rajoittavat ihmisen vapaata kehitystä. Eihän ihminen oikeastaan mitään keksi; löytää vain sen minkä joku suurempi viisaus on jo tehnyt. Ihminen ei osaa vieläkään tehdä edes hyttysen kaltaista oliota. Eikä sekään saavutus olis kovin suuri maailmankaikkeuden rinnalla.

Vierailija

Jep siinä ollaan tulossa mikä,mikä maasta ja matkalla n.3500 metrin päässä siintävää Malmin L-kenttää.

Adrenaliini on ihmisen paras nautinto-aine.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005

Tuo tieteellisen tiedon lisääminen johtaa ennenpitkään siihen tilanteeseen, että uskontoja käytetään lähinnä vain taiteilijoiden ja filosofien inspiraatioiden lähteinä. Eikä tarkoita nyt tuota pilapiirrosjupakkaa, joka oli ja on kaikilta osa-alueiltaan järkyttävä farssi ihmiskunnan historiassa.

peterpan
Jep siinä ollaan tulossa mikä,mikä maasta ja matkalla n.3500 metrin päässä siintävää Malmin L-kenttää.

Adrenaliini on ihmisen paras nautinto-aine.

Asiasta toiseen:

Puppe, hyppäät ilmeisesti myös lautahyppyjä nykyään?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
peterpan
- - Teknologia uskontona on mielestäni ainut oikea uskonto,se selittää esimerkiksi sen,että miksi SUOMI on parempi maa elää vaikka kuin Ambomaa.

Teknologia ei ole mikään uskonto. Se on vain teknologiaa.
Ihmisyys olisi parempi ns. uskonto.

Vierailija

Tiede ei oikeastaan ole uskonto, sillä se perustuu tietoon eikä hihhuliuskoon korkeammista voimista. Joka tapauksessa tieteellinen maailmankatsomus on uskontoihin nähden ylivoimainen vaihtoehto; tiede on ainoa, joka ottaa opiksi virheistään, ottaa selvinäkin pidetyistä asioista selvää yhä tarkemmin ja korjaa käsityksiään sitä mukaa kun uutta tietoa löytyy eikä edes yritä väittää olevansa kaikkitietävä. Yhdeltäkään uskonnolta ei löydy tällaista kykyä, vaan ne ovat syntyaikaansa sidottuja eivätkä pysty kehittymään yhtään mihinkään. Uskonnot ovat myös oiva keino välttyä aivotyöltä silloin, kun maailmankaikkeuden rakenne alkaa mennä yli hilseen ja oman tietämättömyyden tunnustaminen on edessä.

Uskovaisten kiihkeä tiedefobia on sitäkin kummallisempaa, kun heidän ylimpänä ohjenuoranaan pitämästään Raamatustakin löytyy jae: "Nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!"

Vierailija

Jos tieteestä tulisikin niin sanottu "uskonto" tai
"uskonnon korvike", niin millainen se olisi? Eihän voida
pitää pelkkää tiedettä elämänkatsomuksena, koska
tiedehän on vain tiedettä. Uskonnoissa on yleensä kyse
aika pitkälti elämänkatsomuksesta. Mutta raaka tiede
on vain sitä, että tutkitaan ja selvitetään asioita.
Tietenkin tieteessäkin on myös tiedeyhteisö yms.
yhteisöllisiä piirteitä, mikä on hyvä asia. Mutta mielestäni
se ei riitä ennen kuin jokainen kansalainen voi olla
osa tuota yhteisöä. Tieteellinen yhteisöhän on lähinnä
"elitistien" eli huippututkijoiden temmellyskenttää ja
Matti Meikäläinen saa tyytyä toteamaan, että "kyllä
tiede jyrää". Miten Matti Meikäläinen voisi tuntea itsensä
hyväksytyksi tiedeyhteisöön?

Toisin sanoen, miten tiede korvaisi uskonnon
kokonaisuudessaan eikä vain lakaisisi uskontoja
maton alle? Tarkoitan että kun tuolla oli tuo pilapiirros
uskonnosta, että uskonto tarjoaa vain tyhjiä lupauksia,
niin minkälaisia lupauksia tiede muka tarjoaisi ihmisille?
Nythän on hyvin pitkälti niin, että vaikka tieteen kehittyessä
elintaso nousee, niin tieteen tuomat rikkaudet menevät
yleensä rikkaille ja köyhät köyhtyvät kuten ennenkin.
Sitähän yritykset ovat perässä: halpatyövoimaa tai edes
halpaa työvoimaa tulisi saada. Aina vain halvempaa,
mutta samaan aikaan inflaatio nostaa hintoja. Eli
mikä tässä tieteessä on se, minkä takia Matti Meikäläisen
kannattaisi "uskoa" tai seurata tiedettä sen sijaan
että seuraisi esimerkiksi kristinuskoa?

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että tiede ja uskonto
voivat elää sopusoinnussa keskenään. Ihmiset tarvitsevat
muutakin kuin kylmän tieteen (vaikka kaikille se jokin muu
ei ole uskonto, mutta kuka haluaa kieltää vaikkapa
köyhiä ihmisiä uskomasta Jumalaansa), mutta on selvää
että tiedettä tarvitaan.

Vierailija

Ainakin mitä historiaan tulee niin "tiede on uskonto":
" Jos katsomme historiaa ja miten se on tähän saakka kerrottu, se mitä isovanhemmilemme kerrottiin on nykyään todistettu virheelliseksi. Se mitä meidän vanhemmille opetettiin koulussa historiastamme, on tätä nykyä todistettu virheelliseksi. Se mitä meille opetettiin historiastamme, on todistettu virheelliseksi. Mitä lapsillemme opetettiin vuonna 2002 "aitona ja oikeana historiana", on osittain väärää tietoa vuonna 2006. Voimme siis vahvalta pohjalta todeta, että mitä tänään opetetaan "aitona ja oikeana historiana", on huuhaata. Yhtä hyvin voisimme kertoa Punahilkan aitona ja oikeana historiana ala-asteella. Ylä-asteella Punahilkan kumoaa Kolme pientä porsasta. Lukiossa Asterix ja Obelix kumoaa porsaat ja niin edelleen. "

Vierailija

Oikea uskonto tai uskonnollisuus edustaa ihmisen henkilökohtaisen intimiteettielämän kehitystä, sen avartamista ja syventämistä, ja ennen muuta sen tunnustamista.

Tiede edustaa ulkoista käytännön koneistojen kehitystä. Tiedettä, kuten mitään muutakaan, ei silti voi rehellisesti erottaa sisäisen intimiteettielämäni vaikutuspiiristä, koska sisäinen on kuitenkin kaiken pohjana kaikkialla ja aina, huolimatta siitä ,että se on ihmisen kohdalla usein suurimman osan ajasta peittynyt pinnallisen ja karkeamman hengenelämän alle. Eli huolimatta siitä, että sitä ei tunnusteta.

Sisäinen elämä vaikuttaa joko olemassaolollaan tai poissaolollaan.

Lauri siirala kirjoitti tänään nettipäiväkirjassaan (helmoikuun 13.) syvällistä totta tästä. "Jokainen palanen irrallisena ja erillisinä kokonaisuudesta on pirstouttava ja tuhoava kokonaisuudelle. Ihmismielen älyllinen tyhmyys on rajoittamaton näinä päivinä. Palvomme teknillistä nerouttamme, olemme niin rähmällämme sen alttarin edessä, että tulemme sokeiksi sen vaikutuksille kokonaisuuteen, oman elämämme, maan päällisen elämän kokonaisuudelle. Kaikki toispuolisuus tulee kostautumaan, elämä kutsuu tasapainoon, kokonaisuuteen, kaikkeuden rakastamiseen. Sitä aikanaan kutsuttiin rakkaudeksi Jumalaa kohtaan, mutta se on tietenkin teknoälylle liian vanhanaikaista ja mystistä."

Jos yksilön henkilökohtainen sisäinen intimiteettielämä jätetään vaille oikeanlaista tunnustusta ja harjoitusta (kuten se on tänä päivänä pitkälti jäänyt), se turmeltuu. (Siis jollei soppaa hämmennetä, sen pinnalle muodostuu sitkeä kalvo; soppa sen alla ei kylläkään muutu miksikään.) Tieteen piirissä kukaan ei ole vastuussa, vastuun ollessa sitä, että tunnistan vastuuni ensisijaisesti omasta sisäisestä elämästäni, olemisestani, ja että tämän kaiken keskellä annan sille tarpeeksi huomiota, jotta voisin pysyä itseäni ja olla enemmän itseni, kaikkien niiden voimien keskellä, jotka pyrkivät tekemään minusta jotain muuta, tyytymättömän ja onnettoman.

Nykypäivänä ei tiedetä, mitä on oleminen. Tiedetään kyllä miten asioiden pitäisi olla ja mitä minun pitäisi olla. Se on tieteellisen älyllisyyden tyhmyys. Ja käytännössä jokainen ihmismieli on tieteellinen nykypäivänä. Tämä vastaa Derexin kysymykseen siitä, mikä on meidän tavallisten tallaajien osa tässä tiedeuskonnossa. Kuten kaikki turmeltuneet instituutiot, myös tiedeuskonto rakentuu yksipuolisen suggestion varaan, jokja jättää huomiotta sisäisen hengenelämän edustamiensa pintakerrosten alla.

Kun tietoinen sisäinen tila on ikään kuin häväisty, ei ole loputa merkitystä, kuinka hieno kone ihmisestä tehdään. Ei ole elämän älykkyyden kannalta mitään merkitystä, miten paljon ihminen hyödyntää toispuolista ja toissijaista älyllisyyttään, jos olennainen jätetty pois pelistä. Jollei tuo kone osaa olla aito ja rehellinen itselleen, ei se voi olla sitä suhteessa ympäröivään planeettaansa ja sen kosmisiin asukkeihin, joka on se elämä, jota elämme, planetaarista elämää, kosmista elämää, jos vain voimme tulla siitä tietoiseksi.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Olemiseen liittyvien perustavien kysymysten suhteen suosittelen eksistentialismia käsittelevää kirjallisuutta. Siitä se moottori käynnistyy, lupaan sen! Mitä tulee "tiede-elämän" essentialistisiin erotteluihin muista tietämisen ja ymmärtämisen muodoista, suosittelen itse kullekin laajentamaan "tiede"-käsitteen kenttää. Anglo-amerikkalainen tiedekäsitys, joka perustuu jyrkkään kahtiajakoon luonnontieteen (science) ja ihmistieteiden välillä näkyy meilläkin tällaisina turhina kiistoina hihhuleiden ja wannabe-tieteilijöiden debaateissa. Todellinen tieteen ystävä on tällaisen yläpuolella.

Käytännössä positivistisesti suuntautunut tiede kykenee antamaan vastauksia vain tiettyyn rajaan asti, hermeneuttinen todellisuuden konstruointi ja laadullinen tutkimus on omalla alueellaan ja kriteereillään tärkeää tiedettä sekin. Monille tämä jaottelu on yhä valitettavan hämärä, vaikka juuri tällaiset painotukset johtavat aivan turhiin viestiketjuihin, keskusteluihin ja vittuiluihin. Ongelmia tulee silloin, kun tieteellinen tietäminen koetaan itsessään autoritäärisenä lähteenä ymmärtää tai pikemminkin arvottaa ihmismielen tuotosten (kulttuurin, saatana!) arvoja ja merkityksiä. Tosiasiassa usko että sellaista jeesusta nykymaailmassa löytyykään, joka kykenee antamaan kaikkia ihmismieliä tyydyttäviä vastauksia tietämiseen liittyvissä asioissa. Onneksi ei.

Tiede-lehti edustaa tyypilliseen populaarityyliin juuri tällaisia käsityksiä. Sitten saamme jälleen lukea ääripäiden vihamielisiä vuodatuksia, jotka alkavat noudattaa aktion/reaktion lakeja kaikkein tyypillisimmillään. Kutne Wittgenstein sanoi osuvasti: "Wovon man nicht reden kann, darüber muss man schweigen" eli mistä ei voi puhua, siitä on syytä vaieta. Kannatan, turpa kiinni jos ei ymmärrä mistä puhuu. Sitten ilma puhdistuu.

Andúril
Joka tapauksessa tieteellinen maailmankatsomus on uskontoihin nähden ylivoimainen vaihtoehto; tiede on ainoa, joka ottaa opiksi virheistään, ottaa selvinäkin pidetyistä asioista selvää yhä tarkemmin ja korjaa käsityksiään sitä mukaa kun uutta tietoa löytyy eikä edes yritä väittää olevansa kaikkitietävä. Yhdeltäkään uskonnolta ei löydy tällaista kykyä, vaan ne ovat syntyaikaansa sidottuja eivätkä pysty kehittymään yhtään mihinkään. Uskonnot ovat myös oiva keino välttyä aivotyöltä silloin, kun maailmankaikkeuden rakenne alkaa mennä yli hilseen ja oman tietämättömyyden tunnustaminen on edessä.

En menisi noin pitkälle. Tietty fundamentaalisuus kyllä säätelee uskontojen käytäntöjä mm. "pyhien uskonnonilmausten" muodossa, kuten Kaksoispilari ehkä sanoisi. Kuitenkin uskontojen käytännöt ja uskontulkinnat samoihin teksteihinkin pohjautuen nojautuvat aina yhteiskunnallis-historiallis-kulttuuriseen kontekstiin, eivätkä siten todellakaan ole muuttumattomia siinä mielessä, miten ne ihmisten käytännöissä lopulta ilmenevät.

Andúril
Uskovaisten kiihkeä tiedefobia on sitäkin kummallisempaa, kun heidän ylimpänä ohjenuoranaan pitämästään Raamatustakin löytyy jae: "Nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!"

Kyseisestä teoksesta löytyy tunnetusti paljon muutakin, mikä liittyy olennaisesti tuohon edellä kertomaani. Tuon viittaamasi lauseen perusidea varmaan silti selittää, miksi Raamatun pohjalta uskovaisuuttaan ilmaisevat henkilöt eivät pidä tieteellistä ymmärrystä mitenkään itsessään vaarallisena tai turhana. Ongelmia ei maailmankatsomuksellisesti siis mielestäni ole, kun tutkija/tiedemies tajuaa erottaa nämä kaksi ulottuvuutta toisistaan, eikä mennä näille ID-/kreationismi-linjoille. Uskomisen ei tarvitse olla kaavoittunutta, kun tieteellinen ajattelukaan ei sitä läheskään aina ole.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Muistaakseni juuri Krishnamurti sanoi,että totuus on poluton maa,eikä totuutta voi lähestyä minkäänlaisen tien,uskonnon tai lahkon kautta.

Vierailija
peterpan
Muistaakseni juuri Krishnamurti sanoi,että totuus on poluton maa,eikä totuutta voi lähestyä minkäänlaisen tien,uskonnon tai lahkon kautta.

Miten sitä sitten mielestäsi tulisi lähestyä, koska tuossa oli kutakuinkin yleisimmät tavat lähestyä uskontojen "totuutta".

Vierailija

Kaikenhan voi mentaliseseti luokitella ja määrittää, mutta kun tulee kysymys totuudesta tai todellisuudesta omassa kokeuksessani, on kiintymyksestä näihin luokitelmiin ja määritelmiin päästävä eroon, jolloin jäljelle jää todellisuus itsessään.

Esimerkiksi tässä selityksessä ei ole mitään totuutta tai todellisuutta ellei se heijasta jotain lukijan kokwmuksessa nyt.

Totuus on vain ja ainoastaan kokemuksessa kokonaisuudesta nyt.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat