Katsekontakti ja asema ryhmässä (+"outo" Facebook-juttu)

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Luin joskus vuosia sitten jostain sosiopsykologiaa käsittelevästä kirjasta mielenkiinitoisen seikan katsekontaktista.

Kaikkihan me tiedämme, että vältämme sellaisen ihmisen katsomista, josta emme pidä ja katsomme ystäviä ja rakkaita tiheästi silmiin. Ja että tuijottava katse voi olla myös vihamielinen ja uhkaava. Mutta luin jotain sellaista, että jos ihminen, joka on ns. (epävirallisessa tai virallisessa) johtoasemassa jossain ryhmässä, kävelee huoneeseen jossa on muita ryhmän ihmisiä, niin tämä johtajatyyppi ei katso ihmisiä silmiin, ellei puhuttele heitä erikseen. Mutta sen sijaan ns. alistujat/alamaiset etsivät hyvin nopeasti katseellaan tuon johtohahmon ja katsovat tätä silmiin, vaikke johtaja vastaisikaan katseeseen.

Toivottavasti ymmärsitte mitä ajan takaa, koska tota oli aika hankala selittää. No joka tapauksessa, minule kävi joitakin vuosia sitten niin, että olin eräässä opiskeluryhmässä jotenkin "alisteisessa" asemassa. Eli jotenkin syrjitty ja ei-pidetty. Ei siis mitenkään selvällä tavalla, enkä ollenkaan kiusattu, mutta niin, että se huomasi etten ole ryhmässä todellakaan missään korkeassa asemassa. En saanut ääntäni kunnolla kuuluviin yhteisissä keskusteluissa, olin aika ignoorattu ja koin tilanteen melko ahdistavana kun olin niin mitätön.

Tajusin sitten, että "tarjoan" muille ryhmän jäsenille runsaasti sellaista alistuvaa katsekontaktia, eli katson heitä tosi paljon silmiin, vaikkeivat he vastaisi katseeseen ja hain koko ajan epätoivoisesti silmilläni silmiä, jotka vastaisivat katseeseeni. Huomasin myös, että ryhmän suosituin ja ihalluin ei katsonut ihmisiä juuri koskaan silmiin keskustellessaan heidän (tai mun) kanssaan, muuta kuin hyvin satunnaisesti ja harkitusti.

Päätin sitten tietoisesti alkaa välttelemään katsekontaktia tuon ryhmän ihmisten kanssa. Kun astelin samaan paikaan, en heti hakenutkaan katseellani ketään, vaan pidin katseeni tiukasti materiassa esim seinissä tai lattiassa, vältellen katsekontaktia ihmisiin. Ryhmän keskusteluissa aloin myös minimoimaan katsekontaktin käyttämisen ja aloin mallintamaan sitä suosituinta ja kuunnelluinta henkilöä katsekontaktikäyttäytymisessä.

Ja kappas: ihme tapahtui: aloin kuin taikaiskusta saada jotenkin lisää kunnioitusta ryhmässä. Huomasin myös ns. sivusilmällä, että sain katsekontaktia ihmisiltä, jotka eivät aiemmin juuri koskaan olleet katsoneet mua silmiin ja se katse oli jotenkin ... äsh en osaa selittää, joka tapauksessa tällä katsekontaktijutulla sain kuin taikaiskusta muutettua asemaani ryhmässä ja olen käyttänyt sitä siitä lähtien. Ja se toimii aina!

Olen yrittänyt nyt netissä etsiä eri psykologisivuilta tietoa tästä jutusta, mutta mistään ei löydy. Joka paikassa on vaan niitä vanhoja kilseitä "ole ystävällinen, katso ihmisiä silmiin, kuuntele, ole kiinnostunut heistä, jos tahdot olla suosittu".

Nyt kysynkin, onko kenelläkään mitään lisätietoa/teoriaa tästä asiasta tai ehkäpä omakohtaisia kokemuksia, tai analyysia tai ihan vain muitakin mielipiteitä?

Ja sitten mielenkiintoinen Facebook-juttu:

Pari vuotta sitten päätin alkaa tosi ihkuksi ihmiseksi ja onnittelemaan ihmisiä heidän syntymäpäivänään Facebookissa. Onnittelin joskus melkein päivittäin päivä jotakin ihmistä. Halusin vain olla nti sunshine ja tuoda iloa ihmisten elämään muistamalla kaikkia Facebook-kavereita heidän syntymäpäivänään ja koska olin itse niin otettu kun olin saanut omana syntymäpäivänäni hirveästi onnitteluja, vaikka olin ollut todella epäaktiivinen Facebookissa.

No mitä tapahtui seuraavana syntymäpäivänäni sen jälkeen kun olin aktiivisesti onnitellut ihmisiä: olin varautunut valtavaan onnittelujen tulvaan profiilissani, mutta kappas vaan... sain vaivaiset viisi onnittelua koko päivän aikana!!!!!! Olin niin järkyttynyt asiasta (oikeasti, ei kukaan saa Facebookissa niin vähän onnitteluja...!) että purskahdin itkuun. Päätin, etten onnittele enää koskaan ketään. . ja kului taas vuosi. En siis onnitellut ihmisiä Facebookissa, mutta mitäs omana syntymäpäivänäni tapahtuikaan... juu, arvasitte oikein: tuli aivan uskomaton onnittelujen tulva!!!!

Nyt kaikki sosiaalipsykologit selittäkää tämä!

Kaikki sanoo aina, sen saat mitä annat, mutta kokemus sanoo: sen saat, mitä ET anna! Näinkö sitten vaan on???

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Ensivaikutelman saantiin menee 15 sekunttia ja juuri mikään kuin kakka housussa ei muuta sitä kuin valtavalla työllä. Jäykkä käytös herättää huomiota ja erityisesti se jos ei saa huomiota tai saa sitä korostetusti. Pidättyvyys on tunnusomaista alfoille ja poikkeama tästä on rituaalista toimintaa jolla nämä asettelee arvoasemia. Alfaksi ei ryhdytä, se saadaan mahdollisesti pienellä välien selvittelyllä kilpailijan kanssa. Alfa menettää asemansa juuri silloin kun alistuu tai piilottelee vastuulilanteissa. Karisma ja tietty kyvykkyys merkitsee, mutta luonne on toissijainen kunhan se on vahva ja määrätietoinen. Miellyttäviäkin alfoja on.

Suosion kalastelija joksi kuvauksesi sinut ilmaisee, saa hyvän päivän tuttuja ja odotuksia muiden taholta saada jotain sinulta. Kun jokin kriisi tulee, huomaat niiden kaikkien kaikonneen. Julkkisten himmenneen menestyksen tragetiat ovat tämän ilmiön yksi toteutuma.

Vierailija
tietää
Ensivaikutelman saantiin menee 15 sekunttia ja juuri mikään kuin kakka housussa ei muuta sitä kuin valtavalla työllä. Jäykkä käytös herättää huomiota ja erityisesti se jos ei saa huomiota tai saa sitä korostetusti. Pidättyvyys on tunnusomaista alfoille ja poikkeama tästä on rituaalista toimintaa jolla nämä asettelee arvoasemia. Alfaksi ei ryhdytä, se saadaan mahdollisesti pienellä välien selvittelyllä kilpailijan janssa. Alfa menettää asemansa juuri silloin kun alistuu tai piilottelee vastuulilanteissa.




Joo mutta kun se katsekontaktin vältteleminen kyllä paransi selvästi asemaani ryhmässä ja on toiminut senkin jälkeen monesti, kun olen vähän "pelaillut" tällä asialla. Tosin en ole koskaan aiemmin enkä sen jälkeen ollut niin huonossa asemassa missään ryhmässä, itse asiassa päinvastoin, koska söpöjen kasvojen sekä sosiaalisen, iloisen ja kuplivan luonteeni ansiosta olen yleensä lähinnä neutraali tai enemmän suositun puolella. Tosin katsekontaktijuttu toimii jollain tasolla aina...molempiin suuntiin. Vaikka eihän se tienkään kaikkea selitä, mutta mielnkiintoinen aspekti jolla tuntuu olevan hämmästyttävän suuri vaikutus siihen, miten joku sijoittuu jossain ryhmässä. Liilallinen katsekontaktin käyttäminen tuntuu aina olevan jotenkin detrimentaalista (olikohan oikea sana hih).

Katseen voima on mahtava. Niin myös sen, ettei katso...

Huomasin myös eräällä työpaikalla, että eräs alfauros (juu, just sellainen johtajatyyppinen, itsevarma, melkein töykeä) toimi just niin, että kun saapui paikalle, ei katsonut ketään silmiin. Ei edes puhuessaan ihmisille. Erittäin suosittu heppu.

Tää katsekontakti-juttu on vaan hämännyt mua niin kauan, että oli pakko rekata tänne ja saada keskustelua aikaan

PS: mitäs aattelet tosta Facebook-jutusta, josta kerroin?

Vierailija
tietää

Suosion kalastelija joksi kuvauksesi sinut ilmaisee, saa hyvän päivän tuttuja ja odotuksia muiden taholta saada jotain sinulta. Kun jokin kriisi tulee, huomaat niiden kaikkien kaikonneen. Julkkisten himmenneen menestyksen tragetiat ovat tämän ilmiön yksi toteutuma.



Juu, se on traagista ja sillee, mutta jos nyt keskityttäisiin näihin aloittamiini aiheisiin näin aluksi(katsekontakti ja asema ryhmässäsekä toi facebook-juttu) sen sijaan että aletaan analysoimaan ja voivottelemaan minua Sivuraiteillekin saa toki keskustelussa edetä, mutta vain jos aihe jotain paljon paljon kiinnostavampaa kuin tämän ketjun aloittajan mahdolliset yksinjäämiset kriisien keskellä ja sen sellaiset.

Vierailija

Tiesitkö että iloisen seurallinen miellyttäjäpersoonna on henkisesti kuilun partaalla (vertaa Marilyn Monroe) ja hiellä kasattu korttitalo romahtaa milloin tahansa. On kyllä vahvojakin jotka liehuu kuin päiväperhot kukasta kukkaan koko elämänsä, hyläten liukuhihnalla ylitulkitsijoita tai vain intiimin seuran haluisia.

Narsismin työkalulaatikkoon tuo kuuluu mutta vaatien ylenmäärin takaisinpäin.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Söpöä.

Joka tapauksessa ei alfan tarvitse olla mulkku jos hän on siinä asemassa luonnostaan, sillä häntä ei koske muiden hierarkiat.

Itselläni kävi kerran aika hassusti kun kaverit päättivät ryhtyä tappelemaan niin toisen koira hyppäsi syliini ja ennalta tuntematon tyttö siihen heti perään. Jäi vähän mietityttämään kun en edes muista enää kummankaan nimeä.

Jos näkee alfan asemassa enemmän hyviä puolia kuin huonoja, ei ole alfa.
Alfa kun joutuu imemään itseensä kaiken paskan.

Vierailija
the look
tietää

Suosion kalastelija joksi kuvauksesi sinut ilmaisee, saa hyvän päivän tuttuja ja odotuksia muiden taholta saada jotain sinulta. Kun jokin kriisi tulee, huomaat niiden kaikkien kaikonneen. Julkkisten himmenneen menestyksen tragetiat ovat tämän ilmiön yksi toteutuma.



Juu, se on traagista ja sillee, mutta jos nyt keskityttäisiin näihin aloittamiini aiheisiin näin aluksi(katsekontakti ja asema ryhmässäsekä toi facebook-juttu) sen sijaan että aletaan analysoimaan ja voivottelemaan minua Sivuraiteillekin saa toki keskustelussa edetä, mutta vain jos aihe jotain paljon paljon kiinnostavampaa kuin tämän ketjun aloittajan mahdolliset yksinjäämiset kriisien keskellä ja sen sellaiset.



Olet mielestäsi löytänyt simppelin työkalun, selviytymisstratekian sosiaalisessa viidakossa tunkemalla sekaan tietyllä maneerilla. Ehkä et välitä osuuuko kyynärpääsi johonkuhun tai suljet siltä silmäsi. Et miellytä kaikkia ja jos liehut ympäriinsä kuin pieru nahkahousuissa, et kohtaa oikeasti ketään. Mieti ihminen ihmiseltä, mitä merkitset juuri hänelle. Edes viisi sekunttia per naama.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Muistelisin jonkun miesnäyttelijän neuvoneen että jos haluaa antaa itsestään pätevän ja coolin miehen vaikutelman, niin ei saa missään nimessä heilutella päätään puhuessaan eli ei siis saa myötäillä liikkein keskustelutilanteessa toista ihmistä. Pitää olla niska jäykkänä. Varmaan vähän samalla tavalla kuin Hannibal Lecter sellissään.

Joskus tuntuu että kaikki neuvot mitä naiset jakelevat onnistuneen kanssakäymisen appeiksi ovat aikalailla huonoja. Olen itse kuullut toitotettavan sitä että riitatilanteessa pitää muistaa käyttää paljon minä-sanaa, eli sanoa esim. että minusta tuntuu siltä että blaa blaa tai minä koen nyt asian näin että lässyn lässyn, tai minä haluaisin tai toivoisin jne. Niinpä. Sitten kun sitä minä-sanaa viljelet sen merkiksi että haluat olla sopuisi ja korostaa että et yritä tässä luetella toisen toteltavaksi jotain jumalansanaa, vaan korostat sitä että tämä nyt on oma subjektiivinen näkemyksesi tai tuntemuksesi, niin eikö tasan taatusti se toinen osapuoli suutu että sinä sinä sinä. Ja pahimmillaan leimaa vaikka narsistiksi, kun on saanut minä-puheesta tarpeekseen.

Jos mennään tähän katsekontaktiin, niin itse sain yläasteen opolta aikoinaan sellaista sapiskaa että minusta saa epäluotettavan vaikutelman kun en katso silmiin. Olin tietysti alkanut väistää katseita koska aina kun välitunnilla vilkaisin johonkuhun, hän tuli kiusaamaan. Eipä tullut sitten mieleen perustella opolle miksi en katsele silmiin. Tuskinpa tuota olisi kiinnostanutkaan.

Vuosia myöhemmin, aikuisena kun olin erityisen hyvällä mielellä ihan muuten vaan ja kävellä lompsin duunista poispäin, tuli vastaani joku pukuun pukeutunut mies. Satuin katsomaan häntä suoraan kasvoihin ihan kevyesti ja muuten vain, mutta mies laski katseensa maanrajaan ja tuli sellainen tunne ihan kuin hän olisi osoittanut jonkinlaista alistuvuutta. Se oli kyllä omituinen tunne sellaisen ihmisen koettavaksi joka harvemmin kokee dominoivansa ketään, tai tilanteita.

Jos katseen kanssa aletaan kikkailemaan, niin tuskinpa kannattaa tuijotella ikinä alaspäin. Jos haluaa olla katsomatta toiseen ihmiseen osoittakseen siten tämän merkityksettömyyden, niin kannattaa katsella ohi tai vaikka mieluummin yläkeinoon katon rajaan tms. Näin ainakin itse olettaisin.

Olisi kyllä pirun kiintoisaa kuulla mitä nämä kaikenlaiset "tee niin ja noin" -ohjeitaan tuputtavat länkkärit sanovat kulttuureista joissa ei saa vahingossakaan katsoa toista silmiin. Että miten lienee sen reippauden ja avoimuuden laita, jota länkkärin pitäisi osoittaa tutustumistilanteessa juuri sopivasti kiinteällä katsekontaktilla. Ei kai me voida ajatella että esim. arabit ovat jotain luihuja tyyppejä kun eivät kestä katseita?

Vierailija

"Seuraihminen" joka tunkee suunapäänä joukkoon aloittaen esityksensä piittaamatta keskeyttikö jotain asiaa, kokee olevansa haluttua seuraa tarinoidensa vuoksi, mutta muut kokee sen vain täytteeksi joka suo tilaisuuden kommendoita, ilman vastuuta aiheen esiintuonnista tai vain häipyä seurasta huomion kiinnyttyä suupalttiin.

Vierailija

Puhtaasti retorisessa mielessä ensimmäisen persoonan viljely vaikuttaa tehottomalta. Vertaa:

"Minun mielestäni tuo on typerää"

"Tuo on aivan typerää"

Ensimmäinen on pienen heikon ihmisen yksittäinen mielipide ja jälkimmäinen on universaali totuus jonka sanoja jakaa sisältäen myös ensimmäisen piilotettuna. Win/win vaikka sanojalla olisi itselläänkin olisi jo valmiiksi auktoriteetti arvoa.

Ensimmäinen persoona niin monikossa kuin yksikössä on sävyltään sovitteleva. Jos tarkoitus on saada tahtonsa läpi sanelemalla niin suosittelen niiden käyttöä välttämään.

Kekkosen "Saatanan tunarit!" tuosta antaakin hyvän tosielämän esimerkin.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Siinä tietää kyllä on oikeassa, että epäinhimillistäminen (joka siinä siis on kyseessä. Milgram.)
on vaarallista jos toista ei ole sidottu sähkötuoliin.

Jos haluaa aitoa kunnioitusta, pitää olla hyödyllinen, muttei itsestään selvä.
Jos on vaikkapa ryhmässä jossa ei saa kunnioitusta ja se on sinulle tärkeä, niin pitää yrittää enemmän.

Vierailija

Tytöillä/naisilla (nuorilla) on näitä metodeja klaarata sosiaalisia kuvioitaan jossa selvästi lapsenomaisen epäitsevarma ihminen sekä koettaa saada huomiota ja loistaa nuorekkaalla olemuksellaan, joka on sinällään vetävä ja torjua pääosin kaikki ihmiset jotka ehtivät hetkittäin viehättyä sen houkuttelevan puolen esityksestä. Saman torjuvan kyyristelyn näkee eläimissä kun niitä outo ihminen lähestyy. Tämä on yleistä ja osa heistä on korostetun aktiivisia ja julkeita. Ulkoista olemusta muokataan viihdeidolien mallin mukaan joilta otetaan myös maneerejakin. Niiden jälkeen loppuvat rahkeet klaarata aito kohtaaminen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
barbababa
Puhtaasti retorisessa mielessä ensimmäisen persoonan viljely vaikuttaa tehottomalta. Vertaa:

"Minun mielestäni tuo on typerää"

"Tuo on aivan typerää"

Ensimmäinen on pienen heikon ihmisen yksittäinen mielipide ja jälkimmäinen on universaali totuus jonka sanoja jakaa sisältäen myös ensimmäisen piilotettuna. Win/win vaikka sanojalla olisi itselläänkin olisi jo valmiiksi auktoriteetti arvoa.

Ensimmäinen persoona niin monikossa kuin yksikössä on sävyltään sovitteleva. Jos tarkoitus on saada tahtonsa läpi sanelemalla niin suosittelen niiden käyttöä välttämään.

Kekkosen "Saatanan tunarit!" tuosta antaakin hyvän tosielämän esimerkin.




Jep. Minä-kieltä opetetaankin ainakin naisille riitatilanteita varten, koska naisen pitäisi osata (muka) olla diplomaattinen ja sovitteleva siinäkin tilanteessa että miehenpuoli ottaa niin helvetisti päähän. Moderni mieskin saattaa jostain syystä, vaikkapa sivistyneisyyttään, ajautua siihen jamaan että yritetään niin helvetisti olla samaan aikaan kohteliaita ja tiedostavia kun aggressio jyllää ja tekee mieli panna asiat kunnolla järjestykseen (mielellään myös toinen ihminen kuriin ja nuhteeseen).

Onko siitä jumalattomasta varomisesta sitten yhtään mitään hyötyä? Vai pitäisikö vain antaa palaa oikein kunnolla? Kyllä se aikoinaan parisuhteessa ärsytti silloin kun itse yritti puhua järkeä ja ajatella asioita molempien kannalta, ja toinen osapuoli ei halunnut nähdä asiaa mitenkään muuten kuin omalta kannaltaan. Silloin kun ihmisellä seisoo silmät päässä vihan vuoksi, on kai ihan turha yrittää vedota häneen millään tavoin. Ehkei siinä hyödytä kilpahuutokaan. Ehkä on parasta vaan poistua paikalta hetkeksi.

Joskus se vetoaminen tietysti auttoi. En tarkoita mitään nöyristelevää pliis pliis ymmärrä nyt -tyyppistä, vaan neutraalia ja viileää asiain kuvausta jossa oli otettu huomioon mahdollisimman moni tekijä. Tietysti kun liian monta tekijää yrittää ottaa huomioon saa helposti sellaisia maratonipuheita kuin itsellenikin joskus tuppaa käymään. Pitäisi aina lähteä siitä että vihaisen ihmisen pinna on niin lyhyt että hänelle ei mahdu kovin montaa ajatusta yhtäaikaa päähän, joten turha heittää liian paljon matskua askaroitavaksi yhdellä kertaa.

Se on muuten jännä miten naisena kaikenlainen diplomatia lentääkin sitten hyvin helposti ikkunasta ulos kun sattuu olemaan kk-kierron loppuvaihe. Mielestäni ei pitäisi ilkkua että nainen on huumorintajuton, kireä yms. hormonaalisen tilansa vuoksi, vaan voisi kiinnittää huomiota siihen että silloin nainen on kuin monet miehet kokoajan. Kompromissikyvytön. Halukas voittamaan kilpailun/väittelyn. Ei mikään ihme että luonnonkansat eristävät menstruoivia naisia majoihin kylän ulkopuolelle, etteivät suotta haasta miehiä jonkinlaiseen mittelöön.

Heh, sori aloittajalle jos hänen mielestään tämä meni vallan aiheen ohi, mutta omasta mielestäni tuo katsekontaktijuttu ja asema ryhmässä ynnä muu on ennenkaikkea ihmisten välisen dominoivuuden hahmottamista, ja siihen keskinäiseen alistamiseen/alistumiseen/symbioosiin liittyy muitakin aspekteja kuin katseet.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26834
Liittynyt16.3.2005
the look

Olen yrittänyt nyt netissä etsiä eri psykologisivuilta tietoa tästä jutusta, mutta mistään ei löydy. Joka paikassa on vaan niitä vanhoja kilseitä "ole ystävällinen, katso ihmisiä silmiin, kuuntele, ole kiinnostunut heistä, jos tahdot olla suosittu".

Nyt kysynkin, onko kenelläkään mitään lisätietoa/teoriaa tästä asiasta tai ehkäpä omakohtaisia kokemuksia, tai analyysia tai ihan vain muitakin mielipiteitä?




Minun kokemus on päinvastainen. Minulle on aina ollut vaikea katsoa ihmisiä silmiin. Jostain syystä, en tiedä miksi, koen sen kiusallisena, vaikka kohteena olisi vaimo tai lapset. Olen siis ihan luonnostani vältellyt katsekontakteja, mutta ei siitä ole koskaan ollut mitään hyötyä. Nuorempana olin aina porukoissa sellainen ulkojäsen. Ehkä vähän samaan tapaan kuin sinä, ei suoranaisesti syrjitty, mutta ei otettu mihinkään sisäpiireihinkään. Vahvuuteni porukassa on ollut tekeminen, kun on tehty jotain konkreettista porukalla, olen ollut täysillä mukana. Minulla on ollut ideoita ja taito toteuttaa niitä (mutta johtaa en ole koskaan osannut). Sitten kuin on vain luotu hierarkioita sosiaalisella paskanjauhuulla, minulla ei ole ollut kykyä vastata.

Olen sittemmin opetellut tarkoituksella silmiin katsomistakin. En ole siinä mitenkään hyvä tai luonteva, mutta katson kyllä ihmisiä silmiinkin. En osaa sanoa miten se silmäjuttu on vaikuttanut, koska olen kehittynyt muuten sosiaalisesti aika tavalla ja saanut iän mukana sellaista itsevarmuutta, että en näyttele sitäkään vähää "normaalia" kuin nuorempana. Olen oma kahjo itseni ja saan mielestäni nyt ihan eri tavalla kunnioitusta kuin nuorena.

Vierailija

Kuvittelisin että on eri asia vältellä katsekontaktia siksi koska pitää sitä kiusallisena kun että välttelee sitä siksi että ei pidä muita kiinnostavina. Todennäköisesti kaikki tämä heijastuu ulkoiseen olemukseen ja muut ihmiset ympärillä tulkitsee sitä sitten.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat