Ihmisten vastuunjako ja potilaistuminen

Seuraa 
Viestejä383
Liittynyt6.11.2010

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että eräitä nykyisiä ilmiöitä selittää paljon useiden ihmisten vastuunjako ja "potilaistuminen". Tarkoitan tällä sitä, että ihminen ei koe olevansa vastuussa täysin edes itsestään.

Työttömyys ei hävetä, koska yhteiskunta ei ole työtä järjestänyt.
Työttömyyskorvauksen vastaanottaminen ei hävetä, koska yhteiskunta sitä itse tuputtaa.
Käyttäjä ei pääse huumeista eroon, koska muut eivät tee hänen vuokseen riittävästi työtä.
Potilas on edelleen kipeä, koska häntä ei ole hoidettu riittävän hyvin.
Lisäksi yhteiskunnan ongelmien ratkaiseminen tai ratkaisuna oleminen ei kiinnosta, koska ne ovat yhteiskunnan ongelmia. Kun jokin epäkohta riepoo, niin kysytään että "miksi yhteiskunta ei tee mitään?"

Tunnuttaisiin siis ajattelevan, että "vastuu kuuluu yksin yhteiskunnalle." Ajatus on äärimmäisen yhteiskuntalähtökohtainen.

Kommentit (14)

Vierailija
xork
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että eräitä nykyisiä ilmiöitä selittää paljon useiden ihmisten vastuunjako ja "potilaistuminen". Tarkoitan tällä sitä, että ihminen ei koe olevansa vastuussa täysin edes itsestään.

Työttömyys ei hävetä, koska yhteiskunta ei ole työtä järjestänyt.
Työttömyyskorvauksen vastaanottaminen ei hävetä, koska yhteiskunta sitä itse tuputtaa.
Käyttäjä ei pääse huumeista eroon, koska muut eivät tee hänen vuokseen riittävästi työtä.
Potilas on edelleen kipeä, koska häntä ei ole hoidettu riittävän hyvin.
Lisäksi yhteiskunnan ongelmien ratkaiseminen tai ratkaisuna oleminen ei kiinnosta, koska ne ovat yhteiskunnan ongelmia. Kun jokin epäkohta riepoo, niin kysytään että "miksi yhteiskunta ei tee mitään?"

Tunnuttaisiin siis ajattelevan, että "vastuu kuuluu yksin yhteiskunnalle." Ajatus on äärimmäisen yhteiskuntalähtökohtainen.


Ihminen on yhteisöllinen eläin, mutta nykyinen yhteiskunta jättää helposti ihmisen yksin. Paljon puhuttu yhteisöllisyys loistaa poissaolollaan. Harva pärjä omillaan.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Rakkaudenpuutteen jättämä aukko tukitaan rahalla. Ihmisistä huolehditaan taloudellisesti juuri sen verran että jaksavat elää kitkuttaa päivästä toiseen, mutta eihän yhteiskunnalta voikaan vaatia sitä mitä olisi pitänyt jo lapsuudenkodista saada.

Tuskinpa ihmiset ovat juuri miksikään muuttuneet, on ihan yksilöstä itsestään kiinni (ja siitä millaiseksi hänet on kasvatettu) että onko hän lämmin muita kohtaan vai kylmä ja ilkeä. Väitetään aina välillä että ennenvanhaan huolehdettiin kaikista... enpä tiedä. Mitä huolehtimista se oli jos nälkävuosina laitettiin nälkään kuolemaisillaan olevat pakkotöihin että olivat takuulla jokaisen leipäpalansa ansainneet, eli vahingossakaan kukaan ei halunnut antaa vastineetta hyvää hyvyyttään yhtään mitään? Vaikka oltiin olevinaan kristittyjä. (En nyt tässä aloita mitään linkkisulkeisia, mutta tuollaista olen historiaa opiskelevalta taholta muistaakseni kuullut että aika ynseästi talolliset suhtautuivat kierteleviin kerjäläisiin. Ja irtolaisuuskin oli jossain vaiheessa rikos.)

Jos sydän on kylmä, ei siltä voi mitään lämpöä vaatia, mutta jos nyt silloin tällöin joku ihminen kiusaantuneena mutta kuitenkin tekee oman osansa sen eteen että yhteiskunta voi jeesiä vähäosaisempia, niin järkevää oman edun tavoitteluahan se sekin on, sillä jos ihmiset ajetaan liian ahtaalle niin yhteiskunta muuttuu erittäin epävakaaksi. Köyhiin ja "muihin lusmuihin" tullaan aina suhtautumaan epäileväisesti ja ylimielisesti, sikäli ajat eivät ikinä muutu miksikään. Kyllä siitä jokainen vähäosainen, uraputkesta pudonnut ja muuten ns. syrjäytynyt aina tavalla tai toisella henkisesti maksaa että jotkut keksivät hänestä aina niin muodikkaan syntipukin jota katsella kulmat kurtussa vapaamatkustajista itsekseen jupisten. Se että köyhä, syrjäytynyt ynnä muu ei painakaan nöyrästi katsettaan maahan kun parempi ihminen tulee tiellä vastaan - se se varmaan mahtaa jurppia. Tai varsinkin se ettei ulkoisesti olemuksesta enää välttämättä näe ketkä ne kaikkein köyhimmät yhteiskunnan loiset oikein ovatkaan. Paitsi jos ihonväri on niin sanotusti väärä taikka päällä on niin sanottu kansallispuku, niin siitähän sen vielä näppärästi erottaa ketä kuuluu vihata...

Ehkä tuossa on sitten sellainen ikiaikainen tahtojen taistelu menossa, eli se joka elää paremman ihmisen mielestä liian helposti etuuksia ja hyötyä saaden pitää saada pysymään sopivasti kurissa ja nuhteessa, mutta toisaalta se karmea retale joutuu kehittämään jonkinlaisen ylpeyden ettei kiikku kutsu. En ole koskaan kuullut että ainakaan romaneilla olisi valtavat itsemurhaluvut.

Mutta helppohan se on tämän kaiken vähätuloisen rupusakin kimpussa olla... Menkääpäs kurnuttamaan niille jotka ansaitsevat kaikenlaisilla palleilla istumisesta tähtitieteellisiä summia. Joku katto kai silläkin olisi syytä olla paljonko joku johtaja saa yritystä kupata, varsinkin jos samaan aikaan laitetaan tuotantopuolelta porukkaa pellolle.

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt6.6.2011
xork
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että eräitä nykyisiä ilmiöitä selittää paljon useiden ihmisten vastuunjako ja "potilaistuminen". Tarkoitan tällä sitä, että ihminen ei koe olevansa vastuussa täysin edes itsestään.

Kansalaistuminen: tee ihan vapaasti ihan mitä ikinä teetkin, mutta tee se lakien, säädösten, vuokranmaksun, lainanlyhennyksen ja päivätyön puitteissa.

Vierailija
xork
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että eräitä nykyisiä ilmiöitä selittää paljon useiden ihmisten vastuunjako ja "potilaistuminen". Tarkoitan tällä sitä, että ihminen ei koe olevansa vastuussa täysin edes itsestään.

Työttömyys ei hävetä, koska yhteiskunta ei ole työtä järjestänyt.
Työttömyyskorvauksen vastaanottaminen ei hävetä, koska yhteiskunta sitä itse tuputtaa.
Käyttäjä ei pääse huumeista eroon, koska muut eivät tee hänen vuokseen riittävästi työtä.
Potilas on edelleen kipeä, koska häntä ei ole hoidettu riittävän hyvin.
Lisäksi yhteiskunnan ongelmien ratkaiseminen tai ratkaisuna oleminen ei kiinnosta, koska ne ovat yhteiskunnan ongelmia. Kun jokin epäkohta riepoo, niin kysytään että "miksi yhteiskunta ei tee mitään?"

Tunnuttaisiin siis ajattelevan, että "vastuu kuuluu yksin yhteiskunnalle." Ajatus on äärimmäisen yhteiskuntalähtökohtainen.




Sitä se holhousyhteiskunta teettää! Nykyajan aikuiset ovat entisajan sosiaalitanttojen kasvatteja. Turha odottaa ainakaan parempaa, koska hössötys ja holhous on mennyt satakertaa pahemmaksi.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Mitä holhoamiseen tulee, niin olihan se kieltämättä hivenen huvittavaa kun näin telkasta pätkän jotain asiaohjelmaa jossa puhuttiin siitä miten energiajuomille pitää laittaa ikärajat, ja kyseltiin kauppiaalta että pitäisikö sitäkin rajoittaa että saako nuori ostaa kahvipaketin.

Erityisen naurettavaksi touhu menee jos 12 - 15-vuotiaille lapsille pitää kokoajan olla joku aikuinen kyttä samassa asunnossa vahtimassa näiden perään. Kuitenkin samanikäiset kittaavat toisaalla viinaa ja harjoittelevat keskenään seksuaalisia toimintoja... On siinä jotenkin ääripäiden irvokkuus vertaa vailla. Ne pennut joita valvotaan todennäköisimmin olisivat niitä jotka eivät tee mitään kummallisuuksia valvomattakaan, ja ne joita ei valvota - niistä tulee niitä yöperhosia joita poliisikin sitten toisinaan pääsee paimentamaan.

Vierailija

Monissa asioissa vastuun ulkoistaminen helpottaa asian hoitamista niin sanotusti tasa-arvoisesti, esimerkiksi oikeudessa käytetään asianajajaa, ja itsekin olen enenevissä määrin aina tilaisuuden tullen käyttänyt itsestäni kolmatta persoonaa sekä laittanut jonkun muun edustamaan itseäni. Vastaavasti olen itse mielelläni suostunut hoitamaan (pientä korvausta vastaan) muiden asioita, koska kun asiainhoidossa ei ole kyse omasta edusta, sen voi hoitaa tunteetta ja puolueettomasti. Lähtökohta onkin se, ettei kenenkään pitäisi puhua puolestaan, ellei itsensä edustaminen ole asian itse tarkoitus.

Ostorajoitukset sun muu puppu nyt menevät ihan normaalin hyysäämiskulttuurin piiriin. Minullakin on huonoja kokemuksia jonninjoutavasta hyysäämisestä, omien vanhempieni ja sukulaisteni ollessa pahimpia. Kerran kun ahdistelivat tarpeeksi, uhkasin haastaa heidät oikeuteen. En ymmärrä tuollaista hyysäämistä, kun siitä parin tunnin välein soittelemisesta ei ole yhtään mitään hyötyä, jos epäilty on vaikkapa hukkunut avantoon - kukaan ei sinne paikalle ehdi auttamaan, vaikka soittelisivat vartin välein. Osin koenkin että nuoruus on mennyt hukkaan vanhempien hyysäämisen takia, ja isän siskon lapsella on mennyt välit vanhempiinsa aivan totaalisesti ko. hyysäämisen takia, ne kun oikeasti soittivat kerran kytät, kun tyyppi ei vastannut puhelimeen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ekan eksäni mielenterveysongelmista valtaosa, elleivät kaikki, saattoi johtua siitä että hänellä oli kokoajan vanhempansa kimpussaan. Mies asui vanhempiensa luona 26-vuotiaaksi asti ja sinä aikana ehti imeä itseensä kaikki näiden vouhotukset ja hysterian asiassa missä hyvänsä. Ei kai sellaisessa selkäytimeen asti omaksutussa tapahermostuneisuudessa kai sitten muuta voinut kuin vetää Diapamia niin että rasia vaan rapisi.

Vierailija

Minä olen sitten taas joka ainoassa asiassa täysin eri mieltä vanhempieni kanssa, ja käytäntö on osoittanut että olen myös usein oikeassa. Nuo kun eivät osaa edes syödä oikein..

Vierailija

Potilaistuminen on eräänlainen pakotie. Sairas-käsitteen turvin alkaa jotenkin näyttelemään potilas-nimistä roolia (kaikkialla muuallakin kuin vain esim. Kelaa varten).

Siitä voi tulla pitkä mutka elämäntielle, kun ei ymmärrä että sairauskin on terveyttä, ts. elämän luonnollinen ilmentymä. (Ei sillä, etteikö sen ilmentymän oireita haluais lääkitä, ei ei. Mutta itse "sairaus" ei parane lääkäreiden toimesta tai lääkkeillä, kun ei mitään parannettavaa edes ole.)

nim.sairasterve.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Luulenpa että monet ihmiset jotka yrittävät tehdä elämässään oikein, tai peräti hyvää, ovat kyllästyneitä siihen että länsimaissa vaikuttaisi siltä kuin oltaisiin liioiteltu siinä että mitä kaikkea saa perustella sairaudella. Taviksen moraalinen taju ei siedä sitä että pedofiilejakin pitäisi ymmärtää koska nämä ovat sairaita. Pitkälle opiskelleet ihmiset ovat oppineet näkemään asioita monestakin vinkkelistä ja tiedostamaan kaikenlaisia suhteellisuuksia, mutta keskimäärin ihmiset kuitenkin haluaisivat että elämä on niin simppelin mustavalkoista että hyvä tekee hyvää ja paha tekee pahaa. Sen takia kun joku menee ja teurastaa koko perheensä ja lopuksi tekee itsemurhan tai yrittää sitä lehdet ensimmäiseksi kiskovat esille jonkun naapurin puistelemaan päätään että niin olivat hyvätapainen ja hiljainen perhe, koskaan ei mitään häiriötä ollut, koska tämä on pelottavinta mitä lukijat voivat lukea ja tottahan toki pelottelu myy.

Onhan se nyt selkeää että paha tekee pahaa, funtsailee ihmismieli. Mutta jos joku josta ei arvaa etukäteen että tämä on paha menee ja tekee pahaa, niin mitäs nyt?

Sairauksista lässyttäminen ahdistaa ihmisiä koska sairaus on juuri sitä ällöttävää harmaata vyöhykettä missä mitä tahansa saattaa tapahtua. Varsinkin mieleltään niin sanotusti sairaat haluavat usein tehdä kaikkensa todistaakseen että he eivät ole näitä pahoja sairaita jotka hilluvat kirveet kourassa metrossa, ja kun siinä yrittämisessä ja vetoamisessa lopulta väsyy, onkin sairaus jo niin pahassa jamassa että se onkin sitten jo tosi sairasta ja mistä sen tietää kuinka moni itsensä lopettanut on päätynyt moiseen koska pelkäsi että muuttuu juuri sellaiseksi "pahaksi" sairaaksi joka teloo muita?

Toisaalla sitten tietysti joku tietoisesti tekee mitä huvittaa kun voi vedota sairauteen. Ja toisaalla se muita ihmisiä ja omaa itseäänkin varmuuden vuoksi pelkäävä neurootikko ei uskalla tehdä enää yhtään mitään, koska pelkää että kaikki mitä tekee on kumminkin jonkinlainen johdannainen sairaudesta. Ja tuomittavaa.

Sikäli ei kai yhtään haittaisi jos kokonaan hankkiuduttaisiin eroon sanasta sairas. Mutta käytännön elämässä se aiheuttaisi paljon hankaluuksia, joten pakko sitä on sietää.

xork
Seuraa 
Viestejä383
Liittynyt6.11.2010
Rousseau
Sikäli ei kai yhtään haittaisi jos kokonaan hankkiuduttaisiin eroon sanasta sairas. Mutta käytännön elämässä se aiheuttaisi paljon hankaluuksia, joten pakko sitä on sietää.



Mielestäni olemme taas osoittaneet erään ihmiskielen heikkouden. Kieli on sitä, että monimutkainen asia puristetaan yksinkertaisiksi diskreeteiksi käsitteiksi. Käsitteistä syntyy mielikuvia ja lopuksi toivotaan, että kuulija ymmärtää kaiken vaikka itsekin sai muotoiltua ajatuksesta sanoiksi vain sen verran, mitä käsitteet mahdollistavat. Tästä syystä ja myös siitä syystä, että jokaisella on oma käsityksensä käsitteiden sisällöstä, tulisi olla tarkka viestinnässä. Jokainen sana, mikä tuntuu hyvältä, on ehkä joltain osin väärä. "Riskivyöhykkeellä" on paljon hyvältä tuntuvia sanoja kuten luonnollinen, puhdas, rationaalinen, kannattava..

Saattaisi ehkä tuntua siltä, että tämä ei suoranaisesti liity aiheeseen mutta minusta tuntuu että sillä on keskeinen merkitys ihmisten käyttäytymiselle. Sanon yhden väittämän: Koska ihminen ajattelee käsitteiden kautta, kieli määrää ihmisen käyttäytymisen. Entäpä, jos sana "sairas" sisältäisi sisällään saman mielikuvan kuin sana "taistelija" mutta ei sisältäisi lainkaan mielikuvaa "uhri"? Pitäisikö sellainen käsite+termi kehittää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
xork

Saattaisi ehkä tuntua siltä, että tämä ei suoranaisesti liity aiheeseen mutta minusta tuntuu että sillä on keskeinen merkitys ihmisten käyttäytymiselle. Sanon yhden väittämän: Koska ihminen ajattelee käsitteiden kautta, kieli määrää ihmisen käyttäytymisen. Entäpä, jos sana "sairas" sisältäisi sisällään saman mielikuvan kuin sana "taistelija" mutta ei sisältäisi lainkaan mielikuvaa "uhri"? Pitäisikö sellainen käsite+termi kehittää.



Tosi mielenkiintoinen idea. Ensimmäiseksi tulee mieleen tietenkin syöpäsairas. Toiseksi koomapotilas, mutta jälkimmäinen johtuu tietenkin amerikkalaisen fiktion hapatuksesta, siitä että aina kun joku makaa putket suussa sairaalassa siihen tulee joku usuttamaan että taistele, taistele. Otetaan mieluummin se syöpäsairas... Kun hän kumminkin saattaa vaikka vuosikausia tehdä kaiken mahdollisen mitä suinkin tehtävissä on ja vähän vielä ekstraakin, niin kyllähän hän todellakin on taistellut.

Ja psyykkisellä puolella, jos ihmisellä on todella paha olla tai pahoja harhoja tms. niin se että hän silti jaksaa kitkuttaa eteenpäin kamalaa elämäänsä, kyllähän se jonkinlaisen sitkeän sissin hänestä kieltämättä tekee. Itse ainakin olen moneen kertaan masennukseni kanssa ajatellut että on aikamoinen uroteko jos en tapa itseäni kesken matkan. Monet tietysti halveksuvat masentuneita, apaattisia ja ahdistuksensa vimmassa "sekoilevia" ihmisiä ajatellen että nuo ne eivät yhtään yritä, antavat vain itsensä olla niin periksiantaneita vässyköitä tai hysteerisiä hulluja kuin suinkin vaan ovat. Eikä pienintäkään ajatusta uhrata sille millainen taisteltu "hullulla" saattaa olla menossa että vielä seuraavankin päivän jaksaa katsoa, ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan. Mitä merkitystä sillä sitten on että jaksaa sinnitellä päivästä toiseen? Laajemmassa mittakaavassa ei ehkä mitään. Mutta pienissä ympyröissä saattaa tulla kaikenlaista ikävää jos joku tappaa itsensä - se on vähän kuin silmäpako tulisi neuleeseen. Voi olla että reikä ei laajene, voi olla että se aiheuttaa ketjureaktion jossa koko kudonnainen lähtee hajoamaan, eikä sillä tee enää mitään. Esim. yksi suku voi olla tuollainen "kudonnainen", jokaisen itsetuhoisen sukulaisen teko aiheuttaa reaktion muissa sukulaisissa, ja kaikilla menee aina vaan huonommin ja huonommin.

o
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt16.11.2005
Arvuuttelija

Ihminen on yhteisöllinen eläin, mutta nykyinen yhteiskunta jättää helposti ihmisen yksin. Paljon puhuttu yhteisöllisyys loistaa poissaolollaan. Harva pärjä omillaan.



Laumaeläimenäkin ihminen on sopeutunut vain 150 hengen ryhmäkokoihin. Jengiä on liikaa, eikä kukaan koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. Miksi silloin motivoituisi mihinkään toimintaa joka auttaa enempi muita kuin itseään? Miksi ihminen tekisi työtä jos ei koe sen sosiaalisesti yhdistävän? Mutta ei varmaan kyse ole siitä, että asiat olisivat yhteiskunnan vastuulla vaan enempi syrjäytyneen sodasta yhteiskuntaa vastaan. Jos yhteiskunta haluaa syrjäytyneen tekevän jotakin mikä syrjäytynyttä ei motivoi niin kyllä se aika hyvin pitäisi valmiiksi tarjoilla jotta se onnistuisi motivoimaan..

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Uusimmat

Suosituimmat