Seuraa 
Viestejä16844

Ei ole mitään uutta aihetta auringon alla ja takuulla tästäkin on jo jotain tullut sanottua, mutta kierros kierrokselta voinee syntyä aina uusiakin oivalluksia.

Alkoi mietityttää se miten entisaikaan ihmisillä oli voimakas tarve kokea, ajatella tai tuntea että materian maailmassa vaikuttaa näkymättömiä mutta persoonallisia voimia jotka voivat halutessaan ottaa yhteyttä ihmisiin. On lukemattomien jumalien joukkoja, eikä ihmismäisistä jumalista ole päästy eroon edes "yksi"jumalaisissa uskonnoissa. (Jos jumaluus ihmisten suulla paasaa jossakin kirjassa tulta ja tulikiveä syntisten ylle, niin vaikeahan tuollaista jumalaa on olla näkemättä muuten kuin nimenomaan persoonana ja ihmismäisenä - viha ja raivo ovat hyvin inhimillisiä ominaisuuksia.)

Teosofia ja antroposofia (ilmeisesti varsinkin jälkimmäinen?) halusivat tuoda henget takaisin ihmisten tietoisuuteen sen jälkeen kun oli "köyhdytty" katolilaiselta lukemattomien pyhimysten taholta siihen jamaan että jäljellä ei kristinuskossa ollut enää kuin Jumala ja Jeesus. Edes nykyajan astrologia ei enää käsitä planeettoja jumalina tai henkinä, vaan kaikesta on tullut erittäin abstraktia ja mystisiin "energioihin" perustuvaa. Siksi nykyajan tyypillisenä ihmisenä tuntuu oudolta lukea antroposofis-tyyppistä kirjaa jossa kovasti korostetaan materiassa vaikuttavien ilmiöiden juontuvan juurikin kaikenlaisten "henkien" vaikutuksesta.

Onko rappiota vai edistystä olla panteisti tai ateisti niin että kaikenlaiset henget ja voimat häipyvät kuvioista ja jäljelle jää jotain hyvin hengetöntä siinä mielessä että jokaisessa puussa ja kivessä ei vaikutakaan jokin "oma henkensä"? Miksi se olisi automaattisesti edistystä? Miksi toisaalta merkillisten henkivoimien pitäisi riehua kaikkialla ympärillämme että asiota tapahtuu? Eivätkö elävät olennot itsessään riitä?

Jung oli kuulema sanonut jossain vaiheessa että osa ihmismielessä vaikuttavista voimista ei olisikaan sisäisiä, vaan ulkoisia voimia. Olen jotain kirjoituksia häneltä lukenut, mutta tuohon näkemykseen en ole vielä törmännyt, tietääkö joku miten tuo asia tarkalleen meni? Tuliko Jungista vanhoilla päivillään aivan täys okkultisti?

Sivut

Kommentit (47)

penni
Seuraa 
Viestejä5380

Jihuu, päivän hesari tietää kertoa että David Cronenberg (!) on tehnyt leffan Jungista ja Freudista.
Odotan mielenkiinnolla.

Look out buddy, Noah’s coming, Jesus, man, what did you do?

Rousseau
[i

Jung oli kuulema sanonut jossain vaiheessa että osa ihmismielessä vaikuttavista voimista ei olisikaan sisäisiä, vaan ulkoisia voimia. Olen jotain kirjoituksia häneltä lukenut, mutta tuohon näkemykseen en ole vielä törmännyt, tietääkö joku miten tuo asia tarkalleen meni? Tuliko Jungista vanhoilla päivillään aivan täys okkultisti?





En ole junkia lukenut, mutta mitäpä voimaa ihmismielessä sinänsä olisi, ulkoinen vaikutus on jatkuvaa, eihän aistiminen mihinkään lopu.

Ihmismielen toiminta on aistien tulkintaa, ja muistamista, muistin käyttöä, analysointia.

Sehän on ulkoista, ja sisäistä järjestyksen hakua ei siinä mitään okulttisuutta tarvita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Taikausko perustuu sille yksinkertaiselle säännölle että asiat joilla on sama luonne ovat kytköksissä toisiinsa henkisissä maailmoissa. Tästä kun lähdetään pohtimaan niin se kasvattaa valtavia mytologisia kokonaisuuksia ja eriskummallisia palvontamenoja joita voidaan tutkia metamyyttien tavoin.

Inhimillisyys asioiden mittana määritellään käsitteen "rakkaus" kautta että sisältääkö se minkä verran rakkautta. Toisin sanoen rakkaus tekee ihmisistä inhimillisiä ja se pointti seksuaaliteorioissa. Kristinuskon Jumala on henkistyneempi muoto rakkaudesta, eräänlainen ideaali super-inhimillisyys joka kannustaa ihmistä kehittymään henkisemmäksi tämän rakkauden kautta.

penni
Seuraa 
Viestejä5380
fata morgana
Rousseau
[i

Jung oli kuulema sanonut jossain vaiheessa että osa ihmismielessä vaikuttavista voimista ei olisikaan sisäisiä, vaan ulkoisia voimia. Olen jotain kirjoituksia häneltä lukenut, mutta tuohon näkemykseen en ole vielä törmännyt, tietääkö joku miten tuo asia tarkalleen meni? Tuliko Jungista vanhoilla päivillään aivan täys okkultisti?





En ole junkia lukenut, mutta mitäpä voimaa ihmismielessä sinänsä olisi, ulkoinen vaikutus on jatkuvaa, eihän aistiminen mihinkään lopu.

Ihmismielen toiminta on aistien tulkintaa, ja muistamista, muistin käyttöä, analysointia.

Sehän on ulkoista, ja sisäistä järjestyksen hakua ei siinä mitään okulttisuutta tarvita.


Jungin mielestä ihmismieli myös tuottaa ajatusmalleja, uskonnollisuutta, ja kulttuurista riippumattomia ihmiselle tyypillisiä toistuvia "koodeja". Kutsui niitä arkkityypeiksi.
Uskonnollisuudessa, saduissa, kansantarinoissa ja unissa on näitä rakennelmia joita ihminen tuottaa syntyjään, väittää Jung.
Tiedä häntä miten mielekkäitä teorioita ovat tänään, mutta onhan se nyt selvä että jos ihmismieltä yrittää ymmärtää niin pakkohan nuo asiat on huomioida.

Look out buddy, Noah’s coming, Jesus, man, what did you do?

Näin maallikkona on täysin mahdotonta sanoa mitä maailmassa tapahtuu ja mitä on tapahtunut. Kenelläkään yksittäisellä ihmisellä ei voi valitettavasti olla niin paljon tietoa. Voidaan toki muodostaa "uskottavia" teorioita mutta monet uskottavat teoriat eivät kuvasta reaalimaailmaa. Uskottava teoriahan nojaa vahvasti olettamuksiin ja olettumaksien hyväksyminen totuutena on typerää. Itse kannatan "ehkä" -logiikkaa kaikessa. Koska en itse kykene todistamaan jotain ilmiötä todeksi, en voi sanoa etteikö se voisi olla tosi. Olen tutkinut omasta mielenkiinnostani kolikkoa molemmilta puolilta, enkä todellakaan osaa sanoa mistä on kysymys enkä ole asemassa että kykenisin väittämään kaikkia ilmiöitä mielikuvituksen tuotteeksi, hallusinaatioksi tai valehteluksi.

Mainstream tiede ei varsinaisesti tunnusta "hengen"olemassaoloa, mutta monet luonnontieteiden parissa työskentelevät eivät niiden olemassaoloa kielläkkään. Hengellä tarkoitetaan ilmeisesti tuhoutumatonta, materiaalitota tietoisuutta sen kummemmin ottamatta kantaa sen ominaisuuksiin. Monesti näyttää jopa siltä, että mitä rankempi luonnontieteehaara ja mitä korkeampi tutkinto, sitä todennäköisemmin sieltä löytyy hengellisyyteen uskovaisia. He tietävät ettemme tiedä ja miten meidän ulottumissamme on lukuisia muita dimensioita ja mahdollisesti multiversumeita, jotka vaikuttavat myös meidän maailmaamme. Suurimmat skeptikoiksi itseänsä nimittävät jääräpäät tuntuvat tulevan aina täysin urautuneista ajattelijoista, jotka seuraavat täysin kaavoja ja luottavat toisten mielipiteisiin ja muodostavat omat mielipiteensä ulkomaailmasta demokraattisesti. Nämä ne pääsevät valitettavasti mainstream mediaan kertomaan "totuuksia" joista suurin osa meistäkin perustaa uskonsa. Luottamukseen perustuva maailma on lukuisia kertoja osottanut kuinka se ei ole sen arvoinen.

Jos väittää tajuavansa mitä reaalimaailma edes on, täytyy omata valtava määrä röyhkeyttä, lyhytkatseisuutta, tyhmyyttä tai pelkoa. Me tiedämme vain, että meillä on tietoisuus ja kaikki mitä meidän ympärillämme tapahtuu on meidän tietoisuuden tilojen vaihtelua. En tarkoita solipsismi olisi oikea näkemys, mutta eihän mitään ulkopuolista voi olla tietoisuudelle. Tietoisuus rakentuu omista palikoista ja ne mitkä ovat sen ulkopuolella ovat ikuisesti tietoisuuden ulkopuolella. Olkoon se tietoisuus sitten materiaa ja energiaa , siitähän me koostumme. Tämähän vain syventää mysteeria, miksi subjektiivinen tietoisuus on olemassa, jos materia olisi todella elotonta. Aistimuksethan ei ole kuin sähkömagneettisia kenttien vaihteluita aivoissa. Miten saat siitä rakennettua tämän aistimusten todellisen kirjon?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Virallisenkin tieteen on pakko myöntää edes se että mieli vaikuttaa mieleen, yksikään ihminen ei pysty väittämään että se mitä hänellä on päässään on puhtaasti häntä omaa itseään, mehän kokoajan vaikutamme toisiimme erilaisia kommunikointitavoin.

Kollektivinen tietoisuus on kuitenkin ihan hemmetin mystinen juttu. Onko sitä olemassa omillaan, eli jos laittaisimme ihmisen heti syntymän jälkeen sellaiseen eristystilaan että jotenkin hän onnistuisi pysymään hengissä (automaatti ruokkisi?) mutta häneen ei vaikuttaisi yksikään toinen ihminen millään tavalla, niin olisiko tuolla ihmisellä kuitenkin jonkinlaisia uskomuksia ja vaikuttaisivatko kollektiiviset arkkityypit hänen mielessään?

Hörhönä on erityisen kiehtovaa mietiskellä kaikenlaisia luomiskertomuksia ja varsinkin kertomuksia tuhoista, koska ne samat kertomukset löytyvät kaikkialta ja jää aina avoimeksi että onko niiden taustalla todellisia tapahtumia vai ovatko ne juurikin sieltä kollektiivisesta tietoisuudesta esiin kuplivia ilmentymiä. Yksi erityisen kiintoisa (ja materiaalisellekin tiedefanille kelvollinen) kirja aiheesta voisi olla vaikkapa Hamlet's Mill joka käy läpi maailmanlaajuista tarukuvastoa (Kalevalaa myöten) ja vertailee sitä prekessioilmiöön.

http://en.wikipedia.org/wiki/Hamlet's_Mill

Rousseau
Virallisenkin tieteen on pakko myöntää edes se että mieli vaikuttaa mieleen, yksikään ihminen ei pysty väittämään että se mitä hänellä on päässään on puhtaasti häntä omaa itseään, mehän kokoajan vaikutamme toisiimme erilaisia kommunikointitavoin.

Kollektivinen tietoisuus on kuitenkin ihan hemmetin mystinen juttu. Onko sitä olemassa omillaan, eli jos laittaisimme ihmisen heti syntymän jälkeen sellaiseen eristystilaan että jotenkin hän onnistuisi pysymään hengissä (automaatti ruokkisi?) mutta häneen ei vaikuttaisi yksikään toinen ihminen millään tavalla, niin olisiko tuolla ihmisellä kuitenkin jonkinlaisia uskomuksia ja vaikuttaisivatko kollektiiviset arkkityypit hänen mielessään?

Hörhönä on erityisen kiehtovaa mietiskellä kaikenlaisia luomiskertomuksia ja varsinkin kertomuksia tuhoista, koska ne samat kertomukset löytyvät kaikkialta ja jää aina avoimeksi että onko niiden taustalla todellisia tapahtumia vai ovatko ne juurikin sieltä kollektiivisesta tietoisuudesta esiin kuplivia ilmentymiä. Yksi erityisen kiintoisa (ja materiaalisellekin tiedefanille kelvollinen) kirja aiheesta voisi olla vaikkapa Hamlet's Mill joka käy läpi maailmanlaajuista tarukuvastoa (Kalevalaa myöten) ja vertailee sitä prekessioilmiöön.

http://en.wikipedia.org/wiki/Hamlet's_Mill





Mieli vaikuttaa mieleen, joo näin voidaan sanoa, mielen sisältö on mieli, ja se vaikuttaa itseensä.
Se mitä uskot on mielen sisältöä, ja se myös vaikuttaa sinuun.
Mieltä ei ole erillisenä omasta rakenteestaan, kaikki mitä koetaan, muodostuu mielen rakenteeksi.
Kaikki vaikuttaa, halusi pyrkimyksesi, tunteesi, se miten rekoit asioihin, miten koet, ja ymmärrät asiat, aivan kaikki.

penni
fata morgana
Rousseau
[i

Jung oli kuulema sanonut jossain vaiheessa että osa ihmismielessä vaikuttavista voimista ei olisikaan sisäisiä, vaan ulkoisia voimia. Olen jotain kirjoituksia häneltä lukenut, mutta tuohon näkemykseen en ole vielä törmännyt, tietääkö joku miten tuo asia tarkalleen meni? Tuliko Jungista vanhoilla päivillään aivan täys okkultisti?





En ole junkia lukenut, mutta mitäpä voimaa ihmismielessä sinänsä olisi, ulkoinen vaikutus on jatkuvaa, eihän aistiminen mihinkään lopu.

Ihmismielen toiminta on aistien tulkintaa, ja muistamista, muistin käyttöä, analysointia.

Sehän on ulkoista, ja sisäistä järjestyksen hakua ei siinä mitään okulttisuutta tarvita.


Jungin mielestä ihmismieli myös tuottaa ajatusmalleja, uskonnollisuutta, ja kulttuurista riippumattomia ihmiselle tyypillisiä toistuvia "koodeja". Kutsui niitä arkkityypeiksi.
Uskonnollisuudessa, saduissa, kansantarinoissa ja unissa on näitä rakennelmia joita ihminen tuottaa syntyjään, väittää Jung.
Tiedä häntä miten mielekkäitä teorioita ovat tänään, mutta onhan se nyt selvä että jos ihmismieltä yrittää ymmärtää niin pakkohan nuo asiat on huomioida.




Perusihmisyys on tietenkin sama, mutta mitä sitten arkkityypeillä tarkoitetaan, jotan automaattista toimintatapaako?
Ei siinäkään mitää okulttisuutta tarvita, vaikka ihmisen perusolemus onkin täyttää tiedonpuute uskomuksilla. Uskomukset tulevat kulttuurista, ja kansanperinteestä, ja ainahan on niitä jotka ovat herkkäuskoisempia kuin toiset.
Siinämielessä ajatusmalleja on kyllä olemassa, tiedonpuute korvataan oletuksilla.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Kansantajuisten psykologiaa ja varsinkin unia käsittelevien kirjojen (muutama näistä kirjoista Jungin) pohjalta olen käsittänyt arkkityypit voimakkaiksi symboleiksi joilla on selkeä hahmo. Ne ovat jonkinlaisia "mielen ikoneita" tai ehkä paremminkin mielen omaa kieltä puheen tuollapuolen.

Joka tuntee tarot-kortit, tietää että niissä on niin sanottu Suuri Arkana ja Pieni Arkana. Suuren Arkanan kortit voisi hyvinkin mieltää nimenomaan arkkityypeiksi, Pienen Arkanan kortit ovat sitten kaikenlaista vähemmän tärkeää sälää. Samaan tapaan jos unessa näkee jonkun vaan miehen josta ei tule mitään erikoisempia säväreitä niin se on sellaista vähemmän merkittävää kamaa, mutta jos näkee miehen joka tekee suuren vaikutuksen ja tästä miehestä tulee isämäisiä filiksiä, nin silloin tämä olento on arkkityyppi nimeltä "isä". Yksi monista. Ja yleensä unennäkijä, jos ei aivan pässi ole, miettii sitä unta vielä pitkään herättyäänkin, koska tietää että nyt on mielellä ollut vähän tärkeämpää asiaa itselleen kuin yleensä. Aivan samalla tavallahan uutisistakin tulee enimmäksen jonninjoutavaa huttua, mutta aina välillä tulee joku isompi paukku tai joku juttu mikä saattaa vaikuttaa omaankin elämään.

En tiedä pitääkö arkkityypin aina olla nimenomaan ihmishahmo.

Rousseau
Kansantajuisten psykologiaa ja varsinkin unia käsittelevien kirjojen (muutama näistä kirjoista Jungin) pohjalta olen käsittänyt arkkityypit voimakkaiksi symboleiksi joilla on selkeä hahmo. Ne ovat jonkinlaisia "mielen ikoneita" tai ehkä paremminkin mielen omaa kieltä puheen tuollapuolen.

Joka tuntee tarot-kortit, tietää että niissä on niin sanottu Suuri Arkana ja Pieni Arkana. Suuren Arkanan kortit voisi hyvinkin mieltää nimenomaan arkkityypeiksi, Pienen Arkanan kortit ovat sitten kaikenlaista vähemmän tärkeää sälää. Samaan tapaan jos unessa näkee jonkun vaan miehen josta ei tule mitään erikoisempia säväreitä niin se on sellaista vähemmän merkittävää kamaa, mutta jos näkee miehen joka tekee suuren vaikutuksen ja tästä miehestä tulee isämäisiä filiksiä, nin silloin tämä olento on arkkityyppi nimeltä "isä". Yksi monista. Ja yleensä unennäkijä, jos ei aivan pässi ole, miettii sitä unta vielä pitkään herättyäänkin, koska tietää että nyt on mielellä ollut vähän tärkeämpää asiaa itselleen kuin yleensä. Aivan samalla tavallahan uutisistakin tulee enimmäksen jonninjoutavaa huttua, mutta aina välillä tulee joku isompi paukku tai joku juttu mikä saattaa vaikuttaa omaankin elämään.

En tiedä pitääkö arkkityypin aina olla nimenomaan ihmishahmo.





Nuo vaikuttavat pelkiltä uskomuksilta, toki jos niihin uskoo ne vaikuttavat.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
fata morgana
Rousseau
Kansantajuisten psykologiaa ja varsinkin unia käsittelevien kirjojen (muutama näistä kirjoista Jungin) pohjalta olen käsittänyt arkkityypit voimakkaiksi symboleiksi joilla on selkeä hahmo. Ne ovat jonkinlaisia "mielen ikoneita" tai ehkä paremminkin mielen omaa kieltä puheen tuollapuolen.

Joka tuntee tarot-kortit, tietää että niissä on niin sanottu Suuri Arkana ja Pieni Arkana. Suuren Arkanan kortit voisi hyvinkin mieltää nimenomaan arkkityypeiksi, Pienen Arkanan kortit ovat sitten kaikenlaista vähemmän tärkeää sälää. Samaan tapaan jos unessa näkee jonkun vaan miehen josta ei tule mitään erikoisempia säväreitä niin se on sellaista vähemmän merkittävää kamaa, mutta jos näkee miehen joka tekee suuren vaikutuksen ja tästä miehestä tulee isämäisiä filiksiä, nin silloin tämä olento on arkkityyppi nimeltä "isä". Yksi monista. Ja yleensä unennäkijä, jos ei aivan pässi ole, miettii sitä unta vielä pitkään herättyäänkin, koska tietää että nyt on mielellä ollut vähän tärkeämpää asiaa itselleen kuin yleensä. Aivan samalla tavallahan uutisistakin tulee enimmäksen jonninjoutavaa huttua, mutta aina välillä tulee joku isompi paukku tai joku juttu mikä saattaa vaikuttaa omaankin elämään.

En tiedä pitääkö arkkityypin aina olla nimenomaan ihmishahmo.





Nuo vaikuttavat pelkiltä uskomuksilta, toki jos niihin uskoo ne vaikuttavat.



Jaa. Itse en lähtisi vähättelemään Jungin juttuja "pelkiksi uskomuksiksi", ja onhan tämä tietysti vähän huono homma että yritin tehdä asiaa ymmärrettävämmäksi tarot-korttien kuvaston avulla. Ihmiset jotka eivät ole koskaan niitä vilkaisseetkaan saavat jonkinlaisen aivojumin jo kuullessaan sanan "tarot" ja siitä eteenpäin tungetaan sormet korviin ja huudetaan että LALALALALALALALA MÄÄ EN HALUA KUULLA MITÄÄN.

Kuitenkin jos pengotaan eri kulttuurien tarinaperimää niin onhan siellä toistuvia hahmoja. Esim. kun tuli tuo Hamlet jo mainittua, niin yksi ihmeen pakkomielteenomaisesti toistuva tarina on se että kuninkaan veli murhaa kuninkaan ja kuolleen kuninkaan poika kostaa tämän tempun sedälleen. Merkittävimmät variaatiot tästä tarinasta löytyvät Egyptistä (Osiris, Seth ja Horus) ja Shakespearelta. Eipä kannata unohtaa myöskään Kullervon tarua jossa yhtälailla setämies äityy häijyksi.

Tuollaisia hahmoja jotka toistuvat toistumistaan kansantaruissa kaiketi juurikin nimitetään arkkityyppisiksi. Elikä voisi ajatella että arkkityyppi suomennettuna on "vahva, toistuva hahmo". Kysymys joka minua kiinnostaa että onko se tosiaan olemassa myös tavallaan ihmisestä riippumattomana. Tai voiko mieli tuottaa noita hahmoja vaikkei sille olisi niitä koskaan esitelty oman kulttuurin puolesta.

Jos nyt ihan tuonne uskonnollisuuden puolelle mennään, niin onhan näitä kertomuksia että lapset tai joku tai ihmisjoukko näkee esim. Neitsyt Marian. Hahmolla on aina tietynlaiset ja tietynväriset vaatteet ja kuvissa hänet usein esitetään vesica piscis -kuvion sisään tungettuna.

http://en.wikipedia.org/wiki/Vesica_piscis

Sikäli kuin tuo geometrinen kuvio kuvaa vulvaa, niin onhan se toki mieltäylentävää että naisen kehoa on osattu pitää pyhänä edes vaikka tiedostamattomalla tasolla, kun sitäkin ajattelee että Intiassa palvotaan lingam-kiviä (joissa on tosin usein yoni juuressaan).

Olisi todella kiintoisaa tietää mistä on saanut alkunsa ajatus että ihminen voi saada jumalalle jälkeläisen. Ja kun se nyt useimmiten on nainen joka jumalaan yhtyy, niin mikäli selitys olisi yksinomaan psykologinen, heräisi kysymys että pitävätkö miehet omaa kehoaan niin saastaisena että tuollaisen jumalan pojan synnyttäjän pitää olla neitsytnainen... Minkäköhän takia missään vaiheessa ei ole yleistynyt sellainen ajatus että jumalan vanhemmat olisivat kuitenkin molemmat ihmisiä jotka valmistavat tälle kehon, eli jumala (oli kuka kulloinkin) sitten vain laskeutuisi siihen syntyvään lapseen ja asuttaisi tämän kehon kuin kuka tahansa sielu.

Mutta ei. Aina se pitää olla niin että miespuolisen vanhemman osuus asiasta eliminoidaan tyystin ja kerrotaan tarinoita kuinka jumala suoraan ja ihan itse laittoi naisen raskaaksi, tavalla tai toisella.

Jos vielä palataan tuohon vesica piscikseen, niin prekession "aiheuttamiin" maailmankausiin uskovat näkevät sen niin että se on nykyisin menossa olevan Kalojen ajan symboli ja siksi se on pesiytynyt kristinuskoon, koska tämä kyseinen usko on tämän parituhatvuotiskauden uskonto. Toisina kausina voikin sitten olla joku toinen oppi vallalla.

penni
Seuraa 
Viestejä5380
fata morgana

Perusihmisyys on tietenkin sama, mutta mitä sitten arkkityypeillä tarkoitetaan, jotan automaattista toimintatapaako?
Ei siinäkään mitää okulttisuutta tarvita, vaikka ihmisen perusolemus onkin täyttää tiedonpuute uskomuksilla. Uskomukset tulevat kulttuurista, ja kansanperinteestä, ja ainahan on niitä jotka ovat herkkäuskoisempia kuin toiset.
Siinämielessä ajatusmalleja on kyllä olemassa, tiedonpuute korvataan oletuksilla.


Luulisin ettei muinoin olisi voitu käsittää tai oppia/opettaa maailman lainalaisuuksia, ellei koko maailmankuva olisi läpeensä uskonnollinen.

Veikkaan että järjestäytyneemmässä yhteiskunnassa, kun koko uskonnollisuus alkoi vieraantua riippuvaisuudesta luonnonilmiöihin (kuten eläinten käyttäytymisen tuntemisen välttämättömyys), niin keksittiin monoteismi, eli koko härdellin niputtaminen yhteen. Enää ei tarvinnut "ymmärtää luontoa" vaan hallita massoja, ja massojen oli hallittava itsensä. Asiat tulevat laakista yksinkertaisiksi, kun jumalia on vain yksi.

Arkkityypit ovat ihmisen ominaisuus järjestellä asioita irrationaalisilla perityillä malleilla. Olisi outoa jos ei ihmisellä olisi tällaisia taipumuksia, kaikilla eläimillä on.

Look out buddy, Noah’s coming, Jesus, man, what did you do?

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Mielestäni Jungin arkkityypit ovat ihan järkevää olettaa olevan olemassa ihmismielessä siis. Kun ihminen syntyy niin aivot muodostuvat mutta jää jäänteet myös siitä vastakkaisesta sukupuolesta sinne tietoisuuden taustalle kummittelemaan. Tästä siis esimerkiksi animat ja animukset.

Tarotkorttien alkuperä liittynee pääasiassa kuningas arthurin tarustoon joka on eräs metamyyttinen sankaritarina ja miksei siinä olisi lainattu muitakin tarinanpalasia muista myyteistä jotka ovat kerran keksitty ja siitä lainailtu muihin myytteihin.

Alkemiassakin on oma logiikkansa vaikka ei se toimikkaan fyysisessä maailmassa. Sitä aikoinaan pohtivat ihmiskunnan viisaimmat mielet näitä asioiden yhteyksiä.

Mutta sanotaan vielä kerran että taikausko perustuu siihen että asioita joilla on samanlainen luonne ovat yhteyksissä toisiinsa. Yksinkertainen sääntö josta voidaan muodostaa nämä valtavat mytologiset mittasuhteet.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Barbaari

Mutta sanotaan vielä kerran että taikausko perustuu siihen että asioita joilla on samanlainen luonne ovat yhteyksissä toisiinsa. Yksinkertainen sääntö josta voidaan muodostaa nämä valtavat mytologiset mittasuhteet.



Näin sen itsekin näkisin. Jos ihminen uskoo että asioihin voi vaikuttaa samankaltaisuuksien kautta, hän varmaankin käyttää termiä magia. Jos ei usko, käy sana taikausko.

Onhan se oikeastaan aika loogista, tavallaan, että mieli kokoajan huomioi tapahtumia ja pyrkii siitä luomaan lainalaisuuksia. Jos esim. tuntuu siltä että aina kun laittaa vihreän puseron päälle kaikki menee päin helvettiä, niin onhan aika jämäkkä jäpikkä jos ei ala sitä vihreää puseroa vallan välttelemään.

Pakkomielteinen luonne suorastaan elää ja rypee jatkuvassa taikauskoisuudessa. Mieli saattaa keksiä aivan järjettömiä "yhteenkuuluvaisuuksia" joilla ei edes ole mitään pohjaa läsnäolevissa kokemuksissa. Stressitilanteissa tuollainen voi sitten pahentua niin että haittaa jo päivittäistä elämää (vaikeimmat tapaukset eivät kai tarvitse sitä stressiäkään laukaisevaksi tekijäksi?)

penni
fata morgana

Perusihmisyys on tietenkin sama, mutta mitä sitten arkkityypeillä tarkoitetaan, jotan automaattista toimintatapaako?
Ei siinäkään mitää okulttisuutta tarvita, vaikka ihmisen perusolemus onkin täyttää tiedonpuute uskomuksilla. Uskomukset tulevat kulttuurista, ja kansanperinteestä, ja ainahan on niitä jotka ovat herkkäuskoisempia kuin toiset.
Siinämielessä ajatusmalleja on kyllä olemassa, tiedonpuute korvataan oletuksilla.


Luulisin ettei muinoin olisi voitu käsittää tai oppia/opettaa maailman lainalaisuuksia, ellei koko maailmankuva olisi läpeensä uskonnollinen.

Veikkaan että järjestäytyneemmässä yhteiskunnassa, kun koko uskonnollisuus alkoi vieraantua riippuvaisuudesta luonnonilmiöihin (kuten eläinten käyttäytymisen tuntemisen välttämättömyys), niin keksittiin monoteismi, eli koko härdellin niputtaminen yhteen. Enää ei tarvinnut "ymmärtää luontoa" vaan hallita massoja, ja massojen oli hallittava itsensä. Asiat tulevat laakista yksinkertaisiksi, kun jumalia on vain yksi.

Arkkityypit ovat ihmisen ominaisuus järjestellä asioita irrationaalisilla perityillä malleilla. Olisi outoa jos ei ihmisellä olisi tällaisia taipumuksia, kaikilla eläimillä on.




Usko, uskonnollisuus saa alkunsa tuntemattomasta, tuntemattoman pelosta.
Kuolema on yksi pelon aihe, se on tuntematon, ja sitä pyritään myös selittämään monin tavoin.

Arkkityypeistä en tiedä, en tiedä mitä jung mahdollisesti on niillä tarkoittanut.
Onhan ihmisellä tietyt valmiudet, jo syntymästä saadut, ja ihmisetkin ovat erilaisia.
Eli jos hän on tarkkoittanut geneettisen perimän mukanaan tuomia valmiuksia, niin niitä varmastikin on.
Ihminen ei kuitenkaan peri ajatuksia, suoranaisesti, vaikutuspiiri toki muokkaa nitä, varmaan kaikki keskustelut, muut yhteydet muokkaavat ihmisen ajattelua, ja ihmistä muutenkin, perinnölliset taipumukset ovat nähtävissä vaikka kaupan parkkipaikalla ihmisiä katselemalla.

(usein luonteenlaatukin on ihmisen ulkoisesta olemuksesta pääteltävissä)

Ei silti pidä yleistää, eikä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä, eikä myöskään lokeroira ihmisiä, niinkuin tuo arkkityyppi vaikuttaisi tekevän, jos nyt olen sitä tämän keskustelun perusteella oikein tulkinnut.

fata morgana
Usko, uskonnollisuus saa alkunsa tuntemattomasta, tuntemattoman pelosta.
Kuolema on yksi pelon aihe, se on tuntematon, ja sitä pyritään myös selittämään monin tavoin



Ihmisen perus vaistoihin toki kuuluu tuntemattoman pelko ja tarve selittää kaikki, joka ilmenee oikeastaan ironisesti myös kommentistasi. Meillä ei ole varmaa käsitystä mikä on saanut ihmiset uskomaan jumaliin tietyissä kolkissa maapalloa ja toisaalla taas ei. Teorianahan tuo ei ole hassumpi nyt paremman puutteessa. Toisaalta jos henkimaailma on osa reaalimaailmaa lainaamasi teoria ei välttämättä ainakaan kaikilta osin pidä paikkansa.

penni
Seuraa 
Viestejä5380
fata morgana

Usko, uskonnollisuus saa alkunsa tuntemattomasta, tuntemattoman pelosta.
Kuolema on yksi pelon aihe, se on tuntematon, ja sitä pyritään myös selittämään monin tavoin.


En usko että pelko olisi uskonnollisuuden synnyn pääasiallinen syy. Uskoisin että jonkin sortin animismia on tarvittu selittämään maailmanmenoa, ja että sillä on ihan järkiperusta olemassaolon turvaamiseksi. Luonnonilmiöille on ollut pakko keksiä selityksiä että niitä voi opettaa. Tietty se piti sisällään väkisinkin ison kasan höpöhöpöä, kai se teki luonnonilmiöistä mielenkiintoisempia ja helpommin omaksuttavia ja muistettavia.

Enkä oikein usko tuohon kuolemanpelkoon varhaisissa uskonnoissa, esi-isien palvojat taisivat rakentaa aika ruusuista tuonpuoleista.

Look out buddy, Noah’s coming, Jesus, man, what did you do?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Pitäisin varsin merkittävänä muuntuneiden tietoisuudentilojen vaikutusta hengellisyyden kehityksessä. Erään teorian mukaan alkuihminen jopa oppi kielen koska nappaili savannilla käyskennellessään nautaeläinten lannan seassa kasvavia psilosybiinisieniä, ja kuulema se sieni aiheuttaa puhumisvimmaa. [size=50:1emjetny](Mikäköhän sitten aiheuttaa kirjoittamisvimmaa, en tiedä, mutta itsehän en siis käytä mitään aineita joten se ei ole se syy pakottavaan tarpeeseen kirjoittaa...)[/size:1emjetny]

Jos sienetkin unohdetaan, olivat ihmiset liha-aterian jälkeen takuulla raukeita ja siinä kun sitten tuijoteltiin tuleen kun koko lössi istuskeli notskin ympärillä, niin varmasti näkyi puoliunessa vaikka millaisia kuvia. Tämäkin on ihan jonkun keksimä teoria että tuleentuijottelu olisi ollut ensimmäinen transsiin vievä toiminto, mutta enhän minä näitä alkuperäisen ajatuksen esittäjiä aina valitettavasti muista ja osaa esitellä.

Ikivanhoissa luolamaalauksissa on eläiten ja ihmisten hybridejä - kaikkea sitä voinee nähdä transsitilassa. Kuvista löytyy myös abstrakteja kuvioita joiden on sanottu olevan identtisiä hypnagogisten ilmiöiden kanssa, niiden kuvien joita voi nähdä valveen ja unen rajalla (ilman mitään troppejakin).

Perkaaja
Seuraa 
Viestejä77

Eikös juuri he pelkää kuolemaa ketkä kieltävät seuraavan elämän?

Elämän jatkuminen kuoleman jälkeen tarkoittaisi että he voisivat tappaa itsensä ja siirtyä seuraavaan mahdollisesti parempaan elämään...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Perkaaja
Eikös juuri he pelkää kuolemaa ketkä kieltävät seuraavan elämän?

Elämän jatkuminen kuoleman jälkeen tarkoittaisi että he voisivat tappaa itsensä ja siirtyä seuraavaan mahdollisesti parempaan elämään...




Tai ehkä paremminkin niin että jos elämä jatkuu kuoleman jälkeen, voi joutua tilille tekosistaan. Enkä nyt tarkoita mitään hemmetin helvettiä, vaan sitä että itse tiedosta kaiken mitä tuli tehtyä väärin ja se ottaa päähän, kun ei pääse enää korjaamaan sitä samana persoonallisuutena samaan aikaan ja paikkaan. Syyllisyyden- ja avuttomuudentunteet ovat kamalimpia kokemuksia mitä ihmisellä voi olla. Eikä vihakaan kiva tunne ole, eli se että onkin kuolemansa jälkeen olemassa ja raivoissaan siitä että joku toinen lopetti elämäsi ennen aikojaan, tai jotain muuta epäoikeudenmukaista.

Mutta luulenpa että suurelle osalle niistä jotka uskovat kuoleman olevan päätepiste on vain jotenkin tympäisevää että "pitäisi" ajatella jotain niin monimutkaisia kuin että mitä sitten siitä kuolemasta eteenpäin. Minusta on ihan luonnollista että ihminen haluaa keskittyä nykyhetkeen ja elämäänsä sellaisena kuin se on. Kaikenlaisen memento mori -voivottelu kuitenkin kesti niin monta vuosisataa että ei mikään ihme että moni on saanut sellaisesta synkistelystä tarpeekseen. Nyt on sitten menty toiseen äärimmäisyyteen. Ei vahingossakaan mietitä mitään kuolemaa. Eikä tarvitsekaan, koska rutto ei riehu ympäriinsä ja sodatkin ovat jossain kaukana muilla mailla.

Itse en näkisi asiaa sillä tavalla että tämä elämä on vain yhdentekevä ohimenevä juttu jonka aikana pitäisi kokoajan otsa rypyssä keskittyä elämänjälkeiseen aikaan, tyyliin "missä vietät ikuisuutesi?" Omassa katsomuksessani tämä elämä ja elämäin välinen tila ovat molemmat yhtälailla olennaisia osia, tosin uskon että elämien välissä ei tapahdu oikein mitään kovin kummoista, on lähinnä sellaista sulatteluaikaa. Ei se ole mikään palkinto- tai rangaistuspaikka tms. vaan analysointia ja sisäistämistä varten se "välitila". Mutta tämä siis toki on vain minun käsitykseni eli se miten itse asian teoretisoin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat