Siis nauttiiko joku ihan oikeasti sosiaalisuudesta?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko sosiaalisuus vain väline vai onko sillä myös itseisarvo?
Saako joku oikeasti nautintoa siitä että juttelee arjestaan tuntemattomien tai vasta tapaamiensa ihmisten kanssa? Saati sitten, että juttelisi samoista asioista vuosi toisensa jälkeen ihmisten kanssa joiden ajatukset tietää ilman kysymistäkin?
Kasvaako jutustellessa yhteenkuuluvuudentunne, kuin toisiaan rapsuttavilla paviaaneilla vai odotetaanko vain suhteiden myötä tulevia fyysisiä ja sosiaalisia etuja?

Toisin kuin peruskoulusta asti on hoettu, eivät ihmiset useimmin ole millään tavalla mielenkiintoisia vaan päinvastoin sietämättömän tylsiä ja ennalta-arvattavia. Harva ihminen osoittautuu sellaiseksi, että keskustelu soljuu eteenpäin ilman väkinäistä lauseiden pudottelua ja että jälkeenpäin ei tunne vain tuhlanneensa aikaansa ja antaneensa toiselle ilmiselvästi jonkunlaisen valheellisen yhteenkuuluvuudentunteen vaikka todellisuudessa on vain noudattanut hyväksytyn normiston mukaista käytöstä.

Sivut

Kommentit (229)

Vierailija
jees
Jos ihmiset on ennalta arvattavia, kannattaa jutella ihmisen kanssa joka ei tiedä oikeaa vastausta.

Lasten kanssa on kyllä mukava viettää aikaa. Harva aikuinen uskaltaa olla lapsenkaltainen.

jees
Mene eksoottisiin maihin ja hämmästy kun nenä tulee kipeäksi, eikä kukaan juttele.

Kotikylän raitilla saa jo helposti turpaansa jos feikattu ulkoasu ja asenne vahingossa putoaa hetkeksikin.

Vierailija

Nyt olisi mukava kuulla niiden kirjoittajien kommentteja, joiden anti forumille on vähemmän asiapitoista tai jotka tykkäävät käydä live-tapaamisissa. Kaivataan siis alan asiantuntijoita.

Arvuuttelija
Harva ihminen osoittautuu sellaiseksi, että keskustelu soljuu eteenpäin ilman väkinäistä lauseiden pudottelua



En ainakaan itse tiedä, miten pudotetaan väkinäisiä lauseita. Asia joko sanotaan tai jätetään sanomatta. Siitä mistä ei voida puhua, on vaiettava.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Nyt tulikin sellainen kysymys että siitä varmaan riittäisi märehdittävää maailman tappiin asti. Siihen nähden miten epäsosiaalisen oloista porukkaa tälläkin foorumilla pyörii, luulisi että näkemyksiä löytyy muitakin kuin että "tottakai ihminen tarvitsee muiden seuraa, hölmö kysymys".

Joskus tuntuu että sosiaalista kanssakäymistä tarvitaan vain sen takia että sen olemattomuus aiheuttaa pahaa oloa ja huonontaa kykyä arvioida omaakin elämää objektiivisesti. Eli se on vähän sillä tavalla että jos ei ole sosiaalisia kontakteja, on miinustilassa. Mutta jos kontakteja on, voi olla ettei se ole automaattisesti plussatila eli oltaisiin päästy nautinnon puolelle - tila voikin olla pelkkä nolla. Tai jos oikein huonosti sattuu niin siinä on sekä plussaa että miinusta niin että ei osaa punnita onko kanssakäyminen enemmän riesa vai ilo, kun kumpaakin on tarjolla.

Voiko olla sosiaalinen vaikkei ole valtavasti ihmisten kanssa tekemisissä? Mielestäni voi. En todellakaan piirtäisi yhtäläisyysmerkkejä sosiaalisuuden ja runsaan sosiaalisen kanssakäymisen välille. Jotkut meistä olisivat tyytyväisiä muutamaan kontaktiin, kunhan ne ovat siellä plussan puolella sen verran tukevasti että ei ole jatkuvasti kiusaantunut olo.

Varmasti monet laskelmoivat kenen kanssa kannattaa olla että saa eniten hyötyä irti. Kuka sitä nyt sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa oleminen on pelkkää tuskaa. Se minimaalisin hyöty on juurikin mielenterveyden hoitaminen, mielestäni se ei ole vielä muiden hyväksikäyttöä, saati riistoa, jos vain juttelee toisten kanssa aina silloin tällöin niin että tarvittaessa osaa kyllä myös kuunnellakin. Minulle on sanottu netissä että jos puhun livenä niin paljon itsestäni kuin netissä, niin muille tulee sellainen olo etteivät he jaksa. Noh, siitä ei ole pelkoa. Livenä toisetkin kyllä yleensä avautuvat yhtälailla, tai sitten keskustellaan yhdessä asiasta mikä rassaa tai ilahduttaa kumpaakin. Minulle on sanottu live-elämässä muutaman kerran että sinulla ei näytä olevan mitään ongelmia olla ihmisten kanssa tekemisissä, eli ilmeisesti se sitten ei näy päällepäin että jännitän niin että se jännittäminen itsessään tekee olemisen niin epämukavaksi ettei sosiaalisia tilanteita vartavasten oikein halua hakea. Jo pelkkä fyysinen läsnäolo muiden kanssa, vaikkapa niin että molemmilla puolillani on ihmisiä, tuntuu ahdistavalta. Liekö siinä sitten kouluaikojen kiusatuksi tulemisen tunnelmat taustalla vai mikä lie.

Ehkä ihmiset joilla on ollut voittopuolisesti myönteisiä kokemuksia muista ihmisistä oikein tosissaan nauttivat sosiaalisuudesta/an niin että jopa tietoisesti hakevat kokoajan mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ihan face to face.

Itsestäänselvyksiä kaiketi... Mutta se on aina jännää että kun laitetaan pelokkaita, elämässä nujerrettuja ihmisiä yhteen ja kuvitellaan että he toistensa vertaistukijoita kehittävät hyvän kaverihengen ja jatkossakin tapailevat toisiaan vaikka jokin tietty projekti olisi loppunut, niin höpönlöpön. Ei niistä viritelmistä ikinä mitään tule. Suuri osa ahdistuneista ihmisistä ei tule koskaan avautumaan muita kohtaa ja mieluummin tarrautuu vetäytymistoimintatapaansa jota voisi kutsua vaikkapa kotiloelämäksi. Yhtä hyvin voisi neitihomoja parittaa keskenään kuin pakottaa epäsosiaalisuuden turvallisemmaksi kokevia ihmisiä pysyväksi ryhmäksi.

Vierailija

Ujouden vaikutelma voi syntyä siitä, että pyrkii toimimaan vallitsevan normin mukaan vaikkei koekaan sitä itselleen sopivaksi. Itselleen sopiva käytös taasen voisi vaikuttaa muiden mielestä itsekeskeiseltä ja röyhkeältä.

Monesti käyn ihmisten kanssa keskustelua, jonka jokainen lause ja vastakommentti on kuin käsikirjoituksesta ja tiedän ennalta mihin päädytään. Tällaisissa tilanteissa tulee se tunne, että ei toi voi olla tosissaan. Haluaako se käydä läpi tämän vain sosiaalisena rituaalina vai tunteeko se, että me tässä käymme vapaamuotoista keskusteua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän keskustelut ovat tätä ritualisoitunutta sosiaalisen normin pönkitystä ja yhä vain harvemmin todellista vapaata keskustelua. Huumori monesti piristää, mutta sekin turhan usein kaavan mukaista ja ikivihreiden lentävien lauseiden toistelua. Näissä tilanteissa minulla olisi paljon annettavaa, mutta en yksinkertaisesti halua rohkaista ketään näihin kuolettavan kankeisiin kaavojen noudattamisiin. Muutaman normin mukaisen "terävän" lauseen jälkeen meinaa usein tulla haukotus.

Ei perkele! Mikä tuon kaiken tarkoitus voi olla, paitsi vaivuttaa osallistujat tylsistyttäväään horrokseen.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Tänään minulta kysyttiin, että puhunko suomea.
Kun avaa oven ja ihminen seisoo siinä naaman edessä kamera kädessä, niin ei minulle ainakaan tule mieleen moikkailla. Että hyvää huomenta vaan wtf. Melkoisen ahdistavaa.
En kyllä ymmärrä, että miksi pitäisi väkisin jutella jonkun oudon kanssa, jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin ihmisyys.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Vierailija

En nauti.

Miksi pitäisi puida jokainen päivän yksityiskohta jonkun ihmisen, tutunkin kanssa? Ihan kuin jossain älyttömässä saippuaoopperassa tehdään? Tai vääntää väkisin juttua säästä, tämänpäivän säästä, huomisen ja kymmenen päivän ennusteesta..jos ei ole mitään muuta mietittävää tai keskusteltavaa? Olen mieluummin yksinäni hiljaa

Joskus voi lörpötellä ja haastaa potaskaa jos joku ilkiää kysellä tyhmiä, mutta miksi avautua sen paremmin? Mitä kellekkään kuuluu, miltä minusta tuntuu kun krapsutan takalistoani? Tai miksi joudun krapsuttamaan sitä?

thxgg
Seuraa 
Viestejä581
Liittynyt14.12.2011
Arvuuttelija

Toisin kuin peruskoulusta asti on hoettu, eivät ihmiset useimmin ole millään tavalla mielenkiintoisia vaan päinvastoin sietämättömän tylsiä ja ennalta-arvattavia.



Ihmiset saattavat olla oikeasti tylsiä, ja muuttuvat vain sitä tylsemmiksi mitä paremmin heihin tutustuu. Niissä tapauksissa joissa näin ei kuitenkaan ole, ne kaikista mielenkiintoisimmat ja oudoimmat puolet paljastuvat vasta kun heidät on tuntenut pidemmän aikaa ja on päästy raapaisemaan pintaa syvemmältä. Ja tämän pitäisi tapahtua molempiin suuntiin, eli itsekin pitäisi vähän avautua ja sisältä paljastua jotain muutakin kuin sisäänpäin käpertynyt tylsimys. Jos otat ennakkoasenteen että ihmiset on joka tapauksessa tylsiä ja rasittavia, niin melko varmasti eivät he ala näkemään vaivaa että todistaisivat sinut vääräksi.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Arvuuttelija
Onko sosiaalisuus vain väline vai onko sillä myös itseisarvo?
Saako joku oikeasti nautintoa siitä että juttelee arjestaan tuntemattomien tai vasta tapaamiensa ihmisten kanssa? Saati sitten, että juttelisi samoista asioista vuosi toisensa jälkeen ihmisten kanssa joiden ajatukset tietää ilman kysymistäkin?
Kasvaako jutustellessa yhteenkuuluvuudentunne, kuin toisiaan rapsuttavilla paviaaneilla vai odotetaanko vain suhteiden myötä tulevia fyysisiä ja sosiaalisia etuja?

Toisin kuin peruskoulusta asti on hoettu, eivät ihmiset useimmin ole millään tavalla mielenkiintoisia vaan päinvastoin sietämättömän tylsiä ja ennalta-arvattavia. Harva ihminen osoittautuu sellaiseksi, että keskustelu soljuu eteenpäin ilman väkinäistä lauseiden pudottelua ja että jälkeenpäin ei tunne vain tuhlanneensa aikaansa ja antaneensa toiselle ilmiselvästi jonkunlaisen valheellisen yhteenkuuluvuudentunteen vaikka todellisuudessa on vain noudattanut hyväksytyn normiston mukaista käytöstä.




Minusta kyllä ihmiset ovat kiinnostavia ja kuulen mielelläni tylsien, tavallisten ja ennalta-arvattavienkin ihmisten kuulumisia. Ei aina tarvitse olla mitän erityistä. On myös kiinostavaa löytää ihan tavallisten ihmisten kanssa samaistumisen kohteita ja myös erilaisia kokemuksia ja näkökulmia asioihin. Pelkkä jonninjoutavien jutustelu tuntemattomienkin ihmisten kanssa on perin kiehtovaa. Voinee sanoa, että nautin sosiaalisuudesta. Ilman muuta kaikki sosiaalinen kanssakäyminen lisä yhteenkuuluvuudentunnetta ja palkitsee sinällään, mutta on sillä myös välinearvoa. Se rakentaa luottamusta ja mahdollistaa yhteistyötä ja luottamuksen, yhteisymmärryksen ja yhteistyön kautta tuo myös sitten yhteistä hyötypotentiaalia luovia verkostoja.

Minun nähdäkseni äärimmäisen harva ihminen osoittautuu sellaiseksi, ettei sujuva keskustelu etenisi itsestään, kunhan se jokin yhteinen aihe vain löytyy vaikka sitten väkinäisten keskustelunavausten kautta.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Jos ajatellaan vaikkapa että 99% on suhteessa idiootteja, pitää kuunnella hirveä määrä paskaa jotta löytäisi yhden sensein. Kun vielä jaotellaan keinotekoisesti aihepiirit, ollaan jo vähintään toisessa potenssissa. Tässä kohtaa jo viimeistään herää toisten virheistä oppiminen houkuttelevaksi, ja se tekee kaveripiiristä keräilykortteja, jottei turhaudu ihmisten peeloiluihin. Nyt kun on laaja verkosto, kannattaa ruveta yrittäjäksi.

Vierailija
Kosh
Minun nähdäkseni äärimmäisen harva ihminen osoittautuu sellaiseksi, ettei sujuva keskustelu etenisi itsestään, kunhan se jokin yhteinen aihe vain löytyy vaikka sitten väkinäisten keskustelunavausten kautta.

Riittää että toinen henkilöistä on sujuva ja kehittää puheenaiheita. Ellei kumpikaan ole, keskustelu on väkinäistä ja nopeasti ohi.

thxgg
Seuraa 
Viestejä581
Liittynyt14.12.2011
jees
Jos ajatellaan vaikkapa että 99% on suhteessa idiootteja, pitää kuunnella hirveä määrä paskaa jotta löytäisi yhden sensein.



Näillä todennäköisyyksillä, itse kukin on todennäköisesti idiootti eikä sitä tietenkään itse tajua. Niin että saisitte jokainen olla kiitollinen että joku edes suostuu puhumaan teille, kun olette niin peeloja, todennäköisesti vain säälistä sietävät teitä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat