Ajan loppu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tuli vain mieleen, että sitten kun mustat aukot ovat kuluneet pois ja protonien eilinikä on kulunut loppuun(mikäli se on mahdollista), jäljelle jää vain fotoneita joille ei ole aika vektoria. Maailmankaikkeudella ei ole siis jäljellä aikaa eikä masaa. Jäljellä on kyllä virtuaali hiukkaspareja ja neutriinoja. Onko neutriinot massattomia ja onko niiden elinikä ennustettu? Tämä liityy epäsuorasti kaiken alkuun, siis jos maailmankaikkeus on syklinen, ajalla on alku ja loppu niin eikö lopusta pitäisi tulla uusi alku? Tai alun ja lopun välillä on jotain, mutta jos välillä ei ole aikaa ei ole syy seuraus suhdettakaan? Vai onko ajan loppu niinkuin avaruus, lähestyy mutta ei ikinä saavuta?

Tietenkin aika ei varmastikkaan ole kiinni massallisissa kappaleissa, vaan jonkinlainen perusulottuvuus. Ajalla on alku muttei loppua, ei mitään sykliä ei ole ja viimeisen massallisen kappaleen tuhoutumisen jälkeen jää pelkkä valtava, joka suuntaan laajeneva valopallo. Herää kysymys, miksi universumi yleensä on. Pakkohan jonkinlainen rationaalinen vastaus olla.

Vielä puollustan oikeuttani postitaa pesudotiede/filosofiaa foorumille: Aihe oikeasti kiinnostaa, mutta netistä löytyvä englanninkielinen, vaikeatajuinen, abstraktia, fysiikan ammattisanastoa käyttävä materiaali on englanninkielistä, vaikeatajuista, abstraktia, fysiikan ammattisanastoa käyttävää materiaalia.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Minkä takia pitäisi olla joku rationaalinen vastaus maailmankaikkeuden olemassaoloon? Syyksi ei kelpaa se, että se olisi rationaalista.

Vierailija

Minulle on jäänyt mieleen yli kymmenen vuoden takaa tv:n tiededokumentti, jossa Steven Hawkingille esitettiin kysymys: "Onko olemassa vain tämä yksi Universumi, vaiko ääretön määrä universumeita?"
Hawking vastasi: "Ei ole tarpeellista tietää enempää kuin on tarpeellista!"

Moniin tällä palstalla esitettyihin kysymyksiin voisi vastata samalla tavoin, varsinkin, jos kaikki mahdolliset vastaukset ovat enemmän tai vähemmän arvauksia. Kaikkiin kysymyksiin ei ole mahdollista vastata pätevin argumentein.

Vierailija

Pohdit nyt kyllä aika vaikeita asioita.
Onko aika syntynyt vasta maailmankaikkeutemme kanssa yhtäaikaa?
Onko maailmankaikkeus ylipäätänsä syntynyt koskaan vai onko se ollut olemassa ikuisesti?
Jos maailmankaikkeuden olemassaoloon on jokin syy niin miksi tämä syy on olemassa ja mistä se on tullut?
Luulen että maailmankaikkeutta ei tulla koskaan ymmärtämään vaikka sitä pohdittaisiin täällä niin pitkään kuin aikaa riittää...

Vierailija
Armitage
Minkä takia pitäisi olla joku rationaalinen vastaus maailmankaikkeuden olemassaoloon? Syyksi ei kelpaa se, että se olisi rationaalista.

Siis, erillinen rationaalinen vastaus siinä tapauksessa, jos maailmankaikkeus ei ole syklinen. Näin koska jos maailmankkaikkeus on ollut aina mitään vastausta ei tarvita. Ei alkua, ei loppua. Jos taas alkuräjähdys on kaikken meille näkyvän alku, sen synnyttäneistä tekijöistä saada edes teoreettista tietoa ja loppua ei ole, niin ainakin allekirjoittaneesta tuntuu homman olevan pahasti kesken ja tuomio "me emme ikinä saa tietää" ennenaikaiselta.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005
Nemo
Armitage
Minkä takia pitäisi olla joku rationaalinen vastaus maailmankaikkeuden olemassaoloon? Syyksi ei kelpaa se, että se olisi rationaalista.



Siis, erillinen rationaalinen vastaus siinä tapauksessa, jos maailmankaikkeus ei ole syklinen. Näin koska jos maailmankkaikkeus on ollut aina mitään vastausta ei tarvita. Ei alkua, ei loppua. Jos taas alkuräjähdys on kaikken meille näkyvän alku, sen synnyttäneistä tekijöistä saada edes teoreettista tietoa ja loppua ei ole, niin ainakin allekirjoittaneesta tuntuu homman olevan pahasti kesken ja tuomio "me emme ikinä saa tietää" ennenaikaiselta.

Miksei siinä tapauksessa tarvita erillistä vastausta jos maailmankaikkeus toimii syklisesti? Ja mitä sinä teet rationaalisella vastauksella kysymykseen "mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella?"

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Siis ideani on lähestyä maailmankaikkeuden syntyä "väärästä päästä" käyttäen mielestäni loogisinta työhypoteesia: maailmankaikkeus on syklinen. Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että samat tapahtumat toistaisivat itseään(vaikka niin kannattaa olettaa, ennen parempia todisteita), vaan saatamme olla yhdessä äärettömän tai lähes äärettömän, sattumanvaraisen ketjun lenkissä. Vähän niin kuin irrationaali luku.

Lisää mausteita soppaan lisää maailmankaikkeuden laajeneminen ja siihen liittyvä tiheyden pieneneminen, olisi kiinostavaa tietää onko tiheydellä kvanttifysiikassa edes teoriassa alarajaa. Omien tietojeni raja tulee vastaan ärsyttävän nopeasti.

Toisaalta kvanttifysiikasta tiedetään, että aika ja jotkut muut makromaailman säänöt eivät päde kvantti tai edes atomitasolla, eli meille tuttu kausaalisuhde ei välttämättä edes pätisi maailmankaikkeuden pilkkouduttua tarpeeksi pieniksi palasiksi. Tämä mielestäni tukee, ainakin ajatuksen tasolla, ajan loppua. Mutta ei aika varmasti tässäkään tapauksessa mihinkään katoa.

Vierailija
-:)lauri
Nemo
Armitage
Minkä takia pitäisi olla joku rationaalinen vastaus maailmankaikkeuden olemassaoloon? Syyksi ei kelpaa se, että se olisi rationaalista.



Siis, erillinen rationaalinen vastaus siinä tapauksessa, jos maailmankaikkeus ei ole syklinen. Näin koska jos maailmankkaikkeus on ollut aina mitään vastausta ei tarvita. Ei alkua, ei loppua. Jos taas alkuräjähdys on kaikken meille näkyvän alku, sen synnyttäneistä tekijöistä saada edes teoreettista tietoa ja loppua ei ole, niin ainakin allekirjoittaneesta tuntuu homman olevan pahasti kesken ja tuomio "me emme ikinä saa tietää" ennenaikaiselta.



Miksei siinä tapauksessa tarvita erillistä vastausta jos maailmankaikkeus toimii syklisesti? Ja mitä sinä teet rationaalisella vastauksella kysymykseen "mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella?"

Syklinen maailmankkaikkeus on ollut aina on tavallaan täydellinen selitys: Siis mistä tuli ikuisesti ollut maailmankaikkeus? Jos taas emme tietäisi maapallon olevan pallonmuotoinen emme osaisi esittää kysymystä "mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella?" Kysymys on siis sisällöltään ja lähtökohdiltaan absurdi, se tavallaan vastaa itse itseensä. Mutta maailmankaikkeuden rakenteesta emme vielä tiedä niin paljon kuin kotiplaneettamme rakenteesta.

Vierailija

Eikös syklinen maailmankaikkeus ole vähintäänkin yhtä omituinen idea kuin ikuinenkin?
Onko tällä syklillä sitten jotain alkua?

Vierailija
Cosmic-Fairy
Eikös syklinen maailmankaikkeus ole vähintäänkin yhtä omituinen idea kuin ikuinenkin?
Onko tällä syklillä sitten jotain alkua?

Tai sitten ikuiseti syklinen maailmankaikkeus. Tiede, vaikka voisimmekin saada tietoa olevamme yksi jakso syklissä, ei varmasti voisi vastata syklin olleen ikuinen. Kuvaillussa tilanteessa se olisi kuitenkin hyvä hypoteesi jatkotutkimuksia varten, Vaikka idea on omituinen on sillä mielestäni enemmän selitysvoimaa, kuin nykyisellä.

Toisaalta äärettömyyksiä on monenlaisia, matematiikassa oli yksi suht hauska teoria: Kaksi ärettömän pitkää tasolle piirrettyä suoraa jotka ei leikaa toisiaan eivät välttämättä ole yhdensuuntaisia, koska niiden loppu ja alkupäät olivat epäjatkuvuus kohtia ja matematiikassa kahden pisteen välissä on ääretön määrä pisteitä. Voidaan siis ajatella, että kyse on äärettömyydestä pienoiskoossa(heittäkää kivellä, jos meni väärin, en lue yliopistossa). Periaatteessa sama on sovellettavissa nykyiseen standardi alkuräjähdysteoriaan jos hetki nolla asetetaan epäjatkuvaksi, mutta löytyykö ääretön määrä ajan hetkiä? Siis kvanttiaika(mikä ikinä, tiedot taas kortilla).

Vierailija

Tuo maailmankaikkeuden olettaminen sykliseksi on hieman ongelmallista ja sen olettaminen ikuisesti sykliseksi johtaa vieläpä ristiriitaan. Nimittäin Richard Tolman osoitti jo 1930 -luvulla, että termodynamiikan toisen pääsännön myötä syklisessä universumissa entropia välttämättä kasvaa joka kierroksella. Sittemmin Landsberg on lisäksi osoittanut, että mitä enemmän universumiin on kertynyt entropiaa sitä pitemmäksi sen sykli muodostuu.

Tästä seuraa, että ajan myötä syklien pituudet kasvaisivat kohti ääretöntä. Toisaalta mentäessä sykleissä toiseen suuntaan, niin niiden pituus puolestaan lähenisi nollaa! Eli oltaisiin jälleen samassa tilanteessa kuin BB:ssä, jota nimenomaan syklisyydellä on haluttu välttää.

Yllä kuvattu tilanne voidaan kyllä välttää, mutta silloin on myös hylättävä standarditeoria ja käytettävä jotakin supersäieteoriaa törmäävine braaneineen muissa kuin meidän tutuissa ulottuvuuksissamme. Tällöin ollaan kyllä jo hyvin "spekulatiivisilla" vesillä. Näitä moderneja sykliteorioita ovat lähinnä kehittäneet (ja edelleenkin kehittävät) Steinhardt ja Turok.

Vierailija

Muistuttaisin siitä perusasiasta, että aika on mittayksikkö. Sillä ilmaistaan muutosten tapahtumisia. Jos muutoksia ei ole, ajasta on turha puhua.

Vierailija
49
Muistuttaisin siitä perusasiasta, että aika on mittayksikkö. Sillä ilmaistaan muutosten tapahtumisia. Jos muutoksia ei ole, ajasta on turha puhua.

Niinpä. Mutta jos universumi vaikkapa laajenee ikuisesti ja vieläpä kiihtyvästi se ei silti saavuta äärellisessä ajassa termodynaamista tasopainotilaansa, eli koe täydellistä lämpökuolemaa. Positronium atomien elektronit ja positronit tulevat edelleen annihiloimaan toisiaan, vaikkakin yhä hidastuvaan tahtiin mutta kuitenkaan koskaan loppumatta. Lisäksi tyhjiössä esiintyy fluktuaatioita, jopa suuriakin mutta hyvin pienellä todennäköisyydellä. Näin siis nykykäsitysten mukaan ja tämän perusteella voimmekin katsoa, että termodynaamisella ajalla ei ole loppua.

Toki, universumi saattaisi vaikkapa kokea faasimuutoksen eli tyhjiön romahtamisen matalampaan energiatilaan. Tällaisen tapahtuman jälkeen voitaisiin kyllä katsoa ainakin kosmologisen ajan loppuneen, ja ehkäpä termodynaamisenkin?

Vierailija

Scientific Americanin erikoisnumerossa "The Frontiers of Physics" on lukemisen arvoisia artikkeleita. Muun muassa sivuilta 56 ja 82 lähtevät jutut nimeltään Atoms of Space and Time ja The Mysterious Flow. Lehden muun sisällön ohella ihan mielenkiintoista: ajan ja paikan kvantittuminen.

Tiedemies kun en ole, lainaan artikkelin minulle läheisempää, runollista aloitusta:

"From the fixed past to the tangible
present to the undecided future
it feels as though time flows inexorably on.
But that is an illusion"

49

joka taannoin kävi R-kioskin lehtihyllyllä matkalla ratikkaan

EDIT: on vielä yötä ja piano, kitarakin käsillä. Suomentaisiko joku runon, tekisin sille sävelet

Vierailija
49
Scientific Americanin erikoisnumerossa "The Frontiers of Physics" on lukemisen arvoisia artikkeleita. Muun muassa sivuilta 56 ja 82 lähtevät jutut nimeltään Atoms of Space and Time ja The Mysterious Flow. Lehden muun sisällön ohella ihan mielenkiintoista: ajan ja paikan kvantittuminen.

Tiedemies kun en ole, lainaan artikkelin minulle läheisempää, runollista aloitusta:

"From the fixed past to the tangible
present to the undecided future
it feels as though time flows inexorably on.
But that is an illusion"

49

joka taannoin kävi R-kioskin lehtihyllyllä matkalla ratikkaan

EDIT: on vielä yötä ja piano, kitarakin käsillä. Suomentaisiko joku runon, tekisin sille sävelet 8)

Pitänee käyttää taiteilijan vapauksia hieman, mutta esitän oman pikaisen versioni.

Menneisyydestä määrätystä, tähän
hetkeen todelliseen - tulevaan arvaamattomaan.

Tuntuu kuin aika muuttumatta ohitseni juoksee,
taipumatta virtaa - se on vain harhaa.

[size=75:2jipzjre]Ja tässä vähän sananmukaisempi/kirjaimellisempi käännös.

"From the fixed past
Määrätystä/liikkumattomasta menneisyydestä

to the tangible present
todelliseen/(kouriintuntuvaan?) nykyhetkeen

to the undecided future
ratkaisemattomaan/määrittelemättömään tulevaisuuteen

it feels as though time flows inexorably on.
Tuntuu kuin aika virtaisi taipumatta

But that is an illusion"
Mutta se on harhaa.[/size:2jipzjre]

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat