Elämässä jatkuvasti epäonnistuva ihminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Niin... mistä sitä alottais.

Ensinäkin, en haluaisi avautua asioista, mutta kun musta tuntuu, että itsepuhumalla en saa mitään asioita ratkaistua, vaan toisinpäin, muutun vaan raivopäisemmäks ja masentuvammaks mitä enemmän puhun itselleni. En myöskään halua masentaa ketään...

Olen nuori yksin asuva mieshenkilö. Tällä hetkellä vailla työtä, mutta koulu on onneks jo käytynä. Elämäni on aivan helvetin säälittävää. Ensinäkin olen huono lähes kaikissa asioissa. Niin fyysisissä tehtävissä, kuin järjenkäyttö tehtävissä, onnistun aina jostain syystä kusemaan kaiken. Olen tyhmä, kuin myös hidasälyinen. Huumoria osaan heittää jonkin verran, mutta sekin tuntuu vaikelta. Suurinosa ihmisistä ei pidä minusta sellaisena kuin olen. Muutama kaveri löytyy, mutta nekin todennäköisesti lähinnä kavereita minun kanssani säälistä tai sen takia kavereita, koska ne on yhtä luusereita kuin minäkin. En omasta mielestäni sovellu mihinkään työhön edes tyydyttävästi. Vanhemmat säälii minua minkä kerkeävät, vaikka heillä on paljon muitakin asioita hoidettavana. En osaa olla kahden, minua rupeaa hermostuttamaan, jos minun seurassani on vain yksi ihminen, koska pitää keksiä jotain järkevää sanottavaa, ja yleensä päästän suustani jotain joka saa toisen pitämään minua outona. En myöskään onnistu naisten kanssa. Olen kertakaikkiaan kävelevä katastrofi.

...tässä vaiheessa, useat minun kaltaiset henkilöt tajuavat, että ne ovat helvetin turhia ihmisiä ja päätyvät tekemään itsemurhan, koska niillä ei ole elämässä mitään. Samoin kun jos joku pelaa vaikkapa jotain videopeliä, ja joka kerta kun hän sitä pelaa niin hän häviää siinä. Ennemmin tai myöhemmin tämä henkilö ei jaksa enää pelata sitä peliä ja vaihtaa peliä tai ei pelaa mitään pelejä ollenkaan. Sama pätee oikeaan elämään. Jos et onnistu missään niin miks sitten jatkaisit, koska se saa vaan näyttämään sinut naurettavammalta kerta toisensa jälkeen.

Mutta minä... jostain helvetin syystä olen niin pelkuri ja jostain todella typerästä syystä halukas elämään, että en pysty tekemään itsemurhaa. Joten voiko joku selittää, että mitä helvettiä mun päässä oikeen tapahtuu? Olenko mä yksinkertaisesti niin idiootti, että vaikka ymmärrän, että mun elämä on aivan perseellään, niin silti elän tätä elämää säälissä ja nöyryytyksessä vai olenko mä henkisesti niin helvetin vahva, että vaikka kaikki asiat menee mun elämässä huonosti niin silti jatkan elämistä. Koska minä en ihan ymmärrä, että mitä mun pääni sisällä oikein tapahtuu.

Sivut

Kommentit (29)

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

Harvoille ihmisille sitä käy sellainen flaksi että pääsee heti huippumahdollisuuksiin käsiksi vaan sieltä pohjapaikoista täytyy jotenkin aloittaa. Koulutuksella voi parantaa mahdollisuuksia mutta elämässä luovuttaminen ei ole ratkaisu. Masennuksissa on paljon kyse siitä miltä kantilta näkee maailmaa. Ajattele vaikka sillain kuinka paljon maailmassa on nähtävää ja koettavaa.

Vierailija
Barbaari
Harvoille ihmisille sitä käy sellainen flaksi että pääsee heti huippumahdollisuuksiin käsiksi vaan sieltä pohjapaikoista täytyy jotenkin aloittaa. Koulutuksella voi parantaa mahdollisuuksia mutta elämässä luovuttaminen ei ole ratkaisu. Masennuksissa on paljon kyse siitä miltä kantilta näkee maailmaa. Ajattele vaikka sillain kuinka paljon maailmassa on nähtävää ja koettavaa.

Mulle riittäisi, että olisin keskiverto. En haavittele mitään miljoonia ja lääkärin ammattia. Haluan vain pystyä elämään sellaista elämää, jossa olen ihmisten kanssa suurinpiirtein samalla taajuudella. Eikä elämässä ole mitään nähtävää eikä koettavaa jos pelkkä ajatus jostain tekemisestä alkaa masentamaan, koska tietää sen menevän pieleen. Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti töhöjä. Enkä ainakaan toistaiseksi tiedä töhönhoitolääkkeitä.

Vierailija

Olet vielä nuori...ja liian nuori miettimään tuollaisia.

Etsi joku harrastus joka kiinnostaa sinua. Jos sieltä ei löydy kavereita (ihmettelen) niin sitten rupeat harrastamaan jotain muuta (liikuntaa, kirjallisuutta, kuvanveistoa mitä vain) mutta MENE JA TEE niitä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Etsi kavereita tai samanmielisiä ystäviä itsellesi. Pakko niitä ei ole löytää! Elä joka päivä kuin se olisi jo valmiiksi täynnä jotain uutta jota odottaa.

Jos olo ei helpota, voisi sitten olla hyvä kokeilla jotain ammattikuuntelijaa (itse en niihin usko, höpötän pääni puhki itselleni mieluummin kunnes aivot selkiävät) ja joka on kuullut huolia laidasta laitaan. Saatatkin huomata että et ole ainoa, tai että suurimmalla osalla on kaikki paljon pahemmin.

Etsi töitä, kysele. Ellei löydy niin ei, ei se ole sinun vikasi. Moni muukin ja ammattitaitoinen on työtä vailla. Silloin on aikaa harrastuksille (ei välttämättä rahaa) joten esimerkiksi liikunnan, hölkkä, pyöräily tms joukosta saatat löytää mielenkiintoa elämään.

Ei saa antaa periksi. Missään vaiheessa

Vierailija

Melko vakavilta masennuksen oireiltahan nuo kuulostaa.

Kannattanee käydä lääkärin juttusilla asian tiimoilta. Vinkki: Varaudu kertomaan lääkärille kaikki tämä ja vielä enemmänkin, sitä paremman diagnoosin saat. Tosin voihan se olla että kunnallisella puolella sinulle sattuu gonalääkäri joka ei ymmärrä alkuunkaan, mutta siitä ei kannata lannistua. Apua kuitenkin on saatavilla, se vain pahimmillaan odotuttaa hetkisen.

Tuommoiset "ala tekemään jotain niin kyllä se siitä"-neuvot voivat usein vain pahentaa tilannetta vaikeasti masentuneiden kohdalla sillä kun aivot eivät anna periksi tehdä mitään niin ne hyökkäävät itseään vastaan jolloin tuloksena on vielä syvempi ahdistus ja masennus.

Vierailija
Röyh!
1. Olet vielä nuori...ja liian nuori miettimään tuollaisia.

2. Elä joka päivä kuin se olisi jo valmiiksi täynnä jotain uutta jota odottaa.


1. Liian nuori ajattelemaan elämän huonoja puolia? Emmä ajattele muita ihmisiä joilla on ongelmia, esim. sokeita tai kehitysvammasia. Ne on helppo sivuuttaa omasta elämästä koska niitä ongelmia ei ole itsellään. Mutta sit kun joku ongelma on itsellään joka tulee jokapäivä vastaan niin en pysty suojautumaan siitä edes huumorilla.
2. Toi on just tollasta hippipuhetta mikä ei johda mihinkään. "Avaa verhot ja anna auringot paistaa sisään." Mun ongelma ei ole se, etteikö mun elämässä olis tekemistä, vaan mun ongelma on se, että ne tekemiset menee vituiks, koska olen kömpelö, tyhmä ja hidasälyinen. Olen myös fyysisesti sellaisessa tilassa, etten pysty kunnolla harrastamaan liikuntaa. Ja sitäpaitsi, kyllä fyysisesti vahvakin ihminen tarvitsee älyä. Ei se riitä rakennusmaalla, että sulla on paljon lihasmassaa, vaan sun pitää osata myös iskeä vasaralla nauloja ja tähdätä niihin. (Huono esimerkki, mutta esimerkki kuiteskin.)

Tume34
Melko vakavilta masennuksen oireiltahan nuo kuulostaa.

Kannattanee käydä lääkärin juttusilla asian tiimoilta. Vinkki: Varaudu kertomaan lääkärille kaikki tämä ja vielä enemmänkin, sitä paremman diagnoosin saat. Tosin voihan se olla että kunnallisella puolella sinulle sattuu gonalääkäri joka ei ymmärrä alkuunkaan, mutta siitä ei kannata lannistua. Apua kuitenkin on saatavilla, se vain pahimmillaan odotuttaa hetkisen.

Tuommoiset "ala tekemään jotain niin kyllä se siitä"-neuvot voivat usein vain pahentaa tilannetta vaikeasti masentuneiden kohdalla sillä kun aivot eivät anna periksi tehdä mitään niin ne hyökkäävät itseään vastaan jolloin tuloksena on vielä syvempi ahdistus ja masennus.


Suoko ei masentais se, että mitä ikinä yritätkään niin lähes aina epäonnistut? Tottakai se masentaa, mutta ei masennuksen parantaminen auta tätä tilannetta. Tän tilanteen auttaa se, että musta tulis jotenkin viisaampi tai nopeaälyisempi. Muttaku onko se muka jotenkin mahdollista tehdä ihmisestä nopeaälyisempää? Mulla on myös sekin ongelma, että usein en ymmärrä ihmisiä. En ymmärrä aina, että heittääkö toinen asian vitisllä vai tosissaan. Enkä ymmärrä aina, että onko jonkun lauseen takana piilosanoma tai onko lauseessa jotain ironista. Mulla käy silleenki tosi usein, että mun pitää vaikkapa mennä keittiöön. Sit ku lähen ni päädyn makuuhuoneeseen. Sit rupeen sielä miettimään, että mitäs mun pitikään tehdä. Ja sit muistan, että piti mennä keittiöön (jos muistan), että mulla on vissiin keskittymisongelmiakin.

raakeli
Seuraa 
Viestejä64
Liittynyt28.4.2011

Et vaikuta reikäpäältä, ihmiset ympärilläsi luultavasti ovat. Epäonnistuminen lienee motivaation puutetta ja tylsiin asioihin/ihmisiin on vaikea keskittyä. Opiskele tieteitä tai taiteita, jotain mikä kiinnostaa ja samalla tapaat muita erikoisia/kiinnostavia ihmisiä.

Vierailija
povitasku
minä en ihan ymmärrä, että mitä mun pääni sisällä oikein tapahtuu.



Sinulla on luultavasti ADD, tarkkaavaisuushäiriö.
Tee testi, kerro sitten kuinka se sujui, http://paivitasala.wordpress.com/testeja/addadhd-testi/
Katso myös linkit sivun oikeassa laidassa.
Et ole varmaankaan tyhmä, harhailevat ajatukset taitavat aiheuttaa ongelmasi.

ADHD-oireyhtymä vaikeuttaa usein koulunkäyntiä, sosiaalista kanssakäymistä ja voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta.
Ongelmat ilmenevät monilla elämän alueilla ja jatkuvat yleensä aikuisuuteen saakka. Noin 60 %:lla lapsena diagnoosin saaneista häiriö esiintyy vielä aikuisiällä. Aikuisena keskeisimpinä vaikeuksina ovat yleensä toiminnanohjauksen ongelmat, tunne-elämän ailahtelevaisuus sekä sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat. ADHD-oireisen henkilön elämää saattaa helposti leimata eräänlainen alisuoriutuminen, kun toistuvat epäonnistumiset nakertavat itseluottamusta.

*Aikuisten diagnosoinnissa käytetään termiä ADD, WHO:n tautiluokituksessa F98,8 jolla tarkoitetaan tarkkaavaisuushäiriötä ilman ylivilkkautta. Se on usein aikuisilla tavallisempaa kuin ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADD on yleensä vaikeampi diagnostisoida ja etenkin havaita. Monet ADD- ja ADHD- oireiset aikuiset kärsivät myös yksinäisyydestä ja masennuksesta. Jotta mahdollinen kuntoutus tai muu hoito pääsisi alkamaan, kannattaa hakeutua neurologin tai psykiatrin vastaanotolle. Työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri voivat ohjata erikoislääkärin tutkimuksiin. ADD- ja ADHD-oireisille aikuisille voidaan tarjota asuinpaikkakunnasta riippuen mm. neuropsykologista kuntoutusta, psykoterapiaa sekä tarvittaessa myös lääkehoitoa. Kelan tai työvoimatoimiston kustannuksella voi päästä kuntoutustutkimukseen. Tutkimuksen ja kuntoutuksen avulla henkilön toimintakyky voi hyvinkin lisääntyä ja sopiva ammatti ja työpaikka voivat löytyä. Myös aikuisille järjestetään sopeutumisvalmennuskursseja. Onnistuneen hoidon lähtökohtana on aina asianmukainen diagnosointi.

*Oireita helpottavat lääkityksen ja kuntoutuksen ohella elinympäristön muokkaaminen vähemmän stressaavaksi, ymmärtävän ystäväpiirin ja läheisten tuki sekä henkilölle sopivan työtehtävän löytäminen.
Tällöin ongelmia aiheuttavat ADHD -ominaisuudet voidaan kompensoida henkilökohtaisilla vahvuuksilla. ADHD -aikuisen menestyksellisessä kuntoutumisessa on tärkeintä itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistuminen.

*Erityisesti ADHD-oireisten aikuisten diagnosointiin voidaan käyttää DSM-IV:n mukaista kyselykaavaketta tai Brownin oirekyselyä (Brown`s ADDscale).
http://www.pks-adhd.fi/index.php?option ... &Itemid=30

Tuolta löytyy varmaan jotain tuttua,
http://add-pupu.blogspot.com/2007/09/ai ... hirin.html

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen miettynyt tuota elämässä onnistumisen ajatusta useaankin kertaan, koska jo yli neljä vuosikymmentä eläneenä olen saanut noita epäonnistumisen kokemuksia aikaiseksi ihan kiitettävän läjän. Mutta onko onnistuminen lopulta vain harha? Siinä mielessä että mitään pysyvää onnistumista ei ole. En minä tiedä ketään ihmistä joka olisi onnistunut välttämään kuoleman, eli mitä hyvänsä täällä sitten mukamas onkin aikaansaanut, niin yhtälailla päätyy suorasääristen yhdistykseen. Kyllähän jotkut pöljät käyvät haudoilla edesmenneitä palvomassa, mutta raato mikä raato, ei kuollut ole enää mikään menestyjä.

Tänään onnistuu jossain asiassa, huomenna epäonnistuu toisessa asiassa tai siinä samassa asiassa missä eilen onnistui. Mikä on lopputulos? Plus miinus nolla.

Vaikka olisi maailman rikkain mies, kaikki eivät suinkaan ylistä ja puhu hyvää. Kysykää vaikka Bill Gatesilta. Jos menestyminen on sitä että kaikki arvostavat sinua, niin sellaista et tule koskaan kokemaan. Aina löytyy joku joka ei arvosta.

Tässä kun tällainen tyyppi kuin Jammu Siltavuori kuukahti, satuin lukemaan jostain lehdestä stoorin hänen ammoisesta vaimostaan. Sen naisen tarina oli sellainen että tuli mieleen kansanomaisesti sanottuna että v-ttu mitä paskaa. Että olisin itse vaikka ampunut itseni jos olisin ollut se nainen jo siinä vaiheessa kun hänen elämänsä alkoi menemään pieleen, ja se oli jo ennen kuin hän edes tapasi koko Jammun! Mutta tarina päättyi siihen että kyseinen nainen oli sitten löytänyt hyvän puolison. Siitä elämänvaiheesta ei kerrottu sen enempää koska se ei kuulunut aiheen piiriin, mutta jos tämä nainen olisi luovuttanut varhaisessa vaiheessa, niin eipä sitä onnen aikaakaan olisi tullut.

Jos tappaa itsensä, se on siinä. Ei pääse enää koskaan näkemään olisi elämässä joskus ollut toisin kuin nyt. Voi olla että elämä tulee olemaan yhtä ja samaa shittiä luonnolliseen kuolemaan asti. Mutta mistä sen voi tietää?

Entä miksi pitäisi olla kauhean onnistunut muiden silmissään tai edes omissaan? Elämä voi olla irstaasti silkka aistillinen nautinto. Syö sitä mistä pitää, tekee sitä mistä pitää. Ei kaikesta tekemisestä palkkaa makseta, mutta voi olla jumalattoman tyydyttävää tehdä jotain mikä kiehtoo ja kiinnostaa. Masentuneena tällaisia asioita ei tietenkään löydä, joten on pakko mennä lääkäriin - ihan siltä varalta jos sieltä sattuisi saamaan apua.

Tuskinpa kovin moni silkasta säälistä jaksaa kenenkään kaveri olla. Ei sitä voi tietää mikä se toisen motiivi on. Ehkä hän pitää jostain sellaisesta ominaisuudesta jota ei itse edes tajuakaan omaavansa. Ja jos kaveri on kaveri vaan sen takia että ei "parempiakaan" kavereita jaksa havitella, niin mitä sitten. Pitääkö kaiken aina niin ylevää ja jaloa olla. Kunhan elämä jotenkin suttaantuu.

raakeli
Seuraa 
Viestejä64
Liittynyt28.4.2011

Aloittaja sanoo olevansa nuori. En suosittelisi vielä tyytymään vallitseviin olosuhteisiin ja ympäristöön. Maiseman vaihdos, uusi opiskelupaikka, uudet ystävät antavat mahdollisuuden löytää omat vahvuudet paremmin. Tutut, ystävät ja perhe ei suo usein mahdollisuutta kasvulle ja uusille näkökulmille.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Liittynyt28.8.2011

Älä vertaa itseäsi muihin. Ajattele että olet viidakossa yksin; ei ketään kehen verrata itseäsi, olet täysin vapaa sosiaalisista paineista.

povitasku
Olen tyhmä, kuin myös hidasälyinen.

Hidasälyisyys/tyhmyys on oire stressistä ja masennuksesta. Myös sosiaalisten verkkojen puute voi tehdä tyhmemmäksi. Hanki vaikka ohjelmointiharrastus, rakenna robotteja. "liian vaikeaa"? ei. tyhmäkin osaa, jos jaksaa opetella rauhassa eikä hätäile. Ei se äly ole kaikki kaikessa, vaan se motivaatio.

Luulen että unelmasi ovat liian korkealla jolloin niiden tavoittelu masentaa kun ne ovat aivan liian mahdottomia. Jos mitään unelmia ei edes ole, niin kannattaa miettiä jotain tai elämä tuntuu tyhjältä.

povitasku
Muutama kaveri löytyy, mutta nekin todennäköisesti lähinnä kavereita minun kanssani säälistä tai sen takia kavereita, koska ne on yhtä luusereita kuin minäkin.

Tuo alleviivattu saattaa olla totta, mutta mikäs siinä? Ainakin löytyy tasavertaisia ihmisiä joille puhua eikä tartte miettiä miten luuseri on heidän silmissään, kun te molemmat olette yhtä luusereita. Toisaalta, luuserien kanssa ajan viettäminen saattaa tehdä ihmisestä entistä luuserimman ja laiskemman... ehkä siinä sinun ongelmasi ovatkin, kaikki kaverisi ovat luusereita jolloin sinustakin on tullut yksi, kun ei ole ketään joka onnistumisellaan motivoisi sinua. Tästä syystä esim perheen lapset usein ajautuvat yhtä paskoihin ammatteihin kuin heidän vanhempansa, kun ei kukaan motivoi parempaankaan.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

JuurikinNiin
Seuraa 
Viestejä1887
Liittynyt4.3.2007

Osta kitara, opettele 5 nuotiolaulua, mene seuraavalle festareille. Kävele kitaran kanssa sennäköiseen porukkaan joka on nauravainen ja vaikuttaa ystävälliseltä.

Kysy voiko istua ryypylle. Ota huikka, elä ole liian humalassa. Joku kiinnostuu kitarasta aivan varmasti, lainaa sitä. ota se takaisin, soita, laula, muut seuraa. Juttele, tarkkaile, porukkaa on paljon, nousuhumalassa onnistuu kyllä.

Ohjaa keskustelua asuinpaikkoihin, työhön, opiskeluun. Kysy vaikka s-posti osoitetta, kysy missä ihmiset asuvat, verkostoituminen alkaa. Käy niden kanssa kaljalla, joka kerta tutustuu uuteen ihmiseen, kysy numero, käy pelkästään hänen kanssaan kaljalla.

Sitten viimeinen klisee. Ole oma itsesi, mutta älä säikytä muita aluksi lääkitykselläsi tai masennuksella sun muulla. Pari vuotta odota, anna maailman viedä. Vastaa puheluihin.

Kysy lääkäriltä ekaksi pariksi vuodeksi xanoria/rivatrilia sun muuta, Kun pääset jaloilleen, eli sulla on uusia kavereita, harrastuksia sun muuta lopeta lääkkeet hitaasti lääkärin opastuksella.

Nyt tulee varoituksia bentsoista, mutta jos sulla on oireena ns. ahdistava hiljaisuus, se korjaantuu noilla tropeilla. Joskus kun esim. naisen kanssa istut jossain, ei baarissa, jossain ulkona, vaikkapa portailla iltasella. Susta voi tuntua hiljaisuus ahdistavalta, voi olla, että tytöllä sama hiljaisuus voi tuntua romanttiselta. Mistäs tiedät.

Opettele flirttailemaan, aina et voi voittaa, monet nauraa, mutta älä ota itseesi, nappaa xanor, vaihda vaatteet vaihda baaria. Aloita alusta, lannistu, onnistu.

Kaiken avain on uskaltaa aloittaa, vähän kuin siivous. aloitus on pahin, lopulta ihmisen vaistot ohjaavat sosiaalisessa kanssakäymisessä hyvinkin helposti.

XANOR+ 2v päästä onnistunut vieroitus.

Kokeile ja kerro toimiko.

Aikaa, sitä luulen että sinulla on.

Suomen uusriistokapitalismin pääjehu on Sauli Niinistö. -Pirta-

Vierailija

Suosittelisin itsemurhaa, mutta ryssisit sen kuitenkin. Ala juomaan viinaa, niiden muiden tumpelokevereitesi kanssa. Tulet mokaamaan silloinkin asiasi, mutta se on sentään hauskempaa.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010
kabus
Suosittelisin itsemurhaa, mutta ryssisit sen kuitenkin. Ala juomaan viinaa, niiden muiden tumpelokevereitesi kanssa. Tulet mokaamaan silloinkin asiasi, mutta se on sentään hauskempaa.



Mömmöjä, pilvee ja aineita kanssa. Kilikalikeikoilla rahoittamaan harrastusta.

- Ubi bene, ibi patria -

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat