Elävän musiikin tarkoitus

Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010

Olen pohtinut mikä saa ihmiset lähtemään tähtitieteellisen kalliille maailmantähden live-keikalle. Liput maksavat järjettömän paljon ja niiden hankkimiseen nähdään älytön vaiva. Sitten otetaan töistä pari päivää palkatonta vapaata ja lähdetään jostain peräkorvesta susirajan takaa paahtamaan kohti Helsingin olympiastadionia. Siellä jonotetaan 3 tuntia ja päästään kentän keskivaiheille (tai jonnekin yläparvelle) odottamaan, että maailmantähti saapuu lavalle. Jos on onnistunut hankkimaan hyvät eturivin paikat, se tarkoittaa yleensä keikan katsomista kuset housuissa, koska vessaan ei ole voinut mennä 10 tuntiin.

Itse artisteista ei näe tietenkään vilaustakaan, koska lavalle on ainakin sata metriä ja siinä välissä 20 tuhatta muuta fania. Keikka katsotaan siis isoilta screeneiltä. Siinä sitten jökötetään paikoillaan pari tuntia ja kun viimeinen biisi on ohi, huokaistaan helpotuksesta ja lähdetään 50 tuhannen muun ihmisen kanssa ulos stadionilta. Yötä myöten paahdetaan takaisin pohjoista ja mietitään, että vittu kun oli kova keikka.

Minä olen nähnyt Iron Maidenin (6 kertaa), Helloweenin, Megadethin, Motörheadin ja monen muun kovan luokan artistin livenä, mutta enää ei vain jaksa. Kaveri tarjosi kyydin ja liput tulevalle Ozzy Osbournen keikalle, mutta sanoin, että juon mielummin kotona kaljaa ja kuuntelen Ozzyn levyjä.

On nimittäin niin, että ei ole oikeasti mitään tylsempää kuin mennä katsomaan maailmanluokan artisteja ja pönöttää jossain valovuoden päässä herra maestrosta. Kaikki seisovat paikoillaan, mitä nyt vähän nostetaan kättä ilmaan ja hypitään ylös-alas. Miksi maksaa suuri hinta ja nähdä suuri vaiva tuollaisen tylsyyden eteen, kun kaikki tietävät sisimmässään, että olisivat mieluummin kotona vetämässä bisseä ja kuuntelemassa kyseisen artistin levyä.

Parhaita keikkoja ovat pienet punk-keikat, joissa artistit tulevat yleisön sekaan ja osa yleisöstä on lavalla. Kaikki hyppivät toistensa päälle, mutta jos joku kaatuu, hänet nostetaan ylös, koska tarkoitus ei ole satuttaa. Hiki lentää ja porukka on aidosti kontaktissa sekä toistensa kanssa, että myös illan artistin. Jonkun kalja lentää naamalle, jonkun kyynärpää osuu silmäkulmaan, ympärillä on kaaosta, mutta siksi se onkin niin mahtavaa: kaikki estot ovat poissa, musiikki koetaan fyysisesti, ei ole väliä miltä näytät, koska koko yleisön kesken vallitsee hegemonia. Elävän musiikin tulee tuntua fyysisesti. Keikalla tulee hengästyä, huutaa, saada kolhuja, nauraa, heittäytyä hulluuden valtaan, tuntea kuuluvansa sinne. Oikeilla keikolla pystyt halata ja pussata vieressäsi olevaa, on se sitten teinityttö tai partainen helvetin enkeli. Kaikki ovat yhtä ja samaa kaaosta ja energiaa. Keikan jälkeen läähätät hengästyneenä, joka paikkaa jomottaa, olet antanut kaikkesi. Ja huomaat, niin ovat kaikki muutkin ympärilläsi. Ja kaikki hymyilevät.

Näin minä koen elävän musiikin tarkoituksen.

Sivut

Kommentit (22)

bergepanther
Seuraa 
Viestejä4819
Liittynyt5.11.2008

Riippuen bändistä voinen sanoa että tavalla tai toisella keikoille aina mennään, myös aika monta keikkaa nähneenä väit'än etten vaihtaisi yhtään pois Minusta on paitsi siistiä nähdä myös muita ihmisiä jotka tykkäävät samasta musasta, fiilis loistava . Parhaimmillaan moni bändi on pienessä mittakaavassa, ei välttämättä kaikki, esimerkki:
http://www.youtube.com/watch?v=WeXzbqH3 ... ature=plcp

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009
GodVSGod
Parhaita keikkoja ovat pienet punk-keikat, joissa artistit tulevat yleisön sekaan ja osa yleisöstä on lavalla. [...]
Juurikin näin vittu juurikin näin. Täysin samaa mieltä isoista keikoista, ihmisten arvot ovat päin helvettiä. Kaikki musa ladataan ilmaiseksi, mutta jostain paskasoundisesta jättikeikasta voidaan pulittaa puolet kuukausipalkasta. Ihte en ole niin punk-ihmisiä, mutta erisortin psykedeelisillä-, kokeellisilla-, folk- ja taiderock-keikoilla tunnelma on hyvin samanlainen. Musiikin pitää olla intiimiä ja tulla iholle.

Sitä paitsi siiä on aina mystiikkaa ja löytämisen riemua, kun menee jonkin tuntemattoman bändin keikalle johonkin räkälään ja huomaa galaksien räjähtävän puolessa välissä keikkaa.

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3132
Liittynyt30.5.2010

Jo Elvis lähetti keikalle limusiininsa. Ja Beatlesit promofilmin.

Elävän musiikin tarkoitus on nähdä, ei kuulla.

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010
Reifengas
Jo Elvis lähetti keikalle limusiininsa. Ja Beatlesit promofilmin.

Elävän musiikin tarkoitus on nähdä, ei kuulla.




Elävän musiikin tarkoitus on nähdä ja tuntea fyysisesti.

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1766
Liittynyt9.6.2011

Punkki on musiikkina aika vastenmielistä, mutta täytyy myöntää että tuossa jokunen vuosi sitten kun kävin Stam1naa katsomassa Tampereella ja siellä oli toi FM2000 lämppärinä niin kyllä aikamoisen vaikuttavaa oli heidänkin esiintymisensä. Isommin eivät kai ole breikanneet mutta toivottavasti jatkavat uraansa kuitenkin. Punkiksi kai heidät lasketaan mutta yllättävän asiallista menoa joo.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010

Tämä melkein jo ansaitsisi oman topikkinsa, mutta pistetään nyt tänne.

Ihmiset rakastavat musiikkia ja kokevat musiikin välityksellä erilaisia tunteita. Ihmistä puhutteleva musiikki saa kuulijansa lähes hypnoosin valtaan, iho menee kananlihalle ja suuri surukin kääntyy musiikin voimalla iloksi. Siis jo pelkkä musiikki ilman laulua.

Musiikki on (yleisesti ottaen) hyvin matemaattista. Laulussa on tietty rakenne. Tahtiin mahtuu tietty määrä nuotteja. Jokainen kappaleen osa kestää tietyn määrän tahteja. Yleensä määrä on aina parillinen.

Musiikki on siis symmetristä ja harmonista. Jostakin syystä symmetriset ja harmoniset äänet puhuttelevat ihmisen sisintä. Miksi puhtaat harmoniat tuottavat hyvän olon ja riitasoinnut huonon?

Ihmisen sisimmässä on jotakin, joka kaipaa harmoniaa.

EDIT: Ja tutkimusten mukaan ihmisten kauneuskäsitys on hyvin pitkälti kiinni symmetriasta: symmetriset kasvot ovat kauniit.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010

Symmetrinen musiikki saa aikaan ihmisissä siis samanlaisen reaktion kuin symmetriset kasvot. Kauneuskäsitys on koodattu geeneihimme. Vaikka hauskoja poikkeamiakin on. Itse viehätyn hirveästi jos kauneuden särkee joku "vika". Rako etuhampaiden välissä, iso nenä, noitamaiset kasvonpiirteet, jne.... Jos klassinen kauneus rikkoutuu jollain tavalla, innostun hirveästi.

Sama pätee kuuntelemaani musiikkiin. Rakastan melodioita ja harmoniaa, mutta vielä enemmän rakastan koukeroista musiikkia, joissa kaavaa rikotaan tahallisesti.

Ihmisen musiikkimausta voi siis päätellä minkälaisesta musiikista hän pitää. Tai toisinpäin.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010

Symmetrinen musiikki saa aikaan ihmisissä siis samanlaisen reaktion kuin symmetriset kasvot. Kauneuskäsitys on koodattu geeneihimme. Vaikka hauskoja poikkeamiakin on. Itse viehätyn hirveästi jos kauneuden särkee joku "vika". Rako etuhampaiden välissä, iso nenä, noitamaiset kasvonpiirteet, jne.... Jos klassinen kauneus rikkoutuu jollain tavalla, innostun hirveästi.

Sama pätee kuuntelemaani musiikkiin. Rakastan melodioita ja harmoniaa, mutta vielä enemmän rakastan koukeroista musiikkia, joissa kaavaa rikotaan tahallisesti.

Ihmisen musiikkimausta voi siis päätellä minkälaisesta musiikista hän pitää. Tai toisinpäin.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005

Riippuu kulttuurista. Länsimainen popin paska on symmetristä ja meidän mielestä harmonista. Mutta se ei ole ainutta musiikkia maailmassa. Vaikkakin sitä eniten rahaa tehdäänkin.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010

Tänä päivänä musiikista on kuitenkin niin suuri ylitarjonta, että musiikin esteettisyys on hämärtynyt. Musiikkia on niin paljon, että se tuottaa samanlaisen efektin kuin jos ympärilläsi olisi jatkuvasti kauniita ihmisiä.

Jos pystyt olla kuuntelematta musiikkia kokonaisen kuukauden, seuraavan kerran kun kuulet biisin reaktio on sama kuin tykkimiehellä armeijan metsäleirillä, kun se näkee ensimmäisen naisen kuukauteen.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010
CE-hyväksytty
Riippuu kulttuurista. Länsimainen popin paska on symmetristä ja meidän mielestä harmonista. Mutta se ei ole ainutta musiikkia maailmassa. Vaikkakin sitä eniten rahaa tehdäänkin.



Totta. En tullut ajatelleeksi tätä. Olen nimittäin vähän kännissä. Mutta enköhän minä saa tämän kultturi-ulottuvuudenkin mahtumaan teoriaani.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010
GodVSGod
CE-hyväksytty
Riippuu kulttuurista. Länsimainen popin paska on symmetristä ja meidän mielestä harmonista. Mutta se ei ole ainutta musiikkia maailmassa. Vaikkakin sitä eniten rahaa tehdäänkin.



Totta. En tullut ajatelleeksi tätä. Olen nimittäin vähän kännissä. Mutta enköhän minä saa tämän kultturi-ulottuvuudenkin mahtumaan teoriaani.



Esimerkiksi niin, että länsimaisesta popista on niin suuri ylitarjonta, että siihen ollaan kyllästytty. Vähän kuin katsoisi 5 tuntia länsimaista pornoa päivässä. Sitten kun katsookin aasialaista pornoa, siitä innostuu, koska se on jotain uutta ja tuoretta.

Mutta jos mietitään tuota symmetrisyyttä... Väittäisin, että myös muiden kulttuurien musiikki on symmetristä. Jollain tavalla. Ei välttämättä meidän länkkärien pop-symmetristä, mutta kuitenkin.

Vierailija
GodVSGod
Symmetrinen musiikki saa aikaan ihmisissä siis samanlaisen reaktion kuin symmetriset kasvot. Kauneuskäsitys on koodattu geeneihimme. Vaikka hauskoja poikkeamiakin on. Itse viehätyn hirveästi jos kauneuden särkee joku "vika". Rako etuhampaiden välissä, iso nenä, noitamaiset kasvonpiirteet, jne.... Jos klassinen kauneus rikkoutuu jollain tavalla, innostun hirveästi.

Sama pätee kuuntelemaani musiikkiin. Rakastan melodioita ja harmoniaa, mutta vielä enemmän rakastan koukeroista musiikkia, joissa kaavaa rikotaan tahallisesti.

Ihmisen musiikkimausta voi siis päätellä minkälaisesta musiikista hän pitää. Tai toisinpäin.




Ihmisestä on toki kiinnostavaa symmetria. Mutta myös se, kun se symmetria (tai muu "ennustettavuus") rikkoutuu. Jo vauvojen on käsittääkseni tutkimuksissa havaittu aktivoituvan, kun ilmenee jokin poikkeama. Tavallaanhan musiikissa pitää ensin luoda se symmetria tms. jotta sen sitten kiinnostavalla tavalla voisi rikkoa. Toisaalta musiikin harrastaminen tuottaa sen, että yhä monimutkaisemmat rakenteet voi hahmottaa rakenteina. Se, mikä tavistallaajasta kuulosta lähinnä kakofonialta,on jollekin pitkälle harjaantuneelle musiikkifriikille vain monimutkainen, mutta silti hahmotettava rakenne. (Tämä sanottuna ilman kummankaan musiikinkuuntelijan arvottamista toistaan paremmaksi.)

Harmonioita on maailmassa muitakin kuin meidän länsimaisen musiikin harmoniamme.

GodVSGod
Seuraa 
Viestejä133
Liittynyt18.5.2010
GodVSGod

Ihmisen musiikkimausta voi siis päätellä minkälaisesta musiikista hän pitää. Tai toisinpäin.



Jaahas. Oon taas kirjoitellut tänne näköjään juovuksissa. Tarkoitus on ollut ilmeisesti sanoa, että ihmisen musiikkimausta voi siis päätellä millainen kauneusihanne hänellä on. Tai jotain

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat