Metsän todellisuus

Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Useissa keskusteluissamme usean vuoden aikana olemme käsitelleet suomalaisen metsän tilaa, sen hoitoa, puiden hyödyntämistä, ja ihmisestä riippumatonta ja riippuvaista ekologiaa. Aina näitä keskusteluita on leimannut luonnonsuojelullisen näkemyksen väistämätön törmäys metsäteollisuuden edustamaan näkökulmaan, ja nämä kaksi näyttäytyvät samassa keskustelussa lähes jokaisessa yksityiskohdassa vastakkaisina kuin yö ja päivä. Minun mielestäni se on käytännössä mahdottomuus, koska kyseessä nimenomaan on ekologinen kokonaisuus ja sen taloudellinen hyödyntäminen, eikä tunnu viisaalta ajatella, että se olisi muutettavissa millään keinolla vain ja ainoastaan toimivaksi ekonomiseksi kokonaisuudeksi, koska luonnonlait tulevat vastaan. Ainoa järkeenkäypä mahdollisuus on, että talouden on kaikessa tuettava ekologisuutta voidakseen kestävästi pitää yllä omaa toimialaansa. Metsä ei ole tehdas, vaikka kuinka haluaisimme sen sellaisena nähdä. Sitä ei voi komentaa. Luonnossa on viime kädessä pakko toimia luonnon ehdoilla, koska toinen mahdollisuus on luonnon romahtaminen ja sen kustannuksella ratsastaneen elinkeinon loppuminen.

90-luvun alussa YK antoi synkän ennusteen: 40 vuodessa, vuoteen 2030 mennessä maailman havupuista on jäljellä 1 prosentti. Tuhon aiheuttavat ilmansaasteet ja viimeistelee kasvihuoneilmiö, ja metsää heikentävänä, ilmansaasteiden vaikutuksille altistavana voimana toimii tehometsätalous. Aikaa tuosta ei ole kulunut vielä 20 vuotta ja näköpiiri on synkkä. Maailmasta tuskin on löydettävissä havupuuta, jonka neulasista ei olisi havaittavissa ilmansaasteiden rappeuttava vaikutus. Saastuminen jatkuu joka hetki, ja vaikka välillä joissakin asioissa tapahtuu parannustakin, romuttaa jo seuraava onnettomuus tai teollisuudenmuoto syntyneen edun. Ilmastomuutoksen näkymät eivät ole yhtään paremmat. Ennusteet lämpenemisestä elävät, mutta eivät myönteiseen suuntaan. Usean asteen lämpötilannousu on todennäköisesti puustollemme ratkaiseva isku. Saasteiden ja metsänmuokkauksen heikentämät puut eivät kestä muuttuvien vesiolosuhteiden, lämpenevien vuodenaikojen, tautien ja tuhohyönteisten invaasiota. Ehkä YK:n ennuste ei toteudu aivan noin nopeassa ajassa, ehkä metsän sopeutumiskyky on parempi kuin on uskottu, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan seuraavien vuosikymmenten aikana näkyviin ilmaantuvat haitat ovat niin merkittäviä ja selviä, että ne pakottavat ihmisen muuttamaan radikaalisti toimintatapojaan. Tehometsätalouden on loputtava, ja se tulee loppumaan. Onko meillä enää siinä vaiheessa luonnonmetsää lainkaan jäljellä, ja onko muutokseen silloin enää aikaa, on eri asia. Kyseessä joka tapauksessa on niin nopean aikavälin asia, että hyvin monet meistä tulevat sen omin silmin näkemään. Viimeistään silloin kaikki tämän kaltainen spekulointi asian ympärillä on tarpeetonta.

Tehometsätalouden keinot, jotka murtavat luonnon vastustuskyvyn, ovat seuraavat. Luettelo on Erkki Lähteen kirjasta Metsää puilta (1995), sulkeiden huomiot omiani:

1. Voimaperäinen metsämaan muokkaus (vähentynyt huomattavasti)
2. Koivun ja muiden lehtipuiden hävitys (koivu on jälleen roskapuun maineessa)
3. Sulan maan aikainen puun korjuu (kiihtyy entisestään)
4. Laajat avohakkuut (laajenevat entisestään)
5. Typpilannoitus (eikös tästä ole ainakin enimmäkseen luovuttu?)
6. Vesien pilaaminen ojituksilla
7. Metsän rakenteen tasapäistäminen alaharvennuksella
8. Sairaiden taimitarhataimien istutus
9. Vesakkomyrkytys (ymmärtääkseni tätäkin on huomattavasti vähennetty)
10. Siemenviljelyssiemenen käyttö
11. Elävien oksien karsinta huonon puun laadun paikkaamiseksi

Nämä kaikki ovat tehometsätalouden käyttämiä keinoja, joilla terveestä luonnonmetsästä muokataan yksipuolinen, tasarakenteinen puupelto, jonka vastustuskyky ilmansaasteille ja taudeille on olematon. Lisäksi nämä samaiset toimet aikaansaavat sen, että kasvavan puun laatu sekä sahatavarana että selluloosan raaka-aineena on huono. Myös metsän tuotantokyky näillä keinoilla on mahdollisimman alhainen.

Huomioitavaa on, että tehometsätalouden käyttämät keinot on otettu käyttöön ilman minkäänlaista tieteellistä näyttöä niiden toimivuudesta, eivätkä ne myöskään perustu käytännön kokemukseen. Ne lähtevät puhtaasti oletusten, mutun pohjalta. Kuka tahansa ymmärtää tämän jo siitä, että kyseiset keinot ovat olleet käytössä vasta n. 50 –vuoden ajan, eikä sinä aikana ole ehtinyt varttua vielä yhtään tukkikokoon ehtinyttä puusukupolvea, joka olisi käynyt läpi koko tehokasvatuksen ketjun. Istutuksia ja avohakkuita on toki tehty jo kauan, mutta nykyisin käytetyt keinot ovat hyvin nuoria ja ilmaantuivat metsiin alun alkaenkin koeluonteisina, mutta välittömästi massiivisen laajoina aloina.

Lisään Lähteen luetteloon vielä kohdan 12, joka mielestäni on oleellinen.

12. Taimien liian harvaan istuttaminen. Hyvälaatuista puuta tuottavan taimitiheyden pitäisi olla 6000 taimea hehtaarilla. Kustannusten säästön vuoksi istutetaan yleensä 2000 – 2500 taimea.

Ja lopuksi vielä edelliseen keskusteluaiheeseen (Suomen Metsäteollisuus on mätä ja turmeltunut) liittyvä kysymys. Kun/jos kohdat 1-12 joskus saadaan kaikki terveelle mallille, miten käy nykyisen tehometsätalouden ylläpitoon suunnitellun koneistuksen? Soveltuuko se muuttuvan metsätalouden vaatimuksiin? Onko se kustannustehokas, jos avohakkuista ja kesähakkuista luovutaan? Entä mitä niiden tilalle? Miten metsäteollisuus sopeutuu siihen, että sen on pakko muuttaa toimintatapojaan, mikäli se haluaa selviytyä ekosysteemissä tapahtuvista nopean aikavälin muutoksista kunnialla?

Odotan aiheen laajenevan keskustelun myötä. En halua pidentää avausviestiä enempää.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Sivut

Kommentit (81)

Vierailija

Metsähallitus on vuosikausia istunut kahdella ja kenties useammallakin pallilla.
"Villi Pohjola" harrastaa matkailubisnestä; vuokraa vanhoja metsäkämppiä erähenkisten turistien käyttöön Lapissa, kenties muuallakin.
Vuokraa isoja vanhojen metsien alueita tonttimaiksi matkailukeskusten liepeiltä; toisella kädellä se on luonut kansallispuistoja samalta alueelta, mikä sinänsä on tietysti hyvä asia.

Sitten on tämä metsätalouspuoli, joka elää omaa elämäänsä; sen ainoa arvo Lapissa on, että työllistää muutaman metsurin. Lapsuuteni ajan sain ihmetellä Osaran aukeita, jotka eivät ole paikoin vieläkään saaneet puustoa päälleen.

Avohakkuut ja auraukset ovat järjetöntä toimintaa napapiirin yläpuolella. Mielipide perustuu siihen, että niitä ja niiden jälkiä on saanut seurata vuosikymmeniä maastossa - pajukkoa vain työntää.

Väliin tuntuu, ettei metsähallituksessa vasen käsi tiedä mitä oikea tekee.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Miepä vähän höppänänä sekkauvun tähän asijha. ja ihan vähäsen kommentoin.

1 maan järjettömästä muokkauksesta on vähitellen luovuttu, ko kaikki jokka
vähäsenki ajatelthin , hoksathin maan lopulta köyhtyvän ravintheista
muokkauksijen jälkhin. Sen siijhan lähheiset vesialuvhet saathjin oikhein
kunnon ravinnepommin.
2 Koivu oli 60 luvulla tosijhanki hävityksen kohthena. Sitä koivikoita vejethin
gatepillareilla maahan. Jopa kylvethin sammaa myrkkyä mitä
ameriikkalaiset käytethin vietnamissa, eli Apashe orangea.
Vesakkomyrkyutys hiipui vähitellen, mieki tunnen niitä jokka joskus ennen myrkytethin paljon, jatkuvija terveys ongelmia.

3 Sulan maan aikhuinen puunkorjuu kovilla mailla ei niin suuri ongelma
ole , ku mitä sitä sanothan. Mutta sitte seon ongelma ku
konhet kahlavat toista meetrijä syvällä ravassa.

4 Avohakkuu on aina kauhistus,ja sen hetkisen elämän tuho aluvhella.
Kaikkien pittää alottaa elämä uuvesthan, niin sammalien ku
muittenki pienten kasvien, isot puukki joutuvat alottamhan alusta.
Talvella varsinki non kovilla, Tuulisilla ilmoilla pienet jääkithet liikkuvat
lumenpinnalla ku hiekkapuhaltimen hiekka. Ne hakkaavat
nuoren taimen ohuven kuoren rikki, jolloin taimen lalava kuivuu.

5 Lopetethin tyhjänpäiväsenä. onneksi johan vesistö siittä kärsiki.

6 Tämä on iso ongelma, pitäs polttaa kaikki konhet joilla kanavia
kaivethan. Kyllä se jossaki vaihhessa raha uusien osthon loppus.

7 Tätä mie en tiijjä,ei sunkhan täällä ole tuota näkyny.
Tai ei ole sattunu minun kohalle.

8 Tuohonkhan en ossaa sanoa mithän.

9 Liitty ainaki meilläpäin koivun hävittämishen.

10 En mie tiijjä tuotakhan ongelmaa. Mutta 60 luvulla joku hoksas
että tuuhampa laphin etelästä rotupuitten siemenijä.
No niinhän tehthin, jostaki Savonlinnan seuvuilta tuothin männynsiementä, mekki sitä poikasena joskus kylvimmä.
Niin Laphin etelän rotumäntyjä. Hyvin se kylvö onnistuki .
Mettä on nykysin niin tiheää ettei läpi pääse,mutta ei mitenkhän kovin pitkää muutenku oksien osalta .

11 Ei ole kovin vakavaa jos karsinta tapahtus talvella.
Kesällä son heti hyöntheiset siinä katkasukohassa.

Suurin ongelma on siinä ku ylhens pyrithän luonnon hommija hopittamhan. Ainakhan täällä siittä ei paljoa ole apua.
Luonto se pellaa omalla nopheuvellans, turha son sitä hoputtaa, siittä tullee vain ongelmia.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Aslak

Hyviä ja varmaankin paikkansapitäviä kommentteja. Minäkin käyn läpi tämän listan.

1. Voimaperäinen metsämaan muokkaus (vähentynyt huomattavasti)

Aurauksesta on enimmäkseen luovuttu, mutta mätästys ei siitä ongelmiltaan juuri poikkea. Suurimmat ongelmat ovat ravinteiden liukeneminen, myrkyllisten metallien, kuten alumiinin kääntäminen ylös syvemmältä maakerroksista ja sienten rihmastojen tuhoutuminen. Sienethän ovat puun ravinnonsaannille ja vesitaloudelle elinehto. Samaa pahentavat alumiinit ym. myrkyt, jotka myös tuhoavat sienikasvustoa samalla kun vaurioittavat suoraan itse taimeakin.

2. Koivun ja muiden lehtipuiden hävitys (koivu on jälleen roskapuun maineessa)

Koivua on vihattu tehometsätaloudessa aina. Siitäkin huolimatta, että esim. vaneripuusta on jatkuva pula ja sen hinta on korkea. Lehtipuu on välttämätön terveelle ekosysteemille. Se vähentää saastevaurioita; toimii luonnon katalysaattorina, ja pitää huolta osaltaan alueen vesitaloudesta.

3. Sulan maan aikainen puun korjuu (kiihtyy entisestään)

Kovilla kangasmailla, kuten Aslak kirjoitti, ei varmaan olekaan suuri ongelma. Valitettavasti suuri osa olosuhteista, kuten vaikkapa Kosh on kirjoittanut, eivät ole noin helppoja. Kesäkorjuut ovat erityisen vahingollisia puiden juuriston kannalta ja edesauttavat puunnousemasienen leviämistä. Lisäksi lintujen pesimärauha häiriintyy hakkuualueilla ja niiden lähistöllä vakavasti.

4. Laajat avohakkuut (laajenevat entisestään)

Sinne tiivistyvät kaikki tässä mainitut ongelmat. Metsäekosysteemi on tuhoutunut alueelta niin pitkäksi aikaa, että sinne saadaan jälleen varttuneita puita. Puuntuotannollisesti alue on täydellisessä hukkakäytössä n. 20 vuoden ajan ja kasvattaa lähinnä erilaisia ruohoja ja heiniä. Laajamn avohakkuun metsittyminen on hidasta mm. johtuen siitä, että mänty siementää vain noin 50 metrin päähän ympärilleen ja koivukin vain noin 100 metrin päähän. Istutusten onnistuminen ei ole luotettavaa. Osa Lappiin tehdyistä hakkuista uhkaavat istutuksista ja kylvöistä huolimatta tundrautua. Avohakkuiden istutusten onnistuminen eteläsuomessa 50-60%, keskisuomessa huomattavasti vähemmän (en muista prosenttilukua) ja Lapissa pahimmillaan n. 30% tai vähemmän.

5. Typpilannoitus (eikös tästä ole ainakin enimmäkseen luovuttu?)

On luovuttu.

6. Vesien pilaaminen ojituksilla

Aslakin kommentti riittävä.

7. Metsän rakenteen tasapäistäminen alaharvennuksella

Tarkoittaa siis toimia, joilla metsästä tehdään yhtä tietyn ikäistä lajia (yleensä mäntyä) harvassa kasvava puupelto. Tällainen metsä on erityisen herkkä saasteille ja taudeille, koska epidemian iskiessä tuhoutuu yleensä koko puusto. Luonnonmetsässä, jossa kasvaa eri-ikäisenä eri lajeja, osa puista todennäköisesti selviää.

8. Sairaiden taimitarhataimien istutus

Taimitarhataimet ylipäätään eivät ole hyvän metsän tae. Purkissa kasvavat juuret ovat valmiiksi sykeröllä, eivätkä todellakaan istutettaessa lähde kasvamaan laajalle ympäristöön, kuten terveellä luonnonpuulla. Erilaisia vaihtoehtoja on kokeiltu, mutta voidaan sanoa, että ainakin kaikki vielä -90 luvulla istutetut taimet olivat viallisia. Paakuissa kasvatetut taimet kärsivät tiiviiseen sykeröön kasvaneista juurista; seurauksena versosyöpää ja heikosti maahan tarttunut, tuulivaurioille altis puu. Tietyssä vaiheessa taimipaakkujen ympärillä oli muovin ja paperin sekoitusta, josta idean mukaan juurien piti pystyä kasvamaan läpi; kävi ilmi, ettei niin tapahtunutkaan.

9. Vesakkomyrkytys (ymmärtääkseni tätäkin on huomattavasti vähennetty)

Aslakin kommentti riittävä.

10. Siemenviljelyssiemenen käyttö

Mänty tarvitsee siementääkseen kolme lämmintä kesää peräkkäin. Tämä toistuu n. 15 vuoden välein, jolloin käpyjä kootaan urakalla. Pohjoisessa siemenkauden onnistuminen on heikompaa kuin etelässä. Tätä on koetettu paikata niin, että lapista tuotu männynoksa on istutettu eteläsuomalaisen männyn kylkeen. Tämän jalostustoimenpiteen tuloksista syntyneistä tuloksista olikin Aslakilla kertomaa.

11. Elävien oksien karsinta huonon puun laadun paikkaamiseksi

Ei johda laadullisesti korkeatasoisiin tuloksiin. Puun laadun vaurioituminen alkaa jo taimivaiheessa. Oksien karsinta altistaa puita sairauksille. Hyvin kyseenalaista ja hyödytöntä toimintaa, josta lisäksi on suuria kuluja.

edit. poistettu pikkuinen epämääräisyys.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Alkajaisiksi yksi silmiinpistävä ristiriita awebin kahdessa peräkkäisessä kappaleessa/väitekohdassa:

Aweb
Lisäksi nämä samaiset toimet aikaansaavat sen, että kasvavan puun laatu sekä sahatavarana että selluloosan raaka-aineena on huono. Myös metsän tuotantokyky näillä keinoilla on mahdollisimman alhainen.



Aweb

että kyseiset keinot ovat olleet käytössä vasta n. 50 –vuoden ajan, eikä sinä aikana ole ehtinyt varttua vielä yhtään tukkikokoon ehtinyttä puusukupolvea, joka olisi käynyt läpi koko tehokasvatuksen ketjun.



Eli mielenkiintoista on se, että vaikka Aweb voikin kiistää yleisetsi ja ylimalkaisetsi käytettyjen metsänhoitomenetelmien hyödyllisyyden sillä ettei siitä voi olla näyttöjä, koska kaikkia ei ole koskaan käytetty yhtäaikaisesti (eikä tulla käyttämäänkään, oma huomautukseni), niin tästä huolimatta hän katsoo olevansa oikeutettu tekemään päivastaisen johtopäätöksen.

Mutta tosiasiassahan on huomattava, että tuossa on listattu kaikki asiat, joita nyt ylipäänsä on koskaan kokeiltu. Moni niistä on myös hylätty syystä että ne on todettu haitallisiksi tai hyödyttömiksi, tai vähintäänkin niiden käyttöaluetta on tarkennettu ja rajattu. Eli menneinä aikoina on ollut tosiaankin tapana että kun keksitään jokin uusi muoti, niin sitä yritetään sovittaa väkisin kaikkialle. Ja siitä syystä on tehty ihan tyhmiäkin mokia. Noita kaikkia muotivirtauksia ei enää käytetä joko ollenkaan tai ei merkittävästi, eikä niitä varmuudella koskaan ole käytetty eikä tulla käyttämään kaikkia samassa kohteessa. Sellaisen vihjaaminenkin on vääristelyä.

Sitten viimeisimpään kohta-kohdalta -analyysiin:

Aweb

1. Voimaperäinen metsämaan muokkaus (vähentynyt huomattavasti)

Aurauksesta on enimmäkseen luovuttu, mutta mätästys ei siitä ongelmiltaan juuri poikkea. Suurimmat ongelmat ovat ravinteiden liukeneminen, myrkyllisten metallien, kuten alumiinin kääntäminen ylös syvemmältä maakerroksista ja sienten rihmastojen tuhoutuminen. Sienethän ovat puun ravinnonsaannille ja vesitaloudelle elinehto. Samaa pahentavat alumiinit ym. myrkyt, jotka myös tuhoavat sienikasvustoa samalla kun vaurioittavat suoraan itse taimeakin.




Olikos noista mätästyksen ongelmista mitään referenssejä väitteitäsi sen hyödyttämyydestä tukemaan? Ensinnäkään en saata uskoa, että ravinteiden liukeneminen siinä voi mitään merkittävää ongelmaa muodostaa. Mihin se ravinne muka liukenisi, ja mihin katoaisi? Jos maaperässä raskasmetalleja yms. on, niin silloin niitä ehkä saattaa pintaankin tulla. Tämä ongelma kuitenkaan tuksin lienee paljon teoreettista pohdiskelua merkittävämpi, muutoin kuin poikkeuksellisilla paikoilla. Sienirihmastotuhot taas eivät varmasti mätästämisessä ole samaa luokkaa kuin voimakkaassa aurauksessa tms.

Aweb

2. Koivun ja muiden lehtipuiden hävitys (koivu on jälleen roskapuun maineessa)

Koivua on vihattu tehometsätaloudessa aina. Siitäkin huolimatta, että esim. vaneripuusta on jatkuva pula ja sen hinta on korkea.




Varsin pitkälle menevä, ja perustelematon, yleistys. Siten ei tässä tarvinne asiasta enempää sanoakaan. Ei ole edes arveluttavia perusteluita, joitaa voisi kommentoida. Pelkkä tyhjä väite. Joskus on toki paikoin tuhottu koivikonalkuja oikein urakalla, mutta nämä lienevät nykyään jo menneisyyttä. Mistään vihasta ei siltikään voi puhua, vaan yksinkertaisesti on kuviteltu hoidettavan metsää tuottavimmalla mahdollisella tavalla. Viha ja hyväuskoinen tietämättömyys ovat kaksi täysin eri asiaa.

Aweb

Lehtipuu on välttämätön terveelle ekosysteemille. Se vähentää saastevaurioita; toimii luonnon katalysaattorina, ja pitää huolta osaltaan alueen vesitaloudesta.



Näin, ja lisäksi se muodostaa varsin tavanomainen ylispuusto kuusentaimille. Riippuu paikasta.

Aweb

3. Sulan maan aikainen puun korjuu (kiihtyy entisestään)

Kovilla kangasmailla, kuten Aslak kirjoitti, ei varmaan olekaan suuri ongelma. Valitettavasti suuri osa olosuhteista, kuten vaikkapa Kosh on kirjoittanut, eivät ole noin helppoja. Kesäkorjuut ovat erityisen vahingollisia puiden juuriston kannalta ja edesauttavat puunnousemasienen leviämistä.




Älähän nyt tee taas liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ne maastoon liittyvät vaikeudet, joista toisalla puhuimme, eivät suinkaan kaikki liity maan kantavuuteen ja juuristoaurioihin. Iso osa niistä oli luonteeltaan lähinnä teknisiä, vaikka nämä kaksi asiaa toki jossain määrin leikkaavatkin. Ongelma sinänsä on toki olemassa. Siihen ei kuitenkaan käy ratkaisuksi kesäkorjuun lopettaminen. Juuristovaurioiden minimoiminen kesäkorjuun aikana sen sijaan käy, ja se onkin saanut luonnollisesti paljon huomiota.

Aweb

4. Laajat avohakkuut (laajenevat entisestään)

Sinne tiivistyvät kaikki tässä mainitut ongelmat. Metsäekosysteemi on tuhoutunut alueelta niin pitkäksi aikaa, että sinne saadaan jälleen varttuneita puita. Puuntuotannollisesti alue on täydellisessä hukkakäytössä n. 20 vuoden ajan ja kasvattaa lähinnä erilaisia ruohoja ja heiniä.




Höpö höpö. Ei pidä missään määrin paikkaansa. Tietenkin siellä puuta kasvaa heti alusta pitäen. Vaikka historiass atehdyt virhearvioinnit osoittavatkin ettei metsän uusiutuminen ihan miten tahansa hutaisemalla onnistu, niin kyllä metsä nykyisin osataan ja halutaan uudistaa siten, että sen puuntuotto on optimaalinen. Eli että uudet puut alkavat kasvaa heti eikä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Aweb

7. Metsän rakenteen tasapäistäminen alaharvennuksella

Tarkoittaa siis toimia, joilla metsästä tehdään yhtä tietyn ikäistä lajia (yleensä mäntyä) harvassa kasvava puupelto.




Joo. Unohdit kuitenkin mainita, että harvennuksen tarkoituksena on varmistaa puun riittävän nopea kasvu ja laatu. Silloin, kun puusto kuitenkin on jo alkuaankin istutuksen tai kylvön jälkeen samanikäistä, ja usein liian tiheää, niin harventamattomana puut jäävät risuisiksi riu'uiksi kun ne joutuvat kilpailemaan valosta kasvamalla mahdollisimman nopeasti ylös päin. Ne eivät järeydy. Lopulta, jos metsää ei koskaan harvenneta, se kasvaa umpeen. Pian puut lopettavat kasvunsa myös pituussuunnassa, kun mm. ravinteet ja vesi alkavat huveta. Mikä tärkeintä ekologisetsi, tälläisen läpitunkemattoman riukurisupöheikön aluskasvillisuus on olematon. Kun puut liian tiheänä peittävät kaiken valon, ei maassa kasva juuri mitään.

Jos istutettua tai kylvettyä metsää ei harvenneta, saadaan metsä, jossa on vain yhtä tai kahta lajia puita eivätkä nekään kasva kunnolla. Harvennuksilla tämä ongelma nimenomaan paikkaantuu. Harvennukset myös tuovat metsään valoa ja elintilaa maan pinnallekin, toisten lajien ja nuorten taimienkin kenties kasvaa.

Aweb

Tällainen metsä on erityisen herkkä saasteille ja taudeille, koska epidemian iskiessä tuhoutuu yleensä koko puusto. Luonnonmetsässä, jossa kasvaa eri-ikäisenä eri lajeja, osa puista todennäköisesti selviää.

Tuo voi pitääkin paikkansa. Mutta sama vaikutus kokonaisuuden suhteen saadaan myös, jos on eri paikoissa eri-ikäisiä ja -lajisia metsiä. Yhden metsän mennessä, toinen säilyy.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Mie sanosin vaikka en mettähommissa olekhan kovinkhan paljoa ollu, että
sillon ku ne suurimmat virhhet tehthin, ainaki lapin osalta. Niin sillon
kuvitelthin mettiä riittävän ikusesti . Ei niin kovin suurta huolta otettu siihen ,onnistuuko mettän uuvistus vai eikö. Se oli niin hullu usko, että mettä ei lopu. Sanothinki miten se mettä loppus, sehän kasvaa seittemän päivää viikossa, mutta sitä hakathan vain viitenä päivänä ? No sitte tuli konhet methin ja tojellisuuus valkeni kaikille . Aukeaksi hakatun aukean takkaa löytyki toinen aukea. Hakatut maat näytethinki nyt pienemmiltä, ku puut olthin poissa. Nyt sitte heräs koko mettäväki hoksaamhan, ei perkule mettä onki loppumassa.

Sitte alko Erkki Lähde ja muukki arvostelemhan ihan tosishans käytettyjä " mettänhoitomenetelmiä." Heille naurethin aluksi, ja naurethan vieläki.
Vieläkhän ei myönnetä , että arvostelijoilla oli lujat perusthet arvosteluillens.
Mutta jotaki se seki sannoo, ku kuitenki juuri näitten arvostelujen pahimmista kohtheista on ( jouvuttu) luopumhan. Niinko syväauraus, jota vastustethin kovasti ja toishalta puollethin kovasti. Monet olthin sitä mieltä ,että kuusikoita ei voijja uuvistaa ilman syväaurausta.
No onneksi nuot olthin väärässä ja syväaurauksesta on luovuttu.
Muukki "hoitomenetelmät" on pikkuhiljaa muuttunhet pehmeimmiksi, ihan niinko sillon mettän tutkijat Lähde ja kumppanit vaativat.

Tai sanothanko niin , että on ymmärretty Lähteen ja sen porukan arvostelu, mutta tätä ei myönnetä mutta kuitenki käytännössä mennään arvostelijoitten vaatimaan suuntaan. Naurettavvaa kieltämistä.

sipu250
Seuraa 
Viestejä400
Liittynyt23.3.2005

Käytännön metsänhoitoa harrastavana pari kommenttia.

Lista on pitkälti vanhentunut. Suurin osa listatuista toimenpiteistä on poistunut käytännön syistä. Ei ole poliittista painetta siksi että Suomi ei enään elä puusta (kuin pieneltä osalta), eikä siksi tuotannon maksimointiinkaan raaka-aineen osalta ole oikein motivaatiota. Eikä siksi rahaakaan. Tuotot ovat liian hitaita.

Mm. kohta 2. koivun vihaaminen on ollut vähemmän systemaattista kuin väitätte. Minäkin istutin puoli hehtaaria rauduskoivua kostealle peltomaalle kun oli koivunviljelykilpailu joskus 1970-luvulla ja koivua suosittiin. Hakattiin ne pois tänä talvena, tuli viimeisen päälle hyvää halkoa, jossa tosin on ihan liikaa rukkasenjälkiä.

Alaharvennuksella on yleensä se hyvä puoli että se estää kuusen leviämisen sille sopimattomille maapohjille. Kuusi voittaa aina parissa sukupolvessa varjon sietokykynsä ansiosta. Kun metsäpaloja ei enää suvaita, luontainen leviämisen este on poissa. Avohakkuut ovat paljolti metsäpalojen korvike.

Sinänsä suomalainen metsänhoito-oppi on suurelta osin tuontitavaraa, Saksasta käsittääkseni. Ilmasto-olojen vaikutuksia ei ole välttämättä onnistuttu kovin hyvin huomioimaan.

Sotien jälkeisen metsänhoidon vaikutuksista esimerkiksi puuhun teollisuuden raaka-aineena ei voi olla kuin yhtä mieltä. Määrä on kiistatta kasvanut ja laatu on yhtä kiistatta romahtamassa. Ei sen havainnointiin koko 100 vuoden kiertoa tarvitse odottaa.

Teollisen ja luonnonarvoja ajavien intressien tavoitteet eroavat, ja myös aikaskaalat ovat aivan eri maailmoista. Teollisuuden ohjaus on ollut aivan liian vahvaa ja on johtanut suuriin virheisiin. Kun tuotannon kierto on sitä mitä se luonnon säätelemänä on, teollisuuden on paras opetella käyttämään tehokkaasti niitä raaka-aineita joita on tarjolla. Mitä puuta sitten missäkin kasvaa, on enemmän maaperästä ja kasvatukseen saatavissa olevasta panoksesta riippuvaista.

Luonnonsuojelijoiden puolestaan kannattaisi huomioida myös toimintansa taloudelliset vaikutukset. He pyrkivät kontrolloimaan muiden ihmisten taloudellista toimintaa, ottamatta itselleen minkäänlaista vastuuta mielipiteidensä todellisista vaikutuksista.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

sipu250

Mielestäni asiallista puhetta, monessa olen samaa mieltä. Kommentoin paria kohtaa.

Kirjoitat:
Lista on pitkälti vanhentunut. Suurin osa listatuista toimenpiteistä on poistunut käytännön syistä.

Lista on vanhentunut, ja muutaman sen kohdista raksin itsekin yli. On kuitenkin vahvaa liioittelua sanoa, että suurin osa sen toimenpiteistä olisi poistunut käytöstä, varsinkin kun ne joista syntyy näkyvimpiä haittoja ovat yhä käytössä. Onneksi asia on kuitenkin kuten kirjoitat, ja kuten Aslak terävästi huomioi; parempaan suuntaan mennään, edelleenkin suunnan alkuperäisiä opastajia soimaten ja heille höröttäen, mutta mennään silti. Ja pakkokin se on, muuten metsä loppuisi, ja ennen loppua laatu romahtaisi kelvottomaksi.

Kirjoitat:
Mm. kohta 2. koivun vihaaminen on ollut vähemmän systemaattista kuin väitätte.

Koivun vihaaminen valitettavasti on hyvinkin systemaattista. Tottakai ihmiset, kuten sinä, istuttavat koivikoita, onhan klapitavaralle ja vaneripuulle tarvetta. Mutta koivun vihaaminen mänty- ja kuusivaltaisissa metsiköissä on se, mistä puhumme. Koivut ja muut lehtipuut tahdotaan raksia havupuiden joukosta pois kaikissa harvennusvaiheissa. Se on suuri järjettömyys, jolle ei löydy perusteita. Luontainen uudistuminen näyttelee hyvin vahvaa osaa myös istutusmetsiköissä (tutkimusten mukaan suuri osa menestyvistä taimista istutusaloilla on peräisin luonnon siemennöksistä), ja tässä prosessissa lehtipuut ovat merkittävä tekijä. Ne ovat metsäksi uudistuvan raiskion hyvin menestyviä ja nopeasti versovia pioneerejä; muokkaavat alueen vesitaloutta ja maaperää muille puille sopivaksi. Niiden poiskarsiminen on suuri hölmöys, mutta niin tehdään edelleen.

Ja:
Alaharvennuksella on yleensä se hyvä puoli että se estää kuusen leviämisen sille sopimattomille maapohjille.

Älä nyt. Miten kuusi voisi levitä sille sopimattomalle maapohjalle? Ajatus on paradoksi.

Ja:
Kun metsäpaloja ei enää suvaita, luontainen leviämisen este on poissa. Avohakkuut ovat paljolti metsäpalojen korvike.

Eivät ole. Tämä on avohakkuita tekevien yhtiöiden harrastama suuri ja perusteeton valhe. Metsäekologia ei tarvitse avohakkuita, vaan lähes kaikissa tilanteissa kärsii niistä; katoaa avohakkuualueilta vuosikymmeniksi kokonaan yleisimpien metsissä esiintyvien ruohojen ja heinien eduksi (ei siis minkään harvinaisen niittylajiston). Vain raskas koneistus tarvitsee avohakkuita, ei luonto.

Ja:
Luonnonsuojelijoiden puolestaan kannattaisi huomioida myös toimintansa taloudelliset vaikutukset. He pyrkivät kontrolloimaan muiden ihmisten taloudellista toimintaa, ottamatta itselleen minkäänlaista vastuuta mielipiteidensä todellisista vaikutuksista.

Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa ainakaan kovin kärjistetysti. Heidän tavoitteensa mahdollistavat luonnon monikäyttöisyyden, ja lisäksi heidän saavuttamansa voitot ovat niin pieniä, ettei niillä ole metsäteollisuudelle tuntuvia vaikutuksia. Esim. kaikki loput Lapin vanhat metsät voitaisiin suojella ilman että Metsäteollisuuden tarvitsisi edes muuttaa tulostavoitettaan (Suomen Luonto 1/2006).

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Kosh kirjoitti:
Eli mielenkiintoista on se, että vaikka Aweb voikin kiistää yleisetsi ja ylimalkaisetsi käytettyjen metsänhoitomenetelmien hyödyllisyyden sillä ettei siitä voi olla näyttöjä, koska kaikkia ei ole koskaan käytetty yhtäaikaisesti (eikä tulla käyttämäänkään, oma huomautukseni), niin tästä huolimatta hän katsoo olevansa oikeutettu tekemään päivastaisen johtopäätöksen.

Olenko ollut noin epäselvä? Tarkoitin sitä, että metsänhoidolliset (luetteloidut) menetelmät ylipäätään ovat sellaisia, jotka on otettu käyttöön lähinnä hakuammuntana, ei tieteellisiin tutkimuksiin tai saatuun näyttöön perustuen. Koko ala on siis ikään kuin valtaisa koekenttä, jossa epäonnistumiset ja virhearvioinnit kostautuvat suoraan metsälle ja luonnolle. Yleensä ensin tutkitaan, sitten hutkitaan. Tai niin ainakin olisi syytä tehdä. Ja tokihan tuon koealan tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä onnistumisesta jo tässä vaiheessa.

Ja:
Ensinnäkään en saata uskoa, että ravinteiden liukeneminen siinä (mätästyksessä) voi mitään merkittävää ongelmaa muodostaa. Mihin se ravinne muka liukenisi, ja mihin katoaisi?

Sateeseen ja lumensulamisvesiin ja sitten niitä ojia pitkin vesistöjä rehevöittämään.

Ja:
Jos maaperässä raskasmetalleja yms. on, niin silloin niitä ehkä saattaa pintaankin tulla. Tämä ongelma kuitenkaan tuksin lienee paljon teoreettista pohdiskelua merkittävämpi, muutoin kuin poikkeuksellisilla paikoilla.

Kaikkialla siellä, missä on niistä kärsimään joutuvia biologisia organismeja.

Ja:
Sienirihmastotuhot taas eivät varmasti mätästämisessä ole samaa luokkaa kuin voimakkaassa aurauksessa tms.

Erittäin kokeneena sienestäjänä voin kertoa, että hakkuuaukiolle ja taimikkoon ei kannata sieneen mennä.

Koivikkoasiaa kommentoin jo sipu250:lle.

Ja:
Höpö höpö. Ei pidä missään määrin paikkaansa. Tietenkin siellä (avohakkuualueella) puuta kasvaa heti alusta pitäen.

Kyllä. Huonolaatuinen, vänkkyrä taimikin on puu. Nuo aukealle, lannoitetulle ja nitistetylle alueelle istutetut taimet eivät kuitenkaan mitenkään pidä yllä metsäekologiaa, joka on menetetty aina siihen asti, kunnes puut varttuvat n. 20 - 30 vuoden ikään. Silloinkaan metsäekologia ei tietenkään ole missään määrin terve, koska eri-ikäinen puusto puuttuu ja lehtipuut on tod.näk. käyty raksimassa pois. Maaperä on myös pitkään heinikkovoittoinen ja metsään kuuluva normaali karike ja sammaleet ja sienet puuttuvat. Myös hyönteistasapaino on heittänyt häränpyllyä, ja mm. kekomuurahaiset eivät menesty avohakkuuaukioilla (Suomen Luonto 1/2006). Kekomuurahaisten puuttuessa erilaiset tuhohyönteiset saavat mellastaa rauhassa.

Ja:
Vaikka historiass atehdyt virhearvioinnit osoittavatkin ettei metsän uusiutuminen ihan miten tahansa hutaisemalla onnistu, niin kyllä metsä nykyisin osataan ja halutaan uudistaa siten, että sen puuntuotto on optimaalinen.

Ehkä osattaisiinkin, mutta niin ei suuressa osassa tapauksia tehdä.

Ja:
Eli että uudet puut alkavat kasvaa heti eikä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Alkavathan ne kasvaa jos versosyöpä tai kuivuus ei niitä vie, mutta optimaalisuutta ei ole se, että metsän ravinteiden annetaan parinkymmenen vuoden ajan hyödyttää rikkakasveja eikä puita.

Emme myöskään juurikaan huomioi näissä keskusteluissamme maiseman tärkeyttä ihmiselle. Kyseessä on oma ympäristömme, oma elinvoimaisuutemme. Avohakkuu pilaa ihmisen ulkoilumahdollisuudet alueella kymmeniksi vuosiksi. Se pilaa mahdollisuuden metsän monikäyttöisyyteen. Marjastus, sienestys, retkeily, ulkoilu... mahdollisuus kaikkeen sellaiseen on menetetty ehkä kokonaisen ihmisiän ajaksi. On uskomatonta, että niin metsäpeitteisessä maassa kuin Suomessa luodaan tilanne, jossa luontoon haluavan täytyy ajaa autolla tai junilla satojakin kilometrejä voidakseen toteuttaa mielihalunsa, ja sitten vielä talouden näköpiiristä vähätellään tätä inhimillisen elämän yhtä suurimmista perustarpeista ja julistetaan se jonkinlaiseksi subjektiiviseksi arvoksi, vaikka kyseessä on välttämättömyys ihmisen terveydelle.

Ja:
Unohdit kuitenkin mainita, että harvennuksen tarkoituksena on varmistaa puun riittävän nopea kasvu ja laatu.

Voitko kertoa millaisiin argumentteihin tämä väitteesi perustuu.

Ja:
Silloin, kun puusto kuitenkin on jo alkuaankin istutuksen tai kylvön jälkeen samanikäistä, ja usein liian tiheää, niin harventamattomana puut jäävät risuisiksi riu'uiksi kun ne joutuvat kilpailemaan valosta kasvamalla mahdollisimman nopeasti ylös päin.

Metlan oma suositus taitaa nykyään olla 2500 - 4000 taimea hehtaarille, mikäli laatuun halutaan panostaa. Yleensä kuitenkin istutetaan 2000 - 2500 taimea kustannusten minimoimiseksi. Tutkimusten mukaan olisi välttämätöntä istuttaa 5000 - 6000 taimea hehtaarille, mikäli todella halutaan panostaa laatuun. Yksi suurimmista metsän laatuun vaikuttavista tekijöistä on nimenomaan liian harvaan istutus ja sen jälkeen liian harvaan harvennus. Seurauksena paksu- ja tiheäoksaista puuta, joka ei sovellu tukkipuuksi. Myöskään käsitys metsän nopeasta kasvusta ei tue tuota ajatustasi, suurempi kuutiomäärä saadaan aikaiseksi kun riittävän tiheässä kasvavat puut käyttävät hyväkseen mahdollisimman tehokkaasti maan kaiken ravinteen. Harvaan istutetut puut eivät sitä tee.

Harvennokset toki sinällään ovat tarpeellisia metsätalouden kannalta, mutta nykyisin ne ovat hirvittävän ylimitoitettuja. Lisäksi niiden piiriin yleensä joutuvat kaikki alueen lehtipuut.

Ja:
Tuo voi pitääkin paikkansa. Mutta sama vaikutus kokonaisuuden suhteen saadaan myös, jos on eri paikoissa eri-ikäisiä ja -lajisia metsiä. Yhden metsän mennessä, toinen säilyy.

Kamala ajatus. Sekä metsän että metsänomistajan kannalta. En usko että kukaan, sinäkään, vakavissaan ajattelee noin. Vaikka asia paperilla näyttäisikin ihan hyvältä noin, kyse käytännössä on kokonaisen biologisen kokonaisuuden tuhoutumisesta. En pidä sinua niin välinpitämättömänä ihmisenä, että pitäisit tuon ajatuksesi kun mietit sitä hieman tarkemmin.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

[quote
Emme myöskään juurikaan huomioi näissä keskusteluissamme maiseman tärkeyttä ihmiselle. Kyseessä on oma ympäristömme, oma elinvoimaisuutemme. Avohakkuu pilaa ihmisen ulkoilumahdollisuudet alueella kymmeniksi vuosiksi. Se pilaa mahdollisuuden metsän monikäyttöisyyteen. Marjastus, sienestys, retkeily, ulkoilu... mahdollisuus kaikkeen sellaiseen on menetetty ehkä kokonaisen ihmisiän ajaksi. On uskomatonta, että niin metsäpeitteisessä maassa kuin Suomessa luodaan tilanne, jossa luontoon haluavan täytyy ajaa autolla tai junilla satojakin kilometrejä voidakseen toteuttaa mielihalunsa, ja sitten vielä talouden näköpiiristä vähätellään tätä inhimillisen elämän yhtä suurimmista perustarpeista ja julistetaan se jonkinlaiseksi subjektiiviseksi arvoksi, vaikka kyseessä on välttämättömyys ihmisen terveydelle.
quote]
Tuosta asiasta on helppo olla täysin samaa mieltä, vaikka muusta ei ymmärtäisikään.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Mettäherrat olthin pitkälle , aina 80 luvulle asti semmosta kaikkitietävää porukkaa. Uusija mettän käsittelymalleja ( lue tuhoamismalleja)
tuli melko tiheijhän. Ne otethin käythön turhija kokkeilematta.
Sitä oli jos mitä mallija, oli pillarilaikutusta, syväaurausta, kulotusta
äestystä , mätästystä tiijäkhän kaikkija mitä se malleja son ollu käytössä.

Toisinpaikoin on mettä jotensaki uuvistunu, mutta toishaalla son ollu
uuvistuminen toiveajattelua. # Muuten mistä helvetistä non löytänhekki termin mettän uudistus ? Mie käsitä koko hommaa, miksi olemassa
oleva mettä pitäs uuvistaa ?#
Aweb se puhu tuolla aijemmin mettän ruohottumisesta.
Joo mieki tiijän yhen aluvhen, son hakattu joskus 60 luvun puolivälissä.
Oliskhan 100 hehtaaria , ainaki lähelle son sitä.
Son ku menhän Rajalompolon kautta Porttipahthan althalle, ihan tien laijassa. Siinä oli ennen komea kuusikko, nyt se kasvaa vaivaskoivua
ja pitkää heinää, ties mikä heinä son ?
Muutama käkkärä koivuki son noussu kattelemhan ihmisen tyhmyyttä.
Männyntaimet siittä on kuolhet jo sillon 60 luvulla.
Siinä son tienlaijassa komeana muistomerkkinä mettäherrojen
pölöjyyvestä.

Nyt son sitte mettissä, ja varsinki laajoissa taimistoissa kovat ongelmat.
Son tykkylumi katkonu , minunki huomijon mukhan ties määräns taimikoita. Tässäku kävin kelkalla pirruuttani ajelemassa ja tutkimassa,
voi kauhistus niitä tuhoja. Valtion mailla oli yhessäki paikassa
melkhein kilometriä pitkä ja suunnilhens saman levynen taimisto maan tasalla. Osa oli katkennu poikki ja osa oli taipunu maahan.
Tietää sen ku istutusmettän oksat kerrää lunta ihan mahottomasti.
Luonnontaimikoilla näytti menevän paremmin. nekku on vähempioksasia niin lumikuorma ei niin kauhea ole. Tiijjä sitte moniko maahantaipunheista taimista nousee ylös ensikesänä ?
Minun omastaki mettästä oli tykkylumi nuorista puista muutamista katkonu lalvat.

Mitäse sitte tulee tuohon koivuvihhan , niin mieki olen joskus poikasena ollu päiväpalkalla kaulaamassa koivikoita. Issoimmat koivikot kaulathin
Kuolavaaran savotoilla, muista nyt tarkoin niitä maitten nimiä.
Siinä kuitenki Lomajärven kylän lähellä met olimma.
Kyllä se siellä Karhulan perälläki oli koivikot lujilla, niitä kaulathin ja myrkytethin lentokonheilla, vejethin kahen gatepillarin välhin laitetulla paksulla vaijerilla maahan.

Kyllä sitä tavallinen pulliainen kauhistunhena katto. Mutta ei sille mithän mahtanu. Nyt sitte saapi kauhistunhena kattoa ku täältä mennee rekkoja kohen ruottia , lastina kommeita mävtytukkeja. Takasin ku tulevat on lasteina vänkkyräisijä koivuja.
No herrain tiet on tutkimattomia.

Hättyy vielä toivottaa tervetulheksi näihin keskustelhuin yks
Lapin mies lissää.

Tervetuloa Vaaran Lauri !

Toivottaa Aslakki.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Aslak kirjoitti:
Muuten mistä helvetistä non löytänhekki termin mettän uudistus ? Mie käsitä koko hommaa, miksi olemassa
oleva mettä pitäs uuvistaa ?

Se on ovela kaapu, jolla metsää tuhoava toimenpide on naamioitu metsän ekologiaa tukevaksi toimenpiteeksi. Sen avulla pöljemmät metsänystävät voidaan rauhoittaa, ja parantaa hieman metsänsä raunioita katselevan metsänomistajan omaatuntoa. Ja kuten olet keskusteluistamme huomannut, tuota ajatusta ei juuri kyseenalaisteta vaan päinvastoin kynsin hampain puolustetaan. Järkeä siinä ei ole, kun vähänkin asiaa tarkemmin miettii. Tokihan metsän pitää uudistua ja metsässä pitää olla eri-ikäisiä ja lajisia puita, mutta missä ihmeen vaiheessa on yleistynyt käsitys, että hehtaarien kokoisen metsän pitäisi 'uudistua' kerralla? Luonnon tapa uudistaa metsää on uudistaa sitä puunkaatuma ja myrskytuho kerrallaan, pienissä aloissa. Siten terve, hyvin pärjäävä ja kasvava metsä uudistuu. Ei niin, että puut kaadetaan ja pannaan kädet ristiin ja toivotaan että sinne istutetuista taimista versoisi jotakin, eikä koko alue tundrautuisi lopullisesti, kuten ilmeisesti esimerkissäsi on käynyt.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Aweb
Aslak kirjoitti:
Muuten mistä helvetistä non löytänhekki termin mettän uudistus ? Mie käsitä koko hommaa, miksi olemassa
oleva mettä pitäs uuvistaa ?

Se on ovela kaapu, jolla metsää tuhoava toimenpide on naamioitu metsän ekologiaa tukevaksi toimenpiteeksi.

Voihan asian noinkin teatraalisesti ilmaista, mutta se tuskin on tarpeen. Kas kun yksinkertainen tosiasia on, että kun metsästä otetaan puut pois, metsää ei enää ole. Siksi se pitää uudistaa, eli aikaansaada kyseiselle paikalle uuden metsän synty.

Metsän uudistaminen on siis kytköksissä metsän hakkaamiseen. Se on tarpeen niin kauan kuin metsiä hakataan. Jos joskus puun hakkuun tarve lopahtaa kokonaan, niin sitten metsien uudistamisesta tulee lähinnä eri ikäisten nuorempien metsien ekologian vaalimiseksi tarvittava hoitotoimenpide. Sitä ennen se tämän ohella liittyy puunkorjuuseen.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Kosh kirjoitti:
Kas kun yksinkertainen tosiasia on, että kun metsästä otetaan puut pois, metsää ei enää ole. Siksi se pitää uudistaa, eli aikaansaada kyseiselle paikalle uuden metsän synty.

Tämä pitää paikkansa. PAITSI että olemassaoleva ja erittäin hyvin toimiva menetelmä on luontainen uudistaminen, joka toimii useimmilla alueilla, kun vain hakattu alue ei ole liian suuri. Näin ollen tuo 'pitää uudistaa' ei aivan pidä paikkaansa. Pitäisi olla tekemättä liian suuria hakkuuaukioita.

Ja:
Metsän uudistaminen on siis kytköksissä metsän hakkaamiseen. Se on tarpeen niin kauan kuin metsiä hakataan. Jos joskus puun hakkuun tarve lopahtaa kokonaan, niin sitten metsien uudistamisesta tulee lähinnä eri ikäisten nuorempien metsien ekologian vaalimiseksi tarvittava hoitotoimenpide.

Tämä ei pidä paikkaansa. Jos metsien hakkaaminen jostain syystä lopetettaisiin, ihmisen ei uudistusmielessä tarvitsisi enää kajota metsiin laisinkaan. Miksi tarvitsisi? Kuten itsekin totesit, nuo 'uudistamiset' liittyvät hakkuiden jälkien korjaamiseen, ei luonnonmetsän ekologiaan.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Aweb

Ja:
Ensinnäkään en saata uskoa, että ravinteiden liukeneminen siinä (mätästyksessä) voi mitään merkittävää ongelmaa muodostaa. Mihin se ravinne muka liukenisi, ja mihin katoaisi?

Sateeseen ja lumensulamisvesiin ja sitten niitä ojia pitkin vesistöjä rehevöittämään.




Miten se on mahdollista? Onko sinulla tällaisesta mitään näyttöä? Ainakin peltoviljelyssä metrin-parin levyinen muokkaamaton, kasvillisuuden peittämä suojakaistale riittää ehkäisemään lähes kaikki valumat täysin. On vaikea kuvitella, että metsässä yleisetsi tilanne olisi niin merkittävästi erilainen, ja varsinkin että vähäisistä mätästyskohdista niin kovin mitään liukenisi. Nyt vaadin taas kerran jotakin näyttöä sanojesi tueksi.

Aweb

Ja:
Jos maaperässä raskasmetalleja yms. on, niin silloin niitä ehkä saattaa pintaankin tulla. Tämä ongelma kuitenkaan tuskin lienee paljon teoreettista pohdiskelua merkittävämpi, muutoin kuin poikkeuksellisilla paikoilla.

Kaikkialla siellä, missä on niistä kärsimään joutuvia biologisia organismeja.




Eli teoreettista pohdiskelua, vailla suurempaa käytännön merkitystä.

Aweb

Ja:
Sienirihmastotuhot taas eivät varmasti mätästämisessä ole samaa luokkaa kuin voimakkaassa aurauksessa tms.

Erittäin kokeneena sienestäjänä voin kertoa, että hakkuuaukiolle ja taimikkoon ei kannata sieneen mennä.




Ei ehkä niin. Mutta nyt ei ollut kyse sienestysvinkkien jakamisesta.

Aweb

Koivikkoasiaa kommentoin jo sipu250:lle.



Mutta luitko mitä sinulle siitä sanoin? Eikö herännyt mitään ajatuksia? Oletko niin varma siitä että olet ehdottoman oikeassa vihaamisväitteinesi? Niin, ettei sinun tarvitse noteerata saamiasi vastauksiakaan mitenkään?

Aweb

Ja:
Höpö höpö. Ei pidä missään määrin paikkaansa. Tietenkin siellä (avohakkuualueella) puuta kasvaa heti alusta pitäen.

Kyllä. Huonolaatuinen, vänkkyrä taimikin on puu.




Niin myös hyvälaatuinen, suora ja uljas taimi. Joka aloittaa kasvunsa välittömästi ja siten siis puuntuotanto jatkuu ilman mitään taukoja.

Aweb

Nuo aukealle, lannoitetulle ja nitistetylle alueelle istutetut taimet eivät kuitenkaan mitenkään pidä yllä metsäekologiaa, joka on menetetty aina siihen asti, kunnes puut varttuvat n. 20 - 30 vuoden ikään.



Metsäekologian suhteen voin olla aika pitkälti samaa mieltä. Äsken sinä kutienkin puhuit puuntuotannosta. Sen suhteen moisen väittäminen on valehtelemista.

Aweb

Ja:
Vaikka historiass atehdyt virhearvioinnit osoittavatkin ettei metsän uusiutuminen ihan miten tahansa hutaisemalla onnistu, niin kyllä metsä nykyisin osataan ja halutaan uudistaa siten, että sen puuntuotto on optimaalinen.

Ehkä osattaisiinkin, mutta niin ei suuressa osassa tapauksia tehdä.




Tehdäänpäs.

Aweb

Ja:
Eli että uudet puut alkavat kasvaa heti eikä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Alkavathan ne kasvaa jos versosyöpä tai kuivuus ei niitä vie, mutta optimaalisuutta ei ole se, että metsän ravinteiden annetaan parinkymmenen vuoden ajan hyödyttää rikkakasveja eikä puita.




Ei niin. Eikä sellaista tehdäkään. Kas kun ne puut kasvavat koko ajan. Niiden kasvu vaan on ihmisen elämään verrattuna hidasta. Ei ole mitään ihmepuuta, jonka voisi istuttaa ja joka kasvaisi silloin hetkessä 20-vuotiaaksi, mikä on nyt taas joku asettamasi minimi sille minkäkokoinen puu saa olla. Taimi istutetaan välittömästi ja se alkaa kasvaa välittömästi. Ei siellä aukoilla mitään rikkaheinäpeltoa viljellä vuosikymmeniä, kuten tunnut kuvittelevan.

Aweb

Emme myöskään juurikaan huomioi näissä keskusteluissamme maiseman tärkeyttä ihmiselle.



Emme niin, eikä ole tarpeenkaan. Maisemat voidaan keskittää matkailukohteisiin ja taajamien lähiympäristöihin. Koko suomea ei tarvitse maisemoida, kun kuitenkin 95% kaikesta metsämaastosta on sellaista, että siellä ei juuri kukaan koskaan liiku. Sen sijaan luonnonsuojelu sekä metsätalous koskettavat kaikkea metsäpinta-alaa molemmat.

Aweb

Kyseessä on oma ympäristömme, oma elinvoimaisuutemme. Avohakkuu pilaa ihmisen ulkoilumahdollisuudet alueella kymmeniksi vuosiksi. Se pilaa mahdollisuuden metsän monikäyttöisyyteen. Marjastus, sienestys, retkeily, ulkoilu... mahdollisuus kaikkeen sellaiseen on menetetty ehkä kokonaisen ihmisiän ajaksi.



No höpsis. Ensinnäkään avohakkuu ei pilaa retkeilyarvoja, makutottumuksista riippuen, kuin kolmesta päivästä pariin kymmeneen vuoteen. Toisekseen, kun erilaisia metsiä on tarjolla, niin sitten voi valita niistä sen mihin haluaa mennä, valittamisen sijaan. Pakkoko siihen samaan metsään on yrittää aina tunkea, joka satutaan hakkaamaan juuri nyt?

Marjoja ja sieniä mätänee joka syksy metsiin miljardeja kiloja, joten on myös aika turhaa valittaa niiden poimimisen mahdottomuudesta. Soisi ihmisten harjoittavan tätä enemmänkin.

Aweb

On uskomatonta, että niin metsäpeitteisessä maassa kuin Suomessa luodaan tilanne, jossa luontoon haluavan täytyy ajaa autolla tai junilla satojakin kilometrejä voidakseen toteuttaa mielihalunsa,



Ei pidä paikkaansa. Missään Suomessa, edes ydin-Helsingissä ei tarvitse kovin kauas mennä löytääksene metsää. Tietnekin, jos ainut kelpaava metsä on joku 6000-vuotias überaarniometsä, niin sitten voi olla vaikeaa. Silloin vika on kuitnekin jo ylivaativissa mielihaluissa. Ei suinkaan metsissä.

Aweb

Ja:
Unohdit kuitenkin mainita, että harvennuksen tarkoituksena on varmistaa puun riittävän nopea kasvu ja laatu.

Voitko kertoa millaisiin argumentteihin tämä väitteesi perustuu.




Kerroin jo edellisessä viestissäni, mutta näppärästi leikkasit ne pois. Noinkohan edes luitkaan, kun tyhmiä kyselet.

Aweb

Ja:
Tuo voi pitääkin paikkansa. Mutta sama vaikutus kokonaisuuden suhteen saadaan myös, jos on eri paikoissa eri-ikäisiä ja -lajisia metsiä. Yhden metsän mennessä, toinen säilyy.

Kamala ajatus.

Ehkä mielestäsi, mutta aivan totta.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Aweb
Kosh kirjoitti:
Kas kun yksinkertainen tosiasia on, että kun metsästä otetaan puut pois, metsää ei enää ole. Siksi se pitää uudistaa, eli aikaansaada kyseiselle paikalle uuden metsän synty.

Tämä pitää paikkansa. PAITSI että olemassaoleva ja erittäin hyvin toimiva menetelmä on luontainen uudistaminen, joka toimii useimmilla alueilla, kun vain hakattu alue ei ole liian suuri. Näin ollen tuo 'pitää uudistaa' ei aivan pidä paikkaansa. Pitäisi olla tekemättä liian suuria hakkuuaukioita.




Joo. Aukko toki metsittyy itsetsäänkin, jos se on riittäävn pieni, siinä olet oikeassa. Mutta nyt oli kyse siitä, että kun aukko on isompi, se pitää metsittää ihmisen toimesta. Aukot taas ovat isoja usein.

Aweb

Ja:
Metsän uudistaminen on siis kytköksissä metsän hakkaamiseen. Se on tarpeen niin kauan kuin metsiä hakataan. Jos joskus puun hakkuun tarve lopahtaa kokonaan, niin sitten metsien uudistamisesta tulee lähinnä eri ikäisten nuorempien metsien ekologian vaalimiseksi tarvittava hoitotoimenpide.

Tämä ei pidä paikkaansa. Jos metsien hakkaaminen jostain syystä lopetettaisiin, ihmisen ei uudistusmielessä tarvitsisi enää kajota metsiin laisinkaan. Miksi tarvitsisi?

Metsän ekologian vuoksi. Ei kaikki metsä voi olla homogeenistä vanhaa ikimetsää, vaan tarvitaan myös nuorien ikävaiheiden erityyppisiä metsiä.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat