Seuraa 
Viestejä133

Kvanttifysiikka on outoa, siitä ei liene kiisteleminen.

Mutta onko se outoa vai todella outoa? -Siitä on jo eri koulukuntia.

Minua on askarruttanut pari kysymystä.

1) Onko Schrödingerin kissa ihan oikeasti elävä ja kuollut ennenkö laatikkoon katsotaan?

2) Jos elektroni jakautuu kahdeksi kaksoisrakokokeessa, niin onko se todiste multiversumista, kuten David Deutsch väittää?

Ja mitä kvanttifysiikka oikeasti kertoo todellisuudesta? Tapahtuvatko kaikki mahdolliset asiat jossakin multiversumissa? Vai mistä tässä kaikessa on oikeastaan kysymys?

Sivut

Kommentit (48)

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5372
GodVSGod
Kvanttifysiikka on outoa, siitä ei liene kiisteleminen.

No, ei. Jos ajattelet kvanttilogiikalla, niin siinä ei ole mitään outoa. Ongelma on vain siinä, että klassinen logiikka on perverssi ja väärä tapa hahmottaa maailmaa. Luonnon kirjaa ei todellakaan ole kirjoitettu matematiikan absoluuttisella kielellä, vaan tilastollisella ja probabilistisella kielellä.

1) Onko Schrödingerin kissa ihan oikeasti elävä ja kuollut ennenkö laatikkoon katsotaan?

Ei. Subjektiivinen katsominen on irrelevanttia. Eli kvanttiteoria ei ole subjektiivinen ajatus, joka kieltäisi objektiivisen maailman olemassaolon.

2) Jos elektroni jakautuu kahdeksi kaksoisrakokokeessa, niin onko se todiste multiversumista, kuten David Deutsch väittää?

Ei. Kaksoisrakokoe tarkoittaa vain sitä, ettei elektronin paikkaa ole määritelty äärettömän suurella tarkkuudella, koska sen määrittäminen äärettömän suurella tarkkuudella kuten klassinen logiikka edellyttää olisi äärettömän epätodennäköistä. Näin klassisesti vain yhdestä raosta kulkevan elektronin todennäköisyys olisi äärettömän pieni, eli sitä ei olisi olemassa lainkaan.

Monimaailmahöpöteesi on höyrypäisin aivopieru jota on koskaan esitetty. Ainoastaan ajatus Jumalasta ja kosmisesta inflaatiosta ovat idioottimaisempia höpöteesejä. Taino, itseasiassa nämä kaikki kolme höpöteesiä ovat yksi ja sama asia, eli epätoivoinen yritys ylläpitää klassisen logiikan mukaista absoluuttista maailmankuvaa kvanttiteorian probabilismin keskellä.

Vai mistä tässä kaikessa on oikeastaan kysymys?

Kvanttiteorian looginen perusta on siinä, että se katkaisee klassista logiikkaa vaivaavat äärettömän pitkät kausaliteetin päättelyketjut. Jos sitä tarkastelee oikein tarkasti, niin kvanttiteoria on ainoa keino katkaista äärettömät loogiset päättelyketjut, eli Demokritos esitti jo yli 2300 vuotta sitten täsmällisen kvanttifysiikan teoreettisen kuvauksen.

Ei kvanttiteoriassa siis ole mitään ihmeellistä, vaan se on vain perimmäisen jakamattoman partikkelin (Demokritoksen atomin) empiirinen kuvaus, eli hiukkasia ei voida enää jakaa minkään attribuutin suhteen planckin skaalaa pienessä ja täsmällisemmässä mittakaavassa.

On siis tärkeää, että tämä rajoitus koskettaa hiukkasten kaikkia attribuutteja. Tästä johtuu ettei perimmäisessä jakamattomassa atomissa ole erillisiä ja yksilöllisiä ominaisuuksia. Näin jokainen atomi on identtinen kaikkien muiden atomien kanssa. Tämä tarkoittaa identtisyyttä syvimmässä filosofisessa merkityksessä. Tämä taas mahdollistaa sen, että induktiivinen päättely on filosofisessa merkityksessä mahdollista, joten David Humen ongelma induktiivisesta päättelystä ratkeaa, koska keskenään identtisten hiukkasten havainnoimisesta voidaan tehdä luotettavia induktiivisia päättelyitä. Emme toki saa absoluuttista tietoa, mutta saamme täsmällistä tilastollista ja probabilista tietoa, mikä tarkoittaa sitä, että tiede on epistemologisesti koherentti instituutio, toisin kuin Hume ja hänen seuraajansa (mm. Deutsch) yrittävät väittää.

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Mitään asiasta tietämättä, näin maallikkona esittäisin karkean arvion, että siihen mihin perusfysiikka päättyy, alkaa kvanttifysiikka, ts. kvantitiivisessa tilassa oleva materiaali noudattelee aina kvanttifysiikan lakeja ja se voi interaktoida normaalitilassa olevan materiaalin kanssa mutta erilaisin seurauksin kuin normaali materia ja sama toisin päin, vrt. esim. bosen-einsteinin kondensaatti.

Esimerkiksi valonnopeus ei välttämättä päde kvanttifysiikaalisissa olosuhteissa, koska kvanttiaineella tiedetään olevan n. neljä eri faasia, 1, 0, 1 tai 0 tai ei mitään, eli se voi olla kaikkialla samaan aikaan, ei koskaan missään, joskus jossain tai sitten ei ollenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5002
GodVSGod
Mutta kuinka elektroni sitten interferoi itsensä kanssa kaksoisrakokokeessa, jos se ei oikeasti ole kahdessa paikassa yhtä aikaa?



Supistetaan aika pois olemassaolon yhtälöstä.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Cargo
Seuraa 
Viestejä979
GodVSGod

1) Onko Schrödingerin kissa ihan oikeasti elävä ja kuollut ennenkö laatikkoon katsotaan?

Katti on silloin havaintomaailman ulkopuolella, joten kysymyksellä ei ole mitään merkitystä. Yhtä hyvin kissa voisi vaikka katsoa pornoa ja syödä silakoita...

" sähkö (se sähkö, jota tuotetaan mm. voimalaitoksissa) ei ole energiaa "
- Vastaaja_s24fi

“Jos et ole kaksikymppisenä vihreä, sinulla ei ole sydäntä. Mutta jos et ole nelikymppisenä perussuomalainen, sinulla ei ole aivoja.”
- Cargo

GodVSGod
Mutta kuinka elektroni sitten interferoi itsensä kanssa kaksoisrakokokeessa, jos se ei oikeasti ole kahdessa paikassa yhtä aikaa?

Ennen varjostimeen osumista elektroni ei oikeastaan ole missään yksittäisessä paikassa tai kulje mitään tiettyä reittiä myöten. Elektronia kuvaa aaltofunktio, joka käyttäytyy kaksoisraon kohdalla tavanomaisten aaltojen tapaan muodostaen interferenssikuvion. Aaltofunktion neliön itseisarvo antaa sitten elektronin paikan todennäköisyysjakauman, eli todennäköisyyden, jolla elektroni osuu varjostimen tiettyyn kohtaan. Vasta kun elektroni havaitaan, eli kun se osuu varjostimeen, sen aaltofunktio romahtaa ja voimme oikeasti puhua elektronin paikasta. (Näin tilanne siis perinteisesti tulkitaan. Nuo monimaailmateoriat ovat toinen tulkintatapa.)

David
Seuraa 
Viestejä8877
GodVSGod
Onko Schrödingerin kissa ihan oikeasti elävä ja kuollut ennenkö laatikkoon katsotaan?

Surkea kissa on ollut, jos se laatikkoon katsomisen aikana voidaan todeta kliinisesti kuolleeksi. Kuolema aika lasketaan luultavammin minuutteissa kun sekuntteissa, eli siinä mielessä voi olla kumpaa vaan. Jos elvytetään saattaa palata henkiin (ainakin vähäksi aikaa), jos jätetään elvyttämättä niin on kuollut.

Kissa taitaa sitkeänä otuksena olla mahdollisimman huono esimerkki tässä tarkoituksessa.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46043
EeTee
GodVSGod
Mutta kuinka elektroni sitten interferoi itsensä kanssa kaksoisrakokokeessa, jos se ei oikeasti ole kahdessa paikassa yhtä aikaa?

Ennen varjostimeen osumista elektroni ei oikeastaan ole missään yksittäisessä paikassa tai kulje mitään tiettyä reittiä myöten. Elektronia kuvaa aaltofunktio, joka käyttäytyy kaksoisraon kohdalla tavanomaisten aaltojen tapaan muodostaen interferenssikuvion. Aaltofunktion neliön itseisarvo antaa sitten elektronin paikan todennäköisyysjakauman, eli todennäköisyyden, jolla elektroni osuu varjostimen tiettyyn kohtaan. Vasta kun elektroni havaitaan, eli kun se osuu varjostimeen, sen aaltofunktio romahtaa ja voimme oikeasti puhua elektronin paikasta. (Näin tilanne siis perinteisesti tulkitaan. Nuo monimaailmateoriat ovat toinen tulkintatapa.)



Jos nyt saivarrellaan hieman sanoilla, eikö ole väärin puhua "osumisesta" jos elektroni ei tule mistään josta se voi osua johonkin koska se ei ole missään ennen aaltofunktion romahtamista?
Ennen varjostimeen osumista elektroni ei oikeastaan ole missään yksittäisessä paikassa tai kulje mitään tiettyä reittiä myöten.



Eli elektroni on olemassa vain aaltofunktion romahtaessa siinä missä ikinä se romahtaakin?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46043
Puuhevonen

Ei kvanttiteoriassa siis ole mitään ihmeellistä, vaan se on vain perimmäisen jakamattoman partikkelin (Demokritoksen atomin) empiirinen kuvaus, eli hiukkasia ei voida enää jakaa minkään attribuutin suhteen planckin skaalaa pienessä ja täsmällisemmässä mittakaavassa.



Mistä sinä tämän tiedät?

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156

Klassisen fysiikan ongelma on analogisuus, joka johtuu vain ja ainostaan tilastotodennäköisyydestä. Klassinen fysiikka ei siis näe puita metsästä, vaan kaikki on sitä samaa massaa. Esimerksiksi lyödään vain joku kitkakerroin ja todetaan asian menevän niin. Eli siinäkin koko materiaalin kaikki kitkana ilmenevät liikettä vastustavat tekijät pistetään yhden muuttujan taakse. Ylipäätänsä muutenkin analogisuus on harhaanjohtavaa, kaikelle on miniminsä, jonka jälkeen ei vain voi olla pienempää tai vähempää. Desimaalilukujen käyttäminen on yksi näistä hulluuksista. Ei ole yllätys, ettei boolean algebralla toimiva tietokonekaan ymmärrä niin epäluonnollisia asioita. Tietokone "deismaalilukuja" eli liukuluja käsitellessä jakaa sen kantalukuun ja ekspotenssiin.

Arkkimeedees
Seuraa 
Viestejä995
GodVSGod
Kvanttifysiikka on outoa, siitä ei liene kiisteleminen.

Mutta onko se outoa vai todella outoa? -Siitä on jo eri koulukuntia.

Minua on askarruttanut pari kysymystä.

1) Onko Schrödingerin kissa ihan oikeasti elävä ja kuollut ennenkö laatikkoon katsotaan?

2) Jos elektroni jakautuu kahdeksi kaksoisrakokokeessa, niin onko se todiste multiversumista, kuten David Deutsch väittää?

Ja mitä kvanttifysiikka oikeasti kertoo todellisuudesta? Tapahtuvatko kaikki mahdolliset asiat jossakin multiversumissa? Vai mistä tässä kaikessa on oikeastaan kysymys?




1. Kissa ei voi olla superpositiossa, joten valitettavasti se ei voi olla samaan aikaan kumpaakin, vaan joko elossa tai kuollut. Sen tiedon saa kuitenkin vasta avaamalla laatikon. Kissan mahdollisuuksia huonontaa se, että se luultavasti räplää myrkkyrasian auki ja kuolee jo ennen kun radioaktiivinen ydin ehtii hajota.

2. Elektroni tai fotoni ei jakaudu kahdeksi, vaan se kulkee yhtä aikaa molemmista ra'oista ja interferoi itsensä kanssa eikä tämä ole mitään tarua, vaan kuvio näkyy taustakankaalla, mihin aallot heijastuvat. Toisaalta kun elektoronilla on aaltofunktio, niin aaltohan kulkee jokaisesta raosta mikä eteen vain sattuu. Jos kvanttimultiversumiajatus pitää paikkansa, niin tätä todistusvoimaisempaa koetta tuskin voidaan saada aikaan.

3. Todellisuus on sähkömagneettisen säteilyn muodostama puuro, jossa energia liikkuu kvantteina eli kimppuina fermionien ollessa tavallista ainetta, jota postipoikabosonit kuskaavat asiakkaalta toiselle.

Guarani River Oil
Seuraa 
Viestejä467

Kysymys, mikä on hiukkasen olemus ennen mittausta ei kuulu kvanttifysiikkaan vaan enemmänkin filosofiaan. Erilaisia tulkintoja on annettu iso läjä: http://en.wikipedia.org/wiki/Interpreta ... _mechanics

Schödingerin kissa ei ole missään superpositiotilassa, sillä mikään laatikko ei ole täysin tiivis. Kissa hengittää ja piereskelee laatikossa, joten informaatiota vuotaa jatkuvasti ulkomaailmaan. Jos boxi on täysin suljettu niin kissa kuolee hapenpuutteeseen.

Guarani River Oil
Seuraa 
Viestejä467

Kysymys, mikä on hiukkasen olemus ennen mittausta ei kuulu kvanttifysiikkaan vaan enemmänkin filosofiaan. Erilaisia tulkintoja on annettu iso läjä: http://en.wikipedia.org/wiki/Interpreta ... _mechanics

Schödingerin kissa ei ole missään superpositiotilassa, sillä mikään laatikko ei ole täysin tiivis. Kissa hengittää ja piereskelee laatikossa, joten informaatiota vuotaa jatkuvasti ulkomaailmaan. Jos boxi on täysin suljettu niin kissa kuolee hapenpuutteeseen.

Tämä taas mahdollistaa sen, että induktiivinen päättely on filosofisessa merkityksessä mahdollista, joten David Humen ongelma induktiivisesta päättelystä ratkeaa



On kai van niin, että juuri induktiivinen päättely on tuonut meille lukuteorian ja joukko-opin kaltaiset höpöteesit transfiniittisine kardinaalikuineen ja reaalilukuineen.

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5372
Catilina
Tämä taas mahdollistaa sen, että induktiivinen päättely on filosofisessa merkityksessä mahdollista, joten David Humen ongelma induktiivisesta päättelystä ratkeaa

On kai van niin, että juuri induktiivinen päättely on tuonut meille lukuteorian ja joukko-opin kaltaiset höpöteesit transfiniittisine kardinaalikuineen ja reaalilukuineen.

Matemaattinen induktio on hieman eri asia kuin logiikan induktio. Nämä asiat on toki hankalia ja vaikeita hahmottaa, jos et ole perillä länsimaisen filosofian historiasta (erittäin hyvin).

Mutta olet sikäli oikeassa, että matematiikan induktio on kiinnostava otus ja kenties filosofien olisi pitänyt käyttää parikin ajatusta sen pohtimiseksi . . . Eräiden yritys (esim. Kant, Frege, ...) johtaa esimerkiksi lukuteoriaa klassisesta logiikasta olisi varmaan ollut hedelmällisempää, jos oltaisiin lähestytty ongelmaa induktiivisen päättelyn suunnasta, deduktiivisen päättelyn sijaan. Ongelma tosin oli siinä, ettei klassinen logiikka tarjoa mitään välineitä induktiivisen päättelyn käsittelemiseksi, joten ei ollut varsin yllättävää, jos aritmetiikka ja lukuteoria jäi johtamatta klassisen logiikan aksioomista.

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat