Seuraa 
Viestejä34

Miten ajattelette älykkyyden ja sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisen vaikuttavan keskenään? Musta tuntuu että mulla on jotenkin vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Alan selittämään asioita juurta jaksain ihan pikku yksityiskohdista lähtien, ja muutenkin on vähän hankaluuksia esim. small talkissa. En tiedä kuinka sairastamani vaikea masennus tähän asiaan liittyy. Tuntuu että joudun opettelemaan juttelemisen taidon uudestaan.. En varmaankaan huippuälykäs ole, mutta hyvin monelta ihmiseltä kuullut että olen älykäs ja tokikaan en ole sitä itse epäillyt, mutta minään huippuälykkäänä en itseäni tosiaan pidä. Toisaalta vähättelen omaa ymmärrystäni asioita kohtaan.

Sivut

Kommentit (42)

Jos oikeasti olet reilusti keskivertoa älykkäämpi, kommunikointi keskiverron tai sitä tyhmemmän kanssa voi olla molemmille haastavaa. Ns. Yhteistä säveltä ei löydy.

Mutta jos olisit keskivertoa älykkäämpi, mun ei tarvitsisi kertoa sitä sulle.

Vielä edit. Ystäväni harrastaa myös tuota juurta jaksaen -kertomista. Ei se aina ole paha asia, molempia kiinnostavasta aiheesta pedanttinen jauhaminen voi olla hyvinkin viihdyttävää. Samalla pääsee osaksi toisen ajatusketjua pelkän lopputuleman sijaan.

Toinen ääripää on vielä rasittavampi, koska minä sanon niin.

Hyvä keskustelija kuuntelee, myötäilee ja täyttää taukoja ja pitkittää juttelua juuri sopivasti. Älykkään ihmisen ongema on kärsimättömyys kuunnella keskustelua joka junnaa paikallaan ja takertelee. Hän saa eri mielikuvia kuin muut ja ei saa niitä välitettyä muille ellei johda keskustelua erityisen taitavasti. Hän voi olla heikko tuomaan asioitaan esille kaikkine vaiheineen mitä asian selvitys vaatisi muille.

Hitlerin Aatu oli harvinainen poikkeus: Hyvin älykäs ja mukaansa tempaava puhuja. Olisi myynyt hiekkkaa saharaan ja jäätä napapiirille. Valtaosalle suurista johtajista kirjoittaa puheet joku muu, eikä hän itse välttämättä ymmärrä mistä puhuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimpom
Miten ajattelette älykkyyden ja sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisen vaikuttavan keskenään? Musta tuntuu että mulla on jotenkin vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Alan selittämään asioita juurta jaksain ihan pikku yksityiskohdista lähtien, ja muutenkin on vähän hankaluuksia esim. small talkissa. En tiedä kuinka sairastamani vaikea masennus tähän asiaan liittyy. Tuntuu että joudun opettelemaan juttelemisen taidon uudestaan.. En varmaankaan huippuälykäs ole, mutta hyvin monelta ihmiseltä kuullut että olen älykäs ja tokikaan en ole sitä itse epäillyt, mutta minään huippuälykkäänä en itseäni tosiaan pidä. Toisaalta vähättelen omaa ymmärrystäni asioita kohtaan.



Luettuani tekstisi, tuli sellanen tuntuma, että olet sosiaalisesti lahjakas. Ts. mistä lienet saanut päähäsi, ettet olisi.

No, tarvinnet sen ajatuksen jostain syystä.... ehkä vähättelyn lopettamiseksi.

Oletan, että kun vähättely on loppunut, naurat makeasti epäuskolle suhteessa itseesi ja ymmärrät/oivallat silloin, että oletkin erittäin lahjakas myös sosiaalisesti. Juuri sellainen kuin vain sinä voit olla.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31320
Pimpom
Miten ajattelette älykkyyden ja sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisen vaikuttavan keskenään?



Keskimäärin noilla on korrelaatio keskiarvon tuntumassa, mutta yksittäistapauksissa sille ei ole merkitystä. Ihminen voi olla loogisesti älykäs ja sosiaalisesti tumpelo tai päinvastoin. Varsinkin looginen äly yhdistettynä sosiaaliseen kyvyttömyyteen tuottaa ongelmia. Nimim. kokemusta on. Loogisesti tyhmä mutta sosiaalisesti fiksu on parempi yhdistelmä. Sellainen puhuu helposti nörtit hoitamaan ikävät ajatushommat puolestaan ja kerää niistä kunnian.

Alan selittämään asioita juurta jaksain ihan pikku yksityiskohdista lähtien, ja muutenkin on vähän hankaluuksia esim. small talkissa.



En tiedä kuinka vanha olet ja mitä opsikelet tai teet työksesi. Mutta monilla tekniikan ja luonnontieteiden aloilla täsmällinen ulosanti on suorastan välttämättömyys. Niillä aloilla on myös muita, jotka ovat samanlaisia ja ymmärtävät tuollaista kommunikaatiota.

En varmaankaan huippuälykäs ole, mutta hyvin monelta ihmiseltä kuullut että olen älykäs ja tokikaan en ole sitä itse epäillyt, mutta minään huippuälykkäänä en itseäni tosiaan pidä. Toisaalta vähättelen omaa ymmärrystäni asioita kohtaan.



Loogisella älyllä ei tee sosiaalisissa tilanteissa mitään. Se on oikeastaan vain haitta, jos on sellainen ettei voi kytkeä älyään pois päältä. Monet älykkäät kykenevät siihen, esimerkiksi seuraamaan tyhmää huumoria tai tosi-TV-sarjoja tai juttelemaan pinnallista paskaa.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Ihmisten havainnointi seuraaminen sivusta voisí olla avuksi. Sen tiedän, että jos eristänyt itsensä omiin maailmoihinsa pitkiksi ajoiksi, on pikkuisen kalibroitava omaa todellisuudentajuaan.

Minä en kyllä ole oppinut ymmärtämään, mitä ihmiset saavat irti jostain massatapahtumista. Small talkin jauhannan yms jutustelun käsitän, mutta...

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

pelaaja
Seuraa 
Viestejä750

Loogisuus on minusta hiukan laajempi käsite kuin matemaattinen lahjakkuus. Logiikkaa on myös esim. se, että kykenee sosiaalisissa tilanteissa päättelemään milloin kannattaa jättää joku asia sanomatta.

Pimpom
Seuraa 
Viestejä34

Loogisesti älykäs en ole. Enemmänkin kielellisesti älykäs ja jotain muuta, jonka takia tämä masennuksen aiheuttama ajatusten jumi on ollut kauheata koska en ole voinut ilmaista itseäni kunnolla. Voi olla eristäytymisen ja tuon jumin aiheuttamaa tämä että tunnen itseni sosiaalisesti typeräksi. Lisäksi jotenkin hävettää käyttää sivistyssanoja etteivät ihmiset ajattele että yritän esittää jotain älykästä. Se voi ehkä olla syy jonka takia itseni ilmaiseminen on välillä hankalaa, kun käännän sen alkuperäisen ajatuksen jotenkin paremmin ymmärrettävään muotoon, ja koska epäilen että sanon asian jotenkin väärin alkuperäisellä tavalla kun itsetunto on aika pohjamudissa.

Tosin nyt tuo ajatusten jumi on helpottanut, mutta aiemmin se oli niin vaikeaa että tällaisen lyhyenkin kommentin sujuva teksti oli vaikea tuottaa.

Kahvikuppineuroosi saa yhtenä oireenaan kupin tärisemään ja yleensä liialliseen itsensätarkkailuun ja saa kömpelöitymään niin että sanat ei solju ja muiden reaktioiden odotus saava jännittymään. Muut suhtautuvat tähän yleensä piittaamattomasti ellei ole läheisessä suhteessa ja huomaa. Asiaan auttaa aktiivinen rentoutuminen ja tietoisuus neuroottisesta otteestaan. Itse, tilanne ja seura saavat sen aikaan ja joskus voi olla ylivoimaista torjua reaktionsa mutta onnistuttuaan saa itsevarmuutta. Tällä ei ole tekemistä älykkyyden kanssa.

Kahvikuppineuroosi saa yhtenä oireenaan kupin tärisemään ja yleensä liialliseen itsensätarkkailuun ja saa kömpelöitymään niin että sanat ei solju ja muiden reaktioiden odotus saava jännittymään. Muut suhtautuvat tähän yleensä piittaamattomasti ellei ole läheisessä suhteessa ja huomaa. Asiaan auttaa aktiivinen rentoutuminen ja tietoisuus neuroottisesta otteestaan. Itse, tilanne ja seura saavat sen aikaan ja joskus voi olla ylivoimaista torjua reaktionsa mutta onnistuttuaan saa itsevarmuutta. Tällä ei ole tekemistä älykkyyden kanssa.



Sillä ei tosiaan ole mitään tekemistä loogisen päättelykyvyn, järjen tai älykkyyden kanssa. Etenkin jos kyseessä on sosiaalisten tilanteiden pelko. Esimerkiksi Asperger-henkilöllä on jo synnynnäistä neurologista poikkeavuutta aivoissa, jolloin tämä saattaa olla älyllisesti jälkeenjääneempi.
Ja miksi sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ei tee ihmisestä älyllisesti poikkeavaa? Koska tunteet ja järki toimivat ihmisessä erillään. Sama pätee mihin tahansa pelkoon. Henkilö voi pelätä lintuja, vaikka tietää järkeillessään etteivät linnut todellisuudessa hänelle tee pahaa. Hän kuitenkin tuntee vahvaa pelkoa lintuja kohtaan eikä pääse asian yli ajatustensa voimin vaan esimerkiksi altistuksen kautta.
Jos mitataan hyvää sosiaalista kykyä toimia tilanteissa vaaditaan siinä onnistuakseen tietenkin myös sosiaalista älykkyyttä. Henkilön ollessa kuitenkin pelkonsa kanssa normaaliälyinen, on hänellä mahdollisuus oppia pärjäämistä ja tiettyjä normeja sosiaalisissa tilanteissa.

pelaaja
Loogisuus on minusta hiukan laajempi käsite kuin matemaattinen lahjakkuus. Logiikkaa on myös esim. se, että kykenee sosiaalisissa tilanteissa päättelemään milloin kannattaa jättää joku asia sanomatta.



Näin. Plus matematiikka perustuu logiikkaan, eikä toisin päin.

Esim. autenttiset ihmiset voivat olla "kapea-alaisesti" erittäin lahjakkaita, mutteivat ehkä sosiaalisesti.
Sosiaalisuuskin on lahja, jota voi kehittää, kuten muitakin ominaisuuksia.

pelaaja
Loogisuus on minusta hiukan laajempi käsite kuin matemaattinen lahjakkuus. Logiikkaa on myös esim. se, että kykenee sosiaalisissa tilanteissa päättelemään milloin kannattaa jättää joku asia sanomatta.



Toki on 'loogista' keskittyä olennaiseen missä tahansa asiassa. Sanoisinpa kuitenkin että etenkin naisilla saattaa mennä avautumiset ja kerronnat joskus liian henkilökohtaiseksi pidettyyn informaatioon asti. Eli toisin sanoen henkilölllä on tällöin ehkäpä tunne-elämänsä säätelyssä ongelmia. Hänellä on tarve purkaa itseään, mutta ei ole löytänyt siihen muunlaista, rakentavaa kanavointikeinoa. Hän puhuu liikaa asioistaan tai kaataa yksityiskohtaiset murheensa toisten päälle. Samalla henkilö voi silti tiedostaa itsekin puhuvansa liikaa, ja että olisi voinut jättää asian sanomattakin.
Eli tässäkin tilanteessa mielestäni järkeily ja tunteilu tulisi erottaa toisistaan. Toisissa ihmisissä tunne ottaa vallan tietyssä tilanteessa, ja toisessa taas järki.

o
Ei kukaan pakota suorittamaan rituaalista jutustelua idioottien kanssa. Etsii kiinnostavaa seuraa, joka osaa arvostaa samanlaista ajattelu ja puhe tyyliä niin ongelma on ratkaistu.



Keneknään ei ole pakko jutella "aliarvostamistensa" ihmisten kanssa.
Asenne kyllä kertoo enemmän omasta puutteellisuudesta, kuin lähimmäisten ominaisuuksien puutteesta.
Jokainen taplaa tyylillään.

Starman
o
Ei kukaan pakota suorittamaan rituaalista jutustelua idioottien kanssa. Etsii kiinnostavaa seuraa, joka osaa arvostaa samanlaista ajattelu ja puhe tyyliä niin ongelma on ratkaistu.



Keneknään ei ole pakko jutella "aliarvostamistensa" ihmisten kanssa.
Asenne kyllä kertoo enemmän omasta puutteellisuudesta, kuin lähimmäisten ominaisuuksien puutteesta.
Jokainen taplaa tyylillään.



Eli helmiä sioille on ok, koska sinusta kaikki ansaitsevat kaiken?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat