Seuraa 
Viestejä45973

Voisiko olla niin,että maailmamme onkin vain suunnattoman suuri tietokonesimulaatio?

Se selittäisi sen miksi emme voi ikinä saada selville mitä on maailmankaikkeuden(simulaation)ulkopuolella.

Ja kuka on simulaation luoja(jumala).

Se todellisuus missä tietokonepelin hahmo elää ja hänen mielensä operoi on muodoltaan dualismi,subjektin ja objektin todellisuus.

Jos lähtisimme tietokonepelihahmon maailmasta(mielestä) eli ihmisestä liikenteeseen huomaisimme,että tietokonepelin hahmo on vain informaatiojärjestelmä,jossa systeemin tilaa kuvaavat palautteet ja toimintaympäristön syötteet muuttuvat prosessien ohjausinformaatioksi.

Ja duaalista näkökulmasta katsoen tietokonehahmon eli subjektin,joka kokee objektit ei-duaali on kahden olemassaolotavan(maailman)välinen aukko eli rajapinta,joka erottaa todellisuuden siitä tilapäisestä ja näennäisestä todellisuudesta,jonka yksilöllinen minä kokee ja jossa se on olemassa.

Mutta eikö juuri kehomme ole tämä tajunnan ja ulkomaailman välinen rajapinta.

Pääsemme kysymykseen onko maailmankaikkeus sellainen,kuin se on ,koska me olemme olemassa.(tietokonepelinhahmot)

Koska vain havaittu ilmiö on todella"olemassa",niin päädymme siihen,että maailmankaikkeuskin on olemassa on olemassa vain jos joku havaitsee sitä.

Eli onko näin,että me teemme maailmankaikkeuden tai oikeastaan se tekee meidät,jotta olisi itse olemassa?

Olisimmeko vain päivitetty versio uudella hyperpelimoottorilla sivilisation pelistä?

No tämä oli taas tämmöstä aivojumppaa.

Sivut

Kommentit (21)

Vähän turhan asian ytimessä oltaisiin sattumalta tällä hetkellä jos näin olisi. Eikö se ole pikemminkin mielesi ahtaus, joka pakottaa ajattelemaan että maailmankaikkeus olisi samanlainen juttu kuin joku peli? Mieti nyt, yksikin hyttynen on monimutkaisempi asia kuin mitä ihmiskunta on ikin rakentanut? Ja vertaat sitten että me olisimme näillä peleillämme löytäneet todellisuuden ytimen? En oikein jaksa uskoa, vaikka itsekin harhaudun samankaltaisiin ajatuksiin turhankin usein.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mistä tiedämme kenen ajatuksia ajattelemme... ja ajatteletko itsenäisesti...jos onkin että koet vain jonkun ajatuksia...ajattelen siis jokin on olemassa.

Tämä oli vain ajatusmalli teknologisantrooppisesta näkökulmasta katsottuna.

Toisin sanoen evoluutio ei enää tee meitä;me teemme evoluutiota.

Tavalla tai toisella keinoäly tulee ohittamaan meidät,yhtä väistämättömästi kuin kehittämämme uudet(keino)ruumiinosat ovat jo korvaamassa evoluution aikaansaannoksia.

Keinoälyn päästyä vauhtiin huomaamme sen evoluution olevan historian nopein.

Kun yksi kone on oppinut jotakin uutta,kaikki osaavat kohta saman,eikä yksikään kone koskaan unohda oppimaansa.

Keinoäly voi hetkessä siirtää kaiken oppimansa toiselle keinoälylle(koneelle).

Mutta milloin tämä keinoälyn evoluutiospurtti sitten käynnistyy?

John Carter
Seuraa 
Viestejä15863

Tarkoitat varmaan atrooppista periaatetta maailmankaikkeuden käyttäytymisestä,jossa maailman kaikkeus kuvataan kuin suureksi kierrätys mekanismiksi,joka synnyttää aina itsensä uudelleen?

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

John Carter
Seuraa 
Viestejä15863

Aihehan on kuin Descartesin ainutlaatuinen lausahdus;ajattelen siis olen.

Se on ilmeisesti ainut totuus olemassa olomme todisteeksi,mutta ei selitykseksi miksi olemme täällä?

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

John Carter
Aihehan on kuin Descartesin ainutlaatuinen lausahdus;ajattelen siis olen.

Se on ilmeisesti ainut totuus olemassa olomme todisteeksi,mutta ei selitykseksi miksi olemme täällä?

Martin Heidegger on hieman jatkanut pidemmälle Descartesia. Hänen mukaansa samalla kun ihminen ajattelee olemista hänen koko ajattelunsa kuuluu olemiselle samaan aikaan ja se saa aikaan dialogisen suhteen asioiden välillä. Olemisen kysyminen Seinfrage ei ole millään erossa itse olemisesta lyhyesti sanottuna. Heidegger kritisoi kartesiolaista tieto-oppia joka perustuu subjektin ja objektin erottelulle. Se että etsitään todisteita muun maailman olemassaololle on Heideggerin mielestä tarpeetonta koska kaikki nämä ehdot asetetaan nimen omaan täälläolon Dassein kautta. Maailmassa oleminen ei ole mikään erityinen ominaisuus vaan me kaikki olemme jo automaattisesti maailmassa, tai ainakin ilmiössä jota kutsumme maailmaksi. Oleminen on tosin sitoutunut tiettyyn situationaalisuuteen, tietyssa ajassa ja paikassa olemiseen.

John Carter
Seuraa 
Viestejä15863

Tuostahan löytyy paljon yhtäläisyyksiä peterpanin esittämän simulaatio mallin kanssa.

Myös monia ristiriitaisuuksia tosin esiintyy.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

John Carter
Tuostahan löytyy paljon yhtäläisyyksiä peterpanin esittämän simulaatio mallin kanssa.

Myös monia ristiriitaisuuksia tosin esiintyy.

Määrittele paremmin mitä yhtäläisyyksiä löytyy minun ja petrin kirjoituksista. Tämä vain sen takia koska en itse vaivaidu edes lukemaan hänen kommenttejaan, Ja mitä ristitiitaista noissa Heideggeria koskevissa kommenteissani löysit?

Kun katson ulos ja mietin, onko tämä kaikki harhaa, niin kyllä, se on harhaa. Niin kauan kuin minulla on se pieninkin epäilys siitä, voiko tämä olla harhaa, se on harhaa.

Katsominen ei ole harhaa. Se, mitä nähdään, ei ole harhaa. Harha on siinä välissä.

Ajattelen, siis uneksin.

John Carter
Seuraa 
Viestejä15863

Anteeksi Echi,en tarkoittanut sinua vaan Martin Heideggerin tekstiä verrattuna pp;n simulaatio vertaukseen subjektin ja objektin suhteesta kuvitellussa maailmassa.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

John Carter
Seuraa 
Viestejä15863

Eikös Heidegger filosovoinut myös,että elämän tarkoitus opitaan ymmärtämään vasta kuoleman sisäistämisen kautta.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

John Carter
Eikös Heidegger filosovoinut myös,että elämän tarkoitus opitaan ymmärtämään vasta kuoleman sisäistämisen kautta.
Heidegger puhuu paljon ahdistuksesta joka kumpuaa jostain perustavanlaatuisesta ontologisesta asiasta jonkin yksittäisen seikan sijaan, tämä ahdistus johtaa kodittomuuden tunteeseen. Ahdistus syntyy Heideggerin mukaan kuoleman käsitteestä jota ei koskaan identifioida omaksi yksilölliseksi kuolemaksi vaan se käsitetään kollektiivisena asiana ja sitä pyritään välttelemään ja pakoilemaan. Jotta vapautuisimme ahdistuksesta Heidegger ehdottaa että tajuaisimme kuoleman täälläolon loppumisena ja jonkinlaisena edelläkäyntinä Vorlaufen mahdollisuuteen. Tämä edelläkäyvä mahdollisuus tarkoittaa sitä että tajutessamme oman tulevan kuolemamme vapautuisimme toteuttamaan itseämme paremmin. Siis näin minä ainakin käsittäisin.

Se on myös minun kokemukseni vapautumisesta elämään. Kun tajuan, että kuolema on kuollut ruumiini, ja minä olen elämä, niin silloin olen vapaa. Vapaa esimerkiksi toimimaan viisaasti ja vastuullisesti. Kuten pikkulapsi. Paitsi, että pieni lapsi ei ole vielä viisas, koska sillä ei ole kokemusta. Mutta lapsi on elämä. Se on vapaa, koska sillä on tilaa rauhassa katsella asioita ja tehdä sen, minkä katsoo hyväksi, tai sen minkä tekee, ilman katumusta siitä, koska kokee, että sen teki ikään kuin "joku muu enkä minä".

Katumus tekemisistään tulee siis siitä ,että tekee asiat tiedostamattomasti. Se on kuin "joku muu" tekisi ne. Jos toimin tietoisesti, ja teen virheitä, se ei herätä tunnontuskia, koska tiedän tehneeni parhaani, ja tiedän ettei elämässä ole muuta kuin se, mikä on nyt.

Selittelen näitä, koska ne pyörivät aina ydinasian ympärillä, vaikka tuntuu, että ne ovat "itsestään selvyyksiä" tai jokapäiväisiä joutavanpäiväisiä asioita.

John Carter
Seuraa 
Viestejä15863

Samoin kuin syntymä ja kuolema ovat samaa prosessia;elämää.
Toinen on vain prosessin alku ja toinen loppu.
Kummatkin vieläpä välttämättömiä.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat