Seuraa 
Viestejä16844

Ilmeisesti on laajempi ja yleisempi ilmiö kuin olin käsittänytkään että kun on pitkästä parisuhteesta erottu, jompikumpi eronneista (yleensä kai mies) alkaa hyppimään suhteesta toiseen. Mahdollisimman lyhyeen ajanjaksoon survotaan niin monta suhdetta kuin suinkin ehtii ja kykenee.

Mikä siinä on se idea? Pitää elää ennen kuin kuolee? Miten siihen oikein pystyy, siihen että jaksaa innostua parin kuukauden välein aina vaan uudesta ja uudesta ihmisestä? Onko se miehille helpompaa siksi että naiset ovat niin ihania, suloisia ja kauniita että jos yhteen uhkaa kyllästyä niin seuraavasta on helppo kiinnostua? Vai onko sukupuolivääristymä omissa silmissäni (tai korvieni välissä) ja naisetkin ovat tuon tuostakin lääpällään kypsällä eli aikuisella iällä kehen sattuu missä sattuu?

Vai onko tuossa ruletissa kyse oikeasti vain pelkästä seksistä, mutta nämä parin kuukauden välein "ihastuvat" yksilöt selittävät joko itselleen tai ympäristölleen aloittaneensa jälleen uuden parisuhteen, koska olisi noloa myöntää olevansa seksin perässä juokseva jakorasia/avain?

Voisiko joku tuon tuostakin kumppania vaihtava kertoa mistä on kyse, ettei tarvitse tässä vastakohtana itse yrittää arvailla miten tuollaiseen kykenee.

Sivut

Kommentit (23)

Delivers
Seuraa 
Viestejä449

Schopenhauerhan sen ilmaisi sujuvasti jo 200 vuotta sitten. Ihmisen rakastumista ohjaa Wille zum leben, meidät on luotu rakastumaan yhä uudestaan. Itse rakastumisessa ei ole mitään mystistä, se on juuri niin raadollista kuin biologia sen meille kuvaa, sitä ohjaa tarve suvun jatkamiseen ja jälkeläisten elättämiseen. Rakkauteen ja pitkäaikaiseen ihmissuhteeseen nyky-yhteiskunnassa kuuluu kuitenkin muitakin elementtejä; sitoutumista, läheisyyttä, kumppaniuutta. Rakkaus ei ole vain tunne, se ilmenee teoissa.

Tietty tuohon suhteen jälkeiseen rumbaan liittyy varmaan muitakin tekijöitä kuin yksinkertainen biologinen tarve. Joskus halutaan kenties puolustaa omaa kelpoisuutta "Enkö muka ole kyllin hyvä?", joskus pitkän ihmissuhteen jälkeen ihminen ei osaa olla yksin ja ottaa vastaan minkä vain tarjolla olevan seuran, joskus halutaan irtoseksillä pitää ajatukset poissa suhteen päättymisen tuottamasta surusta. Tuossahan noita syitä jo on, yhdistelmiä sitten varmaan yhtä paljon kuin ihmisiä.

Arbeit macht frei

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31338
Rousseau
Ilmeisesti on laajempi ja yleisempi ilmiö kuin olin käsittänytkään että kun on pitkästä parisuhteesta erottu, jompikumpi eronneista (yleensä kai mies) alkaa hyppimään suhteesta toiseen. Mahdollisimman lyhyeen ajanjaksoon survotaan niin monta suhdetta kuin suinkin ehtii ja kykenee.



Joillain se on nuoruuden kaipuuta, jossa tarkoituskaan ei ole kuin harrastaa seksiä ja kokea ihastumisia. Tai sitten (varsinkin nuorena epäsuositut miehet) ihmiset ovat epävarmoja kelpaavuudestaan ja uusi tilanne, jossa tavallinenkin mies on yhtäkkiä haluttu, johtaa siihen, että mies ei osaa itse asettaa rajoja ennen tiettyä määrää epäonnistumisia, vaan aloittaa suhteen kenen tahansa kanssa niin kuin teki nuorena.

Mikä siinä on se idea? Pitää elää ennen kuin kuolee? Miten siihen oikein pystyy, siihen että jaksaa innostua parin kuukauden välein aina vaan uudesta ja uudesta ihmisestä?



Tuo lienee asia, jossa ihmiset ovat vain erilaisia eikä sitä voi oikein selittää toisenlaiselle, miksi ihastuminen on helppoa tai vaikeaa. Aivot vain toimivat eri tavalla.

Onko se miehille helpompaa siksi että naiset ovat niin ihania, suloisia ja kauniita että jos yhteen uhkaa kyllästyä niin seuraavasta on helppo kiinnostua? Vai onko sukupuolivääristymä omissa silmissäni (tai korvieni välissä) ja naisetkin ovat tuon tuostakin lääpällään kypsällä eli aikuisella iällä kehen sattuu missä sattuu?



Miehillä on se etu, ettei heillä oikein voi olla huonoja tai ainakaan traumaattisia seksikokemuksia, vaan seksi on aina kivaa ja naisen viettely on mahtava kokemus (ainakin jonkin aikaa pitkän tauon jälkeen). Siinä iässä mies hallitsee jo ehkäisyn ja tunteensakin, joten taloudelliset riskitkin ovat pieniä. Pieni irroittelu ei siis ota mitään ja sitä voi harrastaa sen aikaa kun se tuntuu kivalta. Kyllä se useimmille jää aika lyhyeksi ja sitten he taas pariutuvat hieman syvällisemmin.

Vai onko tuossa ruletissa kyse oikeasti vain pelkästä seksistä, mutta nämä parin kuukauden välein "ihastuvat" yksilöt selittävät joko itselleen tai ympäristölleen aloittaneensa jälleen uuden parisuhteen, koska olisi noloa myöntää olevansa seksin perässä juokseva jakorasia/avain?



Varmaan suhteet aloitetaan parisuhdetarkoituksella, mutta kun hommassa ei ole enää samanlaisia sosiaalisia ja taloudellisia taka-ajatuksia kuin nuorempana (avioliitto (eli sukujen hyväksyntä), perhe, yhteinen omaisuus), niin valitaan löyhemmin kriteerein. Ja sitten kun ei ole yhteistä historiaa tai muuta sidettä, on helppo erota kun ongelmia tulee.

Naiset ovat tavallisten ihmisten joukossa useimmiten niitä, jotka puhaltvat pelin poikki tutustumisvaiheessa. Liekö sitten niin, että vanhemmiten naiset muttuvat miesmäisemmiksi ja alkavat hekin ajatella, että kokeillaan nyt suhdetta tuonkin kanssa. Se olisi ihan luontevaa, jos heillä ei ole tarvetta miettiä esimerkiksi isäominaisuuksia. Miehethän tekevät yleensä niin jo nuorena, jos vain tilaisuus koittaa (ne, joilla ne tilaisuudet eivät ole aivan jokaviikkoisia).

Voisiko joku tuon tuostakin kumppania vaihtava kertoa mistä on kyse, ettei tarvitse tässä vastakohtana itse yrittää arvailla miten tuollaiseen kykenee.



Ei sitä varmaan monikaan tietoisesti tee, vaan valitsee niin kuin tuntuu hyvältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ID10T
Seuraa 
Viestejä3915
Delivers
Itse rakastumisessa ei ole mitään mystistä, se on juuri niin raadollista kuin biologia sen meille kuvaa, sitä ohjaa tarve suvun jatkamiseen ja jälkeläisten elättämiseen.

Tietty tuohon suhteen jälkeiseen rumbaan liittyy varmaan muitakin tekijöitä kuin yksinkertainen biologinen tarve.




Myönnät itsekin rakastumiseen ja suhteesta toiseen pomppimiseen liittyvän muutakin kuin tarve suvun jatkamiselle, mutta miksi olet sen ylipäätään nostanut niin merkittävään asemaan?

Ihminen ei ole eläin, enkä ainakaan itse ole koskaan tuntenut mitään suvunjatkamistarvetta, vaikka olenkin hyppinyt suhteesta toiseen ja rakastunutkin aina silloin tällöin. Minulle rakastuminen on ainoastaan sitoutumista, läheisyyttä ja kumppanuutta, jotka sinä tuot esille ikäänkuin sivulauseessa.

Delivers
Seuraa 
Viestejä449
ID10T

Myönnät itsekin rakastumiseen ja suhteesta toiseen pomppimiseen liittyvän muutakin kuin tarve suvun jatkamiselle, mutta miksi olet sen ylipäätään nostanut niin merkittävään asemaan?

Ihminen ei ole eläin, enkä ainakaan itse ole koskaan tuntenut mitään suvunjatkamistarvetta, vaikka olenkin hyppinyt suhteesta toiseen ja rakastunutkin aina silloin tällöin. Minulle rakastuminen on ainoastaan sitoutumista, läheisyyttä ja kumppanuutta, jotka sinä tuot esille ikäänkuin sivulauseessa.




Biologinen tarve toimii ensisysäyksenä rakastumiselle. Ethän varmaan rakastuessasi ihmiseen vielä ajattele sitoutumista, läheisyyttä tai kumppanuutta (tai voit toki ajatella, mutta jos valitset kumppanisi näiden ennakko-odotusten pohjalta on ehkä vähän nurinkurista puhua rakastumisesta). Kun ihmiset puhuvat rakkaudesta ensi silmäyksellä, he puhuvat tästä biologisen tarpeen tuottamasta rakastumisesta, jota on tutkittu biologiassa runsain mitoin ja joka selittyy lisääntyneellä hormonitoiminnalla.

Rakkaus on "vähän" ongelmallinen käsite, kun siihen ympätään tämä biologinen aspekti ja sitten kaikki se ylevä, rakkauteen ihmissuhteessa sisältyvä psykologinen puoli. Tietenkään kukaan ei välttämättä koe mitään tietoista suvunjatkamistarvetta kumppania valitessaan, ei se ole mikään osoitus siitä ettei tällainen primitiivinen tarve parinvalinnassa tai pikemminkin valikoitumisessa toimisi. Rakkaus on sokeaa.

muoks.
Miksi toin psykologiset tekijät esiin sivulauseessa? Koska kyse oli suhteesta toiseen pomppimisessa, jossa näen läheisyyden ja erityisesti sitoutuneisuuden/kumppanuuden sivuroolissa ts. tarkoituksenani ei ollut ilmaista mitään arvovalintaa vaan kuvata suhteen päättymisen jälkeisen suhderuletin mekanismia

Arbeit macht frei

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Itse näkisin että rakkautta tarvitsee sen takia että ei tuntisi itseään yhdentekeväksi ja tarpeettomaksi ihmiseksi. Tähän olen itse päätynyt kun olen minimoinut asian kaikkein olennaisimpaan muotoonsa sellaisena kuin se itselläni on. Se se tuntuu veemäiseltä kun päivästä toiseen tiedostaa irvokkaasti ja painostavasti sen ettei sillä ole mitään väliä onko olemassa vai ei.

Varmaankin jotkut sitten kokevat samaa muissa ihmissuhteissa tai paremminkin niiden puutteessa, eli haluaa lapsia ja kavereita sen takia että saa tuntea olemassaolonsa merkitykselliseksi. Moni kai suorastaan kokee ettei sitä ole oikein oikeasti edes olemassakaan, ei elä, jos ei ole merkittäviä ihmissuhteita.

Mutta totta tosiaan, en ymmärrä miten joku ihminen pystyy elämään jatkuvassa kuvitelmassa niin että parin kuukauden välein hän olettaa kohdalle osuneen merkittävän ihmissuhteen. Ehkä kuten Neutroni sanot miesten on helpompi suhtautua myönteisesti kokeiluluontoisiin suhteisiin koska seksi on aina miehille miellyttävää ja täten pelotteita naiseen sekaantumista vastaan ei ole.

Ja siitäkin taisi jo olla aikoinaan puhetta että monille naisille on tyypillistä laittaa mies heti alusta asti muuttumisleikkiin, joten naisille kelpaa mies kuin mies kun sen voi (muka) muokata haluamakseen. Joten ei sen niin väliä minkä resupekan rutjakkeen ottaa. Ja sitten ihastuu siihen omaan unelmaansa Täydellisestä Kumppanista. Ehkä joillakin kupla puhkeaa 2 kk päästä, toisilla 2 v päästä, toisilla pidemmän ajan päästä.

En siis ole ihan varma onko tuo suhteesta toiseen pomppiminen miehinen ilmiö, alkoi vaan ihmetyttää kun huomasin useammankin kypsemmän miehen harrastavan sitä ja yhdenkään naisen en ole kuullut puhuvan siitä että on tunkenut lyhyen ajanjakson sisään useita suhteita. Ehkä naiset eivät mainitse ääneen lyhyitä suhteitaan, aivan kuten miehet eivät (yleensä) mainitse seksiseikkailuitaan (naiselle siis)?

ID10T
Seuraa 
Viestejä3915
Delivers
Kun ihmiset puhuvat rakkaudesta ensi silmäyksellä, he puhuvat tästä biologisen tarpeen tuottamasta rakastumisesta, jota on tutkittu biologiassa runsain mitoin ja joka selittyy lisääntyneellä hormonitoiminnalla.



Kukaan ei rakastu ensi silmäyksellä. Ensi silmäyksellä voi kyllä ihastua, mutta rakkaudesta on turha puhua, jos ihmisen on juuri tavannut.

Delivers
Seuraa 
Viestejä449
ID10T
Delivers
Kun ihmiset puhuvat rakkaudesta ensi silmäyksellä, he puhuvat tästä biologisen tarpeen tuottamasta rakastumisesta, jota on tutkittu biologiassa runsain mitoin ja joka selittyy lisääntyneellä hormonitoiminnalla.



Kukaan ei rakastu ensi silmäyksellä. Ensi silmäyksellä voi kyllä ihastua, mutta rakkaudesta on turha puhua, jos ihmisen on juuri tavannut.


On minulle käynyt niin, että tapaan ihmisen ja sydämeni alkaa hakkaamaan hullun lailla, vatsani vääntyy solmulle ja ajatus henkilöstä täyttää jokaisen valveellaolohetkeni, vaikka vielä hädin tuskin tunnen koko ihmistä. Jos se ei ole rakastumista, en tiedä mikä on.

Arbeit macht frei

Rousseau
Voisiko joku tuon tuostakin kumppania vaihtava kertoa mistä on kyse, ettei tarvitse tässä vastakohtana itse yrittää arvailla miten tuollaiseen kykenee.



Jos ihan irtosuhteista puhutaan, niin nehän ovat roimasti aliarvostettuja. Normimies kaipaa niitä ainakin jossain elämänvaiheessa. Toki kaikkeen kyllästyy, mutta jos ne ovat nuorena jääneet kokematta, niin vanhempana otetaan takaisin, jos vain tilaisuus siihen tulee. Toiset haluavat niitä läpi elämänsä. Paljon kärsii se, joka nuorena ei niitä koe vaikka haluaisi. Ne ovat niitä elämän hauskoja arjesta irrottavia hullutteluja, mitä muistellaan kuolinvuoteilla.

Naisten hyväksynnän takia miestenkin on toki pakko hokea, että irtosuhteisiin on jouduttu jotenkin vahingossa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
socrates
Rousseau
Voisiko joku tuon tuostakin kumppania vaihtava kertoa mistä on kyse, ettei tarvitse tässä vastakohtana itse yrittää arvailla miten tuollaiseen kykenee.



Jos ihan irtosuhteista puhutaan, niin nehän ovat roimasti aliarvostettuja. Normimies kaipaa niitä ainakin jossain elämänvaiheessa. Toki kaikkeen kyllästyy, mutta jos ne ovat nuorena jääneet kokematta, niin vanhempana otetaan takaisin, jos vain tilaisuus siihen tulee. Toiset haluavat niitä läpi elämänsä. Paljon kärsii se, joka nuorena ei niitä koe vaikka haluaisi. Ne ovat niitä elämän hauskoja arjesta irrottavia hullutteluja, mitä muistellaan kuolinvuoteilla.

Naisten hyväksynnän takia miestenkin on toki pakko hokea, että irtosuhteisiin on jouduttu jotenkin vahingossa.




En nyt tarkoita mitään seksiin perustuvia suhteita tai kertahoitoja, vaan ihan sellaista että ihminen on kauhean innostunut suurin piirtein joka toinen kuukausi aina vaan uudesta ja uudesta ihmisestä. Ja uskoo ihan tosissaan ainakin itse että kyseessä on parisuhde. Olen kyllä miettinyt että onkohan se jotain itsepetosta, mutta kyllä tällaisia umpiromantikkoja vaikuttaa olevan. Tai ehkäpä joillakuilla on jotenkin sellainen "rento" asenne että kokeillaan nyt niin kauan että osuu kohdalle joku jonka kanssa suhde lähtee kestämään pidempään?

Mutta varmasti suhteistakin voi olla vajetta jos ei nuorena ole oikein päässyt kunnolla seurustelemaan eikä viettämään sitä ihanaa aikaa jolloin ilmeisesti tuijotellaan kiinteästi toisen silmiin ja ollaan kokoajan kuin paita ja peppu. Tuntuu vaan erikoiselta että joku jää toistamaan luuppina sitä yhtä ja samaa ihan kuin olisi ikäistään puolta nuorempi.

asdf
Seuraa 
Viestejä12084

Kun tuossa avausviestissä puhuttiin pitkän parisuhteen jälkeisestä suhteilusta, niin minä näkisin sen hyvin rationaalisena.

Yleensä pitkän parisuhteen viimeiset ajat ovat olleet aika onnettomia, joten suhteen loputtua on varmaankin aika luonnollista, että etsii uutta ihastusta tai yleensä jotain tyyppiä, jota ajoittain tapailee. Itse olen muutama kuukausi sitten eronnut ja kieltämättä suhde-elämä on ollut aika vilkasta, sekä minulla että soon-to-be-ex vaimolla. Ei kai tuossa ole mitään hirveän ihmeellistä, jos on muutaman vuoden voinut suhteessa hiukan pahoin, mutta on yrittänyt pitää ainakin läheisimmille ihmisille aviokulissia yllä?

Nyt voi vapaasti tehdä niinkuin huvittaa, eikä esimerkiksi tarvitse peitellä vieraissa käyntiä. Koska ei oikein voi käydä vieraissa, kun on sinkku.

Edit: ...en siis missään tapauksessa ole sitä mieltä, että vieraissa pomppiminen olisi fiksua tai suositeltavaa touhua. Itse olin yli kymmenen vuotta uskollinen ja vieraissa kävin vasta suhteen loppuvaiheessa, kun ei ollut mielestäni mitään menetettävää. Eikä se siltikään oikeutettua ollut, ryhdikkäämpää olisi ollut panna ensin peli poikki ja miettiä vasta sen jälkeen muita. Syyllisyyttä en osaa noista jutuista tuntea, mutta rationaalisella tasolla tiedän, että väärinhän se oli tehty.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Niin, se minua vaan ihmetyttää että miten pystyy ihastumaan tuosta noin vaan uudestaan ja uudestaan. Itse ihastuin viimeksi -95. Olen kyllä rakastanut sen jälkeen, mutta se nyt ei ole sama asia, koska siinä ei ole sellaista älytöntä maanista vimmaa mukana. (Mikä toki on hyvä asia.)

Jonkinlaista ihastumisreaktiota kai tapahtuu fiktiivisiä hahmoja kohtaan, eli kun katselen tarpeeksi paljon ja usein jotain tv-sarjaa niin saatan olla jotenkin "lääpälläni" sarjan johonkuhun miespuoliseen hahmoon. Ehkä sitten olen vaan niin lapsen tasolle jäänyt, kertakaikkiaan.

Kai tuollainen jatkuva innostuminen ja ihastuminen tavallaan pelottaa ihmisissä, koska se saa miettimään että on aivan samantekevää kuka on kenenkin kanssa jos pystyy kiinnostumaan ihan kenestä tahansa. Joku vanha hippibiisikin meni jotensakin niin että someone said I could be in love with almost everyone.

Mutta ehkä jotkut ihmiset ovat niin sopeutuvaisia ja muokkautuvaisia että tuollainen on mahdollista. Kulmikkaammat ja kinkkisemmät persoonallisuudet eivät tuollaiseen kykene.

Muuten typerässä laulussa on kohta jota toistan mielessäni kun tilanne on päällä. "Nainen on kuin seiskan ratikka, kun yksi menee tulee uusia". Se miksi minuun ihastutaan tai miksi ihastun, ei ole vielä selvinnyt. Jatkuvuuden kaipuut on päänsisäistä märehdintää joka ei kohtaa todellisuutta. Asia ei ole piittaamattomuutta vaan alistumista. Rakastumine jättää pitkän kipeän jäljen jota siksi oppii varomaan. Se erilleen halu kattaa molemmat osapuolet aika tasan, joten miehen syyllistäminen on politiikkaa.

asdf
Seuraa 
Viestejä12084
Rousseau
Niin, se minua vaan ihmetyttää että miten pystyy ihastumaan tuosta noin vaan uudestaan ja uudestaan.

Ei kai tuota voi mitenkään selittää sellaiselle ihmiselle, joka ei ole kovin ihastuvaa tyyppiä. Olisiko kyse siitä, että henkilö, joka kokee ihastumisen hankalaksi, asettaa ihastukselle niin korkeat kriteerit, että se voi tapahtua vain pari kertaa elämässä? Jotkut kun voivat ihastua ihan hetken mielijohteesta ja ehkä katuakin sitä myöhemmin, mutta suhtautuvat koko juttuun sen verran kevyesti, ettei se haittaa eikä aiheuta mitään erityistä mielipahaa.

Itse voin ihastua vaikka joka päivä, eikä se silti tarkoita, että olisin erityisen vietävissä. Suhteissa, jotka lasken vakaviksi olen ollut kolmesti ja silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että voisin ihastua kehenkään muuhun, en oikeastaan edes huomaa ketään muita, jos ihan oikea suhde on päällä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31338
Rousseau
Niin, se minua vaan ihmetyttää että miten pystyy ihastumaan tuosta noin vaan uudestaan ja uudestaan. Itse ihastuin viimeksi -95. Olen kyllä rakastanut sen jälkeen, mutta se nyt ei ole sama asia, koska siinä ei ole sellaista älytöntä maanista vimmaa mukana. (Mikä toki on hyvä asia.)



Millaista vastausta tuohon odotat? Nuo lienevät niitä tunnemaailman asioita, joita ei kerta kaikkiaan voi selittää. Samanlaisia kuin vaikkapa jonkin taideteoksen aiheuttamat tunteet tai se miksi yksilö pitää jostain ja inhoaa jotain.

Ihastumisen voimakkuus ja helppous, samoin pieleen menneen (joko suhdekokeilun kautta tai ilman) ihastuksen tuottama tuska vaihtelee yksilöiden välillä aivan valtavasti. Yleensä kai ne, jotka ihastuvat helposti, pääsevät helposti myös epäonnistuneista ihastuksistaan yli. Ja usein myös heidän ihastuksensa haihtuu muutenkin nopeammin ja suhteet arkistuvat.

Minä en ole ihastunut koskaan, jos vertaan omia tuntemuksia kuvauksiin voimakkaasta ihastumisesta. Ei minulla ollut suurempia oireita tai psykoosia, kun tutustuin vaimooni. Tai en voisi kuvitellakaan, että voisin naisen takia vaikkapa tappaa itseni tai jonkun muun. Mutta joidenkin ihastumisiin liittyvät tunteet ajautuvat sellaisiinkin äärimmäisyyksiin.

asdf
Seuraa 
Viestejä12084
Neutroni
Minä en ole ihastunut koskaan, jos vertaan omia tuntemuksia kuvauksiin voimakkaasta ihastumisesta. Ei minulla ollut suurempia oireita tai psykoosia, kun tutustuin vaimooni. Tai en voisi kuvitellakaan, että voisin naisen takia vaikkapa tappaa itseni tai jonkun muun. Mutta joidenkin ihastumisiin liittyvät tunteet ajautuvat sellaisiinkin äärimmäisyyksiin.

Aika mielenkiintoista, että olen itse käsittänyt tilanteen lähes päinvastoin. Minun käsitykseni on, että ihmiset, jotka ovat valmiita tuollaisiin äärimmäisyyksiin ovat niitä, jotka ihastuvat kerran pari elämässään ja ovat sitten niin palavasti ihastuneita tai rakastuneita, että tekevät epäedullisessa tilanteessa järjettömyyksiä.

Itse olen huomannut, että ihastun helposti, mutta myös unohdan helposti, jos homma ei toimi. En osaa kuvitella tilannetta, jossa sortuisin joihinkin epätoivoisiin tekoihin epäonnistuneen suhteen takia. Maailma on täynnä naisia, jos jonkun kanssa ei toimi, on miljardimäärin muita vaihtoehtoja.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat