Seuraa 
Viestejä45973

Tältä saitilta puuttuu Douglas Adamsin lanseeraama humoristisen filosofisen pohdiskeleva aihealue nimeltään "Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki"...

Nohm, asiaan...

Jos kuvitellaan tätä elämää purjehtimiseksi pimeässä,
mastossa lamppu majakkana,
kompassin ulottumattomissa kuitenkin,
pimeässä laivaa ohjaillen,
lamppu siis merkkinä muille.
Mietin sellaista ajassa vanhaa visiota,
sinänsä tuoretta kylläkin,
mutta pitkäksi aikaa unohdettua
"kuvaa" tuosta elämän ja kohtalon meressä purjehtimisesta.
Sen parikymppisenä jotenkin tällä tavalla näin:
"Horisontissa vielä kajastaa,
muualle menevien mastovalojen kajo. "

Ja siis sillä tavalla, että kajo tuli ikään kuin kaupungeista -
kaikki muut yhdessä samaan suuntaan mennen,
itse toisaalle yksin suunnistaen.

Niin lähinnä kun tuota analogiaa vatkuttaa mielessään, niin herää kysymys:

"Mihin suuntaan ne toiset oikein menevät?"

"Normaaliin suuntaan!"

Huutavat yhteen ääneen kuorossa.

"Ja missä se normaali sijaitsee?"

"..se normaali sijaitsee..."

"...normaali sijaitsee..."

"...sijaitsee..."

"Missäs päin se normaali on, ja mitä siellä sitten on?"

Ja valot häipyvät hämärän horisonttiin.

Jään yksikseni miettimään,
mastovalon hämärään:
"Minneköhän suuntaan tänään,
kompassini osoittavan nään?"

Kommentit (4)

Hieno, upea pohdinta, Armitage!
Kompassineula joskus pyörii vimmatusti päässämme löytääkseen oikan suunnan. No, onneksi on valoa saapukseen oikeaan pisteeseen/ tielle, josta on hyvä mennä eteenpäin.

Mitä se normaali itsessämme on ja pysyy tahi tekee 'mutkan' matkassa? Luulempa, jotta se oma tasapaino kaikinpuolin. Löytää omat vahvuudet ja niitä kohtia, joita täytyy "entrata" itselleen tyydyttävään olomuotoon.

Ja sen oikean...sielunryhmän, jossa tuntee itsensä kuuluvan, jossa valo voimistuu.

Lähinnä harmittaa se, että mitä kauemmas muista etääntyy, sitä selkeämmin näkee sen mihin ihmeeseen kaikki ovat oikein menossa. Sitten ei enää saa sitä huudeltua "selän yli".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kysymys saattaa olla yhtä vaikea vastattava ihmisulotteiselle olennolle kuin aivosolulle on vaikeaa ymmärtää roolinsa tietoisuuden synnyttämisessä. Se ei silti poissulje sitä vaihtoehtoa, että kaikella olisi jokin tarkoitus. Se vain tekee sen ymmärtämisen äärimmäisen haastavaksi.

Missään tapauksessa en usko että nyky-yhteiskunnan arvot ja opetukset viitoittaisivat tietä tämän mysteerin ratkaisun äärelle.

Vastakysymyksiä pari, joita kannattaa miettiä vaalien alla ja noin yleensäkin:

Mitä varten yhteiskunta on olemassa? Miten nykyinen yhteiskunnan toteutuma tukee tuota tarkoitusta?

Miksi teemme töitä? Kenelle teemme töitä? Kuka hyötyy yhteiskunnan kehittymisestä ja millä tavalla? Mikä on se "hinta" joka tästä "maksetaan"? "Maksavatko" kaikki tasaisesti osallistumisestaan vai löytyykö olennaisia eroja eri yhteiskuntaluokkien välillä?

Kumpi on tärkeämpää, jalkapallo vai siivoaminen? Kummasta on enemmän kollektiivista hyötyä? Mikä määrittelee oikeuden olla toista edullisemmassa asemassa yhteiskunnassa?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat