Seuraa 
Viestejä45973

Teen pientä kyselyä ihan mielenkiinnosta, miten täällä olevat ihmiset hahmottavat maailmaa ja käsittelevät tietoa? Kysymykseni voi kuulostaa ympäripyöreältä, mutta vastaan ensin siihen itse, jotta kysymys hahmottuu paremmin.

Syy miksi teen tätä on puhtaan mielenkiinnon lisäksi se, että minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ajattelee eri tavalla kuin minä. Tämän takia monet kertovat, että puhun heidän mielestään hyvin abstrakteista asioista, vaikkakin hyvin mielenkiintoisista aiheista.

Jäsennän tietoa kokonaisuuksiin, minkä takia minulla on hankala muistaa yksityiskohtia. Tämä näkyy siinä, että useimmiten muistan lukemastani/kuulemastani/näkemästäni sen ydinasian, mutta pienet yksityiskohdat (vuosiluku, nimi) eivät jää automaattisesti mieleen. Toki jos painamalla painan mieleen jonkun yksityiskohdan, se jää lopulta mieleen. Kuitenkin jos haen tietoa vuosien takaa, muistelen asioita kuvina. Esimerkiksi kemiassa suolan (NaCl) liukeneminen veteen ja erilaisten sidosten muodostuminen on tallentunut minulle kuvaksi mieleen. Alan siis ensisijaisesti miettimään visuaalisesti tapahtumaan, minkä jälkeen alan vasta pohtia kielellistä puolta.

Luonnollisesti ajattelutavastani on apua maalamisessa ja kaikessa visuaalisessa. Lisäksi monien luonnonilmiöiden ymmärtäminen on minulle helppoa. Sen sijaan matematiikka tuottaa minulle vaikeuksia, koska matematiikka on yksityiskohdista yksityiskohtiin menemistä. Keskustelin kerran erään matemaatikon kanssa siitä, että miten hän ratkaisee fysiikan tehtäviä ja olin yllättynyt hänen tavastaan lähteä eteenpäin. Se oli täysin päinvastainen kuin minulla.

Eli loppuun vielä tiivistelmä, mitä olisi mukava kuulla. Analysointia omasta ajattelutavasta, sen vahvuuksista ja heikkouksista. Myös ammatin kuuleminen olisi mielenkiintoista. Itse olen ammatiltani opettaja (kemia ja fysiikka).

Sivut

Kommentit (52)

Aloitukseen sanoisin, että yksityiskohdat määrittävät kokonaisuuden. Jos otat asiasta irti jonkin kokonaisuuden, saattaa se kokonaisuus olla sinun subjektiivinen käsityksesi asioista ja kokonaisuudesta.
Minulla perinteinen tapa ajatella on ollut keskittyä yksityiskohtiin ja luoda tältä pohjalta suurempi kokonaisuus itse. En esimerkiksi pidä ollenkaan oppikirjoista, koska niissä on yleensä vedetty mutkia suoriksi ja tehty paikkaansapitämättömiä päätelmiä asioista.
Kouluissa oppinen on paljolti sitä, että opitaan valmiiksi annettu "kokonaisuus" ja etenkin lukioissa painotetaan tärkeiden asioiden ja kokonaisuuden löytämistä, kun puhutaan todellisuudessa jostain hyvin subjektiivisesta kokonaisuudesta. Tämä tappaa individualismin ja lahjakkuuden kouluistamme käytännössä kokonaan ja suosii lahjakkuuden sijaan henkisesti mahdollisimman helposti ohjailtavia; sosiaalisesti sopivia totuuksia imeviä henkilöitä, jotka toki ovat oppilaina helpoimpia.

Spesialiteettina minulla on ns. sanaton ajattelu, jolloin pystyn muodostamaan asioista kokonaisuuksia kielettömällä tasolla. Tämä on erittäin suuri hyöty ajattelussa, sillä se on ikäänkuin ajattelun hyperavaruus.
Yksi merkittävimmistä ajatteluni piirteistä on myös voimakas intuitio, eli tavallaan aistin, mikä on oikea vaihtoehto, tai, mikä on kannattavaa. Pallopeleissä tästä on paljon hyötyä, koska yleensä minulla on oikea intuitio siitä, mitä kentällä kannattaa tehdä.
Intuition uskon perustuvan paljolti kokemukseen ja älykkyyteen ja näiden yhteistoimintaan unessa. Riittävällä unella on suuri vaikutus intuition vahvistumisessa.

Yksi hyvä esimerkki valmiiden kokonaisuuksien toimimattomuudesta on lukioaikana kokeessa kirjoittamani essee Keynesistä. Sekä oppikirjassa, että kokeessa oikea vastaus ja painotettu kokonaisuus oli Keynesiläisyyden toimimattomuus. Itse katsoin, että Keynesin ajatukset oli niin oppikirjassa, kuin kokeessakin ymmärretty väärin ja sen toimimattomuudesta oli argumentoitu väärin.
Kun vastasin kokeessa tahallani oman näkemykseni mukaan sen sijaan, että olisin vastannut oppikirjan mukaan, essee oli kuulemma väärin vastattu, enkä ollut löytänyt asiasta sitä olennaisinta kokonaisuutta. Opettaja kuitenkin myönsi, että esseeni oli erittäin mielenkiintoinen ja, että hän oppi siitä itse uutta asiasta. Se oli siitä huolimatta väärin, koska se ei esittänyt keynesiläisyyttä negatiivisessa, epäonnistuneen ideologian valossa, kuten koulujemme opetuksessa se on esitetty.

Toinen merkittävä oppivirhe, minkä voisin mainita, on jatkuva ateismin ylivertaisuuden korostaminen kaikessa. Esim. Friedrich Nietzsche esitetään yleensä kaikissa virallisissa lähteissä kiihkoateistisena filosofina, vaikka todellisuudessa Nietzsche oli kiihkouskovainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaari
Seuraa 
Viestejä3331
puukasvi
Teen pientä kyselyä ihan mielenkiinnosta, miten täällä olevat ihmiset hahmottavat maailmaa ja käsittelevät tietoa?

Laaja aihe todella, mutta huomioni herättävä. Kokemuksesta päättelen, että moni tämän palstan kirjoittajista ei tule kysyneeksi tuota itseltään - saatika ilman pirunsarvia matalassa otsassaan sitten muilta. 

Tunnistan aloituksestasi omaa analyyttisyyttäni, mutta pidemmälle en nyt uskalla yhdenmukaisuutta arvailla. Varaudu muuten siihen, että jotkut palstan kääpiöt tulevat tähän väliin haaskalle. Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa. Aihe on kohtikäyvä, eikä sellainen miellytä keskenkasvuisia zombeja.

Tapa muistaa asioita visuaalisesti on kiinnostava. Itse ajattelen sisäisissä kysymyksissä siristäväni silmiäni. Häivytän yksityiskohtia saadakseni kokonaiskuvan asian hahmosta. "Siristäminen" vastaa etäisyyden ottamista öljymaalauksesta - niin ettei siveltimen jälki enää näy. Se on aina välivaihe ja vuorottelee tarkemman katseen kanssa. Kyse on siis ajatuksesta, ei siitä mitä katselen.

Keskeinen asia on minun kohdallani sisäisessä vuorovaikutuksessa, sanotaan vaikka havaitsijan ja tulkitsijan välillä. Kahdenkeskistä yksinpuhelua itsen eri puolien välillä.

Minuun teki suuren vaikutuksen Jungin elämästä kirjoitettu elämänkerta. Jos keskustelu jatkuu, haen kirjan tiedot. Äijä eli melkein koko elämänsä hulluuden partaalla ja toteutti kenties puhtaimillaan oppi-isänsä ajatuksen alitajunnasta egon palveluksessa. Tai siis niin haluan ajatella. Olin otettu kirjasta, jossa on legendaa yhtä paljon kuin kaikissa elämänkerroissa. 

Jungin sanotaan analysoineen aivan tietoisuutensa lopulla itseään ja tätä saamaa vuoropuhelua, rohkenen tulkita, sanomalla, että hänen ongelmansa ja omaisuutensa on ollut hänessä olevien väliseinien läpinäkyvyys.

Ei ole vaikea kuvitella sen huojuntaa itsensä kadottamisen ja poikkeuksellisen löytämisen välillä - alitajunta egon palveluksessa.

Tällainen vuoropuhelu jossain muodossaan itsen kanssa on välttämätön älykkäälle ympäristön havainnoinnille. Sitä voisi sanoa paradoksiksi. Jos et osaa kääntyä oikeassa kohdassa itseesi, sisään päin, et kykene ymmärtämään mitä ympärilläsi tapahtuu.

Mahtaako tämä resonoida minkään kanssa?

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18401

Hyvä kysymys. Joku jossain toisaalla tätä kyseli, ja en oikeastaan osaa sanoa muuta kuin että mä kerään eri tavoin koko ajan lisää tietoa, joka sitten vaan jäsentyy jotenkin syy-seuraus ajatelmaa noudattaen verkoksi. Ja tiedon purkaminen lähtee vaan jostain sanasta joka laukaisee muistista jotain aiheeseen sopivaa ja seuraileepi sitten erilaisia yhdistäviä muuttujia pitkin ties ja minne. Tiedon konkreettinen analysointi ja koettelu tapahtuu sitten vasta keskustelutilanteessa. Joko muiden kanssa tai sisäisenä keskusteluna.

Ei mitään kuvia tai muutakaan "konkreettista", niin kuin ääniä tai värejä. Enkä ajattele ajattelevani, vaan ajatukset ikään kuin vain nousevat, jostain.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3331
DedMoroz
mä kerään eri tavoin koko ajan lisää tietoa, joka sitten vaan jäsentyy jotenkin syy-seuraus ajatelmaa noudattaen verkoksi.

Hyvä " kuva". Noinhan se on. Ja kun on noin, puolet aikaa jää enemmän käyttöön, kun sillä joka saa lisää tietoa, ja katsoo sen jälkeen itseään saamassa lisää tietoa.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31340
puukasvi
Syy miksi teen tätä on puhtaan mielenkiinnon lisäksi se, että minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ajattelee eri tavalla kuin minä. Tämän takia monet kertovat, että puhun heidän mielestään hyvin abstrakteista asioista, vaikkakin hyvin mielenkiintoisista aiheista.



Ajattelen jotenkin kielellisesti tai matemaattisin symbolein. Muistan huonosti kuvia, näkymiä ja ääniä, mutta hyvin luettua tekstiä. Olen hyvä myös tuottamaan tekstimuotoisia hengentuotteita esim. tietokoneohjelmia tai laskuja, mutta huono piirtämään, huono musikaalisuudessa jne. Minulta onnistuu detalijien muistaminen (semiautistitasolla aiheista, jotka ovat kiinnostavia) ja myös kokonaisuuksien hallinta silloin, kun systeemit ovat loogisia, esimerkiksi fysikaaliset mallit. Epämääräisemmät systeemit, esimerkiksi sosiaaliset pelit, ovat erittäin vaikeita, mutta perusrehelliset kaverisuhteet, jossa ollaan omia itsejä, toimivat. Päätöksentekoni on hidasta ja analyyttistä. Pyrin huomioimaan kaiken ja haluan ymmärtää ja hallita täydellisesti kaiken mitä teen. Jos on aikaa ja mahdollisuus siihen, niin teen fiksuja päätöksiä, mutta nopeat päätökset puutteellisin tiedoin tuottavat suurta tuskaa. Samoin kompromissit niissä asioissa, jotka ovat minulle tärkeitä (esim. harrastukset).

Esimerkiksi kemiassa suolan (NaCl) liukeneminen veteen ja erilaisten sidosten muodostuminen on tallentunut minulle kuvaksi mieleen. Alan siis ensisijaisesti miettimään visuaalisesti tapahtumaan, minkä jälkeen alan vasta pohtia kielellistä puolta.



Miten tuo kuvallinen hahmotus toimii sitten, kun mennään perustasolta eteenpäin? Esimerkiksi jos mietitään niden sidosten kvanttimekaanista perustaa?

Myös ammatin kuuleminen olisi mielenkiintoista. Itse olen ammatiltani opettaja (kemia ja fysiikka).



Teknisiä nörttihommia tutkimukseen liittyen. Skaala ylettyy sorvauksesta simulointeihin.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Sanatonta tai visuaalista. Laajoja kokonaisuuksia. Prosesseja ilman yksityiskohtia. Ilmapiirin tunnustelua.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Valtte-Poika
Seuraa 
Viestejä999

Minä muodostan lukujonot oudolla tavalla. Muut eivät käsitä kun tätä selitän tai piirrän. Selitän nyt kuitenkin:

Luvut 1...10 ajattelen alhaalta ylöspäin.

Luvut 11...20 siitä edelleen vasemmalle.

Luvut 21...89 kymmenen ryppäissä ylhäältä alaspäin ja oikealta vasemmalle (tosin se vähän riippuu missä kohtaa lukujonoa "kuljen". Jos lisään 22 + 6, katson luvun 22 kohdalta alaspäin, eli silloin edessä näkyy luvut 23-99

Luvut 90...100 vasemmalta oikealle

Luvut 100 - 1000 siitä taas ylöspäin

jne. eli vähän miten sattuu, mutta noin minä ne vaan näen, pikkupojasta asti suurinpiirtein samalla tavalla. Yleensä siis olen jossain kohtaa lukujanaa, kuljen johonkin suuntaan, katson johonkin suuntaan tai leiun jollain alueella lukujonon yläpuolella.

Teen työkseni teknistä laskentaa, eli ei tuosta omituisuudesta ole ainakaan haittaa ollut koska matemaattisten asioiden pyörittelystä saan elantoni.

Vuorokauden ajattelen kuten perinteinen kello.

Viikot: ma-pe oikealta vasemmalle, la - su takaisin vasemmalta oikealle (vääristynyt)

Kalenteri: Kevät ylhäältä alaspäin, kesä vasemmalta oikealle, syksy alhaalta ylöspäin ja joululoma oikealta vasemmalle. Nelikulmio, mutta ei neliö. Loma-ajat kuitenkin selkeästi vääristyneet (liian pitkät mielikuvassa)

Iät ajattelen myös kuten lukujonon, mutta riippuen minkä ikäinen olen, katsantokulma aiheuttaa tiettyä sekaannusta. Nyt kun olen 30-40 vuotias, kuljen aikajanassa oikealta vasemmalle ja 40 v kääntyy alaspäin 20 vuotta, sitten vasemmalta oikealle 60-70 v... Ikä voi olla myös paikkaan sijoittuva tai tapahtumaan tai olotilaan tai vaikkapa finnien määrään liittyvä. Ristiin rastiin, assosiaatio sinne, assosiaatio tänne, ajattelen.

Muutenkin kaikkia omituisuuksia on: jauhelihakastikkeen maun yhdistän tiettyyn paikkaan 80 luvulla. Lasipullossa oleva juuri avattu limsa (kylmä ja hapokas) taas erääseen toiseen paikkaan 70 luvun lopulla...

Fysiikkaa ajattelen visuaalisesti. Jos jotain liikeyhtälöä miettii, niin kyllä silloin jotain liikkuu mielikuvissakin yleensä. Jos on jotain mitä en ole sisäistänyt, siloin voin esimerkiksi muistaa jonkun kirjan, jollain sivulla olevan jonkun kuvan, jossa se tieto lepää (kaivan kirjan esiin jos sitä yhtälöä johonkin tarvitsee...)

Jos särönkasvua esim. laskeskelen, kyllä mielikuvassa on ainakin se kappale jossa särö on ja särön eteneminen. Katastrofaalinen seurauskin voi olla mielessä. Varmuuskertoimia en osaa visualisoida. Ennemmin teen yhtälöihin sisälle konservatiivisuutta, jolloin on joku tuntuma "varmuuskertoimen" merkitykselle vauriotodennäköisyyden kannalta tai laskentaepätarkkuuksia ajatellen.

Teen työssäni joskus virhelaskelmia ja ne liittyy yleensä väärään mielikuvaan jostain ilmiöstä pikemminkin kuin virheisiin laskennan yksityiskohdissa.

-poju

ps. katson nyt ylhäältä alaspäin maanantaita. Työviikko lähtee täältä katsoen oikealle. Nyt siis ajattelen alkavaa työviikkoa subjektiivisesti. Minun on juuri nyt hieman vaikea sanoa miten katson maanantaina viikkoa. Kun olen siinä hetkessä, tulee se tuntuma, maanantai-tunne ja silloin viikko näyttää hieman erilaiselta kuin juuri nyt. Jos keskiviikkona olisi vapaapäivä, tämän hetkinen tunne olisi hieman erilainen ja silloin viikko näyttäisi erilaiselta mielikuvassani. Nyt on ihan perusviikko tulossa, ei tarvitse katsoa kalenterista onko pahoja palavereja tai työmatkoha tiedossa. Ei ole, koska en epäröi asiaa. Mielikuva tulevasta viikosta on selkeä.

edit:

Lasku 22+6 ajattelen 20 + (2+6). 20 on siellä missä se on ja 2+6 lasken erikseen 1-10 alueella lukusuoraa.

Jos lasku onkin 22 vuotta + 6 vuotta, ajattelen ja näen asian vähän eri tavalla. (esim. jos aloitin opiskelun 22 vuotiaana ja opiskelin 6 vuotta)

"...future work should be steered towards considering the building structure as an entity, with the aim of avoiding complete collapse." - Professor Colin Gareth Bailey, 1995

Vaari
Ei ole vaikea kuvitella sen huojuntaa itsensä kadottamisen ja poikkeuksellisen löytämisen välillä - alitajunta egon palveluksessa.

Tällainen vuoropuhelu jossain muodossaan itsen kanssa on välttämätön älykkäälle ympäristön havainnoinnille. Sitä voisi sanoa paradoksiksi. Jos et osaa kääntyä oikeassa kohdassa itseesi, sisään päin, et kykene ymmärtämään mitä ympärilläsi tapahtuu.




Vuoropuhelu tiedostamattoman ja tiedostetun jäsennellyn kanssa? Tuollaiseen tarvitaan äärimmäinen itsekriittisyys.
Neuroottisen persoonallisuudenrakenteen omaava henkilö pystyy melko hyvin käsittelemään ja tulkitsemaan omia patologioitaan ja tiedostamattomia yllykkeitään, kuitenkaan todella kokematta tätä itsetutkiskelua tunnetasolla.
Narsistisen persoonallisuudenrakenteen, eli persoonan puuttumisen tilassa taasen vuoropuhelua tiedostamattoman kanssa ei tapahdu, ja kritiikki itseä kohtaan puuttuu kokonaan.

Kun puhut heikoista seinistä, otaksun, että puhut persoonan "seinistä", ja tarkoitat, että Jungilla oli hauras minuus, mikä ei kestänyt itsekritiikkiä.

Vuoropuhelun voisin otaksua tarkoittavan jatkuvaa itseen suunnattua psykoanalyysia. Tällainen on myös luonnetta kasvattavaa ja vahvistavaa.

Neutroni
nopeat päätökset puutteellisin tiedoin tuottavat suurta tuskaa. Samoin kompromissit niissä asioissa, jotka ovat minulle tärkeitä (esim. harrastukset).



Tuossa on kyse joko obsessiiviskompulsiivisesta häiriöstä, tai vaativasta persoonallisuudesta. Kirjoitit jotain autismista. Autismiin liittyy ilmeisesti aina neuroottinen persoonallisuustyyppi.

Hei,

Kiitos jo tulleista vastauksista. Todella paljon mielenkiintoisia analyyseja omasta ajattelutavasta. Harvemmin kadulla tapaavan ihmisen kanssa pystyy aloittamaan näinkin hedelmällisen keskustelun.

Vaarin ajattelussa oli jotain samaa kuin omassa. Erityisesti etäisyyksien otto maalauksista (sanoitkohan niin, olen pahollani, jos käsitin väärin) ja yksityiskohtien häivyttäminen kokonaisuuden ymmärtämiseksi.

Ymmärrän hyvin, että kukaan ei voi nähdä kokonaisuutta täysin ja itse asiassa, kun puhun kokonaisuudesta tarkoitan huolella valittuja yksityiskohtia, jotka liittyvät toisiinsa (ainakin minun mielestäni). Edellä mainittu ilmiö näkyy hyvissä maalauksissa. Valokuva on aina valokuva, jossa on näennäisesti toistettu kaikki mahdolliset yksityiskohdat, mutta maalauksessa on mahdollista korostaa tiettyjä yksityiskohtia, jolloin voidaan syventää esimerkiksi tunnelmaa maalauksessa. Ehkä puhetyylini on maalauksen kaltainen, koska korostan tiettyjä asioita. Tällä pyrin siihen, että toinen pystyy ymmärtämään minua paremmin. Pidän itsekin siitä, että toisinaan keskustelukumppani alleviivaa asioita, jotta ymmärrän, mikä hänelle on puheessa oleellista tai huomioitavaa. Lisäksi arvostan sitä, että toinen sanoo suoraan, että tämä on minun mielipiteeni tai näin minusta tuntuu... Minusta se on ihan ok sanoa niin. Eihän me voida olla kaikesta samaa mieltä ja se olisikin todella tylsää.

"Miten tuo kuvallinen hahmotus toimii sitten, kun mennään perustasolta eteenpäin? Esimerkiksi jos mietitään niden sidosten kvanttimekaanista perustaa?"

Sanotaanko tähän, että visuaalinen hahmotuskykyni on ilmiömäinen, joten pystyn sen avulla johtamaan hämmästyttävän pitkälle asioita. Monet ovat suorastaan hämmentyneet kyvystäni pyöritellä avaruudellisesti asioita. Tämän lisäksi minun ei tarvitse "nähdä" asiaa konkreettisesti, jotta pystyn kuvittelemaan sen olemassa olon. Tietysti jos en ole "nähnyt" asiaa, sen olemassa olon selittäminen muille on hyvin hankalaa. Tämän takia olen harkinnut matematiikan opintojen aloittamista uudelleen, koska olen huomannut, että joissain asioissa matematiikka on oiva työkalu selittämiseen. Haluan nyt kuitenkin korostaa, että minä itse henkilökohtaisesti en usko matematiikkaan absoluuttisena totuutena. Uskon matematiikan olevan oiva työkalu likmääräisesti kuvaamaan luonnonilmiöitä. Älkää käsittäkö edellä mainittua siten, että halveksisin matematiikkaa. Kumarran kunnioituksella matematiikkaa, joka on erittäin tärkeä kieli ihmisten välisessä kommunikoinnissa.

Vaari, kerrotko lisää mainitsemastasi kirjasta?

Itsekritiikistä sen verran, että en ole tavannut koskaan yhtä kriittistä ihmistä kuin minä. En tiedä, mistä tämä itsekritiikki kumpuaa, mutta se on minulle hyvin luontainen tapa olla ja ajatella. Kun saan jotain valmiiksi (esimerkiksi tutkinto), alan jo miettimään seuraavaa haastetta. Aina vain vähäsen hankalampaa. Haluan kuitenkin aloittaa perusteista ja yksinkertaisista asioista, jotta ymmärrän asian.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Visuaalinen maailmani:
Käytän visualisointia vain apukeinona. Visuaalinen ajatteluni on hyvin epätarkkaa. Tallasin vuosikausia puolisokeana kokematta tarvetta näöntarkastukseen (esim. luennoilla ja laskuharjoituksissa en saanut mitään selvää muiden töherryksistä, mutta ei se menoa haitannut), mutta sitten iski vanha karsastus kehiin. Minua inhottaa visuaalisesti jotkin voimakkaat yksityiskohdat.

Verbaalinen maailmani:
Pohdiskelen todella paljon verbaalisesti itsekseni, enkä paljoa välitä puitteista. Jatkuvasti jotain menossa. Vaikea pitää taukoa.

Ajattelen asioita kokonaisuuksien kannalta ja pyrin yhdistelemään asioita, en juurikaan jämähdä yksityiskohtiin. Poikkeuksena sellainen viilaus, joka sopivasti kihelmöi.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Kun jo pienenä opetteli aata piirtämään, niin se oli myös visualisoimista.

Ja samaten kaikessa ajattelussa on myös visuaalinen ominaisuus mukana.
Mutta sitten asiaan, eli ajatuksen ymmärtäminen kiintopisteenä tarkoittaa sen merkityksen ymmärtämistä, (mitä milläkin tarkoitetaan) kuvataan asioita, se on ajattelun ydin.

Ajattelu on asioiden kuvaamista, selittämistä, muistamista, yksityiskohtiin paneutumista.

Siis käytännössä osittamista, pienistä osista kootaan kokonaisuus.

Sitten varsinaiseen kysymykseen vastaaminen onkin vähän vaikeampi juttu, en oikeastaan ole asiaa (ajatellut)

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46308
Saviola

Tuossa on kyse joko obsessiiviskompulsiivisesta häiriöstä, tai vaativasta persoonallisuudesta. Kirjoitit jotain autismista. Autismiin liittyy ilmeisesti aina neuroottinen persoonallisuustyyppi.



Kirjoitiko jo lähetteen?

Miellän itseni visuaaliseksi ihmiseksi. Ajatteluni on abstrakteja visualisointeja ja kielellisyyttä sekaan heitettynä. Opin hyvin lukemalla ja näkemällä, yleensä ensin hahmottamalla kokonaisuuden johon sitten summaan yksityiskohdat. Yleensä luen asiasta, jolloin syntyy jonkinlainen käsitteellinen verkko, joka saattaa visualisoitua eräänlaiseksi abstraktiksi kuvaksi, jonka avulla pystyn palauttamaan mieleeni asioita.

Myös yrittäessäni ymmärtää jotain vaikeaa asiaa, visualisoin sen mielessäni. Visualisointi ei kuitenkaan ole välttämättä mitään reaalista, vaan voi koostua ties mistä epämääräisistä kuvioista tms. mikäli asiaa ei ole käännettävissä suoraan kuviksi (vaikkapa Neutronin mainitsema kvanttifysiikka).

Eniten omalle ajattelutavalle tuottaa ongelmia matematiikan oppiminen. tarvitsen yleensä ensin esimerkki tehtävän alusta loppuun, jotta voisin hahmottaa sen kokonaisuuden. Minulle on vaikeaa edetä niissä täysin sekventiaalisesti alusta loppuun, paitsi siinä vaiheessa kun ne ovat jo rutinisoituneet. Pystyn kyllä oppimaan ja käsittelemään matematiikkaa, mutta voisi kai sanoa että se on ensin käännettävä omaan mieleeni sopivaksi mikä vaatii hieman enemmän vaivaa.

Kun pyrin ajattelussa sitten tarkkaan tulokseen, käytän kielellistä ajattelua, ikäänkuin "irrottaakseni" tiedon visuaalisesta muistista.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3331
Saviola
Vuoropuhelu tiedostamattoman ja tiedostetun jäsennellyn kanssa? Tuollaiseen tarvitaan äärimmäinen itsekriittisyys.

Ei vaan vuoropuhelu itsen eri puolien kanssa. Ehkä oppidogmiin ei lukeudu kuin tiedostettu ja tiedostamaton, mutta tuo jako on minusta liian kategorinen. En siis kirjoita psykotieteiden asiantuntijana. Ambivalenssi, ristiriitaisuus on jotain paljon tavallisempaa ja hienosyisempää. Alitajunta tulee vastaani jonkin jatkumon jossakin kohdassa. Omissa unissani olen oppinut tervehtimään sitä veden alla, syvyys vaihtelee.

Neuroottisen persoonallisuudenrakenteen omaava henkilö pystyy melko hyvin käsittelemään ja tulkitsemaan omia patologioitaan ja tiedostamattomia yllykkeitään, kuitenkaan todella kokematta tätä itsetutkiskelua tunnetasolla. Narsistisen persoonallisuudenrakenteen, eli persoonan puuttumisen tilassa taasen vuoropuhelua tiedostamattoman kanssa ei tapahdu, ja kritiikki itseä kohtaan puuttuu kokonaan.

En ymmärrä käsitteitäsi tässä kohdassa. Lieko kyvyttömyyteni ajatella asioista diagnoositaksonomian rajoissa.

Kun puhut heikoista seinistä, otaksun, että puhut persoonan "seinistä", ja tarkoitat, että Jungilla oli hauras minuus, mikä ei kestänyt itsekritiikkiä.

Nyt on huono puhua tämän herrasmiehen puolesta, mutta omassa kokemusmaailmassani asia on kutakuinkin juuri päin vastoin. Läpinäkyvät seinät ja kyky vierailla regressiossa joutumatta sen saartamaksi osoittaa melkoista lujuutta mielen rakenteissa. Kyky kuvata näillä "matkoilla" näkemäänsä lienee Jungin erityisominaisuus, ja lausuman lähde rakenteiden läpinäkyvyydestä.

Vuoropuhelun voisin otaksua tarkoittavan jatkuvaa itseen suunnattua psykoanalyysia. Tällainen on myös luonnetta kasvattavaa ja vahvistavaa.

Psykoanalyysiä varmaankin, mutta taaskaan en rajoittaisi asennetta itse vain mielikuvaan divaanilla makoilevasta pokasta, jos sitä tarkoitit.

Sisäinen puhe on hyvä käsite puoltamaan kielen ja ajattelun välistä kiinteää yhteyttä. Minä tarkoitin sitä, että kuulen tätä keskustelua melko hyvin. Huono, ja hyvä asia. Liittyy väliseinien läpinäkyvyyteen minullakin, analyyttiseksikin luonnehdittuun elämänasenteeseeni ja juontaa, näin rohkenen jo sanoa, ainakin osaltaan äitini tapaan lukea minulle paljon silloin kun mieleni rakenteet vasta tutkivat olemassaoloaan ja toistensa rajoja. Kieli on kaiken ajattelun äiti.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat