Seuraa 
Viestejä45973

Olen pohtinut katsellessani nerojen kuvia, että miltä tuntuisi tavata sellainen? Ihmisten välillähän on tunnetusti älykkyyseroja, ja olenkin alkanut pohtia, miltä tuntuu tavata älykkäämpi ihminen? Olen aina pohtinut, että mistä sen sitten huomaa, että toinen älykkäämpi ja millaisia tuntemuksia se herättää?

Onko jollainen kokemuksia ja uskaltaa rehellisesti myöntää keskustelleensa itseään älykkäämmän ihmisen kanssa? Toki älykkyys voi näkyä eri tavoin, mutta jos keskitytäänkin sellaiseen "kokonaiskuvaan". Jotta ei tule kiistelyä mitä on älykkyys, käytetään Mensan määritelmää älykkyydelle. Mensahan tunnustaa, että älykkyys voi ilmetä eri tavoin (www.mensa.fi).

Mielenkiinto tähän älykkäämmän ihmisen kohtaamiseen heräsi, kun katsoin Marilyn Vos Savantin haastattelua. Kyseessähän on maailman älykkäin nainen, minkä sai todellakin huomata seuratessa haastattelua. Vaikka kyseessä oli varmasti kokenut ja fiksu haastattelija, hän ei kyennyt oikein kyseenalaistamaan Marilynin sanomisia. Itse ainakin varmaan pelkäisin kyseistä naista, koska hän vaikuttaa naiselta, joka sanoo asiat hyvinkin suoraan ja puhuu täyttä asiaa.

Sivut

Kommentit (99)

myooppi
Seuraa 
Viestejä3521

Kun ihmisten kanssa puhuu, älykkyyseroja tuskin voi havaita. Koulutuserot kyllä näkyvät kohtalaisen selvästi. Joskus kyllä on niin, että korkeasti koulutettu on myös älykkäämpi mutta ei läheskään aina. Usein voi kuitenkin havaita, että naiset ovat sosiaalisesti älykkäämpiä kuin miehet mutta asia on päinvastoin, kun on kysymys tekniikan ymmärtämisestä.
Miehet eivät löydä hukassa olevia tavaroita, naiset löytävät. Miehille oudon tanssin opetteleminen on vaikeaa, naiset oppivat uudet rytmikuviot helposti.

Tieteellisesti tutkittu ja todistettu - mutta silti voi olla totta.

puukasvi
Vaikka kyseessä oli varmasti kokenut ja fiksu haastattelija, hän ei kyennyt oikein kyseenalaistamaan Marilynin sanomisia.



Miksi niitä pitäisi yrittää kyseenalaistaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
myooppi
Kun ihmisten kanssa puhuu, älykkyyseroja tuskin voi havaita. Koulutuserot kyllä näkyvät kohtalaisen selvästi. Joskus kyllä on niin, että korkeasti koulutettu on myös älykkäämpi mutta ei läheskään aina. Usein voi kuitenkin havaita, että naiset ovat sosiaalisesti älykkäämpiä kuin miehet mutta asia on päinvastoin, kun on kysymys tekniikan ymmärtämisestä.
itse olen pohtinut tätä asiaa paljonkin ja miettinyt havaintojeni pohjalta, että älykkyys voisi olla opittu ilmiö perityn sijaan. miesten tekniikan päälle ymmärtäminen voisi kieliä siitä, että miehiä jo pienestä pitäen kiinnostavat enemmän tekniset laitteet, kun naiset taas tykkäävät juoruilla pienissä marttakerhoissaan.

myooppi
Miehet eivät löydä hukassa olevia tavaroita, naiset löytävät. Miehille oudon tanssin opetteleminen on vaikeaa, naiset oppivat uudet rytmikuviot helposti.
tämän voisi selittää se, että naiset ovat tunteellisempia kuin miehet ja heidän lapsena aloittamansa martta/sosiaalisten suhteiden kerho kehittäisi tätä ominaisuutta, miesten kylmä ja tekninen lapsuuden ympäristö taas kehittää poispäin tunnepohjaisesta toimimisesta. tanssiin ja musikaalisuuteenhan tarvitaan tunnetta, ilman sitäkin musisointi onnistuu, mutta jokin pään sisällä estelee kovasti toteuttamasta sitä mitä yrittää.

tuosta tavaroiden löytämisestä en ole kyllä samaa mieltä, kokemukseni mukaan se on ihan yhtä vaikeaa molemmille sukupuolille.

Stephen Hawkinsiahan pidetään yleisesti ottaen älykkäänä, mutta ei hänestä olosuhteiden johdosta huippu-urheilijaa olisi oikein voinut tullakkaan.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Veikkaanpa, että itseä älykkäämpää on vaikeampi tunnistaa kuin itseä tyhmempää. Ellei älykkyysero ole dramaattinen. Oma mitattu ÄO:ni on Mensaan pääsemisen alarajalla, mutta en huomaa keskustellessa ylöspäin olevaa eroaa edes muutamalla kymmenellä pisteellä. Ehkä vastapuoli huomaa sen paremmin.

Tyhmemmän taas tunnistaa kohtuullisen helposti. Jo yli 10% jakaumaan mentäessä ihmisten kyky kangistua kaavoihinsa voimistuu. He eivät innostu henkevästä väittelystä ja vetoavat paljon useammin tunteisiin ja mutuun kuin tilastoihin tai tutkimuksiin. Älykkäämmät hyväksyvät tutkitun datan mutta jos se on ristiriidassa oman maailmankatsomuksen kanssa, lähdetään kiistämään sen valideettia. Kyky muuttaa omaa näkemystä ei siis välttämättä kasva älykkyyden myötä.

Mitä lähemmäs päästään keskivertoälykkyyttä, sitä vähemmän ihmiset kyseenalaistavat ympäröivää maailmaa.

Tämä puhdasta omaa havainnointiani, joka perustuu kokemuksiin reilun sadan ihmisen kanssa, joille olen teettänyt ÄO-testin.

Lisäksi kannattaa huomata, että lukemalla paljon pystyy 'nostamaan omaa älykkyyttään'. Tieto mahdollistaa valmisvastauksien antamisen, jotka vaikuttavat omilta näkemyksiltä mutta vaativat syvää pohdintaa tyhjältä pöydältä.

Oikeasti älykkäitä ihmisiä tuskin edes on olemassa. Useimmiten törmään seuraavanlaisiin ihmisiin.

a) Ihmisiin joille tuntuu olevan hyvin vaikeaa yhdistää kaksi asiaa yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi. Ei yhtään yleissivistystä tai mitään. "Oikeasti tyhmät."
b) Ihmiset jotka näyttävät paperilla hyvältä. He ovat kuin käveleviä tietosanakirjoja, mutta eivät osaa käyttää tietoa.
c) Oletettavasti erittäin kekseliäät ja älykkäät ihmiset, joilla on yleissivistyksessä iso aukko. Näiden ihmisten kanssa voi käydä hienoja keskusteluja, koska he "luovat" puuttuvan tiedon päättelemällä.
b) Ensivaikutelma antaa kuvan että tämä kaveri on erittäin älykäs. Mutta rajoittunut vain pienelle alueelle. Voit keskustella yhestä aihealueesta todella syvällisiä keskusteluja, mutta siirryttäessä aihealueen ulkopuolelle tuntuu kuin kaveri yrittäisi laittaa neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään.

Muutaman kerran on tullut juteltua sellaisten ihmisten kanssa että on joutunut todenteolla kyseenalaistamaan itsensä ja toisen. Yleensä tässä käy niin että toteaa itsensä olevan älykkäämpi, koska toinen ei suostu ottamaan mitään muuta näkökantaa kuin sen joka oli jo alunalkaenkin. Mutta sehän voi olla vain harhaa. Jos vika onkin vain itsessä.

Kun omaa älykkyyttään tarkkailee, niin miten voi olla puolueeton? Vaikka kuinka epäilee omaa älykkyyttään ja yrittää tarkastella sitä ulkopuolisen silmin, niin onnistuuko se edes?
Ja kun ei elämänsä aikana pääse edes varmuuteen omasta älykkyyden tasostaan niin miten se onnistuisi lyhyemmässä ajassa toisen kanssa? Jos oman kehonkuva muodostuminen jatkuu läpi elämän, niin voiko omasta älykkyydestään saada koskaan selkoa.

Eli eiköhän se ole vain katsojan silmässä. Näet mitä haluat nähdä.

Tuo on vähän tuollainen kompakysymys.

Tunnen paljon sellaisia jotka skooraisi varmasti IQ testistä korkean tuloksen mutta silti niitten jutut on enemmän vai vähemmän tärähtäneitä. Esim. joku suuri keksijä joka tutkii jotain atomien liikkeitä voi kaikissa muun elämän osa-alueilla olla täysin tumpelo.

Kaikki on kuitenkin suhteellista, sellaisia ihmisiä kuitenkin jotka ovat menestyneet elämässään ja ymmärrävät kiihkoilematta myös muitten mielipiteitä, pitäisin älykkäimpinä.

Niin olenkin pohtinut toden teolla sitä, että mitä on oikeasti älykkyys? Itse vain huomaan, että pitkästyn keskusteltaessa useiden kanssa. Samat jutut toistuu vuodesta toiseen eivätkä he kerro mitään uusi näkemyksiä. Tuohon yleissivistykseen haluan palata sen verran, että mitä se on oikeastaan? Onko yleissivistystä tietää, että kuinka monta % maailman väestöstä on kiinalaisia vai se, että urheiluvaatteiden kanssa ei kannata lisätä huuhteluainetta.

Minulle älykkyys on kuitenkin sellaista, että kuuntelee toisen puhetta ja kommentoi sitä. Pystyy esittämään kysymyksiä liittyen toisen puheeseen. Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa ja oma tyylinsä puhua.

Yleisesti ottaen olen huomannut, että vanhemmat naiset saattavat olla hyvinkin älykkäitä monella alalla. Vanhemmat miehet puolestaan tuntuvat olevan jämähtäneitä paikoilleen. Totta kai tämä on yleistys, mutta puhun omasta kokemuksesta. Oma äitini edelleen kehittää itseään, ja hän on aloittanut yliopistolla estetiikan opinnot. Isäni puolestaan soittaa suutaan ja hän arvostelee sitä kuin typeriä ihmisiä ovat. Kun olin nuorempi pidin isääni älykkäämpänä. Nykyään minusta tuntuu, että äitini on paljon fiksumpi. Ainakin äitini kanssa on paljon mukavampi keskustella.

En usko, että älykkyyttä on vaikea hahmottaa. Itse omalla hyvin pienellä kokemuksella voin sanoa, että jo vartin keskustelun jälkeen pystyy sanomaan millainen ihminen on kyseessä. Aika usein pystyn "riisumaan" naisen puheista tunnepitoiset höpinät, jotka joidenkin mielestä on idiootin merkki. Naisilla on kuitenkin tunne-elämä olivat ne kuinka fiksuja hyvänsä. Ehkä älykkäämmät naiset potevat hieman erilaisia asioita. Ainakin minua häiritsee monien ihmisten sivistymättömyys asiakaspalvelijoita kohtaan tai ylipäätäänsä henkinen laiskuus. Ei edes yritetä ymmärtää mitä toinen sanoo. Olen kuitenkin tottunut sulkemaan silmät tältä.

Tuossa Mambotus muotoili hyvin saman suuntaisesti kuin mitä minä ajattelen.

En usko, että ns. normaalien terveiden ihmisten älykkyyserot ovat niin suuria kuin voisi nopeasti olettaa. Useimmiten älykkyys on opiskelemalla, itseään kehittämällä saavutettu. Tälläisen älykkyyden kasvattamisen/ilmentymisen esteenä on useimmiten vain ihmisten asenteet/asennoituminen. Ne asenteet(opitut, perityt tai matkitut), jotka estävät ns. henkisen kasvun saavat normaalinkin ihmisen näyttämään "idiootilta". Esim. tälläkin foorumilla on monia, jotka omista asennoitumisistaan lähtöisin puolustavat mitä tyhmemmältä kuulostavia asioita. En haluaisi mainita mitään tiettyä esimerkkiä, koska silloin se herättää tunteenpurkauksia juuri niissä ihmisissä.

Monelle on muodostunut populaarikulttuurin kautta käsitys siitä mitä älykkyys on. Itse pidän esimerkiksi elokuvasta http://www.imdb.com/title/tt1219289/, mutta en pidä tälläistä elokuvien tuottamaa älykkyyskäsitettä kovin realistisena. Ne on ovat fiktiota, aivan kuten elokuvat muillakin aihealueilla.

Itse jakaisin ihmiset karkeasti kolmeen ryhmään;
1) Vammaiset, joiden aivot eivät toimi normaalilla tavalla. Nämä ihmiset eivät pysty kehittymään kovin korkealle, vaikka yrittäisivät.

2) Ns. normaalit ihmiset, jotka voivat itseään kehittämällä saavuttaa vaikka mitä. Näillä ihmisillä ratkaisevinta kehittymisen kannalta ovat asenteet, mielenkiinto, ahkeruus yms...

3) Savant-ihmiset. Nämä ovat lähimpänä populaarikulttuurin luomaa kuvaa neroista, jotka muistavat sanatarkasti ulkoa lukemattomia kirjoja, tai osaavat laskea päässään suuria laskuja. Ikävä kyllä nämä Savant-kyvyt ovat usein joko onnetttumuuden tai synnynnäisen kehitysvamman kuten autismin synnyttämiä. Aivovammma, joka tekee jollakin toisella alueella kyvyttömäksi toimia, tuottaa toisella alueella "neroutta". En itse haluaisi olla tälläinen.

Alkuhumalassa kirjoittelin. Hyvää juhannusta!

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Lähinnä pelkään tilannetta, että tapaan luonnevikaisen älykön. Normaalit ovat ok.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Älyä tietty sekin kun joku ylentää itsensä muiden yläpuolelle, vaikkapa opiskeltuaan jotta saisi niska-perseotteen omista traumoistaan.
Karmivaa se silti on silloin kun asioista pääsee päättämään ihminen jonka emootiot toimivat omien traumojen ohjaamina, lopputulemaa voi vain arvailla.

Sitä voisi kai kutsua termillä: Arpaäly.

_________________________________________
Naisverkosto jyrää

Pimpom
Seuraa 
Viestejä34

Olen kiinnostunut ja vähän kateellinenkin. Mielelläni kyllä keskustelisin älykkäämmän ihmisen kanssa, ja se ei olekaan kovin vaikeaa..

Tuo on muuten totta että ihminen voi vaikuttaa älykkäämmältä kun osaa keskustella sivistyneesti ja on opiskellut paljon, ja tietoa löytyy. Kuitenkin vähemmän oppinut ihminen voi olla yhtä älykäs, jos harjoittaisi älyään tai lisäisi tietoa. Siis kykyä olisi mutta jostain syystä ei ei pääse käyttämään sitä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Itseäni älykkäämmän miehen kohdatessani minulla on useimmiten ihan ok olo, koska miehillä ei useimmiten ole mitään valtavaa tarvetta alkaa älyllisesti ruttaamaan naista maanrakoon. Tietysti jos itse alkaa kilpailulliseksi, niin voihan siinä tulla henkisesti turpaan. Mutta pakkoko on alkaa hyppimään toisen nenälle jos näkee että tällä äly jyllää tehokkaammin. Kaiketi myös koska miehistä todennäköisemmin löytyy älykkäitä yksilöitä sitä myös tottuu siihen että mies saattaa olla hyvin älykäs, jolloin näitä ei pidä kovinkaan kummallisina ja suhtautuu heihin luontevasti.

Itseäni älykkäämmän naisen kohtaaminen sensijaan aiheuttaa epävarmuuden ja pelonkin tunteita. Tämä ehkä sen vuoksi että muutama älykäs nainen on käyttänyt älynsä toisten alistamiseen. Hyväntahtoisenkin älykkään naisen seurassa tulee helposti alemmuuskompleksi. Tulee sellainen olo että se vähän mihin itse kykenee, kun ei ole mikään missikään, eikä superhypermenestynyt yksilö yms. tulee mitätöidyksi kun toinen nainen pärjää paremmin hoksottimiensa kanssa.

Olisi mielenkiintoista tietää tuntuuko miehistä samalta älykkäämpien miesten seurassa, vai tiedostavatko miehet edes keskinäisiä erojaan? Vai onko heillä useimmiten niin suuret luulot itsestään että ei kertakaikkiaan suostuta uskomaan eikä huomioimaan että toinen mies olisikin älykkäämpi? Sitten lähdetään soitellen sotaan ja sitäkään ei sitten muka huomaa että häviää toiselle?

Tietenkään älykkyyden ei pitäisi ilmetä pelkästään jonkinlaisena apinalauman sisäisenä välienselvittelynä. Hienompaa olisi jos se valjastettaisiin käyttövoimaksi jotta voidaan puhaltaa yhteiseen hiileen, mutta tämä on tietysti taas idealismia eikä kai erityisen älykästä...

Oman itsen kanssa täsmälleen yhtä älykkään ihmisen kohtaaminen voi olla mielenkiintoinen vuoristorata jossa välillä tuntuu että itse on älykkäämpi, välillä että toinen on. Jos epävarmuus jatkuu hyvinkin pitkään, siitä pitäisi jo voida päätellä että samalla tasolla ollaan.

Harmittaa välillä sellaisten ihmisten puolesta joista huomaa että ei olla mitään vähä-älyisiä, mutta ei kehdata tuoda sitä omaa älliä esille sosiaalisen jännittämisen ja huonon itsetunnon vuoksi. Aikansa kun kuuntelee sitä itsen vähättelyä ja kaikkinaista takeltelua jonka toinen ihminen voisi jättää väliin kunhan vain rentoutuisi, alkaa tietysti ärsyttää ja haluaisi tämän ihmisen seurasta pois, jos häntä ei pysty tsemppaamaan.

Arkkimeedees
Seuraa 
Viestejä995

Onhan se kyllä hieman hämmentävää. En yltänyt testissä Mensan jäseneksi, mutta jos meitä on yksitoista porukassa, niin niiden kymmenen joukossa on noin yksi minua älykkäämpi. Tunnistamme kyllä toisemme, ja yleensä kun ammattiin sattuu tavallista enemmän fiksuja tyyppejä, niin saattaa syntyä hyvinkin iskukykyisiä ja kyvykkäitä työryhmiä.

Minun tragediani ( ) on se, että vaimoni on selvästi minua älykkäämpi. Hän on älykkäin henkilö, jonka olen koskaan tavannut ja ainoa, joka saa minut tuntemaan itseni joskus jopa tyhmäksi. Olen yrittäyt tuloksetta usuttaa häntä Mensan testeihin, ja arvelen että sieltä saattaisi kilahtaa hämmentävän korkeat lukemat.

Opiskeluissani tutustuin tyyppiin joka oli minua älykkäämpi, pisteliään kiusoittelevan vähättelevän ylenkatseisen tavalla, haluamamatta jakaa kokemuksiaan kanssani. Hän selvitti ongelmia varsin sukkelasti ja menestyi työssäänkin hyvin koska se oli selvästi hänen tasoaan alempana. Vaimokin löytyi kuin itsestään. Hän rajasi tiukasti ne joiden kanssa käytti aikaansa.
Olin tietenkin kade ja katkerakin ja harmittelin etten kelvannut ystäväksi. Keskustelut olisivat olleet antoisampia kuin mitä ne muutoin ovat, mutta tämähän on se toiveosasto ymmärtävästä ja viisaasta ystävästä. Jälkeenpäin olen todennut hänen tuhlanneen paukkujaan turhanpäiväiseen patsasteluun.

En ole koskaan tavannut itseäni älykkäämpää ihmistä. Joskus olen tavannut älykkään ihmisen. Se on virkistävää, kun ei tarvitse joka asiaa vääntää rautalangasta.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Mikäs siinä, kunhan ei ole ylimielinen. Jostain syystä älyllinen laiskuus taitaa olla huomattavasti merkittävää poikkeuksellisuutta (suuntaan tai toiseen) yleisempää. Enemmän minua häiritsee ajattelun täydellinen joustamattomuus ja kritiikittömyys. Saattaa sen puute toisaalta olla enemmän minun ongelmani (en innostu provoamaan oikeassa elämässä samalla tavalla kuin netissä ) . Mennään kuin raiteita pitkin ja se on tylsää.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228

Miltä tuntuu tavata älykkäämpi ihminen?

Sepä olisi jännä kokea joskus. No ei vaisinkaan. En taida olla mitenkään poikkeuksellisen älykäs, mutta sen kyllä yleensä huomaa jos joku on selvästi älykkäämpi tai tyhmempi. Älykäs ihminen yleensä ymmärtää nopeasti mistä on kyse ja osaa suhteuttaa asioita toisiinsa. Moni älykäs omaa myös samalla paljon taustatietoja asioista, usein muutenkin kuin omalta erityisalueeltaan, eli on yleissivistynyt. On toki älykkäitä ihmisiä jotka ovat päteviä hyvin suppeilla tietämyksen aloilla mutta muuten aivan ulkona maailman menosta.

Älykkään ihmisen kanssa on usein helppo alkaa keskustella aiheesta kuin aiheesta, koska tämä pääsee jyvälle itselleen hieman vieraammistakin asioista nopeasti ja oivaltaa nopeasti myös sen, mitä itse tahtoo asiasta sanoa, ilman että tätä tarviutsee juurta jaksain selittää. Älykkään ihmisen kanssa voi myös jäädä pahasti jumiin kinasteluihin asiasta, jos tällä onkin asiasta jo jokin valmis, esimerkiksi ideologinen tai muuten vain vahva mielipide josta ei suostu antamaan periksi tai hyväksymään sitä, että joistain asioista yksinkertaisesti on erilaisia näkemyksiä. Valitettavan usein älykäs ihminen on tietoinen omasta älykkyydestään ja on siitä myös sen verran haltioitunut, että uskoo olevansa aina oikeassa ja omien sinänsä loogisten perusteidensa olevan kumoamattomia. Käytännön tilanteissa näin yleensä onkin, koska melkein aina älykkään ulkoaopettelemat runsaat tiedonmuruset ja looginen päättelyketju ovat toisen satunnaisen ihmisen kannalta liian vaativa pala kyseenalaistettavaksi satunnaisessa vapaamuotoisessa keskustelutilanteessa, kun taustoja ei ole mahdollista selvittää ja asiaan perehtyä samassa määrin keskustelun kuluessa. Netissä tämä ei päde ja siksi älykäs usein onkin nettikeskusteluissa ongelmissa, koska hän ei vakuuta ihmisiä samalla tavoin kuin tosielämässä. Tyhmät mokomat pullikoivat vastaan ja ärsyttävät ihan kiusallaan hakemalla vastakkaista näkökulmaa ja perusteluita sille. Itse asiassa luonteesta riippuen älykäs voi samasta syystä menettää hermonsa myös tosielämässä:

kabus
En ole koskaan tavannut itseäni älykkäämpää ihmistä. Joskus olen tavannut älykkään ihmisen. Se on virkistävää, kun ei tarvitse joka asiaa vääntää rautalangasta.



Älykkään ja älykkyydestään tietoisen kohdalla ongelmaksi voi muodostua liiallinen egoilu ja kärsimättömyys, jos ei joko a) aidosti jaksa selittää tyhmemmille asioita tai b) jos tulkitseekin toisen ihmisen erimielisyyden väärin tämän tyhmyydeksi. Olen useaan kertaan todistanut erään ilmeisen älykkään tuttuni menetävän hermonsa kun joku on täysin perustellusti ja aidosti eri mieltä jostain sekä a) poliittisesta kysymyksestä (eli lähinnä arvomaailman pohjalta) tai b) teknillistieteellisestä kyysmyksestä jossa toinen tarkastelee asiaa hieman eri näkökulmasta ja asiksi soveltaa eri ratkaisumenetelmää ja päätyy myös eri tulokseen. Alkaa juuri samanlainen tiuskiminen siitä, miksi toinen vänkää vastaan selvässä asiassa ja hän ei jaksa enää rautalangasta vääntää. Sivumennen sanoen, joskus toiset hupailevatkin tämän ihmisen kustannuksella alkamalla ihan vain huvin vuoksi väitellä jostain merkityksettömästä asiasta vastaväittein ja kyseenalaistamalla ko. henkilön väittämät. On hauska seurata sivusta, kun joku lähes karjuu kurkku suorana vitunidiooteille esim. siitä mitenkä päin automaattivaihteiston momentimuuntimen ropelin lavat ovatkaan kaareutuneet.

Yleensä ottaen älykäs ihminen voi olla myös kaikkea muuta ihmisten normaalien vaihteluvälien puitteissa, eli hän voi olla luonnevikainen, ilkeä, vaarallinen, edesvastuuton, aggressiivinen, rikollinen, itsekeskeinen, ja ties mitä. Sikäli älykkään ihmisen tapaaminen voi herättää ihan kaikenlaisia tunteita näidenkin syiden johdosta, vaikkapa pelkoa ja kauhua. Luultavasti superälykäs sarjamurhaaja on astetta kahta pelottavampi kuin tyhmä, joka vain sekoilunsa takia on teurastanut kirveellä ihmisiä lähinnä ymmärtämättömyyttään.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Shriek
puukasvi
Vaikka kyseessä oli varmasti kokenut ja fiksu haastattelija, hän ei kyennyt oikein kyseenalaistamaan Marilynin sanomisia.



Miksi niitä pitäisi yrittää kyseenalaistaa?



Niinpä. Itseäni myös ärsyttää jatkuvasti asioita kyseenalaistavat ihmiset. Kun kerran viisaammat on jo asiat meidän puolesta ajatellut, niin eikö niitä voisi uskoa kyseenalaistamatta? Pääsee elämässäkin helpommalla, vai mitä.

Onko teillä useinkin tapana pohtia toisia ihmisiä siltä pohjalta, missä ja millä tavalla he ovat itseänne parempia, osaavampia, kauniimpia, pätevämpiä, onnistuneempia? Voiko toisen älykkyys tms. olla ilon aihe - vai ainoastaan kateuden? Vai koheneeko oma arvo siitä, että on edes jutellut fiksun kanssa?

Ihan jokaisessa ihmisessä on jotakin ainutlaatuisen arvokasta ja omintakeisuudessaan korvaamatonta. On oman typeryyden ansiota, jos ei pysty näkemään toisen osaamista omana etunaan, koska pääsee siitä jakamisen kautta itsekin nauttimaan. Älykkyys on vain yksi mahdollinen hienous, josta voimme toisissa nauttia. Kaikkein älykkäintä on sittenkin kaikkien yhteinen äly kumuloituvana ymmärryksen, tiedon ja osaamisen kasvamisena. Sille ei pärjää neroinkaan nero. Ihan tyhmälläkin voi olla jotain, joka älykkäimmältä puuttuu. Kukaan ei ole yhtään mitään yksin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat