Seuraa 
Viestejä1521

.

On hankalia avoimia kysymyksiä etenkin ihmiseen liittyvästi. Mitä on elämä? Mitä on tietoisuus? Onko ihmisellä vapaata tahtoa? Miten maailma rakentuu? Mihin kaikki johtaa? Mikä on elämän tarkoitus? Jne...

Teknistä tietoutta lienee kohtuuhelppo kasvattaa, mutta miten on niistä aineksista rakentaminen, jonka aika moni meistä tietää jo ihan noin vain? Luulisi, että vähintään nykyihmisellä ole paljon kertynyttä matskua suuriinkin johtopäätöksiin, mutta jostain syystä yhdistely ei vain ota onnistukseen.

Tarkoitus on sanoa, että voimme hamuta paljon erilaisista tutkimuksista, mutta monen asian kannalta ratkaisevaa tietoa on jo ihan riittävästi.

Jos esittämäni väittämä pitää paikkaansa, niin sitten tietojen sopiva yhdistely on se, joka voi nousta uuden tiedon hankintaa tärkeämmäksi monessa aihepiirissä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (4)

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Kysymyksenasettelu on hieman hassu. Minusta ei ole olemassa "tarpeeksi" tietoa (ts. jotain tietomäärää, jonka omaksumisen jälkeen ihmiskunta kokonaisuudessaan voisi vain heittäytyä laakereilleen ja lakata tutkimasta maailmaa). Sillä on toki rajansa, miten paljon yksi yksittäinen ihminen pystyy tietoa omaksumaan, ja siinä kohtaa tulee tuo kokonaiskuvan luonti olennaiseksi. Toisaalta se on myös ihmispsyyken ongelma: kokonaiskuvaan sopimattomat (ehkä sinällään oikeat) tiedonmuruset yleensä vain hylätään liki noteeraamatta.

Se, miten paljon kukin yksittäinen ihminen kokee "tarvitsevansa" tietoa maailmankuvansa luomiseen, toki vaihtelee. Penteles kun olisin aikanaan ottanut talteen jonkun sarjiksen tms. loistavan kuvan siitä, miten ihminen oppii ja tutkii, siinä oli ensin yksi pieni ympyrä joka oli yksittäisen ihmisen kaikki tieto, sitten iso ympyrä jossa oli kaikki ihmiskunnan tieto, (väliportaina eri koulutusvaiheita?) ja sitten tutkija joka työntää inhimillisen tiedon rajoja kohdallaan ihan hivenen eteenpäin - mutta se tutkijan kannalta suuri piikki käytännössä hukkui reunaviivaan ihmiskunnan tiedon isossa ympyrässä. Silti mikään uusi tieto ei ole turhaa.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Informaatio, tieto ja viisaus ovat eri asioita. Jokaisella ihmisellä on aina sellaista informaatiota, jota ei voi olla kenelläkään toisella. Tiedosta ja viisaudesta, sekä niiden erosta olen vain kuullut tietävämmiltä ja viisaiksi sanotuilta.

Kaoottinen informaatiomääräni järjestäytyy joksikin sellaiseksi, mitä sanotaan sekä ennakkoluuloksi, ennakkotiedoksi, uskoksi, tiedoksi että harhaksi. Joku "kone" sisälläni valikoi siis informaatiokaaoksesta asioita eri joukkoihin. Tämän "koneen" tutkiminen on narsistista, epämuodikasta ja irrelevanttia, koska sellaista "konetta" (eli itseä, minää) ei ole olemassakaan. Kukaan ei siis kirjoita tai suunnittele tätä soopaa.

Tietoa tarvitaan vain sen verran, että osaa pitää suunsa kiinni asioista, joista ei mitään ymmärrä, ei aja punaista päin ja tietää missä on delete-nappula. Ai niin, sitä olisi syytä myös käyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Pikku Gen
Toisaalta se on myös ihmispsyyken ongelma: kokonaiskuvaan sopimattomat (ehkä sinällään oikeat) tiedonmuruset yleensä vain hylätään liki noteeraamatta.



Voisi kuvitella, että mikä tahansa käsitys lisää integriteettiä, kelpaa. Näin käytännön näkökulmasta ja käytäntöähän tässä eletään. Ainakin tavallinen ihminen ja tavallisuus on merkittävintä.

Kunnon tieteentekijä ei tietenkään voi muodostaa toimiviakaan kokonaiskuvia, sillä se oikoo asioita ihan liiaksi.

Detaljitieto tosiaan hukkuu käyttökelvottomaksi ja käytännössä ihminen kai pyrkii luomaan kokonaiskuvia vaikkei tietoisesti niin tekisikään. Ja se kokonaiskuva kuitenkin on ohjaamassa toimintaa. Eikö ole parempi formuloida edes jokin oletuspaketti tietoisesti niin, että tietää edes olettamansa eikä se vaikuta salaa huomaamatta?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Kauko
Tietoa tarvitaan vain sen verran, että osaa pitää suunsa kiinni asioista, joista ei mitään ymmärrä



Ettei tee itseään naurunalaiseksi?

Tulee mieleen se tyyppisuomalainen vieraankielen opiskelu, jossa ei uskalleta avata suuta virheiden takia, minkä takia ei oikein opita uutta kieltä niin tehokkaasti kuin voisi.

Eikö tietoa voi hakea? Miksi pitää olla tietämässä lopullista kun tiedekkin tyytyy vain parhaimpaan tietoon ja korjaa sitä aikanaan. Eikö yksilö voisi edetä samalla menetelmällä, joka on paras?

Tulee mieleen jokin oikeinlaulukisa ja tiedon diktatuuri tjs. On vain huippu-asiantuntijat, joita katsella hiljaa hissukkana ylöspäin. Ei kai mitään Raamatullista papistoa kaivata tieteen puolelle?

Mitä tarkoitat?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat