Seuraa 
Viestejä56

Minä kävin tänään keskustelua, joka sai minut kyseenalaistamaan käsitykseni siitä, mitä äidinkieli tarkoittaa oppiaineena. Oma käsitykseni on, että "kunhan kielioppi on yhteinen ja käytetty sanasto yleisesti hyväksytty ja määritelty, kaikki muu on vain muotoseikkoja, eivätkä tärkeitä asioita. Muotoseikat ja käytetyn sanaston laajuus ovat kirjoittajan persoonallisuuskysymys."

Tähän näkemykseeni ei sopinut se, että minun virkkeitäni kuvattiin liian pitkiksi, sillä vallitsevan käsitykseni mukaan virkkeiden pituutta ei määritellä kieliopissa ja koska muotoseikoille ei ole yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä, ne ovat persoonakysymyksiä.

Tätä pyrin selvittämään tutkimalla äidinkielen opetussuunnitelmia. Esimerkiksi Oulun normaalikoulu kertoo siitä näin:

Äidinkieli ja kirjallisuus on oppiaineena hyvin moninainen: se on tieto-, taito- ja taideaine, jonka keskeistä sisältöä on kieli- ja kirjallisuustieteestä sekä viestintätieteistä saatu aines. Oppiaineen pohjalla on laaja käsitys tekstistä. Tekstit ovat puhuttuja ja kirjoitettuja, kuvitteellisia ja asiatekstejä, sanallisia, kuvallisia, äänellisiä ja graafisia sekä näiden elementtien yhdistelmiä, painettuja, sähköisiä ja verkkotekstejä. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiminen on kokonaisvaltaista, ja eri osa-alueet integroituvat toisiinsa.



Kielitiede näyttäisi näistä olevan se yleisiä sääntöjä etsivä tieteenala kielen osalta. Tähän kuuluu osa-alueita äänneoppi, funktionaalinen äänneoppi, kielioppi, sanasto-oppi, historiallis-vertaileva kielitiede, murretutkimus, merkitysoppi, tyylintutkimus, kielen käytön tutkimus ja soveltava kielitiede.

Kielioppiin kuuluu lauseoppi, muoto-oppi ja oikeinkirjoitus. Katsotaanpa, mitä kaksi ensimmäistä pitävät sisällään:

Lauseoppi:

Kielitieteessä syntaksiin kuuluu sanojen luokittelu eri lauseenjäseniksi sen perusteella, mikä on niiden tehtävä suuremmassa kokonaisuudessa, kuten lausekkeessa tai lauseessa. Myös sanan sanaluokka voi olla eräänä kriteerinä lauseenjäsenelle. Ns. perinteisen kieliopin mukaan lauseenjäseniä ovat esimerkiksi predikaatti, subjekti, objekti, attribuutti ja adverbiaali.

Semiotiikassa syntaktinen näkökulma tarkoittaa merkkien yhdistelyn sääntöjä ja niiden tutkimista.




Morfologia taas tutkii sanojen muodostusta, eikä liity lauseisiin mitenkään.

Olen tosiaan vähätellyt näköjään tuossa määritelmässäni ainakin kirjallisuustutkimusta ja sanojen etymologioiden tutkimusta.

Sellaisen kiinnostavan huomion olen myös tehnyt, että minulle kirjakieli ja puhekieli ovat yhtä. Puhun kuten kirjoitan ja kirjoitan, kuten puhun. Minä jotenkin kai olen katsonut vain yhden puhumistavan opettelemisen helpommaksi, joten minulle ei ole kehittynyt näistä erillisiä kokonaisuuksia. Tälläkin tavalla olen jotenkin erilainen. Tai noh, Internetistä olen kyllä oppinut, että tällaisista henkilöistä käytetään termiä "grammar nazi", eli en ainakaan ainoa liene tässä lajissa. Miksiköhän tällaisia persoonallisuuksia kehittyy? Äidinkieli kun käsittääkseni kuitenkin opitaan lähinnä puhutusta kielestä, eikä mistään kielitieteistä. Olenko minä viettänyt esimerkiksi epänormaalin epäsosiaalisen lapsuuden? Onko tästä kyse?

Nyt kuitenkin itse kysymysteni pariin. Löytyykö lauseopista yleistä periaatetta, miten lauseista muodostetaan riittävän lyhyitä? Entä keksisikö joku päivitystä tuolle nykyiselle määritelmälleni, joka ottaisi huomioon myös nuo historialliset aspektit kielen tutkimuksessa? Onko Oulun normaalikoulun käyttävä opetussuunnitelma vähintään lähellä yleisesti hyväksyttyä käsitystä siitä, mitä äidinkieleen liittyy oppiaineena?

Ainoastaan, jos virkkeeni lopussa on kysymysmerkki, odotan vastausta siihen. Muuta sanomaani ei tarvitse kommentoida. Toivottavasti tämä vähentää aikani haaskausta.

Kommentit (11)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
MikkoMMM
Löytyykö lauseopista yleistä periaatetta, miten lauseista muodostetaan riittävän lyhyitä?

Yleisiä periaatteitakin on, mutta lähinnä tyydytään listaamaan vain vältettäviä asioita. Kohti hyvää kirjoitettua kieltä kannattaa pyrkiä aina. Kirjoittamaan ei kuitenkaan opi kuin kirjoittamalla ja aina on varaa parantaa. Liian pitkiin lauseisiin sortuvat hyvin monet kirjoittajat. Oppia hyvästä kielestä saat vaikkapa valitsemalla erilaisia tekstejä; kaunokirjallisia-, asiatekstejä, mielipidekirjoituksia ja blogeja, uutisia jne. Voit laskea virkkeiden sisältämiä sanamääriä ja vertailla minkä verran eri kirjoittajat käyttävät sanomaansa sanoja. Rönsyilevää tekstiä ei enää juuri löydä edes kaunokirjallisuudesta.

Hyvässä kielenkäytössä vältetään esim:
-rönsyilyä: "Seikat, jotka tekevät romaanista viihdyttävän, ovat värikäs kerronta, joka jättää tilaa mielikuvitukselle, ja monisäikeiset henkilöhahmot.",
-kiilalauseita: Hirvien, joita metsästäjät tähän vuodenaikaan jahtaavat, sarvet kertovat eläimen miehisestä yleiskunnosta."
-svetisismejä: "työn alla", paikan päällä", "viikon sisällä" jne.
-pötkövirkkeitä: "Musiikki on hyvä puheenaihe se yhdistää ihmisiä, mutta saattaa myös erottaa heitä esimerkiksi rockarit eivät yleensä pidä klassisen musiikin harrastajista.
-irrallisia osia: "Pyromaani väijyi kaikkia julkisia rakennuksia, esimerkiksi kouluja.
-ja totta kai kapulakielisyys on ehdoton nöy nöy.

Lauseenvastikkeet on saatava kuntoon ja tyylin on pysyttävä yhtenäisenä. Sanajärjestykseen on syytä kiinnittää huomiota: "Perhe hankki toisen lapsen vasta sitten, kun esikoinen aloitti koulun hoitovaikeuksien takia."

Vältä myös kuluneita ilmaisuja ja fraaseja: mutkia matkaan, nenä päähän, haukkua väärää puuta jne. Suosi sanojen lyhyitä muotoja. Ei kirjoiteta "haittatekijä" vaan haitta, ei kirjoiteta "puhumattakaan siitä että" vaan saati, eikä puhuta "turvallisuuskonferenssista" vaan turvakokouksesta.

Välimerkit, sidosteet ja viittausuhteet sujuvoittavat tekstiä myös. Muista kirjoittaa täydellisiä virkkeitä.

Esimerkit lukion kirjasarjan Äidinkieli ja kirjallisuus Kielenhuollon vihko, Mikkola Anne-Maria ja Kauppinen Anneli. WSOYpro Oy. 2009. S. 22-57.

Hämmentää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MikkoMMM
Seuraa 
Viestejä56

Entä jospa haluan kuvata jotain asiaa hyvin tarkasti? Virke

"1904-lukuisen lähteen (The Oligarchy of Venice) mukaan ajasta ennen ensimmäistä coup d'etatia, joka oli ensimmäisiä askelia oligarkian, eli rikkaiden vallan, syntyyn, ei tiedetä kovinkaan paljon."

sisältää kuvailua varmaan kolmella tasolla. Ensin on tuo päätaso: "Ajasta ennen ensimmäistä coup d'etatia ei tiedetä kovinkaan paljon". Sitten tulee tuo kuvaus "coup d'etat oli ensimmäisiä askelia oligarkian syntyyn", ja sen jälkeen vielä kuvataan oligarkiaa rikkaiden vallaksi. Tämä lienee suurimpia lauseen pitkittäjiä minulla. Kuvailen asioita hyvin monimutkaisesti per virke.

Tuossa myös mietityttää sellainen kieliopillinen seikka, että pitäisikö "eli rikkaiden vallan" olla pilkkujen välissä. Se nimittäin on vaillinainen lause.

Juuri tuli taas katsottua opetusvideota Lojbanista, joka toi mieleeni, että siinä on mukavasti sisäänrakennettuna selbreihin sanajärjestys. Ei tarvita mitään taivutusmuotoja, vaan sanajärjestys on väistämättä aina sama, ellei sitä muuteta lisäsanoilla. Mutta luultavasti minulle on vielä jonkin verran hyötyä suomenkielenkin osaamisesta, joten ei tästä keskustelusta mitään haittaakaan liene.

Mitä muuten pidät parhaimpana listauksena suomenkielisten sanojen määritelmistä? Olisivatko Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisut hyviä lähteitä tähän? Jos tarkistaa jokaisen käyttämänsä sanan sieltä, niin sillä tavalla varmaan voisi välttää niitä svetisismejä ja ei-määriteltyjä sanoja.

Ainoastaan, jos virkkeeni lopussa on kysymysmerkki, odotan vastausta siihen. Muuta sanomaani ei tarvitse kommentoida. Toivottavasti tämä vähentää aikani haaskausta.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
MikkoMMM
Entä jospa haluan kuvata jotain asiaa hyvin tarkasti? Virke
"1904-lukuisen lähteen (The Oligarchy of Venice) mukaan ajasta ennen ensimmäistä coup d'etatia, joka oli ensimmäisiä askelia oligarkian, eli rikkaiden vallan, syntyyn, ei tiedetä kovinkaan paljon."

Miksi se on pakattava yhteen virkkeeseen? Virke on kankea ja vaikeaselkoinen. Itse laittaisin vaikkapa näin: Coup d'etat oli ensimmäisiä askeleita oligarkiaan eli rikkaiden vallan syntyyn. The Oligarchy of Venice (1904) -kirjan mukaan sitä edeltävästä ajasta ei tiedetä paljoa.

Hämmentää.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
MikkoMMM
Tuossa myös mietityttää sellainen kieliopillinen seikka, että pitäisikö "eli rikkaiden vallan" olla pilkkujen välissä. Se nimittäin on vaillinainen lause.

Ei tarvitse. Pilkkua ei käytetä rinnastuskonjuktion kanssa.

Hämmentää.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
MikkoMMM
Tuossa myös mietityttää sellainen kieliopillinen seikka, että pitäisikö "eli rikkaiden vallan" olla pilkkujen välissä. Se nimittäin on vaillinainen lause.

Ei tarvitse. Pilkkua ei käytetä rinnastuskonjuktion kanssa.

MikkoMMM
Mitä muuten pidät parhaimpana listauksena suomenkielisten sanojen määritelmistä? Olisivatko Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisut hyviä lähteitä tähän? Jos tarkistaa jokaisen käyttämänsä sanan sieltä, niin sillä tavalla varmaan voisi välttää niitä svetisismejä ja ei-määriteltyjä sanoja.

Kotus on mulle ainakin lähteenä riittänyt ihan hyvin. Ei jokaista sanaa kannata tarkistaa. Kieltä käyttämällä, tutkimalla ja ennen kaikkea kirjoittamalla kielikorva harjaantuu todella nopeasti ja vieraiden kielten vaikutukset huomaa itsestään. Eli jos sä et käytä kieltä monipuolisesti, sä et opi sitä.

Hämmentää.

MikkoMMM
Seuraa 
Viestejä56
Vatkain

Miksi se on pakattava yhteen virkkeeseen? Virke on kankea ja vaikeaselkoinen. Itse laittaisin vaikkapa näin: Coup d'etat oli ensimmäisiä askeleita oligarkiaan eli rikkaiden vallan syntyyn. The Oligarchy of Venice (1904) -kirjan mukaan sitä edeltävästä ajasta ei tiedetä paljoa.

Onko tästä jotain yleispätevää sääntöä, miten virkkeitä tulee pilkkoa? Yhden esimerkin antaminen ei oikein riitä induktiiviseen päättelyyn, joten se on minun päättelytavalleni ainakin varsin hyödytöntä.

Ainoastaan, jos virkkeeni lopussa on kysymysmerkki, odotan vastausta siihen. Muuta sanomaani ei tarvitse kommentoida. Toivottavasti tämä vähentää aikani haaskausta.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
MikkoMMM
Vatkain

Miksi se on pakattava yhteen virkkeeseen? Virke on kankea ja vaikeaselkoinen. Itse laittaisin vaikkapa näin: Coup d'etat oli ensimmäisiä askeleita oligarkiaan eli rikkaiden vallan syntyyn. The Oligarchy of Venice (1904) -kirjan mukaan sitä edeltävästä ajasta ei tiedetä paljoa.

Onko tästä jotain yleispätevää sääntöä, miten virkkeitä tulee pilkkoa? Yhden esimerkin antaminen ei oikein riitä induktiiviseen päättelyyn, joten se on minun päättelytavalleni ainakin varsin hyödytöntä.

Tuskin muuta kuin karkeasti että yksi ajatus per virke. Käy kirjastossa vilkuilemassa oppikirjoja.

Hämmentää.

MikkoMMM
Vatkain

Miksi se on pakattava yhteen virkkeeseen? Virke on kankea ja vaikeaselkoinen. Itse laittaisin vaikkapa näin: Coup d'etat oli ensimmäisiä askeleita oligarkiaan eli rikkaiden vallan syntyyn. The Oligarchy of Venice (1904) -kirjan mukaan sitä edeltävästä ajasta ei tiedetä paljoa.

Onko tästä jotain yleispätevää sääntöä, miten virkkeitä tulee pilkkoa? Yhden esimerkin antaminen ei oikein riitä induktiiviseen päättelyyn, joten se on minun päättelytavalleni ainakin varsin hyödytöntä.



Vatkaimen antama ohjeistus on varmaan pätevä.

Kaunokirjallisuudessa saat sitten lauseen pituuden suhteen tehdä mitä tahansa. Joycekin kokeili kaikenlaista.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

.

Minusta myös liikkuminen ja toiminta tulisi tehdä oikein.
Tarkoitan, että mm nämä toimenpiteet olisivat ohjekirjasta eikä hatusta otettuja.

Samoin on ajattelun ja reagoinnin tilanne.

Tarvitaan jotain yhteistä, eihän tästä muuten mittään tuu!

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
MikkoMMM
Entä jospa haluan kuvata jotain asiaa hyvin tarkasti? Virke
"1904-lukuisen lähteen (The Oligarchy of Venice) mukaan ajasta ennen ensimmäistä coup d'etatia, joka oli ensimmäisiä askelia oligarkian, eli rikkaiden vallan, syntyyn, ei tiedetä kovinkaan paljon."



Ajasta ennen ensimmäistä coup d'etatia, joka oli ensimmäisiä askelia oligarkian eli rikkaiden vallan syntyyn, ei tiedetä 1904-lukuisen lähteen (The Olicarchy of Venice) mukaan kovinkaan paljon.

Noin minä sen varmaan muotoilisin, mutta liian pitkä virke se taitaa olla siltikin. Itsellenikin sanottiin kun viimeksi opiskelin että kirjoitan sujuvasti, mutta liian pitkiä virkkeitä. Siitä on jo vuosia ja viime vuosina omasta mielestäni olen saanut lauseista luonnostaan lyhyempiä. Mutta jos jään miettimällä miettimään jokaista pilkun paikkaa, ei meinaa asiasta tulla yhtään mitään. Ainoa tapani on siis kirjoittaa ns. lonkalta. Kieliopista en muista koulusta hölkäsen pölähtävää, ja jos käytän englanninkieltä, kirjoitan silläkin perstuntumalta.

Jos tykkää ja osaa touhuta muotoseikkojen ja kielioppien kanssa, niin siitä vain. Mutta jos ei, ainoa tapa kirjoittaa on mielestäni se että kirjoittaa vaan niin helvetin paljon että väkisinkin alkaa tuotos ajanmittaan muokkautua sellaiseen suuntaan että siitä saa lukijakin jotain tolkkua.

Lehtiä jos lukee, huomaa äkkiä miten erityisen lyhyitä lauseita niissä käytetään. Mitä laajempi (ja todennäköisesti tyhmempi) lukijakunta, sitä ytimekkäämpiä lauseiden pitää olla. Mutta ei lauseiden pidentäminen ole merkki mistään erityisestä nerokkuudesta, eli tuulimyllyjä vastaan taistelu tyyliin "mun on pakko saada kirjoittaa niin kimuranttia tekstiä kuin mua huvittaa!" olisi varsin lapsellista.

Kunhan se punainen lanka jotenkin pysyy hallinnassa, se on pääasia.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat