Seuraa 
Viestejä174

Kun kuuntelee isovanhempien juttuja, niin sitä usein jää ihmettelemään, miten kaiken sen, mitä he väittävät päivän aikana tehneen, ehtii tehdä. Muutenkin kun miettii, tuntuu siltä, että aika kulkee nykyään nopeammin kuin ennen - ei millään ehdi tehdä niin paljon asioita päivän aikana kuin ennen. Jos vielä kuunnellaan isovanhempien tarinoita heidän isovanhemmistaan, kuulostaa siltä, että he olisivat ehtineet tehdä enemmän asioita kuin omat isovanhemmat.

Mitä tästä voisi päätellä? Hidastummeko me ajan suhteen, vai onko tämä kaikki vain illuusiota, kun maailma aina vain muuttuu kiireellisemmäksi ja stressaavammaksi?

Jos menettäisin hulluuteni, menettäisin kaiken!

Kommentit (12)

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047

mietippä historian suuria taiteilijoita ja katsele vanhoja maalauksia. miksi?

niillä oli kaikki aika maailmassa keskittyä töihinsä, ei heillä ollut pc:tä, xboxeja, televisioita ja kaikkea muuta hömppää ympärillään kilpailemassa huomiosta. nykyään on paljon vaikeampaa keskittyä, kun on niin paljon häiriötekijöitä ympärillä.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

Itse olen funtsinut asiaa informaation kautta. Tieto on kuitenkin konservatiivista ja siten mitä enemmän on tietoa, sen raskaampaa sitä on prosessoida, jolloin "intervalli" kasvaa. Samoin uuden oppimisesta tulee hankalempaa, koska on laajempi tietokanta johon uusi pitää sovittaa. Aivot siis yrittävät joka tapauksessa samaistaa omenat ja appelsiinit, koska se on kaoottisessa systeemissä tehokkain ratkaisu. Eri asia on toki jos me tunnetaan koko avaruuden ominaisuudet, mutta me ei tunneta. Oikeastaan päinvastoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samaa mietin usein. Maailmankaikkeuden jatkuva laajentuminen voisi aiheuttaa jonkinlaisen suhteellisen ajallisen vinoutuman (="hidastuman") ja se olisi subjektiivisesti muistin avulla havaittavissa, ja yleensä pelkästään yhdistettäisiin vanhenemisen kautta tapahtuvaan subjektiiviseen hidastumiseen (aiheuttajana siis vaikkapa metaboliatasojen lasku), vaikka tosiasiassa kumpikin tapahtuu, mutta jälkimmäinen mielletään sen ainoaksi aiheuttajaksi.

Jos kaikki laajenee, niin vaikkapa näiden Higgsin bosonien kulkema välimatkakin silloin kasvaa, mutta sitä ei voi havaita, koska se tapahtuu kaikelle samanaikaisesti. Tällä voisi olla vaikutusta aika-avaruuden kudelman vuorovaikutussuhteisiin. Jäisi ainoastaan jäljelle jotain vihjeitä siitä, joita muisti ja historia sitten ihmettelevät. Tai jotain.

Aina tuntuu nimittäin siltä että tunnissa ehtii tehdä jatkuvasti vähemmän. Jos maailmankaikkeudessa on (ainakin meidän lokaalissa sijainnissa) jokin tämänkaltainen aikaa vääristävä (=jatkuvasti "hidastava") ominaisuus, niin sitten se tulisi huomioida suurpääomasijoittajien kasvuodotuksissakin, sillä jos näin ei toimita, niin ajaudutaan lamaan, koska juurikin tällaisessa universumissa olisi mahdoton pysyä aikataulussa.

Jotenkin tuntuu että olemme putoamassa mustaan aukkoon, ja samanaikaisesti kaikki laajenee. Tai jotain.

Joko jokainen hidastuu ajan myötä, tai sitten kaikki ympärillämme hidastuu, tai kumpikin.

Se on varmaa että kun tämän tiedostaa, niin loppuelämää tuntuu aina olevan vähemmän jäljellä kuin elettyä elämää. Se on hivenen piinaavaa, mutta ihminen tottuu kaikkeen.

Tätä voisi tutkia esim. refleksitestauksella, joka tehdään ennen ja jälkeen tietyn ajanjakson, jonka aikana ihminen tekee jonkin toimepiteen, ja sitten toistetaan tätä useasti, ja tutkitaan näiden suhdetta, eli sitä kuinka paljon ihmisen performanssi muuttuu esim. kuukauden välein suhteessa reflekseihin.

Jos refleksit ovat vakiot, niin voi olettaa, että ihmisen kapasiteetti toimittaa jokin asia on vakio. Ja jos tämän jälkeen ihminen kuitenkin suorittaa saman toimenpiteen suhteessa hitaammin kuin aikaisemmin, niin voisi varovaisesti olettaa, että jokin suhde aika-avaruuden kudelmassa on myös muuttunut.

Nykyinen trendi eli ajan jatkuva kuluminen nopeammin suhteessa tehtyyn toimenpiteeseen on kyllä perin huolestuttava juttu, ja ymmärrän jos siitä ei kauheasti kuulutella vaikka se olisi jo havaittu.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikki tapahtuu subjektin osalta kiihtyvällä vauhdilla, joka itse asiassa on vastakohta mustaan aukkoon putoamiselle, vai onko se itse asiassa sittenkin indikaatio siitä? Päätä itse.

Sitä olen yrittänyt kysyä Ursalaisiltakin että millä tavoin voidaan todistaa että nykyiset havainnot viittaavat laajenevaan maailmankaikkeuteen jatkuvasti kutistuvan sijaan?

Sillä mielestäni havainnot esim. punasiirtymän suhteen olisivat jokseenkin samankaltaisia kummassakin tapauksessa, eli siinä että kaikki laajenee jatkuvasti, tai että kaikki kutistuu jatkuvasti.

Samapa tuo, itse näen kaiken moniulotteisena fraktaalina, vaikken huomenna ehkä tapaehdollistuneena kykenekään enää varsinaisesti sellaisena kokemaan.

Eli kumpaankin suuntaan on yhtä pitkä matka, äärettömän suureen ja äärettömän pieneen. Laajenee kaikkeus tai kutistuu. Tai vaikka pysyisi saman kokoisena. Mandelbrotia aliarvioidaan fysiikassa sen suhteen, kun pyritään selittämään aika-avaruuden kaoottista luonnetta. Mutta neliulotteisen fysiikan käsittely onkin vielä lapsenkengissä. Newtonista päästiin suhteellisuusteorian portaille, ja sen jälkeen onkin moni uusiajatuksinen tutkija muunnettu akateemisen hierarkian vankina edelläkävijästä perässäkulkijaksi.

Yleensä ihmisiä kiinnostaa enemmän palkankorotus kuin todellisuus. Siinä ehkä suurin syy ja kiitos sille että vielä on asioita mietittävänä.

Tetraedri_
Seuraa 
Viestejä174
jees
Itse olen funtsinut asiaa informaation kautta. Tieto on kuitenkin konservatiivista ja siten mitä enemmän on tietoa, sen raskaampaa sitä on prosessoida, jolloin "intervalli" kasvaa. Samoin uuden oppimisesta tulee hankalempaa, koska on laajempi tietokanta johon uusi pitää sovittaa. Aivot siis yrittävät joka tapauksessa samaistaa omenat ja appelsiinit, koska se on kaoottisessa systeemissä tehokkain ratkaisu. Eri asia on toki jos me tunnetaan koko avaruuden ominaisuudet, mutta me ei tunneta. Oikeastaan päinvastoin.



Siis me hidastumme tiedon lisääntyessä? Miksi ihmisten nopeuseroja ei sitten voida havaita, jos verrataan esim. kehitysmaan asukkia ja jotain ydinfyysikkoa? Tässähän saataisiin periaatteessa sellainen tilanne, jossa menneisyyden ihminen ja nykyihminen kohtaavat.

Jos menettäisin hulluuteni, menettäisin kaiken!

Tetraedri_
jees
Itse olen funtsinut asiaa informaation kautta. Tieto on kuitenkin konservatiivista ja siten mitä enemmän on tietoa, sen raskaampaa sitä on prosessoida, jolloin "intervalli" kasvaa. Samoin uuden oppimisesta tulee hankalempaa, koska on laajempi tietokanta johon uusi pitää sovittaa. Aivot siis yrittävät joka tapauksessa samaistaa omenat ja appelsiinit, koska se on kaoottisessa systeemissä tehokkain ratkaisu. Eri asia on toki jos me tunnetaan koko avaruuden ominaisuudet, mutta me ei tunneta. Oikeastaan päinvastoin.



Siis me hidastumme tiedon lisääntyessä? Miksi ihmisten nopeuseroja ei sitten voida havaita, jos verrataan esim. kehitysmaan asukkia ja jotain ydinfyysikkoa? Tässähän saataisiin periaatteessa sellainen tilanne, jossa menneisyyden ihminen ja nykyihminen kohtaavat.



Jos eläisimme tietokoneohjelman kaltaisessa simulaatiossa, lisääntyvä informaatiomäärä selittäisi prosessointikapasiteetin kulutuksen lisäyksen, mutta maailmankaikkeus on melko määrin monimutkaisempi kuin tietokone, eli jos näin alkaa kelaamaan, on ihmisen tiedon vanki, eikä huomioi tarpeeksi todellisuuden monimuotoisuutta.

P.S. Tietoahan ei varsinaisesti ole olemassa, vaan ainoa mikä muuttuu on subjektin ymmärryksen taso. Vastoin erään opettajani tahtoa kuitenkin miellän informaation suhteelliseksi suureeksi, mutta se että sen "määrän" (mitä ei objektiivisesti ole) kasvu muuttaisi aika-avaruuden kudelmaa, kuulostaa erikoiselta.

Vai tarkastellaanko nimenomaisesti subjektin kannalta tätä asiaa, eli aivoihin vastaanotetun informaatiomäärän suhdetta ajantajuun?

Vierailija
Tetraedri_
Siis me hidastumme tiedon lisääntyessä? Miksi ihmisten nopeuseroja ei sitten voida havaita, jos verrataan esim. kehitysmaan asukkia ja jotain ydinfyysikkoa? Tässähän saataisiin periaatteessa sellainen tilanne, jossa menneisyyden ihminen ja nykyihminen kohtaavat.



Miten niin? Jutteleppa jonkun vanhan filosofin kanssa. Ne on "vähän hitaita". Nuoret taas nopeita.

Ei tässä nyt mitään paradoksia ole. Sä voisit heittää ton esteettisen avatarisi mielestäni helvettiin kiitos.

Mulle tulee tosta päähän lähinnä mieleyhtymänä joku lausahdus: "Vittu mä oon fiksu ku mä kierrän oikeita aiheita." Saatanan esteetikot.

ID10T
Seuraa 
Viestejä3915

Ajankulun nopeuden (tai hitauden) kokeminen on subjektiivista. 5-vuotiaalle vuosi edustaa 20% siitä ajasta, jonka hän on elänyt, mutta 50-vuotiaalle sama vuosi on enää vain 2% koko elinajasta. Tässä tilanteessa on siis täysin ymmärrettävää, että 50-vuotiaan aikakäsitys on täysin erilainen kuin 5-vuotiaan. Joillakin 50-vuotiailla aivotoiminta saattaa myös olla hidastunut, joten tämä osaltaan vielä kiihdyttää ajan kulumista.

TieKu
Seuraa 
Viestejä581

Emme me hidastu, eikä aikakaan kulje nopeammin mutta siihen samaan minuuttiin on saatava mahtumaan rutkasti enemmän mitä ennen, ja yleensä itse asian kannalta täysin turhaa. Tuollainen ajatus tuli väkisinkin mieleeni kun katselin juutuubilta muutamia tähtiteteeseen liittyviä pitkähköjä videoita, eli se asia mitä niissä kerrottiin olisi mahtunut hyvinkin muutamaan minuuttiin mutta ison osan ajasta vei ne tehosteet. Sama tilanne on missä tahansa hyvinkin asiallisessa tv-ohjelmassa, yhä kasvava osuus menee muuhun kuin itse asiaan. Ja jos tämä kehitys olisikin pysähtynyt vain ajan haaskuuseen mutta sama tilanne on kaikessa muussakin ihmiseloon liittyvässä. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa ruoka, siinäkin on noussut huomattavasti tärkeämmäksi se miten ja minkä näköisenä sapuska tarjoillaan kuin itse pääasia, eli nälän tyydyttäminen ja safkan ravintoarvo, ja loppujen lopuksi näihin visuaalisiin sivuseikkoihin tuhlataan enenevässä määrin aikaa, niin syödessä kuin sen taiteellisen annoksen laatimisessa.

iMuke
Seuraa 
Viestejä1356
Tetraedri_
..Mitä tästä voisi päätellä? Hidastummeko me ajan suhteen, vai onko tämä kaikki vain illuusiota, kun maailma aina vain muuttuu kiireellisemmäksi ja stressaavammaksi?

Tai sitten isovanhemmat vain puhuvat lööperiä. Aika kultaa muistot. Ihan yhtä paljon me nykyisinkin saamme aikaan mutta ehkä teemme vain hiukan eri asioita kuin isovanhempamme.

ID10T
Seuraa 
Viestejä3915
TieKu
Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa ruoka, siinäkin on noussut huomattavasti tärkeämmäksi se miten ja minkä näköisenä sapuska tarjoillaan kuin itse pääasia, eli nälän tyydyttäminen ja safkan ravintoarvo, ja loppujen lopuksi näihin visuaalisiin sivuseikkoihin tuhlataan enenevässä määrin aikaa, niin syödessä kuin sen taiteellisen annoksen laatimisessa.



Itse en tähän ole törmännyt juurikaan muualla kuin tasokkaammissa ravintoloissa. Ja niissäkään en käy juuri muuten kuin sukujuhlien yhteydessä tai romanttisilla kynttiläillallisilla. Molemmissa tapauksissa ruuan esillepano ja sen tarjoilun eleganssi on mielestäni olennaista, samoin kuin se, että tilaisuuteen on vaivauduttu pukeutumaan hieman tavallista juhlavammin.

Ja kyllä kotonakin voi joskus laittaa kankaiset lautasliinat talouspaperinpalasten sijaan

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
iMuke
Tetraedri_
..Mitä tästä voisi päätellä? Hidastummeko me ajan suhteen, vai onko tämä kaikki vain illuusiota, kun maailma aina vain muuttuu kiireellisemmäksi ja stressaavammaksi?

Tai sitten isovanhemmat vain puhuvat lööperiä. Aika kultaa muistot. Ihan yhtä paljon me nykyisinkin saamme aikaan mutta ehkä teemme vain hiukan eri asioita kuin isovanhempamme.



Ja sellaista ei voikaan saada aikaan, mitä ei osaa. Aivan takuulla esim. lypsäminen käsin (tai koneellakin) ottaa tottumattomalta aikansa. Eikä edes talikolla huitominen tai öljylampun sytyttäminen käy noin vain jos ei ole sellaista aiemmin tehnyt.

Tottunut tekee toimensa nopeammin. Sitten hänelle jää aikaa tarttua johonkin toiseen toimeen - ja kas, tunne voi olla se että "enhän minä saa mitään aikaiseksi". Hän saa sen mitä on aina saanut, mutta ahnehtiessaan lisää duunia ei sitten saakaan. Tuo tuli kyllä erittäin tutuksi aikoinaan kun kehuttiin ripeäksi työntekijäksi, mutta tuntui kuin ei olisi saanut mitään tehtyä koska työtä oli vaan niin pirun paljon ja vaikka miten raadoit, totaalisesti valmista et saanut.

***

Piti mainita tuosta subjektiivisesta kokemuksesta (5 v vs. 50-v.) mutta ID10T ehti ensin.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
jees
Miten niin? Jutteleppa jonkun vanhan filosofin kanssa. Ne on "vähän hitaita". Nuoret taas nopeita.
ne juokseekin hitaammin, mutta eiköhän tuo johdu elimistön vanhenemisesta eikä tiedon määrän lisääntymisestä pään sisällä.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat