Seuraa 
Viestejä45973

Oletteko huomanneet, että jos pientä lasta kohdellaan huonosti Suomessa niin yleensä siitä tehdään aika iso juttu, ei tietenkään kaikissa tapauksissa, mutta yleensä...

Maailmalla kuolee kuitenkin monta tuhatta muksua päivittäin nälkään, janoon jne.. päivittäin, eikä siitä tehdä mitään isoa juttua, en ainakaan ole kuullut, että lehdet mitenkään tästä kommentoisivat.

Onko tämä jotenkin väärin?

Vai onko se vain sitä, että mitäs menit tekemään muksuja, jos et niistä pysty pitämään huolta...
Suomessahan lapsista lähes poikkeuksetta pystytään pitämään huolta, senkö takia siitä tehdään iso juttu, jos sitten ei pidettykkään..

Eihän se ole lapsen vika, vaan aikuisten, kaikkien lasten pitäisi saada sama hoito..

Kommentit (4)

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Niin. Olisiko se vähän samankaltainen juttu kuin se että oman läheisen kuolema on iso juttu mutta jonkun tuntemattoman kuolema ei tunnu miltään. Mitä lähempänä tapahtuu, sitä enemmän se hetkauttaa. Jos sattuu jotakin kehitysmaissa tai tuolla jossain missä soditaan, se on ihan samantekevää. Jos Ruotsissa, niin siitä voi jo puhua. Jos Suomessa, niin pistää hiljaiseksi. Jos omille tutuille niin se on jo kriisiterapiaan yms.

Se on vain ihmisen psykologiaa, ja vastaavia "ristiriitoja" löytyy paljon. Ei niitä kannata miettiä koska siinä menee vain sekaisin ja alkaa tuntea syyllisyyttä. Loppupeleissä me ollaan vähän niinkuin itsekeskeisiä kaikki. Se välittämättömyys vain peitetään erinäisten valheiden alle. Sinullakin todennäköisesti olisi heittää sata euroa hyväntekeväisyyteen, mutta ei, sinun täytyy ostaa uusi näyttö tietokoneeseen.

くそっ!

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ja jokaisen joukkokuoleman kohdalla ensimmäiseksi selvitetään oliko suomalaisia mukana. Jos sattui olemaan niin maansuru. Vaikka oikeasti kukaan ei välittäisi hittojakaan jos tämä N määrä suomalaisia kuolisi yksitellen kotimaassaan normaalisti.

Eipä sitä kauheasti enää jaksa mekastaa ulkomaalaisten lasten puolesta kun vuosien netissä jäkättämisestäkään ei lopulta mitään muuta käteen jää kuin oletus että jäkätystä on pitänyt vain sen vuoksi että itse yrittää esiintyä jotenkin "parempana" ihmisenä. Ehkä se onkin sitten parempi tehdä kuten muut ja kauhistella joukkokuolemia joissa kuolee läjäpäin aikuisia, mielellään turisteja tai ainakin korkeakulttuurin edustajia, ei siis mitään väärän värisiä kakkamaan kakaroita sen takia että äiti ja iskä eivät saaneetkaan myytyä seksiorjaksi ja pitää vähän vähentää perheen päälukua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Delivers
Seuraa 
Viestejä449
Ronron
Niin. Olisiko se vähän samankaltainen juttu kuin se että oman läheisen kuolema on iso juttu mutta jonkun tuntemattoman kuolema ei tunnu miltään. Mitä lähempänä tapahtuu, sitä enemmän se hetkauttaa. Jos sattuu jotakin kehitysmaissa tai tuolla jossain missä soditaan, se on ihan samantekevää. Jos Ruotsissa, niin siitä voi jo puhua. Jos Suomessa, niin pistää hiljaiseksi. Jos omille tutuille niin se on jo kriisiterapiaan yms.



Näin. Luultavasti suurelle osalle meistä oma lapsi on arvokkaampi kuin jonkun muun lapsi. Tilannetta voi halutessaan harmitella, mutta ei se kyllä siitä mihinkään muutu.

Etäisyydet (tai etäisyyden tuntu) vaikuttaa asiaan siten, että ihmistä ei ole koodattu ottamaan huomioon mielivaltaisen etäällä ajassa tai paikassa tapahtuvia asioita, vaan välittömiä ja läheisiä tapahtumia. Välittömät muutokset herättävät vaistomme henkiin, pelkäämme, vihaamme, suremme, reagoimme, aivan kuten olemme tehneet vuosimiljoonia. Sama pätee myös hyvin hitaisiin tapahtumiin, kuten ilmastonmuutokseen. Se ei herätä vaistomaisia reaktioita, koska se on meille hidas ja näkymätön, havaintomaailman ulottumattomissa ja vain järjellä tavoitettavissa.

Varmaan tässäkin on ihmisten välillä eroja, mutta näin olen ainakin itse huomannut maailmaa havannoivani.

Arbeit macht frei

Delivers
Ronron
Niin. Olisiko se vähän samankaltainen juttu kuin se että oman läheisen kuolema on iso juttu mutta jonkun tuntemattoman kuolema ei tunnu miltään. Mitä lähempänä tapahtuu, sitä enemmän se hetkauttaa. Jos sattuu jotakin kehitysmaissa tai tuolla jossain missä soditaan, se on ihan samantekevää. Jos Ruotsissa, niin siitä voi jo puhua. Jos Suomessa, niin pistää hiljaiseksi. Jos omille tutuille niin se on jo kriisiterapiaan yms.



Näin. Luultavasti suurelle osalle meistä oma lapsi on arvokkaampi kuin jonkun muun lapsi. Tilannetta voi halutessaan harmitella, mutta ei se kyllä siitä mihinkään muutu.

Etäisyydet (tai etäisyyden tuntu) vaikuttaa asiaan siten, että ihmistä ei ole koodattu ottamaan huomioon mielivaltaisen etäällä ajassa tai paikassa tapahtuvia asioita, vaan välittömiä ja läheisiä tapahtumia. Välittömät muutokset herättävät vaistomme henkiin, pelkäämme, vihaamme, suremme, reagoimme, aivan kuten olemme tehneet vuosimiljoonia. Sama pätee myös hyvin hitaisiin tapahtumiin, kuten ilmastonmuutokseen. Se ei herätä vaistomaisia reaktioita, koska se on meille hidas ja näkymätön, havaintomaailman ulottumattomissa ja vain järjellä tavoitettavissa.

Varmaan tässäkin on ihmisten välillä eroja, mutta näin olen ainakin itse huomannut maailmaa havannoivani.




Oma lapsi tai vähintään lähisukuinen on tietysti arvokkaampi ja tälle on biologiset perusteet.
Jos ei olisi niin silloin ihmisessä olisi jotain mätää, edelleen biologiselta oman perimän säilyttämiseen perustuvalta näkökannalta katsottuna.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat