Seuraa 
Viestejä2645

Olen aina miettinyt että minun tapa yrittää psyykata ja muuttua ei ehkä ole sitten tuonutkaan parempaa sen tilalle. Viimeistä huutoa psykologiassa ei ole se että sinun pitää jollain tavalla muuttua jos koet masennusta, itsetuhoisuutta ym. mielen häiriöitä. Sen sijaan sinun kandeis ehkä ymmärtää sitä toisella tavalla eli siten että psyykkiset probleemat ovat osa elämää. Tietysti ei pidä heittää hanskoja naulaan vaan kohdistaa mieli, ymmärtää antaa anteeksi itselleen.
Monessa tapauksessa ihminen tuntee syyllisyyttä omasta kykenemättömyydestä voida omalle mielenterveydelle mitään.

Eli suuret kirurgiset toimenpiteet itseeän kohtaan ei ole oikeita ratkaisuja vaan itseään ehkä pitää osata auttaa muulla tavalla. Kannustan itseäni, kannustan muita.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Kommentit (6)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
deep'n'dark
Olen aina miettinyt että minun tapa yrittää psyykata ja muuttua ei ehkä ole sitten tuonutkaan parempaa sen tilalle. Viimeistä huutoa psykologiassa ei ole se että sinun pitää jollain tavalla muuttua jos koet masennusta, itsetuhoisuutta ym. mielen häiriöitä. Sen sijaan sinun kandeis ehkä ymmärtää sitä toisella tavalla eli siten että psyykkiset probleemat ovat osa elämää. Tietysti ei pidä heittää hanskoja naulaan vaan kohdistaa mieli, ymmärtää antaa anteeksi itselleen.
Monessa tapauksessa ihminen tuntee syyllisyyttä omasta kykenemättömyydestä voida omalle mielenterveydelle mitään.

Eli suuret kirurgiset toimenpiteet itseeän kohtaan ei ole oikeita ratkaisuja vaan itseään ehkä pitää osata auttaa muulla tavalla. Kannustan itseäni, kannustan muita.




Naulan kantaan. Itse olen kurkkuani myöten täynnä muutosleikkejä joihin ihmisiä vaaditaan tuon tuostakin. Kokoajan pitäisi mennä kohti "parempaa" - miten helvetissä se on mahdollista kun ihminen ei ole yli-ihminen ja väistämättä fyysinen kehokin alkaa jossain vaiheessa elämän varrella lässähtää, miksi sitten mielen pitäisi kestää teräksen kovana läpi koko elämän?

Varsinkin masennukseen liittyy voimakas syyllisyydentunne. Tutuksi on tullut erityisesti se syyllisyys että miksei hokkuspokkus yhtäkkiä parane siitä masennuksesta, miksei saa sitä loppumaan jollain ihmeellisellä oivalluksella. No kun ei vaan saa. Hyvä kuten jotenkuten pystyy pitämään juttunsa sen verran järkevinä ettei kaikki ole pelkkää pessimististä maailmantuskaa, eksistentiaalikriisiä ja yleistä epätoivoa. Vaikka itsestäni tuntuukin hyvin usein paskamaiselta, en haluaisi sitä olotilaa levittää ympäristööni.

Jotenkuten sitä on oppinut elämään masennuksensa kanssa, joutuu myöntämään että se on olemassa, mutta ei se onneksi ole koko elämä. Ja usein sekin että ei tapa itseään on jo jonkinlainen saavutus, vaikka eivät ihmiset sitä tajua kun eivät usko jostakusta että tämä voisi oikeasti tosiaan tappaa itsensä jos vaan antaisi lopullisesti periksi.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
deep'n'dark
Olen aina miettinyt että minun tapa yrittää psyykata ja muuttua ei ehkä ole sitten tuonutkaan parempaa sen tilalle. Viimeistä huutoa psykologiassa ei ole se että sinun pitää jollain tavalla muuttua jos koet masennusta, itsetuhoisuutta ym. mielen häiriöitä. Sen sijaan sinun kandeis ehkä ymmärtää sitä toisella tavalla eli siten että psyykkiset probleemat ovat osa elämää. Tietysti ei pidä heittää hanskoja naulaan vaan kohdistaa mieli, ymmärtää antaa anteeksi itselleen.
Monessa tapauksessa ihminen tuntee syyllisyyttä omasta kykenemättömyydestä voida omalle mielenterveydelle mitään.

Eli suuret kirurgiset toimenpiteet itseeän kohtaan ei ole oikeita ratkaisuja vaan itseään ehkä pitää osata auttaa muulla tavalla. Kannustan itseäni, kannustan muita.


Niin. Pitää oppia luottamaan, että kyllä elämä kantaa.

Hämmentää.

Vierailija
Rousseau
Naulan kantaan. Itse olen kurkkuani myöten täynnä muutosleikkejä joihin ihmisiä vaaditaan tuon tuostakin. Kokoajan pitäisi mennä kohti "parempaa" - miten helvetissä se on mahdollista kun ihminen ei ole yli-ihminen ja väistämättä fyysinen kehokin alkaa jossain vaiheessa elämän varrella lässähtää, miksi sitten mielen pitäisi kestää teräksen kovana läpi koko elämän?

Varsinkin masennukseen liittyy voimakas syyllisyydentunne. Tutuksi on tullut erityisesti se syyllisyys että miksei hokkuspokkus yhtäkkiä parane siitä masennuksesta, miksei saa sitä loppumaan jollain ihmeellisellä oivalluksella. No kun ei vaan saa. Hyvä kuten jotenkuten pystyy pitämään juttunsa sen verran järkevinä ettei kaikki ole pelkkää pessimististä maailmantuskaa, eksistentiaalikriisiä ja yleistä epätoivoa. Vaikka itsestäni tuntuukin hyvin usein paskamaiselta, en haluaisi sitä olotilaa levittää ympäristööni.

Jotenkuten sitä on oppinut elämään masennuksensa kanssa, joutuu myöntämään että se on olemassa, mutta ei se onneksi ole koko elämä. Ja usein sekin että ei tapa itseään on jo jonkinlainen saavutus, vaikka eivät ihmiset sitä tajua kun eivät usko jostakusta että tämä voisi oikeasti tosiaan tappaa itsensä jos vaan antaisi lopullisesti periksi.


Eiku se pointti on luopua egosentrisestä maailmankuvasta.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
jees

Eiku se pointti on luopua egosentrisestä maailmankuvasta.



En vain jaksa enää uskoa että ihminen voi muuttua itsensä vastakohdaksi, täysin ei-itsekseen. Toinen kinttu kaikenlaisissa esoteerisissa "hömpötyksissä" ja toinen kinttu näissä tiedekarkeloissa on vain tehnyt epävarmaksi ja turhautuneeksi, sillä aika uskottavalta sekin vaikuttaa että lopultakaan ei voi olla mitään muuta kuin oma itsensä, se kokoonpano josta osa on jo syntymässä paiskattu ja osa rakentunut elämän aikana. Jos ei koe autenttisesti ja varmasti että on mahdollista olla olemassa "olemassaoloon liuenneena" niin että minä ei korostu, on aika kökköä teoretisoida kaiken ykseydestä jne. Ehkäpä persoonallisuushäiriintyneisyyden musta aukko korvien välissä lopulta voittaa ja ihmeitä ei tapahdu.

Mutta onhan sitä kaikenlaista muutakin kökköä elämässä että voi kai sitä ykseyden unelmaa vaalia, vaikka paska minuus ei moisen olemassaolosta oikein vakuutakaan.

Olennainen kysymys on: onko maailmaa olemassa jos minä en ole sitä kokemassa? Vastaus: ei minulle. Jos tuon yli jonkinlaisella ihme transkendenssilla pääsee niin hyvä, mutta ei vaan jaksa enää vaatia tai odottaa. Toivoo vaan salaa, kenties.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat