Seuraa 
Viestejä133

Hei kaikille.

Kirjoittelen nyt 0,7 litran viinapullon juomisen jälkeen, joten pyydän jo etukäteen anteeksi kaikesta.

Mutta asiaan. Olen viimeaikoina miettinyt paljon omaa elämänfilosofiaani, elämänasennettani ja elämänkatsomustani. Ehkä hiipivällä kolmenkympinkriisillä on osansa asiaan, mutta uskon, että kysymyksessä on laajempi, suuria kansanryhmiä yhdistävä asia: kahdeksasta neljään raatava, päivä kerrallaan elävä lenkkimakkaraa suuhunsa tunkeva "en mie mitään jaksa ajatella" -tyyppi on tuttu jokaiselle sukupolvelle. Kysymys: miksi meistä niin moni tyytyy kohtaloonsa ja vaeltaa elämänsä läpi murehtimatta sen kummempia?

On nimittäin niin, että elämä on melkoisen kummallinen juttu, kun vähänkin miettii. Otetaan nyt vaikka tunnettu maailmankaikkeus, joka on suurempi kuin kukaan meistä jaksaa ajatella, mutta meidän planeettamme ja elämänkehitys tällä planeetalla. Ne ovat pienempiä juttuja kuin kukaan meistä edes tajuaa. Siis kosmisessa mittakaavassa.

Kysymys siis kuuluu: kuinka meidän pitäisi täällä elämämme viettää?

Olen itse tasapainotellut kahden erilaisen lähestymistavan suhteen. Toisaalta tahdon ymmärtää oman kuolevaisuuteni ja rajallisuuteni. Se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi elää täysillä se aika, jonka täällä maan päällä vietän. Minun tulisi olla rohkea ja kokeilunhaluinen. Minun tulisi tehdä kaikki mahdollinen hulluus, että en kuolinvuoteellani katuisi mitään minkä jätin tekemättä. Huvipuistoissa menen kaikista pahimpiin laitteisiin ja muutenkin tahdon kokea mahdollisimman voimakkaita elämyksiä.

Toinen lähestymistapa elämään on biologinen. Ajattelen aivojani prosessorina ja ohjelmistona. Ja ruumiini on laitteisto. Minun ainoa tehtäväni on pitää niistä mahdollisimman hyvää huolta. Siispä nukun tarpeeksi. Syön kaikkien terveyssäännösten mukaan ja huollan laitteistoani mahdollisimman monipuolisella liikunnalla. Näin minä elän mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään.

Jos olen uskovainen, pidättäydyn hekumasta ja palvon näkymätöntä. Onko se elämää? Ei minusta.

Mutta ei orgioissa ja bakkanaaleissa rypevä Rooman keisarikaan takuuvarmasti onnellinen ollut.

Mikä siis on se elämänfilosofia, jolla ihminen jaksaa elää elämänsä loppuun, vaikka tietää, että Jumalaa ei ole olemassa ja elämä on vain satunnainen häiriö kosmisessa tyhjyydessä?

Kommentit (2)

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5002
GodVSGod

Mikä siis on se elämänfilosofia, jolla ihminen jaksaa elää elämänsä loppuun, vaikka tietää, että Jumalaa ei ole olemassa ja elämä on vain satunnainen häiriö kosmisessa tyhjyydessä?



Kyllä se on ajatuksiensa julkituonti Tiede-palstalla mikä saa ihmisen jaksamaan - voi tuoda kaikki perversseimmätkin mieleenjohtumansa kaikkien kaltaistensa ihmeteltäväksi.

Eivät Platon ja Sokrateskaan olisi jaksaneet ilman yleisöänsä.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat