KUOLEMA käsitteenä nyky-yhteiskunnassa.

Seuraa 
Viestejä7511
Liittynyt17.2.2006

Aukaise televisio,lue netistä uutisia tai selaa sanomalehteä;kaikkialla näet kuolemaa.

Kuolema on muuttunut arkipäiväisemmäksi,kuin koskaan ennen,koska informointi siitä on lisääntynyt,informaatio siitä saavuttaa yhä vain laajemmin ja nopeammin ihmiset.

Uskoivatko noiden auto-onnettomuuksien,lentoturmien tai sotien uhrit kuolevansa?

Tuskinpa,luullakseni he pitivät elämää yhtä itseselvänä kuin mekin.

Monikaan ei tule ajatelleeksi,että elämä ja kuolema ovat yksi kokonaisuus.

Fakta on,että kuolema on todellinen ja tulee varoittamatta.
Se,että ihmisten on vaikeaa ja ahdistavaa ajatella kuolemaa kertoo sen,että ihmisten on vaikea hyväksyä tilapäisyyttä tosiasiana.

Ajattele tätä:tilapäisyyden tajuaminen on paradoksaalista kyllä ainoa,josta voimme saada kiinni,tilapäisyys on kenties ainoa pysyvä ominaisuus koko maailmassamme.

Kuolemasta on tullut niin arkipäiväinen käsite,että ihmiset eivät ajattele sitä koskaan vaan elävät tunteessa ikuisesta elämästä.

Huominen päivä tai seuraava elämä-ikinä ei tiedä kumpi tulee ensin?

Näin ajattelemalla ihmiset saattaisivat ruveta suhtautumaan kuolemaan hieman kunnioittavammin ja sitä kautta ruveta kohtelemaan toisiaan myös paremmin.

Media on vääristänyt kuoleman käsitteen,siksi olemme tässä tilanteessa.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Sivut

Kommentit (201)

Vierailija
John Carter
Aukaise televisio,lue netistä uutisia tai selaa sanomalehteä;kaikkialla näet kuolemaa.

Kuolema on muuttunut arkipäiväisemmäksi,kuin koskaan ennen,koska informointi siitä on lisääntynyt,informaatio siitä saavuttaa yhä vain laajemmin ja nopeammin ihmiset.

Uskoivatko noiden auto-onnettomuuksien,lentoturmien tai sotien uhrit kuolevansa?

Tuskinpa,luullakseni he pitivät elämää yhtä itseselvänä kuin mekin.

Monikaan ei tule ajatelleeksi,että elämä ja kuolema ovat yksi kokonaisuus.

Fakta on,että kuolema on todellinen ja tulee varoittamatta.
Se,että ihmisten on vaikeaa ja ahdistavaa ajatella kuolemaa kertoo sen,että ihmisten on vaikea hyväksyä tilapäisyyttä tosiasiana.

Ajattele tätä:tilapäisyyden tajuaminen on paradoksaalista kyllä ainoa,josta voimme saada kiinni,tilapäisyys on kenties ainoa pysyvä ominaisuus koko maailmassamme.

Kuolemasta on tullut niin arkipäiväinen käsite,että ihmiset eivät ajattele sitä koskaan vaan elävät tunteessa ikuisesta elämästä.

Huominen päivä tai seuraava elämä-ikinä ei tiedä kumpi tulee ensin?

Näin ajattelemalla ihmiset saattaisivat ruveta suhtautumaan kuolemaan hieman kunnioittavammin ja sitä kautta ruveta kohtelemaan toisiaan myös paremmin.

Media on vääristänyt kuoleman käsitteen,siksi olemme tässä tilanteessa.

Tulemme tätä kautta taas tämän foorumin yhteen lempiaiheeseen: Uskoon.
Kun me emme tiedä tuleeko kuoleman jälkeen ikuinen black out, vai tapahtuuko jotain muuta, silloin meillä on vain usko ainoana tarttumakohtana aiheeseen. Se mikä se itsekullekin on, on sitten toinen asia.

Tärkeintä on elää jokaista hetkeä täysillä kuin se olisi viimeinen. Ja niinhän se onkin; se hetki jota nyt eletään ei koskan toistu. Elämisen tarkoitus on sen tarkoituksen etsiminen ja siten myös kuoleman tarkoituksen ymmärtäminen.

Vierailija

niille, joilla kuolema on edessä, kannattaa uhrata aikaa sen ajatteluun. Minä sen sijaan elän ikuista elämää jo tässä elämässä.

Toisin sanoen: minulla ei ole pienintäkään aikomusta kuolla.

Tämän aspektin rinnalla kulkee kaksi ajattelutapaa: joko elämän täysi turhuus, tai sitten kiitollisuus elämän antajalle, sen pienistä iloista nauttiminen ja sen ihmetteleminen (näin saivat alkunsa ravintolakulttuuri sekä luonnontieteet). olen tuon jälkimmäisen lipunkantaja.

"Älkää pelätkö sitä, joka voivat tappaa sinut. Pelätkää sitä, jolla on valta sekä tappaa ruumis sekä syöstä se ikuiseen helvettiin." Siinä sinulle Carter ajattelemista kuolemasi hetkellä...

Luotan Jeshuan sanaan, joka sanoo että sokeat saavat näkönsä. Liian paljon on sokeiden taluttajia, jotka itsekin ovat sokeita...

John Carter
Seuraa 
Viestejä7511
Liittynyt17.2.2006

Sanoisinpa tässä tapauksessa,että ajattelutapasi elämästä ja kuolemasta on vähintäänkin arveluttava ja käsityksesi kuvailemastasi apokalypsistä suorastaan naivi.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
John Carter
Aukaise televisio,lue netistä uutisia tai selaa sanomalehteä;kaikkialla näet kuolemaa.

Kuolema on muuttunut arkipäiväisemmäksi,kuin koskaan ennen,koska informointi siitä on lisääntynyt,informaatio siitä saavuttaa yhä vain laajemmin ja nopeammin ihmiset.

Uskoivatko noiden auto-onnettomuuksien,lentoturmien tai sotien uhrit kuolevansa?

Tuskinpa,luullakseni he pitivät elämää yhtä itseselvänä kuin mekin.

Monikaan ei tule ajatelleeksi,että elämä ja kuolema ovat yksi kokonaisuus.

Fakta on,että kuolema on todellinen ja tulee varoittamatta.
Se,että ihmisten on vaikeaa ja ahdistavaa ajatella kuolemaa kertoo sen,että ihmisten on vaikea hyväksyä tilapäisyyttä tosiasiana.

Ajattele tätä:tilapäisyyden tajuaminen on paradoksaalista kyllä ainoa,josta voimme saada kiinni,tilapäisyys on kenties ainoa pysyvä ominaisuus koko maailmassamme.

Kuolemasta on tullut niin arkipäiväinen käsite,että ihmiset eivät ajattele sitä koskaan vaan elävät tunteessa ikuisesta elämästä.

Huominen päivä tai seuraava elämä-ikinä ei tiedä kumpi tulee ensin?

Näin ajattelemalla ihmiset saattaisivat ruveta suhtautumaan kuolemaan hieman kunnioittavammin ja sitä kautta ruveta kohtelemaan toisiaan myös paremmin.

Media on vääristänyt kuoleman käsitteen,siksi olemme tässä tilanteessa.

Kyllä televisiossa aina välillä joskus ruumiita näkee, siis aitoja ihmisiä jotka on kuollu. Se on ihan hyvä vaan. Mua aina kiinnostaa sellatteet ohjelmat ja niitä kattelen, esimerkiksi dokumetteja ynnä muuta.

Vierailija

Elokuvassaan "Kerro minulle Zorbas", Nikos Kazantzakis kuvaa päähenkilönsä ja vanhan puuta istuttavan miehen kohtaamista. -Mitä teet?, kysyy Zorbas. Vanha mies vastaa: -Istutan puuta. -Mutta miksi istuttaisit puun, kun et kuitenkaan voi nähdä sen kantavan hedelmää, Zorbas kysyy. Vanha mies vastaa: -Minä poikani elän aivan kuin en koskaan kuolisi. Zorbas jatkaa matkaa ja huudahtaa: -Miten omituista.. Minä elän aivan kuin kuolisin huomenna.

Vierailija
John Carter
Sanoisinpa tässä tapauksessa,että ajattelutapasi elämästä ja kuolemasta on vähintäänkin arveluttava ja käsityksesi kuvailemastasi apokalypsistä suorastaan naivi.

"autuaita ovat lasten kaltaiset". kiitos kohteliaisuudesta. Jos nimittäin ihminen kasvaa ulos lapseudestaan, on hän kasvanut ulos ymmärryksestä.

Tässä muutamia argumentteja elämästä ja kuolemasta, piditpä niitä kuinka arveluttavana hyvänsä.

Elämän arvokkuus syntyy sen tilapäisestä luonteesta. Jos olisin täällä ikuisesti, sama se olisi olla kuin Ellun kana.

Jos olen vain sattuman kautta kasautunut molekyylirykelmä, mistä tulee käsite "ihmisarvo"? Mitä väliä kuolenko hiljaa vuoteessani tai tuhoisassa lentokoneturmassa (paitsi että ylitän toisessa tapauksessa uutiskynnyksen)

Kuolema on toki tänne taistelemaan jääneille surullinen asia. Täällä vankina vajavaisessa ruumiissa ja mielessä, langenneessa pahassa maailmassa, vajavaisten kanssaihmisten kanssa. Vähemmästäkin tulee lapselle koti-ikävä...

Vierailija
Aniston
Jos nimittäin ihminen kasvaa ulos lapseudestaan, on hän kasvanut ulos ymmärryksestä.

Kyllä, pojat on aina poikia ja tytöt tyttöjä.. sisimmässään.

-------------------------------------

Kuolemasta ahdistuminen (yms.) on mahdollista vain mielikuvituksen avulla eli kuolemaa ei ihminen osaa pelätä vaan vain elämää.

John Carter
Seuraa 
Viestejä7511
Liittynyt17.2.2006

Sanoisin ehkä ennemmin,että kasvaa ulos kurinalaisuudestaan eli siitä,että osaa tehdä kaikkea oikein/sopivasti,toisin sanoen ei osaa enää yksinkertaistaa elämäänsä tässä suunnattoman monimutkaisessa ajassa.

Mielenrauha on syntynyt aina siitä,että ihminen on osannut yksinkertaistaa elämänsä.

Nyky elämän meno on liian monimuotoista suurelle osalla ihmisiä ja siksi he ovat onnettomia.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Vierailija

Kuolema on itsensä kohtaamista. Sen sisäisen kauhukakaran, isottelevan ja valittavan pikku-minän kohtaamista, joka on kaiken vihamielisen ja kielteisen toiminnan ja ilmaisun takana jokaisessa.

Elämä on yksinkertainen. Eläminen sen sijaan on sellaista mitä siitä teemme, eli miten tiukasti siihen tarraudumme kiinni niin että hengitys muuttuu pinnalliseksi.

Vierailija
John Carter
Aukaise televisio,lue netistä uutisia tai selaa sanomalehteä;kaikkialla näet kuolemaa.

Kuolema on muuttunut arkipäiväisemmäksi,kuin koskaan ennen,koska informointi siitä on lisääntynyt,informaatio siitä saavuttaa yhä vain laajemmin ja nopeammin ihmiset.

Uskoivatko noiden auto-onnettomuuksien,lentoturmien tai sotien uhrit kuolevansa?

Tuskinpa,luullakseni he pitivät elämää yhtä itseselvänä kuin mekin.

Monikaan ei tule ajatelleeksi,että elämä ja kuolema ovat yksi kokonaisuus.

Fakta on,että kuolema on todellinen ja tulee varoittamatta.
Se,että ihmisten on vaikeaa ja ahdistavaa ajatella kuolemaa kertoo sen,että ihmisten on vaikea hyväksyä tilapäisyyttä tosiasiana.

Ajattele tätä:tilapäisyyden tajuaminen on paradoksaalista kyllä ainoa,josta voimme saada kiinni,tilapäisyys on kenties ainoa pysyvä ominaisuus koko maailmassamme.

Kuolemasta on tullut niin arkipäiväinen käsite,että ihmiset eivät ajattele sitä koskaan vaan elävät tunteessa ikuisesta elämästä.

Huominen päivä tai seuraava elämä-ikinä ei tiedä kumpi tulee ensin?

Näin ajattelemalla ihmiset saattaisivat ruveta suhtautumaan kuolemaan hieman kunnioittavammin ja sitä kautta ruveta kohtelemaan toisiaan myös paremmin.

Media on vääristänyt kuoleman käsitteen,siksi olemme tässä tilanteessa.

En taaskaan jaksanut lukea kaikkea, mutta jos myisin vakuutuksia niin hyviä kirjotukisa alkuperäiseltä aloittajalta.

Vierailija

Väittäisin, että todellisuudessa kuolema on nykyään kauempana kuin ennen vanhaan. Läheisen (ja nuorten ihmisten) kuolemia ei juurikaan näe, ainakaan kotipiirissä. Kuolema tapahtuu ikään kuin kaukana sairaalassa....
Sitten kun läheinen perheestä yllättäen kuoleekin, niin tilanne on jollain tavalla jopa yllättävämpi ja vaikeampi kuin ennen vanhaan.

Vierailija
John Carter
tilapäisyyden tajuaminen on paradoksaalista kyllä ainoa,josta voimme saada kiinni,tilapäisyys on kenties ainoa pysyvä ominaisuus koko maailmassamme.

Pikemminkin muutos on ainoa pysyvä ominaisuus maailmassamme.
Aineen määrä täällä pallollamme on aika lailla vakio. Elämä ja kuolema kuuluvat luonnon kiertokulkuun. Eikä siinä ole mitään sen kummempaa.
Ruumis päätyy kiertokulkuun.

Kuolema on aina kuolleen läheisille vaikea kohdata, niin eläimille kuin ihmisille. Ajatellaan vaikka emon tuskaa poikasensa kuoltua, tai joutsenen puolisonsa kuoltua. Surutyö on normaalia. Epänormaalia olisi olla surematta.

Evoluution kannalta kuolema on välttämättömyys.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat