Seuraa 
Viestejä45973

Olen muutaman kuukauden pohdiskellut uskontojen perimmäistä pyrkimystä: Jumalan kokemista, josta ehkä voi käyttää nimeä ykseys tai joissain uskomuksissa herääminen.
Onko mahdollista, että ilmiön taustalla on universaali inhimillinen kokemus, jolla on biologinen ja psykologinen pohja? Voiko kyseisen tuntemuksen saavuttaa myös ilman uskoa yliluonnolliseen?

Muistuttaako tunne flow-kokemusta? http://en.wikipedia.org/wiki/Flow_(psychology)
Maslown itsensä toteutusta? http://en.wikipedia.org/wiki/Self-actualization

Onko suuret uskontokunnat omineet polun jumalan kokemiseen, niinkuin ihmiset eivät olisi voineet kokea yhteyttä ilman välittävää papistoa jo tuhansia vuosia?

The idea of oneness has been introduced over and over through a wide variety of scripture and practice, but it has also been a controversial aspect of religious life. Seekers and mystics who experience oneness know that divine love, power, and knowledge are available directly, not through the mediation of Church officials. This fact has challenged Church authority and threatened Church coffers. Mystics have been burned at the stake and imprisoned throughout history for such heresy.

Onko Jumalan kokeminen lähellä yhteisyyden tunnetta? Edellyttääkö ykseyden kokeminen uskoa yliluonnolliseen vai onko kyse myös älyllisesti saavutettavasta kokemuksesta
Oneness Consciousness begins when a person begins to realize that he or she is not separate from anything or anyone in the universe. While many of us search for inner peace, world peace, and outer harmony to feel at one, this is only the beginning of awareness of oneness consciousness.
http://www.squidoo.com/howtoelevateyouronenessconsciousness

Voiko buddhalaisuus olla muinaista psykologiaa, jonka retoriikkaan on tieteellisen ajattelun puutteen vuoksi integroitunut ylimaallisia konsepteja?
Miten tähän Laman kommenttiin pitää suhtautua?
"If science proves some belief of Buddhism wrong, then Buddhism will have to change." -The Dalai Lama

Eli piileekö ilmiön takana todellinen kokemus, jolle on annettu aikojen kuluessa paremman tietämyksen puutteessa ylimaallisia selityksiä?

Sivut

Kommentit (200)

Uskonnot ovat aina tienneet polun onneen ja harmoniaan. Institutionalisoitumisen jälkeen useimpiin uskontokuntiin on tullut myös toissijaisia merkityksiä, kuten valta ja varallisuus. Voiko kuitenkin olla niin, että uskontojen todellinen tarkoitus on olla väline, eikä päämäärä? Tarkoitus ei olekaan palvoa jumalaa vaan saavuttaa jumalan ja uskon avulla jokin päämäärä? Onko tämä kadonnut dogmien taa?

One entry point into the attitude of traditional psychology toward the expansive, inclusive, and often mysterious realm of oneness comes through a dialog between Sigmund Freud and Romain Rolland, a French Nobel Prize for Literature in 1915.

In 1927 he wrote to Freud, introducing Freud to the ideas of mystical oneness: By religious feeling, what I mean – altogether independently of any dogma, any Credo, any organization of the Church, any Holy Scripture, any hope for personal salvation, etc. – is the simple and direct fact of a feeling of ‘the eternal’ (which may very well not be eternal, but simply without perceptible limits, and as if oceanic.). This feeling is in truth subjective in nature. It is a contact.

Freud had great respect for Rolland, but he responded to this idea of “oceanic feeling” directly in the first chapter of Civilization and its Discontent, which was published in 1930. Freud identified such an experience with the primitive, preverbal ego, an aspect of an infantile narcissism. Freud had made his opinion very clear – mysticism and religious search were not fundamentally distinguishable from the regressive state of union with the mother, nothing more.


Puhuivatko Rolland ja Freud samasta asiasta vai epäonnistuiko Freud näkemästä mitä Rolland todella tarkoitti? Vai väheksyikö Freud varhaislapsuuden vaihetta, jossa lapsi ei pysty kokemaan itseään äidistä erillisenä olentona? Ykseyden kokemus? Länsimainen psykologia on vasta noin sata vuotiasta, mutta alkaa hiljalleen myöntää esim uskonnollisten rituaalien merkityksen.

Neurotieteellinen koe rukouksen vaikutuksesta:

Repetition of rituals and prayers is central to all five world religions and pervades the lives of billions around the world

like other forms of repeated habits, praying would activate the human striatal reward system

The activation of the caudate nucleus supports the hypothesis that religious prayer is capable of stimulating the dopaminergic system of the dorsal striatum in practicing individuals. This is in accordance with recent research on the human striatum suggesting that repeated behaviors which are expected to elicit future rewards evoke activity in the dorsal striatum. We note that the present study cannot disambiguate between an effect of praying in actually changing outcomes and an effect mainly in the reward system of the practitioners. Indeed, extensive studies of addictive behavior have claimed that the striatum, perhaps via extrinsic activation of the dopaminergic system, decoupled from learning, is involved in the formation (ventral) and maintenance (dorsal) of addiction.

It is impossible to distinguish in this experiment whether the observed caudate activity is a function of repetitive behavior or of trust in God

a regular practice of praying may be key to a cognitive effect of religious prayer.Whether such practice is mainly a matter of repetition or primarily of confidence in God’s reciprocity is a question for future study. We believe that in this group these aspects are inseparable because repetition of praying is motivated by a strong confidence in God, and a strong confidence in God is supported by frequent repetition of praying
http://www.univie.ac.at/mcogneu/lit/schjodt.PDF

Caudate nucleus eli häntätumake:
http://en.wikipedia.org/wiki/Caudate_nucleus

Aihe saattaa olla arka tieteellisesti orientoituneelle foorumiväelle ja hetken epäilin jopa modejen poistavan tämän aiheen palstalta.
En trollaa, vaan kysyn ja ihmettelen näitä oikeasti.

Meditaation vaikutus psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin on jo myönnetty aika pitkälle:
http://en.wikipedia.org/wiki/Research_on_meditation

Neurotutkimus, jonka aikana nunnat olivat saaneet ykseyden kokemuksia jumalan kanssa:
Neural correlates of a mystical experience in Carmelite nuns

The main objective of this novel domain of research is to explore the neural underpinnings of religious/spiritual/mystical experiences (RSMEs). These experiences relate to a fundamental dimension of human existence and are frequently reported across all cultures. One of the basic assumptions of spiritual neuroscience is that RSMEs are brain-mediated, as are all other aspects of human experience.

With respect to this issue, it is of paramount importance to fully appreciate that elucidating the neural substrates of these experiences does not diminish or depreciate their meaning and value, and that the external reality of “God” can neither be confirmed nor disconfirmed by delineating the neural correlates of RSMEs.


Muutoksia aivotoiminnassa oli havaittavissa mystisen kokemuksen aikana:
During the qualitative interviews conducted at the end of the experiment, several subjects mentioned that during the Mystical condition they felt the presence of God, His unconditional and infinite love, as well as plenitude and peace. All subjects reported that from a first-person perspective, the experiences lived during the Mystical condition were different than those used to self-induce a mystical state. Subjects also reported the presence of visual and motor imagery during both the Mystical and Control conditions. In addition, the subjects experienced a feeling of unconditional love during the Control condition

Olennainen ero "pakotetun" ja spontaanin kokemuksen välillä:
The main limitation of this study was the fact that the subjects were asked to remember and relive a mystical experience rather than actually try to achieve one. Such a strategy was used because the subjects told us a priori that they were not capable of reaching a mystical state at will. In our view, this does not represent a major problem since the phenomenological data indicate that the subjects actually experienced genuine mystical experiences during the Mystical condition. These mystical experiences felt subjectively different than those used to self-induce a mystical state.

...nuns told us before the onset of the study that “God can’t be
summoned at will.”
http://www.pucrs.br/feecultura/2010/neu ... ticism.pdf

Tutkimuksesta kertova, kehuttu leffa, jota en vielä itse ehtinyt katsoamaan: http://www.nfb.ca/film/mystical_brain

Vaikea uskoa, etteikö ateisteilla olisi fysikaalista potentiaalia vastaaviin kokemuksiin. Toisaalta kyseisen kokemuksen voimakkuus voi hyvin vaihdella yksilöllisesti, niinkuin kaikki muutkin inhimilliset kokemukset ja ominaisuudet. Ilmiselvästi myös harjoituksilla on ilmiötä vahvistavia vaikutuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ambulo
Nämä "kokemukset" ovat vain tietämättömyyttä mitä ne oikeasti ovat.

Tätä juuri ajan takaa. Tietämättömyyttä tai ei, niin uskonnollisten dogmien takaa paljastuu kuitenkin todellinen kokemus.

jussipussi
Miksi "sekulääri-jumal"? Miksei pelkkä kokemus ole tarpeeksi/riittävä määritelmä ?
Miksi lisätään muuttujia tuohon kuvitteellisesti? Kokemus=kokemus ?
Koska en löydä hyväksyttävää sanastoa ilmiölle, joka siis tunnetaan pääasiassa vain uskonnnollisen retoriikan kautta.

Siirtyikö aihe psykologian alta historiaan ja yhteiskuntaan? Halusin tarkastella ilmiötä nimenomaan psykofyysisenä ilmiönä, ei yhteiskunnallisena. Irrallaan spesifeistä dogmeista, kulttuureista ja instituutioista ja keskittyä niiden alta paljastuvaan yhteiseen tekijään, joka on paikallistettavissa neuroverkossa.

Arvuuttelija
biologinen ja psykologinen pohja




Taustaa: Saarnamies yritti parantaa Creutzfeldt–Jakobin tautia (aivorappeumasairaus) sairastavan henkilön (puoskarointia lääketieteen alalla). Hän alkoi käyttämään samaa "kieltä" kuin Creutzfeldt–Jakobin tautia sairastava henkilö, koska hän "koki jotain" käyttäessään sairaan henkilön puhumaa "kieltä". Hän etsi Raamatusta "kielillä puhumisesta", ja löysi asiakokonaisuudesta osan (cat/cut holic) jossa "kielillä puhumisesta" mainitaan.

Mainittakoon, että "kielillä puhuminen" ("speaking in tongues") Raamatussa, asikokonaisuuden huomioiden, tarkoittaa eri Etnisten Kansojen kielten opettelemista ja heidän Äidin kielellä opettamista. Että on "kielellisesti lahjakas" - oppii helposti useita eri kieliä, on kutsumus (sielullinen) ja oikein opetettuna henkilö päätyy kutsumusta vastaavaan ammattiin = kutsumusammatti.

Tänään suuri määrä ihmisiä uskoo että kielillä puhuminen "yhdistää Jumalaan ja Jeesukseen" ja kokevat "hurmoksen". "Hurmostila" -erilaiset oireet- johtuu Creutzfeldt–Jakobin taudista, ei Jumalasta eikä Jeesuksesta. Yksinkertaisesti kuvailtuna, kun terve ihminen pakottaa psyykkisesti itsensä tilaan joka on osa fyysisesti sairaan ihmisen oireita (tässä tapauksessa: aivorappeumasairaus), terveet aivot vastustavat ja syntyy ylikuormitus => kaikkine oireineen.

Mm "kielillä puhumista" ja sen vaikutusta aivoihin tutkitaan mm USA:ssa.

Arvuuttelija
Tätä juuri ajan takaa. Tietämättömyyttä tai ei, niin uskonnollisten dogmien takaa paljastuu kuitenkin todellinen kokemus.



Todellinen kokemus - aivorappeumasairaudesta.

Käsittääkseni monet luonnontieteilijät puhuvat ns. "numeenisuuden tunteesta" suuren maailmankaikkeuden edessä. Olikohan jossain Valtaojan kirjoista tästä juttua, en nyt muista lähdettä.

Vierailija
Tumetsu
Käsittääkseni monet luonnontieteilijät puhuvat ns. "numeenisuuden tunteesta" suuren maailmankaikkeuden edessä. Olikohan jossain Valtaojan kirjoista tästä juttua, en nyt muista lähdettä.



tomato, tomatoes.

Tesseract
Seuraa 
Viestejä241
Arvuuttelija
ambulo
Nämä "kokemukset" ovat vain tietämättömyyttä mitä ne oikeasti ovat.

Tätä juuri ajan takaa. Tietämättömyyttä tai ei, niin uskonnollisten dogmien takaa paljastuu kuitenkin todellinen kokemus.

jussipussi
Miksi "sekulääri-jumal"? Miksei pelkkä kokemus ole tarpeeksi/riittävä määritelmä ?
Miksi lisätään muuttujia tuohon kuvitteellisesti? Kokemus=kokemus ?
Koska en löydä hyväksyttävää sanastoa ilmiölle, joka siis tunnetaan pääasiassa vain uskonnnollisen retoriikan kautta.

Siirtyikö aihe psykologian alta historiaan ja yhteiskuntaan? Halusin tarkastella ilmiötä nimenomaan psykofyysisenä ilmiönä, ei yhteiskunnallisena. Irrallaan spesifeistä dogmeista, kulttuureista ja instituutioista ja keskittyä niiden alta paljastuvaan yhteiseen tekijään, joka on paikallistettavissa neuroverkossa.




Tässä kirjassa http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Jumal ... SI1KU02p26 oli muistaakseni joitain ihan mielenkiintoisia pointtereita tähän yleiseen realiteetin testauksen häiriöön. Näkökulma on kylläkin enimmäkseen sosiaali- ei neuropsykologinen, mutta kyllä kai ryhmäpaine, rituaalit yms. seikat vaikuttavat vahvasti uskontojen ilmenemismuotoihin; että sikäli ihan relevanttia. Kai se proverbiaalinen 'Robinson Crusoekin' yksinään jonkun uskonnon keskimäärin kehittäisi, jos homo religiosus olettama pitää. Samansukuinen kokemus on varmaankin jollain tavoin universaali ilman mitään satuolentoihin liittyviä fantasiointeja - mainittu flow, rakastuminen tmv. Uskonnollisuushäiriö on vaan pitkäkestoisempi ja pysyvämpi lähestyen personallisuushäiriöitä.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

"Uskonnollisuushäiriö on vaan pitkäkestoisempi ja pysyvämpi lähestyen personallisuushäiriöitä."

Eräs varsin tunnettu uskonnollinen yhteisö käyttää aivan selvästi meitä taviksia hyväkseen. Törkeästi. Tyypit vaikuttavat lisäksi narsistihäiriöisiltä päätellen siitä miten kohtelevat naisiaan.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Tesseract

Uskonnollisuushäiriö on vaan pitkäkestoisempi ja pysyvämpi lähestyen personallisuushäiriöitä.
Jos kyse on tunteesta, joka on tuttu miljardeille ihmisille, on vaikea päättää ovatko tunteen kokijat vai kokemattomat häiriöllisiä. Ilmiön selitysmalleja sensijaan voimme arvioida objektiivisemmin.

Itse puhun kokemuksesta, joka on kaikkien uskontokuntien dogmien takana. Jos puhutaan Crusoesta, niin pitäisikö hänen perustaa uskontokunta, ennenkuin hän voisi kokea jumalallisen kokemuksen? Vai perustaako hän uskonnon, koska on kokenut jumalallisen kokemuksen? Liittyykö uskonnollinen kokemus uskontoon vai inhimillisyyteen? Edellä juuri kysyin, että ovatko suuret uskontokunnat omineet yhteyden tähän kokemukseen? Tarkalleen ottaen, ovatko uskontokunnat monopolisoineet yhden yleisinhimillisen tunteen merkityksen ja antavat valmiin mallin siitä miten sitä pitäisi tulkita. Asiaa on varmaan pohdittu teologien parissa, mutta en juuri tunne alaa perus maallikkojäsentä paremmin.

Aiheen ongelma on se, ettei kyseessä olevasta ilmiöstä voi puhua ilman uskonnollista retoriikkaa.

John Carterin linkittämästä artikkelista:

Tätä tunnetta on kovin vaikea selittää kenellekään, jolta se täysin puuttuu. Yksilö tuntee inhimillisten halujen ja tarkoitusperien mitättömyyden ja niin luonnossa kuin ajattelunkin maailmassa ilmenevän ylevyyden ja ihanan järjestyksen. Hän pitää yksilöllistä olemassaoloa jonkinlaisena vankilana ja haluaa kokea maailmankaikkeuden yhtenä ainoana merkityksellisenä kokonaisuutena.
Albert Einstein
Kuvaileeko Albert tässä tunnetta, jonka kristinuskoinen tulkitsisi Jumalan ehdottomaksi rakkaudeksi ja muslimi Allahin läsnäoloksi?

… tutkivat erityisen innokkaasti aistimuksia, jotka liittyvät ainoastaan uskonnollisiin elämyksiin ja joita esiintyy kaikkien uskontojen tunnustajilla.

Yksi näistä on "ykseys maailmankaikkeuden kanssa", sama tunne, joka lumosi Einsteinin. Toinen on pelonsekainen kunnioitus, joka saa ilmestykset vaikuttamaan arkielämää tärkeämmiltä, latautuneemmilta ja ikään kuin todellisemmilta.

Voimme nähdä unta, ja se voi juuri silloin tuntua todelta, mutta sitten heräämme, eikä se enää tunnu yhtä todelliselta. Mystiset kokemukset ovat ongelmallisempia, koska ne ovat ihmisten mielestä perustodellisuutta todellisempia - vielä senkin jälkeen, kun on palattu perustodellisuuteen.
…mystiset elämykset koostuvat paitsi siitä, mitä havaitsemme, myös siitä, miten havaitun tulkitsemme.



Artikkeli on varsin pätevä, mutta kristillis-keskeinen.

Saa miettimään, että onko buddhalaisuus ollenkaan uskontoa raamatullisten uskontojen instituutioihin verrattuna. Osa buddhalaisista suuntauksista on varmasti samanlaista dogmeihin kangistunutta kuin vaikkapa islam, mutta osa pyrkii korjaamaan itseään niinkuin tieteessä on tapana tehdä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Buddhism_and_science
http://en.wikipedia.org/wiki/Buddhism_and_psychology

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat